Oon seurustellu miehen kans ny kolme kuukautta ja täytyy myöntää, että ketää kohtaan en ole tuntenu aiemmin tällasia tunteita. Oonko rakastunu vai ihastunu syvästi.. sitä en tiedä.
Mutta asumme suhteellisen pitkien välimätkojen päässä toisistamme ja tapailemme viikonloppuisin (tietty se on siinä mieles hyvä, että ei kerkiä "kyllästyyn" toiseen niin äkkiä.) Mutta silti ahdistaa.. luotan siihen täysin ja muutenki kaikki tuntuu olevan kunnos. Pelkään jatkuvasti menettäväni hänet. En tie mitä pitäs tehä.. tarkotus olis, että muutan ainaki lähemmäs asumaan ku menen opiskeleen..
Pitäskö elää päivä kerrallaan? Mutta jos meidän tiet erkanee.. sen tiedän, että menetän paljon. Vaikka ny miehiä riittääkii elämässä.
Kellä on kokemusta kaukosuhteesta? Miten se toimii yleensä?
Apua kaipaan..
Mutta asumme suhteellisen pitkien välimätkojen päässä toisistamme ja tapailemme viikonloppuisin (tietty se on siinä mieles hyvä, että ei kerkiä "kyllästyyn" toiseen niin äkkiä.) Mutta silti ahdistaa.. luotan siihen täysin ja muutenki kaikki tuntuu olevan kunnos. Pelkään jatkuvasti menettäväni hänet. En tie mitä pitäs tehä.. tarkotus olis, että muutan ainaki lähemmäs asumaan ku menen opiskeleen..
Pitäskö elää päivä kerrallaan? Mutta jos meidän tiet erkanee.. sen tiedän, että menetän paljon. Vaikka ny miehiä riittääkii elämässä.
Kellä on kokemusta kaukosuhteesta? Miten se toimii yleensä?
Apua kaipaan..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi!
Mul on sillee et mun kundikaveri on hoidos.Siis se on entinen narkkari.Nään sitä parin kk välein ja pahalt tuntuu!Tärkein on kuitenki et se pääsee lopullisesti eroon kamast ja me päästää jatkaa normaalii elämää!Sit sulle muuta lähemmäs jos kert voit.Sit voisitte ainaki nähä useemmi.Tsemppii vaa paljo ja toivottavasti kaikki menne hyvin!=)
T:Sanna
Kuinka sä kestät erossa olot? Onko sulla silleen niin oma elämä että jaksat pitkät erossa olot?
Oman ukon kans tavattiin uudelleen 20 vuoden jälkeen ja rakkaus ei ollu kadonnu mihinkään, meillä on yhteinen lapsi 21 vuotias tyttö ja sen luona uudelleen tavattiinki. Tyyppi on lusimas, huumeista on päässy eroon, lusimista vielä 4 kuukautta ja lomat vähissä, ei tahod millään jaksaa tätä erossa oloa ja sitä että nähdään niin harvoin ja vain hetken kerrallaan...On tosi epätoivoinen olo...
mä tapasin poikaystäväni yli kaks vuotta sitten ja hän asuu 400km päässä. ekana seurustelu vuonna hän meni armeijaan, joten ei nähty usein...oli jopa 5vko väliä ettei nähty!! sit hän muutti tänne vuodeks luokseni ja nyt taas sinne 400km päähän opiskelee...joten kokemusta on kaukosuhteesta, mutt hyviä sellaisia :) jos vaan jaksaa istua junassa ja matkustaa ja luottaa täysillä toiseen niin kyllä se sit palkintaan loppujen lopuks :) vaikeetahan se on asua erossa, ja ikävä kalvaa koko ajan...
toimiin jos on toimiakseen, mut täydellinen luottamus toista kohtaan täytyy olla. Itse olen seurustellut pari vuotta miehen kanssa joka asuu kaukana. Tavataan vain viikonloppuisin ja lomilla. Ikävää se välillä on ja kaipaus on kova, mutta täytyy yrittää ajatellla asiaa järjelläkin. Ei aina niin helppoa. Tottuu tähän jotenkin, eletään viikolla omaa elämää. Sen sanon, että puhelinlaskut oli mahtavat ennen kun vaihdettiin liittymää.Me kun vaihdetaan päivän kuulumiset puhelimessa. onnistuminen riippuu aivan siitä kuinka rehellisiä olette toisillenne, koska sellaisestakin etäsuhteesta minulla on kokemusta joka ei toiminut miehen epärehellisyyden vuoksi. Tsemppiä teille !!!
Juuri niin.Kaukosuhteen kestosta riippumatta pitää löytyä vahva luottamus puolisoon!Jos sitä ei löydy niin jokainen hetki ilman häntä on tuskaa.Mietit vain hänen tekemisiään etkä täten pysty itsellesi luomaan omaa elämää.Koville ottaa kun rakas on kaukana ja välillä tuntuu ettei selviydy.Hengissä silti olen ja niin on rakkaanikin tämän 4kk erossa olon jälkeen.Vielä 2kk ja hän saapuu takaisin.Tämä on vahvistanut molempien tunteita,ja teimme toisillemme selväksi että 6kk erossa on tarpeeksi pitkä aika meille.Olisimme varmaan pidempäänkin pystyneet,mutta miksi jos on mahdollisuus olla yhdessä.Onnea kaikille kaukorakkaus-pareille,teille on luvassa paljon parempaa rakkaanne saapuessa,kuin niille jotka ovat kokoajan olleet toisissaan kiinni,päästämättä hetkeksikään irti!
Kannattaa vaihtaa tuo puhelimessa puhuminen tekstiviesteihin! Itselleni ainakin on helpompi lähettää viestejä. Jos kuulisi toisen äänen, tulisi vain kahta kauheampi ikävä. Ja voin kertoa, että suomalainen mies osaa paremmin kirjoittaa aivan ihania viestejä kuin sanoa ne sanat ääneen puhelimessa!!!