Treffipalstoja runsaasti selailtuani olen todennut, että lähes kaikki miehet edellyttävät naisen olevan positiivinen.
En ole uskaltanut vastata.
Miten yltiöpäisen positiivinen nainen voi pitää itseään positiivisena? Täytyykö olla kuin Tuuli Matinsalo?
Koen olevani sellainen positiivinen ihminen soveltuvin osin. Mutta allekirjoitan myös Ruben Stillerin käsityksen:
"Olen varma, että välillä elämä pitkästytti ja vitutti jo neandertalinihmistä."
En ole uskaltanut vastata.
Miten yltiöpäisen positiivinen nainen voi pitää itseään positiivisena? Täytyykö olla kuin Tuuli Matinsalo?
Koen olevani sellainen positiivinen ihminen soveltuvin osin. Mutta allekirjoitan myös Ruben Stillerin käsityksen:
"Olen varma, että välillä elämä pitkästytti ja vitutti jo neandertalinihmistä."
Vastaukset 12
Vanhimmat
voisin vastata sinun treffi-ilmoitukseen, jos sinulla sellainen olisi ja minä sellaisia vielä lukisin (monta mutkaa matkassa joo).
Lopetin noiden ilmoitusten lukemisen, kun huomasin että ne vaatimukset positiivisuudelle ja ulospäinsuuntautuvuudelle olivat sitä luokkaa, ettei minulla ollut asiaa vastata yhteenkään.
löytyyhän meitä.
Kevään suosikkiohjelmani oli tanssii tähtien kanssa, ja Tuuli.M.:n positiivisuus oli sitä luokkaa, että epäilin sitä jo feikiksi. Tai siis omat positiivisuuteni näkyvät ulospäin eri tavalla.
Kivahan olisi, jos kelpaisi tällaisenäänkin.
Deitti-onnea meille molemmille.
sen olevan negatiivisuuden negaatiota kuin varsinaista positiivisuutta.
Kysymys on elämän asenteesta eli että vaikka joskus voi olla myrtsinä niin on hyvin vaikea jaksaa jos kumppani joutuu olemaan sekä joka joutuu koko ajan lohduttamaan. Ei tarvtise siis koko ajan hymyillä eikä edes nähdä hopeakirjausta pilven reunassa mutta joskus voisi laulaa ihan huumorimielessä "always look at the bright side..."
Mutta on todella raastavaa jos toinen ei koskaan saa puolikastakaan hyvää sanaa sanottua ja toista pitää koko ajan aivan kuin raahata eteenpäin. Ja jos jotain hyvää kommentoi se liittyy häneen itseensä. Sellainen negaatio imee kaiken elämän ja energian itseensä kuin musta aukko ja kyllä siinä omakin energia ehtyy.
Eli positiivinen tässä tapauksessa on plussaa mutta enemmän tarkoittaa sellaista "ei-negatiivista"-ihmistä (neutraalimpaa) kuin yltiöpositiivista.
Ja itse näkisin sen enemmän sellaisena energisyytenä ja taaskaan se ei tarkoita että pitää olla joku duracell-pupu. Eräänlaista viriilisyyttä ja elämänhimoa.
Mielestäni siihen liittyy myös tietty aktiivisuus tai ainakin reaktiivisuus että on hommissa mukana eikä vain mökötä tai löydä jotain moitittavaa.
Koska itse ei koko ajan jaksa olla yksinkertaisesti joka saa asioita tapahtumaan.
Veikkaisin että samaa odotetaan myös kyllä miehiltä joskus jopa paljon enemmän kun ajatellaan että miehen pitää olla aktiivinen ja spontaani.
olen harmin kanssa. Aika monet treffipalstalaiset ovat vähintään toisella kierroksella. Se tarkoittaa, että semmosta perusmurjotusta on jo tuulut nähtyä. Enemmän niissä toiveissa on kysymys negatiivisuuden välttämisestä, että ei oo ihan helvetin katkera vanhoista haavoista, ei oo vajonnut itsesääliin, ei oo alkanut vihata vastakkaista sukupuolta, jaksaa vielä pitää pienistä hyvistä asioista.
ainakin sun positiivisuuskriteerit.
Toisin sanoen positiivisuus on sitä, ettei ole kyllästynyt elämäänsä. En ole. Väittäisin jopa nauttivani elämästäni suhteellisen paljon. Suunnitelmia on, ja aion vielä toteuttaa ne.
Itselläni oli kuitenkin vaikea nuoruus itsetunto-ongelmineen. Ne ajat ovat onneksi jo takana (siis teinivuodet ovat takana ja nuoruutta vielä edessä, hyvä niin).
Kuitenkin tuo nuoruusaika on jättänyt jälkiä minuun. Vaikka olen tyytyväinen itseeni, vaikuttavat nuo vuodet kuitenkin tulevaisuuden suunnitelmiini ja maailmankatsomukseeni. Epäilen siis positiivisuuskelpoisuuttani ja hienoisia säröjäni.
Taitaa se tuo aktiivisuus olla käytännön esimerkki, että uskoo elämäänsä, itseensä ja hyvään huomiseen.
Ja ehkä uskallan kertoa synkemmätkin tunteeni ja elämänjaksot sitten jossain vaiheessa, jos sopiva puolisko löytyy.
Oma positiivisuuteni on tilannekohtaista pirskahtelevuutta, eikä sellaista aina suu korvissa hymyä ja mieletöntä "syntymähumalaa". En edes usko sellaiseen, paitsi kännissä.
kysymys on siitä että tavallaan kykenee nousemaan sen tavallisen paskan yläpuolelle jota on joutunut kohtaamaan elämässään edes joskus ja helpottaisi toisenkin oloa samalla kun omaa vaikka huumorilla.
Toki osa ihmisestä etsii sellaista aurinkoa elämäänsä mutta veikkaisin että aika monelle ihan sellainen kuun heijastama valokin riittää kunhan ei ole koko ajan se pimeä puoli vain näkösällä.
Itse en itseäni ole positiiviseksi kuvaillut vaan negatiiviseksi. Mutta saan hyvin erilaista palautetta eri ihmisiltä. Eli kuka näistä määrityksistä tietää.
Yleensäkin itsensä kuvailu noissa treffi-ilmoituksissa on helvetin vaikeaa tuollaisilla termeillä.
Esimerkiksi termi "rehellisyys" on sellainen juttu joka saa minut hymyilemään. Kuka myöntää olevansa epärehellinen Suomessa?
jos positiivisest ihmisest puhutaa, nii sit ei varmaa vois niinku ainakaa iha kokoaikaa vituttaa. hirveet angstit kuuluis niinku teini-ikään. et sillee.
Itse joskus samaisia palstoja selaillessani taas olen kiinnittänyt huomiota, että kaikki ovat jotenkin positiivisia. Positiivinen ihminen on vaikeasti lähestyttävä.
Mitä voin tarjota ihmiselle jolla on kavereita, menoa ja meininkiä?
Lopetin siis heti alkuunsa.
jos on ku tuuli matinsalo... EI oo mitään mieltä kulkee koko ajan niinku ihaa tai kani...
siinä sit haetaan jotain radionovan aamu-tiimin nappikuuri-positiivisuutta, en kyllä helvetti tajua kuka jaksaa katella / kuunnella tyhjänpäiväistä lässytystä 24/7 oman muijansa taholta.
Musta tuntuu että tuo yltiöpositiivisuuden toivominen johtuu siitä että halutaan tarkoituksella mahdollisimman nuori ja teinimäinen pikkupillu, teinithän vielä jaksaa olla 24/7 hangonkeksejä.
Teinit eroavat toisistaan: itse olin teininä varsinainen keko angstia ja vasta aika, ikä ja ammattiapu veivät raivon ja itsesäälin päätökseen. Onneksi nuo ajat ovat ollutta ja mennyttä. Katso myös -k32v-:n vastaus. Ehkä hän on törmännyt muhun silloin, kun olin teini...
Tarkoitin juuri tuolla positiivisuudella "aamutiimi-tyylistä" positiivisuutta.
Itse en oikein miellä sitä edes positiivisuudeksi vaan se on suureksi osaksi teeskentelyä. Jos on onnellisesti höynähtänyt, niin täytyy olla höynähtänyt kunnolla. Ei silleen fiksusti höynähtänyt/iloinen/positiivinen, millaisia nuo juontajat ym. spiikkaajat ovat.