olen nyt muutaman päivän ajan lukenut tätä palstaa. Olen ollut mieheni kanssa jo yhteensä 15 vuotta. Ensimmäinen ja ainoa mies elämässäni. Olen 32 v. Yksi lapsi. Olen miettinyt eroa viimeiset 4 vuotta (haha...) miehen uskottomuuden takia ....ja oon edelleen samassa onnettomassa liitossa. Ja suurin syy siihen että mua pelottaa jäädä yksin. Olen kun ulkomaalainen eikä mun kaveripiiri ole mitenkään laaja, ja nekin melkein kaikki ulkomaalaisia. Elämäni pyörii koti-tarha-työ-tarha-koti kaavalla. Ja näen miten paljon suomalaisia yh-äitejä, niin kuka sitten huoli mua? Olen ollut mihenei kanssa niin pitkään etten enää osaa tutustua saati käydä treffeillä. Meillä ei ole mitään yhteistä, mieheni ärsyttää minua ja ärsytys tulee siitä etten ite uskalla tehdä ratkaisua. Musta tuntuu että mun elämä on eletty eikä mitään hyvää enää elämässäni tapahdu. Ja eniten kuka nyt tästä tilanteesta kärsii on lapseni, joka ei edes tiedä, että isän ja äidin välillä pitäisi olla myös rakkautta ja hellyyttä. Toki saa lapsi isältä ja äidiltä paljon rakkautta, mutta vanhempien välinen rakkaus puuttuu, ja se on mielestäni niin väärin että tunnen kovaa syyllisyyttä siitä. Mieheni ei halua erota, vaan hän on tyytyväinen että minä hoidan kaikki raha-asiat (maksan laskut, hoidan lasta, teen hänen puolestaan työhakemuksia, siivoan jne). Minä olen niin väsynyt etten jaksa enää. Mutta miksi silti mua pelottaa? Ymmärrän että ei mitään järkee enää tätä liittoa jatkaa, vaan esim 5 vuoden päästä voin vaan repiä hiukset päästäni etten eronnut aikaisemmin, ja aikaa menee koko ajan hukkaan. Olisi kiva kuulla kommentteja.
miten uskallan hakea eroa?
Nimetön
141757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
on näitä elämää suurempia kysymyksiä. Lähteäkkö vai ei. Mitkä asiat painaa puntarissa....kummalle puolelle vaaka kallistuu. Ei niihin osaa kukaan ulkopuolinen neuvoja antaa. Kaikki on erilaisia tapauksia.
Pitää vaan selvittää itselle onko järkeä jatkaa liittoa ja oletko liitossa vain vanhan tottumuksen vuoksi. Jos lapsi on ainoa "side" joka yhdistää ja muu elämä on lähes "kuollutta" niin kärsiihän ja vaistoaahan sen jo lapsikin.
Tsemppiä ja voimia isoihin päätöksiin... :-)
Vaikka se tuntuukin vähän kornilta niin yleensä asiat kypsyvät ajan kanssa ja yks kaunis päivä tiedät selkeästi mitä tehdä.
Kerrot että mies on ollut uskoton. Onko se historiaa ja oletteko keskustelleet asiat kunnolla? pelkkä tottumus ei saa olla liiton jatkumisen syynä.
Voisitteko vielä rakastaa toisianne?
Olin itse samassa tilanteessa kaksi vuotta sitten avioliittoa takana 22 v. Eroa harkinnut jo pitkään.. Jälkeenpäin ymmärsin että olin naimisissa narsistin kanssa. Minulle annettiin neuvo että asiat tulevat eteesi kristallin kirkkaana siis tuo ero. ja niin sitten olikin lähdin yhtenä aamuna ja kyyneltäkään en ole sen asian vuoksi vuodattanut, niin oli jo valmis työstänyt avioliitossa sitä lähtemistä. Mutta itse nuo päätökset on tehtävä. Voimia...
Susanna Haaviston biisi.
Tie on liukas ja jäinen
nyt on oltava pystypäinen
mun on otettava tämä riski
ja pestävä likatiski
onko oven takana huominen
onnistuuko uuden luominen...
Elämä kassiin
ja leima passiin
Hei!
Olen kokenut aivan saman. Mietin mielessäni lähtöä useita vuosia, välillä ajattelin että mikäs tässä on olla kun on asiat takoudellisesti hyvin, on talo, 2 autoa ja firma jne... en kuitenkaan saanut lähtöajatukselta rauhaa koska välillämme ei ollut yhtään mitään ja lapsikin jo muutti kotoa.
Kaipasin kuumeisesti rakkautta ja intohimoista miehen syliä sekä kaikkea yhteistä mitä miehen ja naisen välillä voi olla.
Päätös kypsyi omalla ajallaan, ei sitä vaan lähde ennenkuin on siihen valmis.
Valmistelin lähtöni niin että hommasin itselleni vuokra-asunnon valmiiksi ja pakkailin vähän tavaroitani ennen kuin kerroin miehelleni lähdöstäni. Yllätyksenähän se hänelle tuli, koska hän aina ajatteli etten pärjää ilman häntä, sittenkin vielä kun lähdin niin hän kuvitteli että palaan parin viikon päästä takaisin, mutta toisin kävi, lähdöstäni on nyt 9 vuotta, enkä ole katunut päivääkään, päinvastoin, kadun etten lähtenyt aiemmin....
mutta kuten sanottu niin siihen vain täytyy kypsyä pikkuhiljaa ja lähtee kun aika on kypsä.
Tsemppiä sinulle ja hyvää "toista elämää" kun sen aika tulee.
-lissunäiti-
Kirjoitat aivan mun elämästäni,mä lähdin neljävuotta sitten erilleen ja aijon nyt ottaa lopullisen eron.
Eropaperit ja sen tuomat ositukset hirvittää ,kun on firma ja koneita yms. ja omakotitalo.
oikeusavustajalle aika, niin eiköhän mä tästäkin selviä, olenhan selvinnyt jo 4vuotta yksin ja miten vihainen olen itselleni, etten lähtenyt heti ,kun huomasin ettei meistä tule selvää tekemälläkään.
Olin vaan oppinut passaamaan ja hyysään puolisoani ja mikä siihen valmiiseen oli hänen tullessa.
Kyllä se vaan niin on ,että piste iinpäälle tulee ajan kaa.
Itsekin olin monta vuotta tuossa passaajan asemassa eli ilmainen taloudenhoitaja.
Valmistele ero mielessäsi valmiiksi, kun lähdet niin lähdet, etkä taaksesi katsele. Uuden kumppanin löytyminen vauhdittaa eropäätöstä kummasti.
Eiköhän jokaisen ole omat sotkunsa selvitettävä ihan itse ennen uusia kumppaneita - tai kohta on taas sama kysely palstalla.
Sinun on itse tehtävä päätös millaista elämää haluat elää. Uskoisin, että aika näyttää mikä se päätös on. Mutta tuo uuden kumppanin hakeminen heti on mielestäni vähän niin ja näin. Jokaisen meidän on tehtävä surutyö erosta ja saatava oma päänsä "selväksi" jotta pystyy uuteen, tasapainoiseen suhteen. Tai ainakin minä olen sitä mieltä. Uusi suhde tulee jos on tullakseen, ei se tule etsimällä vaan elämällä. Jokaisen on opittava elämään ja pärjäämään yksin. Ja oppiihan sitä kun on pakko ja jossain vaiheessa jopa nauttii siitä.
moni miettii eroa useamman vuoden ja tekee siinä samalla surutyötä. Eli voipi olla jo valmis uudelle suhteelle.. jokainen tekee niinkuin itse parhaaksi näkee/kokee
Jos eroa miettii vuosikausia niin siitä kannattaa kumppanille kertoa. Yleensä kumppanit ei ole ajatustenlukijoita ja uusi suhde tuleekin sitten shokkina. Sen tiedän omasta kokemuksesta. Minä olen sitä mieltä, että entinen suhde täytyy ensin täysin lopettaa ja vasta sitten on uusien kummpanien vuoro. Mutta jokainen tyylillään!
Puhut täyttä asiaa. Hienoa että jaksat jakaa kokemuksiasi täällä. Olen saanut monista kirjoituksistasi apua, kiitos sinulle.
Kertominen voi olla samaa kuin kieriskellä tuskassa pitkittämällä eropäätöstä. Shokkiero on nopea.