En millään pahalla, mutta hiukan huvittuneena joskus tulee pohdittua tuttavien "kiirettä".
On ihmisiä, joilla on lähemmäs kymmenen lasta ja koti siinä samalla lähes tiptop kunnossa. Joku ei "ehdi" yhden lapsenkaan kanssa ruokaa laittamaan. Selitykseksi ei nyt kelpaa joku vaikea vauva tms, vaan ihan tavalliset lapset molemmilla tapauksilla.
Joskus poden huonoa omaatuntoa siitä, että kämpässä ei ole kaikki tarpeeksi järjestyksessä mutta käytännössä se sekasorto keskittyy meillä onneksi kaappien sisäpuolelle, päällisin puolin ollaan melko tiptop. Tulee hämmästyttävän järjestelmällinen olo, kun kyläilee paikoissa joissa ahdistava sekasorto on päällä aina ja jatkuvasti. Aina tavarat levällään (enkä tarkoita lasten leluja..), sotkuista jopa likaista.
Ja usein se syy on; kiire. Ei ehdi. Mutta eihän se voi olla niin, kun toiset samassa tilanteessa ehtii. Jos kokee ajan rajalliseksi, niin mihin se aika oikeasti kuluu, esim. imurointi ei kestä kolmea tuntia..
Pohtii hän, siivousvimman iskemänä. Tarkoittaa kuiva-ainekaapin järjestelyä x)
On ihmisiä, joilla on lähemmäs kymmenen lasta ja koti siinä samalla lähes tiptop kunnossa. Joku ei "ehdi" yhden lapsenkaan kanssa ruokaa laittamaan. Selitykseksi ei nyt kelpaa joku vaikea vauva tms, vaan ihan tavalliset lapset molemmilla tapauksilla.
Joskus poden huonoa omaatuntoa siitä, että kämpässä ei ole kaikki tarpeeksi järjestyksessä mutta käytännössä se sekasorto keskittyy meillä onneksi kaappien sisäpuolelle, päällisin puolin ollaan melko tiptop. Tulee hämmästyttävän järjestelmällinen olo, kun kyläilee paikoissa joissa ahdistava sekasorto on päällä aina ja jatkuvasti. Aina tavarat levällään (enkä tarkoita lasten leluja..), sotkuista jopa likaista.
Ja usein se syy on; kiire. Ei ehdi. Mutta eihän se voi olla niin, kun toiset samassa tilanteessa ehtii. Jos kokee ajan rajalliseksi, niin mihin se aika oikeasti kuluu, esim. imurointi ei kestä kolmea tuntia..
Pohtii hän, siivousvimman iskemänä. Tarkoittaa kuiva-ainekaapin järjestelyä x)
Vastaukset 10
Vanhimmat
johonkin organisointikykyyn. Toisilla se on ihan huipussaan, toisilla sit taas ei. Itse kokisin kuuluvani siihen puoliväliin. Paperi ja kynä vaan käteen ja laatimaan listaa niistä jotka on PAKKO saada päivän aikana tehtyä ja niistä, joilla ei oo niin välii vaikka jäis huomisekskin/tulevaisuuteen. Niitä tekee sit jos ehtii. Pakollisia hommia ei saa olla kovin montaa per päivä, tai muuten lakkaa koko touhu kiinnostamasta.
Ja tarvii huilata jossain välissä kanssa:) Saunaan, vaahtokylpyyn tai jossei muuta ni kahvi ja leivos parvekkeelle/ulos nauttimaan rauhassa...
Meillä vaimolla menee päivällä aika netissä (itselläni jää siihen aikaa töissä, kuten nyt) tai telkkaria katsoessa, joten hän ei ehdi laittaa ruokaa tai pitää kotia siistinä. Onneksi lapset ovat yli 10v, joten he osaavat jo perusjutut hyvin. Minun täytyy kuitenkin päivällä kotona ollessani (nukkuakin pitäisi kun yötöitä teen) ehtiä imuroida, viedä roskat, vaihtaa koneeseen astiat, remontoida välillä taloa tai autoa ja hoitaa monta muuta asiaa.. ja hyvin olen ehtinytkin. Huvittaa vain ettei vaimolla kuulosta riittävän aika mihinkään ja varsinkaan silloin kun hän oli vuosia sitten lasten kanssa kotona, jolloin myös tein kaikki mainitsemani asiat lapsille ruoat ala-luokilla.
on vaan laiska:) Oot mennyt Karvisen kanssa naimisiin :D
Mulla oli taas niin, että silloin kun lapset oli pieniä niin mulla oli melkein pakkomielle pitää koti siistinä ja ruuat tehtyinä ja pyykit pestyinä ja kaiken piti olla tiptop.
Nukkumaan en voinu edes mennä, ennenkuin viimeinenkin lasten lelu oli siivottu pois lattialta.
Se meni sitten lopulta siihen, että olin suurinpiirtein keskellä yötä pesemässä ikkunoita ennenku mies sitten sanoi, että jokohan alkaa pikkuhiljaa riittämään. Sitten vasta itsekin tajusin, et on elämä lapsiperheessä muutakin kuin siivoamista.
Nykyään riittää et on perussiistiä. Ei jaksa enää siivoamisesta vouhottaa :D
joo taitaa se nainen olla vaan laiskanpulskea tai siten vaan on verenperintönä saanut kotoaan käsin hieman erilaisen siisteyskäsityksen. onhan se niin, että likainen ja sekainen on erijutut. joskus kyllä törmää sellaiseen hajuhaittaan, että puistattaa. ymmärrän, että kalliin lämmityksen aikoina ei talvipakkasella viitsitä tuulettaa, kun energia menee harakoille, mutta...
hyvä, että kotitöitä jaetaan, mutta raja siinäkin että ne menee edes join kuin tasan. nainen on se, joka mielenosoituksellisesti jättää miehen kalsarit pyykkäämättä, mikäli eivät ole pyykkikopassa. mieti, mikä olis sun keino herätellä kumppaniasi. hän on priorisoinut selkeästi ton netissä roikkumisen oman perheen hyvinvoinnin edelle. toisaalta, jos olet tyytyväinen ja onnellinen oloosi ja eloosi, ei siinäkään sit mitään.
Mä olen just sellainen äärimmäisen sotkuinen ihminen, jonka kämppä on ehkä kerran vuodessa yhden päivän ajan samalla siisteystasolla kuin supertehokkaan kodinkoneihmisen asunto.
Ensinnäkin vihaan siivoamista. Tulen pahalle päälle imuroimisesta. Tykkään levitellä kamat näkyville; se on mun oma järjestys, siitä ne löytyy helposti. Kyllä se yksi siisti päivä kerran vuodessa on ihan kiva; olen ylpeä itsestäni kun olen saanut siivottua kunnolla ja on tietty pakko myöntää että koti näyttää silloin kivalta ja viihtyisältä.
Siisteys ei ole kuitenkaan itseisarvo. Mieluummin kulutan vapaa-aikani lukemiseen, kokkaamiseen tms. kivaan kuin siivoamiseen. Jos sotku ei mua itseäni juuri häiritse, miksi ihmeessä tuhlaisin aikaa ja voimia siivoamiseen, kun sen sijaan voi tehdä jotain kivaa? Laiskottelukin on tosi tärkeää; jos mua väsyttää, ennemmin lepuutan sohvalla kuin siivoan, oli kämppä missä kunnossa tahansa. Eli laiskottelukin voi olla sitä "kiirettä", jonka takia ei ehdi siivota. :)
Niin. Kotimme ei ole kaatopaikka, mutta ei silti tiptopkaan. Eniten pyritään pitämään keittiö edes kohtuullisen näköisenä, ettei tiskit rehota ja että on kohtuullisen puhtaat pinnat. Muuten maailma ei kyllä kaadu, vaikka muutama villakoira sattuukin olemaan seurana tai tavarat eri paikoissa kuin pitäisi.
Elämässä on muutakin sisältöä kuin ainainen siivous. Kolmivuorotyö verottaa välillä: jos on esimerkiksi vuorot ilta, pätkäaamu ja yö peräkkäin, missä välissä siivoat? Kaikki välit pitää nukkua ja mielellään vaikka laittaa jotain ruokaa.
Aamuvuoron jälkeen tärkeintä on laittaa ruokaa itselle, lapselle ja eläimille (koira ja 2 kissaa). Kun tuo on tehty, tulee mies klo 17 kotiin. Siinä sitten vain on mukava viettää yhteistä aikaa, koska voin olla esim 3 seuraavaa iltaa töissä. Kai sitten olen mukavuudenhaluinen, kun haluan viettää ajan jotenkin muuten kuin siivoten.
Iltavuoro päivinä saatan siivota vähän, jos ehdin. Yleensä nukun niin pitkään kuin mahdollista. Olen aamu-uninen ihminen, joten voin hyvinkin nukkua yhteentoista. Siinä ei sitten jää välttämättä aikaa ennen töihin lähtöä.
Yövuorojen aikaan on turha yrittääkään tehdä mitään muuta kuin nukkua päivät. Ja toipua krapulanomaisesta olosta.
Vapaapäivinä siivoan, yleensä. En aina. Kuhan pyykit tulee pestyksi, tiskit tiskatuksi, roskat hävitetyksi ja vähän järjestellyksi. Luutuan lattiat ehkä parin viikon välein. Se vaan on niin turhauttavaa koko ajan puunata, kun kummiskin koira kuratassuineen ryntää heti sisälle :)
Joskus iskee siivousvimma ja silloin putsailen koko talon. Mies on oppinut olemaan apuna, joten yksin ei onneksi siitäkään tarvi kantaa vastuuta.
Tässä tapauksessa omena on tosiaankin pudonnut kauas puusta. Lapsuudessani siivouspäivät olivat aina keskiviikko ja lauantai. Eikä niistä juurikaan luistettu. On vaan paljo kivempaa siivota sillon ku huvittaa.
Jokainen tekee työtäänkin omalla nuotillaan ja elää muutenkin elämäänsä parhaaksi oppimallaan tavalla. Mikä sopii toiselle ei sovi toiselle. Tätä on elämä ja ihmisyys. Pätee myös siivoukseen.
Toisilla tosiaan on sitä organisaatiokykyä, halua ja tahtoa, aikaakin tehdä ja elää "tiptop" kodissa, toinen tuntee kodikseen ehkä sekasortoisen, mutta muuten puhataan kodin, on myös heitä, joita siivous ei voisi vähempää kiinnostaa.
Entäs sitten kun uupuu sen siivousurakan keskellä ja päähän ei muuta mahdukaan kuin siisteys, astutaan jo sairauden rajan toiselle puolelle ja sitä ei paranna ainakaan se, että "kaveri" tulee kylään ja ensimmäisenä katsoo neneänvarttaan pitkin onko pölyt pyyhitty...
Eiköhän anneta kaikkien kukkien kukkia...ja jos oikein tekee mieli siivota siellä kaverinkin kodissa, niin tarjoaa apuaan sille "laiskalle" ja tarttuu itse moppiin, jos ei kerta kaverille sovi muuten kylään mennä, kuin vain siisteyttä katsomaan...
Aurinkoista kesää vain kaikille, siivoatte sitten tai ette...:)
oikeessa olet. lasten o parasta kasvaa kotona ja vanhempien on järjestettävä turvallinen puhdas ja kiireetön ympäristö jossa kasvaa. varmaan jollekkin tekee kiireen ja ahdistuksen liika viinan juonti, jotkut ovat elämässään kokeneet esim. jotain järkyttävää jonka vuoksi kiire pitää heidät poissa tästä maailmasta. kiire o tekosyy, ajankäyttö on helpommin hallittavissa kun koko elämä. pysyy tunne-elämäkin terveenä kun ei koko ajan touhota menemään, vaan on kiireetön. ampparikielessä kiireetöntä kyytiä sanotaan mummokyyviksi, ennemmin mummo ku koko elämänsä lapsellinen kiire joka paikkaan.
vielä kerran laiskuus.