Mitähän tekisi.. Olen vähän päälle 30v, yhdessä aviomieheni kanssa ollut 19-vuotiaasta. Muita miehiä ei ole ollut, ei edes ennen häntä. Meillä on 3 lasta, juuri valmistunut talo, töitä.. Niin sanotusti kulissit kunnossa.
Rahat on tiukalla, mistä saadaankin ainoat riidat aikaan. Hankalaa "riidoissa" on se että mies ei varsinaisesti koskaan suutu, on vaan hyvin luotaantyöntävä eikä puhu.
Ongelmia on myös mm. siinä, että inhoan suurinpiirtein kaikkia mieheni tapoja, olen huomannut etten paljon saa huomionosoituksia, oma katseeni harhailee hyvännäköisten miesten perään ja haaveilen siitä että joku rakastuisi minuun palavasti. Mietin jatkuvasti että pystyisinkö pettämään jos tilaisuus tulisi. Auttaisiko se saamaan säpinää tähän elämään? Aiemmin olen ainakin tullut siihen tulokseen etten pystyisi kohtaamaan miestäni sen jälkeen. Olen yrittänyt puhua miehelleni kaikista asioistani, mutta häneltä tuntuu puuttuvan täysin kaikki empaattisuus, kommentit häneltä ovat hyvin toteavia eikä hän tee mitään suhteemme eteen. Tämä johtaa siihen että itse mökötän enkä siedä miehen lähelläoloa, puheita tai kommentteja ollenkaan. Tiuskin.
Itsetuntoni on aina ollut huono, eikä raskauksista jääneet lisäkilot ole auttaneet siinä yhtään. Tuohon päädyn aina noissa pettämisajatuksissanikin, kukaan tuskin huolii liikapainoista.. Olen kyllä reippaasti jo pudottanut painoani, mikä on tietenkin piristänyt mieltä aina onnistumisien yhteydessä.
Räjähtelen miehelleni joka asiasta, olen itkuinen ja masentunut ja lapsetkin huomaavat sen. Olen yrittänyt kaivaa mieleeni asioita jotka aikanaan saivat rakastumaan mieheeni, mutta niistä ei ole enää oikein tietoa. Olen ollut kovin nuoresta mieheni kanssa, eikä muualtakaan ole huomiota herunut, tunnen itseni jo kovin vanhaksi vaikka ikää ei kuitenkaan ole paljon!!
Seksielämämme on hyvin epätyydyttävää, sitä on enää harvoin koska mieheni laukeaa aina heti enkä itse saa mitään irti koko tapahtumasta. Tuokin turhauttaa valtavasti koska olen melkoisen seksuaalinen ihminen.
Minulla ei ole koskaan ollut miespuolisia ystäviä, minkä koen myöskin ongelmaksi. Olen miettinyt että osa "harhailevista katseistani" johtuu myöskin siitä. Tuo on kovasti mietityttänytkin, olen mielestäni ns. kauniskasvoinen amatsoni, tosin se ylipainoinen:D
Lasten takia haluaisin asiat kuntoon, tässä perheessä olisi varmaankin kuitenkin vielä aineksia johonkin.
Auttakaa!
Rahat on tiukalla, mistä saadaankin ainoat riidat aikaan. Hankalaa "riidoissa" on se että mies ei varsinaisesti koskaan suutu, on vaan hyvin luotaantyöntävä eikä puhu.
Ongelmia on myös mm. siinä, että inhoan suurinpiirtein kaikkia mieheni tapoja, olen huomannut etten paljon saa huomionosoituksia, oma katseeni harhailee hyvännäköisten miesten perään ja haaveilen siitä että joku rakastuisi minuun palavasti. Mietin jatkuvasti että pystyisinkö pettämään jos tilaisuus tulisi. Auttaisiko se saamaan säpinää tähän elämään? Aiemmin olen ainakin tullut siihen tulokseen etten pystyisi kohtaamaan miestäni sen jälkeen. Olen yrittänyt puhua miehelleni kaikista asioistani, mutta häneltä tuntuu puuttuvan täysin kaikki empaattisuus, kommentit häneltä ovat hyvin toteavia eikä hän tee mitään suhteemme eteen. Tämä johtaa siihen että itse mökötän enkä siedä miehen lähelläoloa, puheita tai kommentteja ollenkaan. Tiuskin.
Itsetuntoni on aina ollut huono, eikä raskauksista jääneet lisäkilot ole auttaneet siinä yhtään. Tuohon päädyn aina noissa pettämisajatuksissanikin, kukaan tuskin huolii liikapainoista.. Olen kyllä reippaasti jo pudottanut painoani, mikä on tietenkin piristänyt mieltä aina onnistumisien yhteydessä.
Räjähtelen miehelleni joka asiasta, olen itkuinen ja masentunut ja lapsetkin huomaavat sen. Olen yrittänyt kaivaa mieleeni asioita jotka aikanaan saivat rakastumaan mieheeni, mutta niistä ei ole enää oikein tietoa. Olen ollut kovin nuoresta mieheni kanssa, eikä muualtakaan ole huomiota herunut, tunnen itseni jo kovin vanhaksi vaikka ikää ei kuitenkaan ole paljon!!
Seksielämämme on hyvin epätyydyttävää, sitä on enää harvoin koska mieheni laukeaa aina heti enkä itse saa mitään irti koko tapahtumasta. Tuokin turhauttaa valtavasti koska olen melkoisen seksuaalinen ihminen.
Minulla ei ole koskaan ollut miespuolisia ystäviä, minkä koen myöskin ongelmaksi. Olen miettinyt että osa "harhailevista katseistani" johtuu myöskin siitä. Tuo on kovasti mietityttänytkin, olen mielestäni ns. kauniskasvoinen amatsoni, tosin se ylipainoinen:D
Lasten takia haluaisin asiat kuntoon, tässä perheessä olisi varmaankin kuitenkin vielä aineksia johonkin.
Auttakaa!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mitähän tekisi.. Olen vähän päälle 30v, yhdessä aviomieheni kanssa ollut 19-vuotiaasta. Muita miehiä ei ole ollut, ei edes ennen häntä. Meillä on 3 lasta, juuri valmistunut talo, töitä.. Niin sanotusti kulissit kunnossa. HMMMMMMM? Kulissitko,eikö sitten teillä ollut joskus tavoittenakin näin? Vai sapettaako kun naapurilla prameampi veranta ja koreammat kaakelit?Kyllä sinulla nyt on huonosti asiat verrattuna darfurilaisäiteihin!
Rahat on tiukalla, mistä saadaankin ainoat riidat aikaan. Hankalaa "riidoissa" on se että mies ei varsinaisesti koskaan suutu, on vaan hyvin luotaantyöntävä eikä puhu. HMMMMMMM? Totta kai rahat ovat tiukalla ja sen kai rakennushanketta tehdessänne otitte huomioon?
Ongelmia on myös mm. siinä, että inhoan suurinpiirtein kaikkia mieheni tapoja, olen huomannut etten paljon saa huomionosoituksia, oma katseeni harhailee hyvännäköisten miesten perään ja haaveilen siitä että joku rakastuisi minuun palavasti. Mietin jatkuvasti että pystyisinkö pettämään jos tilaisuus tulisi. Auttaisiko se saamaan säpinää tähän elämään? Aiemmin olen ainakin tullut siihen tulokseen etten pystyisi kohtaamaan miestäni sen jälkeen. Olen yrittänyt puhua miehelleni kaikista asioistani, mutta häneltä tuntuu puuttuvan täysin kaikki empaattisuus, kommentit häneltä ovat hyvin toteavia eikä hän tee mitään suhteemme eteen. Tämä johtaa siihen että itse mökötän enkä siedä miehen lähelläoloa, puheita tai kommentteja ollenkaan. Tiuskin. HMMMMMM?Nalkutatko ja mökötätkö itse?Vihjailetko kenties että naapurin Volvo se on jotain verrattuna meidän Corollaan?
Itsetuntoni on aina ollut huono, eikä raskauksista jääneet lisäkilot ole auttaneet siinä yhtään. Tuohon päädyn aina noissa pettämisajatuksissanikin, kukaan tuskin huolii liikapainoista.. Olen kyllä reippaasti jo pudottanut painoani, mikä on tietenkin piristänyt mieltä aina onnistumisien yhteydessä.HMMMMMM?Kyllä sitä ihminen pyöristyy iän myötä,tuskin miehesikään enää sama on kuin silloin joskus?
Räjähtelen miehelleni joka asiasta, olen itkuinen ja masentunut ja lapsetkin huomaavat sen. Olen yrittänyt kaivaa mieleeni asioita jotka aikanaan saivat rakastumaan mieheeni, mutta niistä ei ole enää oikein tietoa. Olen ollut kovin nuoresta mieheni kanssa, eikä muualtakaan ole huomiota herunut, tunnen itseni jo kovin vanhaksi vaikka ikää ei kuitenkaan ole paljon!! HMMMMMMM?Mietihän sitä darfurilaista kanssasisartasi ja ajattele että sentään sinulla oli oikeus valita "kurjuutesi"!
Seksielämämme on hyvin epätyydyttävää, sitä on enää harvoin koska mieheni laukeaa aina heti enkä itse saa mitään irti koko tapahtumasta. Tuokin turhauttaa valtavasti koska olen melkoisen seksuaalinen ihminen. HMMMMM?Teettekö sitä riittävän usein?Kerrankuussa-yhdynnöissä mies laukeaa melko pian!
Minulla ei ole koskaan ollut miespuolisia ystäviä, minkä koen myöskin ongelmaksi. Olen miettinyt että osa "harhailevista katseistani" johtuu myöskin siitä. Tuo on kovasti mietityttänytkin, olen mielestäni ns. kauniskasvoinen amatsoni, tosin se ylipainoinen:D HMMMMM?Oletko ajatellut ystävystyä mieheesi?Ei häm mikään kone ole!
Lasten takia haluaisin asiat kuntoon, tässä perheessä olisi varmaankin kuitenkin vielä aineksia johonkin. HMMMMMM?Teillähän on asiat kunnossa,alatte vain nauttimaan siitä,vastuu on MYÖS sinun!
kirpeästi;Finmann..
Auttakaa!
Kulissit oli ehkä väärä sana, tottakai halusimme molemmat lapsia ja talon.. Naapurin asiat ei vois vähempää kiinnostaa, heidän Volvot tai talot!??! Jos ei tuosta minun viestistä käynyt ilmi mistä olen huolissani niin paha juttu:(
Aika kumma oli tuo Darfurin heittokin minun tilanteeseen, vaikka voihan sitä toki siltäkin kantilta katsoa.
Olkoon se sitten nalkuttamista kun yritän sanoa mikä mättää, mutta kun toista ei kiinnosta, tai jos kiinnostaa niin mitään ei tapahdu. Olen itse yrittänyt kyllä elvyttää suhdetta, mutta kyllästyttää kun ei mitään vastavuoroisuutta ole luvassa.
Sattumoisin mieheni on tasan tarkkaan yhtä timmissä kunnossa kuin vuonna 94, jos se nyt tähän kuuluu..
Joo, ja aiemmin ainakin oltiin mieheni kanssa parhaat ystävät, nyt on vaikeaa kun tuntuu ettei häntä liikuta mikään.
Olen samaa mieltä että vastuu on myös minulla, mutta eikö vastamäessä olisi oikeus odottaa myös yrittämistä mieheltäkin?
todellisuutta kirjoihin, äskenkin koetin avata keskustelua jostain vaikka kukkasista tai puutarhastamme, ei mitään reaktiota.
Ei sano mitään mikä mättää, just oltiin viikon onnistuneella perhepurjehduksella.
Pitäiskö meidän heittää hynttyyt yhteen:-)
Meitsi taas puhuu 100 kertaa enemmän kuin vaimoni, joka lapsena oli melko yksin, eikä sitä kautta ole treenannut keskustelemista.
JODY WATLEY Most Of All 12" Remix Version (1988) HQ Audio
http://www.youtube.com/watch?v=n8H-8lEZ1to&feature=related
Olen pahoillani puolestasi. Aika monella sinun ikäiselläsi ja tuossa elämäntilanteessa olevalla on asiat hiukan ”rempallaan”, jos tämä yhtään lohduttaa. Mutta niille onneksi voi aina tehdä jotakin.
Haaveilet ulkopuolisesta suhteesta ja huomiosta. Pahaa pelkään (kokemusta on), että siitä ei alun huuman jälkeen seuraa muuta kuin täysi kaaos.
Jos haluat kokeilla omaa viehätystäsi, voithan hiukan flirttailla sopivan paikan tullen. Kun juttu jää sille tasolle ei siinä varmaankaan ole mitään kiellettyä, mutta mukava mielihän siitä jää ;)
En ole mikään neuvomaan sinua, mutta muutama juttu tuli teidän tilanteesta mieleen.
- Otapa selvää parisuhdekursseista / leireistä yms. Monet niistä on maksullisia, mutta esimerkiksi seurakunnan järjestämät eivät niin kalliita. Jos teillä on ikinä mahdollisuutta, lähtekää mukaan.
- Toinen mitä voisit tehdä on, että koetat olla miehesi tekemisistä kiinnostunut, vaikka se tuntuisikin teennäiseltä. Mene seuraamaan hänen puuhailuansa ja yritä aidosti kiinnostua siitä ja kysellä. Usein tämä hivelee miehen itsetuntoa ja voi poikia huomionosoituksia sinulle itsellesi.
- Sitten se yhteinen aika. Järkätkää lapset hoitoon. Viettäkää kahdenkeskeistä aikaa silloin tällöin. Vaikka vain kotona. Ihastelkaa yhdessä uutta kotianne ja muistelkaa omaa yhteistä alkutaivalta, mutta ei syytellen; sinä silloin, mutta et enää. Vaan olkaa yhdessä iloisia ja ylpeitä niistä hyvistä hetkistä joita silloin oli. Jos miehesi ei osallistu keskusteluun hän varmastikin kuuntelee kun ”kehut” yhteisiä juttujanne.
- Sitten tulee vielä mieleen, että mieti miten itse kerrot omista toiveistasi ja ajatuksistasi. Oletko ottanut käyttöön minä-muotoisen kerronnan. Kun sanot vaikka; sinä et ikinä enää tyydytä minua vaan laukeat heti – on riita todennäköisesti valmis. Mutta jos koetat sanoa; minusta tuntuu pahalta, kun en ennätä päästä vauhtiin mukaan kun sinä…. Nämä minä-muotoiset kerronnat eivät yleensä syyllistä toista vaan kertovat kuinka asiat sinusta tuntuu ja mitä ehdotuksia sinulla niiden parantamiseksi olisi.
Tsemppiä sinulle ja positiivista mieltä!
Varsinkin riitatilanteisiin ajautuviin "keskusteluihin" kannattaa etsiä erotuomari. Parisuhdeterapian googlettamalla löytyy vaikka mitä...Myös joku muu luotettava henkilö voi toimia välittäjänä. Tärkeintä on saada kerrottua puolin ja toisin mikä hiertää, jotta voi sitten etsiä ratkaisuja.
Rahapula on todella tuskallinen ongelma ja siinä ei ainakaan riitelyt auta. Joe ei oo niin ei oo. Miettikää mitä kuluja voitte karsia. Harrastukset ja hankinnat kannattaa miettiä läpi. Onko jokin halvempi vaihtoehto vai voisiko luopua kokonaan? Ruokakuluissakin voi säästää kun katsoo mitä ostoskoriin lappaa. Esimerkiksi tuoremehuissa hintahaitari on valtava.
Tuo lapset hoitoon ja laatuaikaa on hyvä vinkki JOS välit eivät ole täysin tulehtuneet.
kunnossa, ja nyt pitäisi alkaa elämään.
Tartun tuohon ajatukseesi, että saisikohan ulkopuolinen suhde elämäänne säpinää.
Vastaus on että taatusti, mutta tuskin kaivatunlaista.
Eli pettäminen tuskin ratkaisee asianne siihen suuntaan mitä ajattelet, vai ajattetko kuitenkin, että yksinhuoltajana olisi mukavampi olla?
Tietysti, jos oma mies ei huomioi lainkaan, seksi on epätyydyttävää ja muutenkin mieli harhailee, on aika ainakin pysähtyä.
Etsiydy esimerkiksi seurakunnan perheneuvonnan pariin, sieltä löytyy kuuntelija, joka ei kuitenkaan lähde korjaamaan tilannettanne pikkareihisi pyrkimällä. Jos keskustelujen jälkeen tuntuu edelleen siltä, että sinun on saatava elämääsi muuta, niin sitä varmaan löytyy.
Jos vaikka olisitte vähän eläneet elämään ennen lapsia ja talovelkoja. Olisitte vaikka tutustuneet hieman paremmin.
auta ap.kirjoittajaa enää tässä vaiheessa mutta just tuo, että mennään liian varhain yhteen saa aikaa tollasta jälkeä. tää on mun mielipide ollut aina.
siinä jää nuoruus, erilaiset ihmissuhteet ym kokematta ja sitten keski-ikää lähestyttäessä herää paniikki;tätäkö tää on seuraavat 40-50 vuotta!!
Eikös olekin tylsää viettää tavallista arkipäivää. Ette sitten suunnitelleet tätä pidemmälle ja nyt loppui ajatukset. Mutta. Keskity vaikka lasten harrastuksien tukemiseen, hanki koira, aloita oma harrastus, luo ura, ihan mitä vain vaikka oma puutarha omine koskineen. Eli palkintosi ei nykyeväillä ole kuin se, että sinulla on koti jossa elämääsi elät. Kuten kaikki kodit, ne sotkeentuvat. Normaalisti riittää imurointi mutta mikäli sotket kotisi uudella jännällä seksillä, et voi sen jälkiä imuroida. Se on sama kuin tekisit pelastusveneeseen reiän pohjaan. Äläkä ala vaatimaan mieheltäsi ihmetekoja. Sellainen vai luo niitä paineita jotka sitten pilaavat kaiken. Jos petät, älä kerro siitä kotona. Jos et pysty olemaan hiljaa, älä petä. Se ei ole miehesi vika, jos et hillitse hormonejasi, joten hänen ei tarvitse myöskään enempää kuin kykenee asiaan paneutua. Kukaan ei ole täydellinen. Et sinä eikä miehesi. Mutta hyväksymällä arkipäivän voit paremmin. Ja siihen ei tarvita ihmemiestä.
Aika jänniä kommentteja. Osa mielestäni asiallisia neuvoja, ja sitten on näitä olisit elänyt ennen miehen tapaamista... Me olimme 6 vuotta yhdessä ennen kuin ensimmäinen lapsi tuli. Olin ehkä tyhmä kun sitouduin suurinpiirtein ensimmäisen kaksilahkeiseen joka minusta oli kiinnostunut, mutta tottakai oltiin rakastuneita, suunniteltu perhettä ym. En tiedä olisko tää parisuhde sen parempi jos olisin seikkaillut lahkeesta toiseen aiemmin, yritän vaan saada jotain neuvoja miten tästä suosta pääsis ylös.. Juu, ja meillä on koira, lapset niin pieniä ettei niillä varsinaisia harrastuksia ole.
miettimistä miten toimia, kun lapset oli pieniä eikä aika tuntunut kuin tylsältä sadepäivältä. Kokeilin kaikenlaista. Myös seikkailua. Kun natsasi niin eipäs toiminut. Ihmettelin sitä enkä löydä siihen muuta selitystä kuin rasitus. Stressasin asialla niin paljon etten huomannut sen vaikutusta ennenkuin sitten, kun ei toiminut. Aloin sitten uida. Ihan vaan ajankuluksi. Sen seurauksena kunto nousi ja mielikin piristyi. Nykyisin olen yhdistänyt lasten harrastukset ja omasta kunnosta huolehtimisen. Ei sen puoleen ei musta toiset naiset paljoa välitä. Mutta voin nykyisin paremmin, koska ei tarvi stressata sellaisella mikä ei toimi. Jaksamisesta on enemmän kysymys kuin suosta. Hyviä vointeja sulle. Tietty mullekin voi ajankuluksi vaikka kirjoitella mutta ei mieluusti tänne yleisöpalstalle.
Sitäpaitsi nainen ei edes voi olla miehen kanssa "vain kaveri", miehet kun eivät tuppaa kaveerata sellaisten naisten kanssa joita eivät voisi panna tilaisuuden tullen.
itseänsä.
"Sitäpaitsi nainen ei edes voi olla miehen kanssa "vain kaveri", miehet kun eivät tuppaa kaveerata sellaisten naisten kanssa joita eivät voisi panna tilaisuuden tullen."
Niin miehet kuin naisetkin ovat seksuaalisia olentoja, ja kaverista voi tulla mieleen kaikenlaisia ajatuksia, tai sitten ei tule. Näiden ajatusten kanssa voi silti elää eikä niitä tarvitse toteuttaa. Tekee sitä joskus mieli panna omaa sukupuoltakin olevia kavereita eikä sitä silti tee.
Ihan kuin lukisin omaa tekstiä... Itse olen ajatellut, että olen masentunut, mut kait se kuuluu tähän elämän vaiheeseen jos se kerta muitakin vaivaa... Hyviä neuvoja on tullut monenlaisia mut me vaan ei oikein olla niitä keskustelu tyyppejä. Kait se pitää sitten opetella sekin taito jo tähän ikään. Masentavaa ajatellakkin et mies tulee kotiin työmatkalta ja taas se murjotus alkaa.....
Niin. Minulla on ollut paljon suhteita ennen avioliittoani, mutta..
Ensinnäkin, ne suhteet ennen, ne opettavat muutaman asian, mutta useat opit on parempi ilman. Hyvinä oppeina on se, että tajuaa miten erillaisia ihmiset seksissä ovat ja se saattaa auttaa tajuamaan millainen itse seksissä on. Sitten hyvää on se, että osaa arvostaa sitä hyvää minkä kohtaa.
Huonoja puolia on se, että oppii ymmärtämään miten hauras on ihmisen seksuaalinen itsekunnioitus ja miten helpolla sen rikkoo. Ja että on olemassa niitä jotka ovat joko niin ilkeitä tai kömpelöitä että rikkovat. Toinen huono puoli on epätoivo ja kylmyys jonka saattaa sielulleen saada välinpitämättömästä seksistä.
Moni mies luulee, että nainen nauttii siitä mistä mies itse nauttii. Moni ei mieti onko tämä totta. Toiset miettii ja he ovatkin sitten ihmisiä.
ELI suhde avioliiton ulkopuolella ei varmasti ole sitä mitä himoaa. Ei edes vaikka himoaisi kylmää sm panoa, siihenkin tarvitaan pohjimmainen luottamus.
Ja en tiedä miksi sitä ajatellaan että kaikki tämä kokemus jonka saa olisi pelkästään hyvä, tai että juuri sen puute aiheuttaa tarpeen erota. Se ei ole pelkästään hyvää. Eikä tämä tieto estä kaipaamasta piristystä avioliittoon. Itse olen hiukan yli kolmekymmentä, aviossa, ollaan jossain käänne kohdassa suhteessa varmaan koska ajattelen: entä jos menenkin jonkun toisen mukaan? Tajuan kaipaavani omaan elämääni muutosta, siis siihen minne minun elämäni on menossa, en perheeni elämään tai mieheni elämään, joten miksi sotkea uusia miehiä tähän asiaan. Minun on varmaan vain mietittävä mitä toivon ja sitten jaettava se puolisoni kanssa.
ensimmäinen ja paras neuvoni pelastamaan liitto on kuitenkin seksi. Uskon, että parisuhteen tila heijastuu heti sänkyyn ja toisinpäin. Tällä en kuitenkaan tarkoita, että harrastakaa kokoajan seksiä, vaan harrastakaa HYVÄÄ seksiä.
Jos mies kestää vain hetken, niin entä sitten? Kuka on ikinä koskaan sanonut tai mitenkään määrännyt että seksin kesto on sama kuin aika miehen ejakuloida?!?? VAADI LISÄÄ! !! Oma seksuaalinen nautintosi on omalla vastuullasi! Eikä tarvitse vaatia lisää yhdyntää jos vaikka miehesi ei tykkää laueta useasti peräkkäin, johan riittää, että hän makaa vierelläsi ja katsoo kun hyväilet itseäsi, tai auttaa jopa sinua siinä. TAI herranjesta, vaihtoehtoja on miljoona.
Minä olen tehnyt sen virheen, että sanonut: laukeat liian pian, tämä on huonoa. JA sen virheen, että sanonut: minulle tulee paha mieli kun et huomio seksuaalisuuttani. Voi olla, että toimii jonkun toisen suhteessa, mutta minulle toimi toiminta. Eli sanoin mitä halusin ja hyppäsin kahareisin miehen päälle.
Miehelläni oli vuosi sitten aika haluton, kerran kuussa kausi, odottelin siinä että mitä tapahtuu, valittelin kunnes keksin mitä tehdä. Hivutin seksuallisen himon häneen. Ei kannatta pukeutua punaiseen korsettiin tms ja maata odottamassa, auttaa kerran mutta on jotenkin outoa ja ei toimi pidemmällä tähtäyksellä (siis kokonaisvaltaisen himokkuuden palauttajana). Hivutus toimi meillä, eli pitkin päivää, useaan kertaan päivässä, tee jotain mikä tapasi kiihottaa miestäsi. Suutele, hipelöi, vilauta, painaudu, MUTTA ÄLÄ koskaan vie loppuun asti tai odota mitään sen enempää. Lopulta miehesi halut virtaa. Toista tätä niin kauan kuin tarvis, meillä meni pari viikkoa ennenkuin mies oli sama sonni kuin ennenkin. Ja tämä ei sitten ole tyystin helppoa, sillä alussa varsinkin voit paljastella itseäsi ja mies voi olla niin lukossa, ettei huomaa tai huomio mitenkään. Se on rankkaa, mutta menee ohi.
toinen hyvä neuvo tulee vasta seksin jälkeen ja se on keskustelu. Mutta minusta hyvä seksi rakastavaisten välillä avaa mahdollisuuden alkaa purkaa niitä vaikeuksia mitä suhteeseen kasvaa väistämättömän tuntuisesti. Rahaongelmatkin tuntuu pienemmiltä hyvän orgasmin jälkeen. Kun on tyydytetty on hyvä alkaa käydä läpi mitä nyt tehdään, minne mennään ja miten saadaan asiat toimimaan.
Kolmas neuvoni saattaa pelastaa liittosi. Lue tämä kirja: Kaikki se rakkaus mitä sinulle kuuluu.
Älä lannistu. Luulen, sitä paitsi että teidän suurimman ongelmat on ne raha ongelmat. Ne nyt laittaa suhteen kuin suhteen solmuun, ja miehen kuin miehen vaiteliaaksi ja liki impotentiksi.
Kirjoitin sinulle aika yhdestä näkökulmasta, vaikka tiedän ettei kaikki maailma seksiin liity tai sillä parane. Voimia.
Tuo on rakkautta!Suomessa on ainakin yksi onnellinen mies!