Työpäivän jälkeen mies menee suoraan sohvalle syömään ja ottaa unet (n.3 tuntia).
Sillä välin minä siivoan, tiskaan, teen ruokaa, ripustan pyykkejä...
Jos menen herättelemään miestä (olen lopuillaan raskaana), ja pyydän häntä avuksi, mies mutisee "mmm, kohta.." ja jatkaa uniaan.
Jos jään siihen vielä herättelemään ja jatkan esim, "tulisit nyt auttamaan kun en itse jaksa tehdä tuota", mies suuttuu!
Hän käskee painua helvettiin tai lähtee itse vanhempiensa luokse nukkumaan, kun täällä ei saa rauhassa levätä!!
Minä väännän jo itkua ja yritän selostaa hänelle. että "ymmärrän kyllä että sua väsyttää töiden jälkeen ja olethan sinä jo muutaman tunnin nukkunut, mutta kun minä en jaksa yksin tehdä kaikkea, minuakin väsyttää ja olisi mukava jos sinäkin olisit iloinen raskaudestani ja edes halaisit minua........."
Pointti on kai se, että MINUN täytyy ymmärtää miestä, mutta hänen ei minua?
Varsinkin viikonloput menee huonosti, mies juo aika paljon ja silloin saan oikeasti olla "varuillani", koska mies suuttuessaan voi vaikka huitaista minua! Ja nämä tilanteet saavat alkunsa siitä, että minä yritän puhua miehelle tunteistani ja hän ei juuri nyt (siis ikinä) ehdi ottamaan minua huomioon. Tai siitä, että minä pyydän häntä osallistumaan yhteisen kotimme askareisiin!
Välillä mies on huomavainen, mutta tuo, että täytyy mennä hänen mielen mukaan, alkaa vaivaamaan minua? Ikinä ei tiedä, tuleeko sieltä huitaisu vai silitys kun menen lähelle.
Kerran kokeilin olla huomaamatta koko miestä, meni viikko näin:
Mies tuli töistä, söi, nukkui, istui netissä, meni nukkumaan.
Tunnen todella olevani ilmaa. Pelkään synnytystä ja mies on tulossa sinne mukaan. Siksi en voi ajatella vielä eroa.
Mikähän tässä voisi auttaa?
Sillä välin minä siivoan, tiskaan, teen ruokaa, ripustan pyykkejä...
Jos menen herättelemään miestä (olen lopuillaan raskaana), ja pyydän häntä avuksi, mies mutisee "mmm, kohta.." ja jatkaa uniaan.
Jos jään siihen vielä herättelemään ja jatkan esim, "tulisit nyt auttamaan kun en itse jaksa tehdä tuota", mies suuttuu!
Hän käskee painua helvettiin tai lähtee itse vanhempiensa luokse nukkumaan, kun täällä ei saa rauhassa levätä!!
Minä väännän jo itkua ja yritän selostaa hänelle. että "ymmärrän kyllä että sua väsyttää töiden jälkeen ja olethan sinä jo muutaman tunnin nukkunut, mutta kun minä en jaksa yksin tehdä kaikkea, minuakin väsyttää ja olisi mukava jos sinäkin olisit iloinen raskaudestani ja edes halaisit minua........."
Pointti on kai se, että MINUN täytyy ymmärtää miestä, mutta hänen ei minua?
Varsinkin viikonloput menee huonosti, mies juo aika paljon ja silloin saan oikeasti olla "varuillani", koska mies suuttuessaan voi vaikka huitaista minua! Ja nämä tilanteet saavat alkunsa siitä, että minä yritän puhua miehelle tunteistani ja hän ei juuri nyt (siis ikinä) ehdi ottamaan minua huomioon. Tai siitä, että minä pyydän häntä osallistumaan yhteisen kotimme askareisiin!
Välillä mies on huomavainen, mutta tuo, että täytyy mennä hänen mielen mukaan, alkaa vaivaamaan minua? Ikinä ei tiedä, tuleeko sieltä huitaisu vai silitys kun menen lähelle.
Kerran kokeilin olla huomaamatta koko miestä, meni viikko näin:
Mies tuli töistä, söi, nukkui, istui netissä, meni nukkumaan.
Tunnen todella olevani ilmaa. Pelkään synnytystä ja mies on tulossa sinne mukaan. Siksi en voi ajatella vielä eroa.
Mikähän tässä voisi auttaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
saattaa olla kova paikka kasvaa isäksi. Jotenkin tuo käytös sinua kohtaan kertoo asian torjunnasta, mutta tajuaako hän itse sitä? Tuskin.
Mä oikeasti suosittelen parisuhdeterapiaa ja pikaisesti. Voit pelastaa sillä liittosi ja lapsella on myös oikeus isään, joka uskaltaa olla isä hänelle. Vaikka eroaisitte tämä oikeus ei poistu ja on huomattavasti helpompi asioida toisen kanssa jos asiat on puitu ja ero on molempien mielestä oikea ratkaisu.
Tuo nukkumisen määrä on lisäksi tosi paljon, terve aikuinen piristyy jo vartin tirsoista ja päiväunien maksimina pidetään yleensä tuntia aikuisille. Pidemmät unet vaikuttavat negatiivisesti jaksamiseen ja normaaliin unirytmiin. Ehkäpä miehesi on tilanteestanne masentunut? Sekin että ei osaa toimia viittaisi siihen. Onko vauva molempien toivoma?
Mies kokee helposti ulkopuolisuutta raskaus ja vauvavaiheessa, siksikin olisi hyvä se terapia teille. Oppisit myös sinä jakamaan raskaus- ja vauvakokemuksen, etkä vain vaatimaan läsnäoloa ja suorittamista. Ymmärrän kyllä hätäsi, mutta kun asiassa on monta puolta. Puolisosikin tarvii tukea voidakseen kypsyä tulevaan tehtäväänsä. Ensimmäinen lapsi on varmasti kriisi ja kasvun paikka kaikille pareille, siksi kun ongelmia ilmenee niistä kannattaisi mennä juttelemaan HETI ammattiauttajan kanssa. Ihan oman, puolison ja tulevan lapsen onnellisuuden ja mielenterveyden vuoksi. Tsemppiä teille!
Masennut ja ylenpalttinen väsymys kulkevat yleensä käsikädessä. Ei ole mitenkään normaalia nukkua 3 tuntia töitten jälkeen, sattunnaisesti tosin rankan työpäivän jälkeen saattaa nukahtaa vahingossa pariksi tunniksi, mutta ilta meneekin sitten pirteänä yömyöhään.
Lisäksi tuo viikonlopun juominen.
Tilannetta ei yhtän helpota raskausaikasi herkkyys ja ylenpalttinen puhtaanapitämisen tarve (vrt.pesänrakentaminen)
Samaa ohjeistusta antaisin, hakeutukaa ammattiauttajan piiriin. Neuvolan terveydenhoitajasta voi aloittaa, yritä saada miehesi sinne "rutiinikäynnille" ja purkaudu sitten siellä miehesi kuullen.Joskus auttaa kummasti kun on kolmas tuntematon osapuoli keskustelussa mukana. Voimia!!
en tajua miks ylipäätään olet hankkinu ittes paksuks tollaselle äijälle?miehet ei siitä muutu mikskään vaikka tekisit tuvan täyteen penskoja...etköhän lähe ennen,ku on myöhästä!