Haluaisin todella paljon oppia ruotsin kielen sujuvasti, olen haaveillut pääseväni ruotsiin auppariksi. kevään lopulla rakastuin kuitenkin tosissani nykyisenn poikakaveriini ja nyt ajatus vuoden olemisesta erossa tuntuu aika haikealta..jos en olisi tavannut tätä poikaa,olisin varmastikin jo ruotsissa.juuri eilen meni yksi hyvä tilaisuus ohi päästä potentiaaliseen perheeseen josta oikeasti pidin. vaikeeta vaan kun mieli muuttuu joka 10 minuutti..Vai onko paremp0i lähteä joku toinen vuosi,tuleeko aina uusia yhtä hyviä tilaisuuksia?
Kuitenkin jossain vaiheessa tahdon ruotsiin..edes hetkeksi..
auttakaa!
Kuitenkin jossain vaiheessa tahdon ruotsiin..edes hetkeksi..
auttakaa!
Vastaukset 17
Vanhimmat
nyt täytyy sanoa, että älä anna kenenkään estää lähtemistäsi! myöhemmin saatat joutua katumaan sitä... ja toisaalta vuosi erossa ei oikeasti ole paha. Ruotsihan on sitä paitsi aivan naapurissa joten varmasti pystytte järjestämään tapaamisia tuon vuoden aikana. :) ...ja au pair vuosi on hyvä tilaisuus punnita suhdetta...
Ei kuule kun matkaan vaan ja tsemppiä :) Älä anna kenenkään seistä unelmiesi tiellä! Toista tilaisuutta ei välttämättä tule...
Kaikkea hyvää! :)
ruotsiin oon lähössä ja ukkeli jää surutta suomeen:) otan asian siltä kantilta et jos ei suhde kestä ni se ei ehkä oo sen arvostakaan. Jos ikävä iskee ni kärsin sen vaikka kuin riipis sydäntä, koska en vaan haluu aatella myöhemmin et poikaystävän takia jäi vuosi kesken. Oon tehny tän poikaystävällekin selväks jo ajat sitten eikä se oo sanonu vastaan mitään. Oon myös pyytäny et tukis ennemmin ku mököttäs, koska onhan tää myös mulle itelleni tarpeeks iso asia ilman et poikaystävä äkkäilee vieressä. Taas yks asia josta voi selvitä vaan jos molemmat on juonessa mukana:) Jos sun ainoo mahdollisuus lähtee opiskelujen tai minkä sit ikänä tahansa takia ois nyt ni mikset menis? sit sulla on kuintenki loppuelämä aikaa poikaystävälles:) eli matkaan vaan!
Oon jenkeis ja poikäystävä jäi Suomeen. Ikävöin joka sekunti. Onneks oon vaan 3kk mut seki tuntuu täl hetkel mahottomalta. Eikä tää täällä olo mitään kummallista ole, ihmettelen miks ylipäätään koskaan oon haaveillu tästä..Kotiin pääsyä odotellessa :)
Lähden itse aupairiksi saksaan heinäkuun lopussa noin vuodeksi. Poikaystäväni jää tänne ja tuntuu että jo nyt hänen kainalossaan tulee ikävä häntä kun vain ajatteleekin että on kaukana. Lähden kuitenkin, koska elän kuitenkin vain kerran, enkä halua katua vuosien päästä etten lähtenyt vain poikaystävän takia. Ihmissuhteetkaan eivät ole varmoja vaikka kuinka on rakastunut. Tosi rakkaus kestää kyllä välimatkaa, ei kyseessä ole kuin vuosi. Maailma on nyt myös pienentynyt siinä määrin että poikaystävä voi matkustaa luoksesi tapaamaan sinua vaikka viikonlopun ajaksi. Lisäksi voit sopia perheen kanssa että käyt vaikka joulun viettämässä kotona Suomessa, näin minä ainakin teen.
Ihminen katuu usein elämässään niitä tekoja joita ei tehnyt kun oli mahdollisuus!
Olen varma että poikaystäväsi kyllä tukee reissuasi ja haluaa sinun parastasi mikäli hänkin todella sinua rakastaa. Välimatka antaa todellakin mahdollisuuden punnita suhdetta. Matkaan siis ystävä hyvä!
Mieti tarkkaan valitset miten vain. Jos juttu on vasta alkamassa ja tunnet tosissaan rakastuvasi ko. poikaan niin varmasti ikävöit perään ja varsinkin jos juttu katkeaa lähtösi jälkeen niin pistät sen lähtösi syyksi ja kadut varmasti. Sitäkin kyllä kadut jos jätät kokonaan lähtemästä pojan takia, jatkui juttu tai ei. Hyvä juttu on se että auppariksi voi lähteä milloin tahansa ympäri vuoden, eli jos sinulla on tiedossa opiskelua/töitä syksylle niin voit mahdollisesti lykätä lähtöä ja katsoa miltä syksyllä tuntuu. Lähtemättä ei kannata kokonaan jättää on aupparointi varmasti sellaista kokemusta kuitenkin :)
mitä kautta kannattaa hakee paikkaa jos tekee mieli lähtee kesken vuoden, esim alku keväästä/keväästä? Ja jos on aluks vaan jonki 4-5kk?
Mä siirsin aikoinani au pairiksi lähtöä ensin koulun ja sitten poikaystävän takia. Mutta kokonaan en ajatusta hylännyt missään vaiheessa!! Ja nyt kun seurustelu on jo niin vakaalla pohjalla, että se varmasti kestää erossaolon lähdin au pairiksi. Jos olet nuori ei sulla oo mitään hätää ja kiirettää auppariksi lähdön kanssa. Ja jos seurustelu on vasta alkuvaiheessa voit hyvin odottaa ja katsoa mitä siitä tulee ja lähteä vasta kun suhde on riittävän vakaa tai jos tulee ero, niin mikäs sen parempi keino päästä sydänsuruista:) Voi tietysti nyt tuntua vaikealta odottaakkaan esim. vuotta. Vaikean päätöksen edessä olet. Halusin tuoda esiin toisenkin puolen kun muut näyttää olevan kovasti lähdön kannalla. Tietty jos et lähde ja ajattelet, että se oli nyt tässä, et koskaan pääse au pairiksi se saattaa luoda vähän katkeruutta, mikä ei taas oo ollenkaan hyvä juttu. Mutta kyllä tähän hommaan ehtii vähän vanhemmallakin iällä:)
kiitos sun vastauksesta oli täs mun tilantees apua,toit hyviä näkökohtia ajateltavaksi :) eli ei se elämä ole ohi yhdessä vuodessa,tarkoitan ettei kaikkea tarvitse yhden vuoden aikana toteuttaa..
nim.m samatytsky
Monet aupparit on kyllä eronnu kun ovat lähteneet maailmalle poikaystävänsä kanssa. Tyyliin "katotaan tilannetta sittenku tuut takasin."
Mutta ainakin muutama auppari-kaveriani ovat sitten myöhemmin palanneetkin tämän mussukkansa kanssa yhteen. Toiset taas ovat huomanneet että ihan turhaan katso sillon maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi.
Sinuna lähtisin mutta paha sanoa kun ei tiedä toisen tilannetta!
en siis tiiä tilanteita mut kuulostaa vähän luovuttamiselta ja että maailmalle lähetään tsekkaan muuta tarjontaa...ainki ite haluun lähtee ainaki yrittään ja ens vuonna ku tuun ni ois tarkotus muuttaa yhteiseen kotiin...:)
Jos se on tosirakkautta niin se kestää yhden vuoden. Vuosi on LYHYT aika vaikkei se etukäteen siltä ehkä tunnu. Palatessa tuntuu, että lähdit vasta äsken.
Lisäksi:
Ruotsi on ihan eri juttu kuin mennä vaikka jenkkeihin. Se on niin lähellä, että sieltä olet muutamassa tunnissa ja kohtuullisella hinnalla milloin vain takaisin jos tulee tosipaikka ja ehdoton tarve nähdä se oma kulta.
Hei,
Tuli tuosta pohdiskelusta mieleen omat päätökset. Aikoinaan lukion jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä Ranskaan tuttavaperheen auppariksi ja jätin suoralta kädeltä lähtemättä kun olin niin rakastunut silloiseen poikakaveriin. Suhde kesti kolme vuotta mutta ei kuitenkaan ollut se oikea ja myöhemmin kadutti kovasti, että jätin tilaisuuden aupparointiin käyttämättä ja ennen kaikkea ranskan kielen oppimatta. Sitten kun suhde oli ohi olin jo opiskeluissa niin pitkällä ja ehkä vähän vanhakin (silloin 21 v.), että en enää tullut ajatelleeksikaan lähtöä. Silloin oli jo kiire edetä valmistumista ja oikeaa työelämää kohti. Minun neuvoni siis sinulle olisi, että mene nyt kun siihen on mahdollisuus, saat paitsi varmasti kivan vuoden myös elämän mittaisen kielitaidon palkaksesi.
Tähän voisin todeta, että ei kaikki oo menetetty vielä täytettyä 20v tai jatko-opintojen alettua. Ite siis 24v (myös perheen edellinen auppari oli saman ikänen ja tulevakin on 24 ja moni perhe arvostaa iän tuomaa kokemusta ja varmuutta) ja opinnot yliopistossa kesken. Kyllä sen välivuoden voi pitää kesken opintojaki!!
Voi toki, mutta mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän mielekästä se toisten jaloissa asuminen on ja au pairin palkkakin alkaa tuntua aina pienemmältä ja pienemmältä.
Tutun tuttu au pair oli 26v. kun lähti jenkkeihin, haki töihin au pair-vuoden jälkeen ja on nyt huippuduunissa manhattanilla! Joitakin se onni potkii.
Itellä siis sama tilanne, yhteinen koti ja kihlat, mutta jos ei suhde tällaista kestä, niin ei sitä sitten ole tarkoitettu kestämäänkään!
Lähtö olis elokuussa irlantiin.Minä kun päätin ettei mikään latista intoani lähteä,toisin kävi.Tapasin ihanan miehen kuukausi sitten ja nyt seurustellaan. Kyllähän se pahalta tuntuu,kun suhde on tuore.Mutta kumpikin tiesi tämän. Toivotaav kumpikin todella, että suhde kestää välimatkan ja vuoden ajan kun olen poissa. Jouluna tulen lomalle ja poikkis tulee varmasti käymään. Hän jo suunniteelee töitä irlannista:D saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan:) Mutta kannattaa ihmeessä lähteä! vuosi on hyvin lyhyt aika ihmisen elämässä.
Mulla kans oli haaveena lähtee auppariksi varmaan ylä asteelta asti.Poikaystävä sai maaliskuussa tietää et joutuu auk:iin joten mä otin ja lähdin siksi aikaa ulkomaille...4kk täällä nyt menossa ja suhde voi hienosti:)Kyllä se kestää jos se on kestääkseen.