Miten tärkeenä pidätte, että mies pyytää tulevan vaimonsa kättä tämän isältä? Itseäni vähän vaivaa, kun miesystäväni ei näin tehnyt ennen kosintaa. Koko kosiminenkin oli vähän hutaisemalla tehty. Ei kai siinä tilanteessa vaan voi takertua yksityiskohtiin...?
Käden pyytäminen
isiltä
191174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Oletko isäsi omaisuutta vai itsenäinen nainen joka päättää itse aviopuolisostaan...? Mun mielestä käden pyytäminen isältä vain muistuttaa niistä ajoista, kun avioliitot oli enempi vähempi järjestettyjä ja miesten keskenään sopimia.
Minä ainakin olen sitä mieltä siis, ettei nykypäivänä isältä enää kysellä lupaa. Meillä muuten homma meni niinpäin, että minä kosin tuota miestäni - enkä kysellyt lupia hänen isältään tai äidiltään ;D
En tarkoittanut, että sinne iskän puheille nyt sydän raskaana pitää mennä ja pelätä, että mikä on vastaus... Mun kaveripiirissä (myös siskoni mies kävi isän pakeilla) vaan on monesti tehty niin, että isälle on ns. ilmoitusluontoisesti mainittu aikeet tulevasta kosinnasta.
Oon kai sitten vanhanaikainen, mutta haluaisin, että minua kosittaisiin perinteisesti polvillaan. *Huokaus*
Mua ei saisi polvilleen mikään eikä kukaan...
huono itsetunto voi olla että heti kuvittelet olevasi jonkun omaisuutta jos puhutaan traditioista... mun mielestä tuollaiset vanhat tavat on ihania. Saattaahan isä tyttärensä alttarillekin ja luovuttaa sulhaselle, otatko sellaisestakin nokkiisi ja heität jotain feministijuttuja?
Esimerkiksi mun vaimoni ei olisi varmaan suostunut isänsä "luovuttamiseen".
Alttarille kuljimme ihan kahdestaan...
Kun tarkemmin muistelen sukulaisten häitä, tuo isän saattaminen on ollut vähemmistönä...
kerroin vain vanhoista tavoista.
Usein jos pari on asunut pitkään yhdessä, kävellään yhdessä alttarille, miten vain tuntuu mukavalta. Minusta tuo isän saattamana alttarille käveleminen on silti kaunista.
kyllä väsynyttä porukkaa, kauheeta sukupuolisotaa joka ikisessä asiassa. Huonolla itsetunnolla varustettuja ihmisiä kun aina pitää olla toitottamassa sovinismi/feminismijuttuja.
Ihan liian kauan roikkunut täällä lukemassa näitä valituksia...
Vähemmästäkin muuttuu kyynikoksi...
No ap:han kysyi että miten tärkeänä tuota käden pyytämistä pidetään ja minä vastasin oman näkökantani asiaan. Keskustelupalstallahan tässä ollaan ja tarkoitus kai olisi keskustella, siis niin että jokainen kertoo omia näkökulmiaan asiaan - olivatpa ne yhteneviä tai eriäviä ap:n kannasta.
Muut saavat olla erimieltä ihan vapaasti siitä onko käden pyytäminen tärkeää. Käytännössä kuitenkin nykypäivänä tuo käden pyytäminen isältä ei ole mikään normi, ja siinä mielessä siinä ei ole mitään erikoista ettei kättä ole ap. kysyjän kohdalla kyselty.
Äärimmäisen turhana jälkiviisasteluna voisi kuitenkin todeta, että jos nyt haaveissa siintää polvillaan kosimiset, käden pyytämiset sun muut traditiot, niin niistä kannattaa sen oman kumppanin kanssa keskustella etukäteen. Ei ne miehet mitään ajatuksen lukijoita ole. Ja esimerkiksi tuo käden pyytäminen isältä voidaan kokea jossain tapauksissa myös loukkaavana, joten melkein varmempihan se on miehen olla pyytämättä sitä kättä isältä, jos ei nainen ole erityisesti sitä maininnut toivovansa.
näköjään sitten heitti viestin vuodelta 1932.
Muistakaa että seksiä saa harrastaa nyt myös ennen avioliittoa kunhan muistatte käyttää sellaista kumituppoa.
on se "kumituppo" nimeltään ja valmistettu siansuolesta.
P.S. Pesethän käytön jälkeen.
Jokainen tyylillään.
Itse en ole pyytänyt kättä.
Ei tullut edes mieleen tuossa vaiheessa, sanotaanhan että kahden kauppa ja kolmannen...
Kosimisestakaan ei ole kummallakaan edes muistikuvaa.
Ei mitenkään oleellinen tapahtuma.
Tärkeintä on vain yhteinen elämä...
kättäni. Kihlautumisesta sovimme kahdestaan mieheni kanssa. Isäni sai kuitenkin arvokkaan konjakkipullon (konjakin ystävä) kun kihloista kotona ilmoitettiin ennen sormusten hankintaa.
Olen aina ollut "isin tyttö" joten ei haitannut minua se, että isä noin huomioitiin. Isä myös saattaa minut alttarille hääpäivänämme ja se jos mikä tuntuu _omalla kohdalla_ oikealta ja hyvältä. :)
1963 tein perinteisen rituaalin nykyisen vaimoni esityksestä. Enhän ollut kuullut koko jutusta ennen mitään. Vein anopille mekkokankaan ,ja appiukolle konjakkipullon.
Ei tosin tarjonnut tulevalle vävylle,meni naapurin ukon kaa vetämään sen lärviinsä.En tosin ollut silloin ,enkä liioin nytkään viinamiehiä. Siis en ollut appiukon toive vävy.
Anopin kyllä.
Ei kait nykypäivänä hyvin kukaan käsiä keneltäkään pyytele..
Taidat elää menneisyydessä..
Ole hyvilläsi, että kumminkin kosi.
Ei ole lainkaan tärkeää, vaikka minun mieheni kyllä pyysi kättäni isältäni. Ehkä se oli meille enemmänkin sellainen tapa ilmoittaa, että nyt olemme menossa naimisiin. Isä oli niin hämmästynyt, ettei aluksi tiennyt mitä sanoa. Minusta tapa oli ihan kiva, koska olen ollut myös isän tyttö (niin kuin joku aiempikin tuolla) ja tavallaan käden pyytäminen osoitti arvostusta isää kohtaan.
Itse kosinta ei kyllä ollut erityisen romanttinen, juteltiin siitä ja sovittiin yhdessä. Jos olisin jäänyt odottamaan jotain polville lankeamista, ei ehkä oltaisi vielä naimisissa. :)
Tärkeintä meille on tämä naimissa olo, ei miten siihen päädyttiin.
jos olisin tulevan vaimon isän kanssa jo hyvissä, voisin esim. jossain saunoessa rennosti kysäistä tai ilmoittaa että nyt ois tällainen tilanne mitäs äijä siihen. jos taas on hieman vieraampi eli/tai tilanne pitäisi tehdä jotenkin "virallisesti" niin kyllä jäis tekemättä.
eli jos sen voi luonnollisesti ja kaverillisesti tehdä niin silloin, muuten ei. tulee tosiaan mieleen menneet vuosikymmenet ja sen aikaiset tavat tuosta.
samoin kuin se, jos isä saattelee tyttärensä alttarille ja luovuttaa aviomiehelle. Naista kohdellaan siinä kuin miehen omaisuutena, joka ei kykene itsenäiseen elämään/toimintaan.
Itse voisin jopa suuttua, jos mieheni kysyisi kättäni isältäni, olkoon sitten kuinka vaan pelkkä muodollisuus. Mielestäni perinne ilman sisältöä ei ole paljon minkään väärti. En yleensäkään tee asioita perinteen mukaisesti tai muodon vuoksi. Mielestäni kihlaus on sen verran tärkeä ja arvokas asia, etten haluaisi siihen sekoittaa mitään kuolleita perinteitä, jotka minun mielestäni latistaisivat tapahtumaa.