en ymmärrä miestäni..

Moi
Toi kuulostaa tosiaan aika kieroutuneelle, ja uskon että sitä onkin. Mulla on sellaista kokemusta, että nuorempana nautin pikku jekkujen(ikävien) tekemisestä hyville kavereilleni. Saatoin hävittää jonkun tavaran ja kaveri joutui etsimään kauan tms. ja sitten muka löysin jostain.
En itsekään pitänyt tästä, tai siis tiesin ettei normaalia. Pakotin vain itseni lopettamaan.
Mutta sen uskon, että johtuu jostain traumasta tai epävarmuudesta tai huonouden tunteesta lapsena. En kyllä tajua, miksi se ilmeneen noin.
Osaan vain sanoa, että asiaan kannattaa puuttua ja ottaa se tietoisen mietinnän kohteeksi(miehelle itselle).

Eräs kaverini on hieman pienikokoinen ja tämän vuoksi häntä on kyllä kiusattu lapsena/nuorena paljon. Kännissä sitten hänestä tuli aivan seko, koko ajan tappelemassa, räyhäämässä, vainoharhoja ja kävi kenen päälle tahansa (mm. moottoripyöräjengin, pojalla elopainoa n. 60kg...). Samanlaista "tinkiä" teki, tyyliin autonrenkaan alle pullo ja sitten jäätiin seuraamaan kun auto lähtee...
Kun asiasta hänelle tarpeeksi kauan vittuiltiin ja hän riittävän monta kertaa putkasta heräsi ja turpaan sai niin hän alkoi itsekin ajattelemaan ja rajoitamaan juomistaan. Enää hän ei juo viinaa oikeastaan ollenkaan, olutta vain, ja hän ei ota rahaa eikä korttia ollenkaan mukaan ettei saakaan himon iskiessä juotua muistiaan.
Hän on kyllä vuodessa muuttunut ihan ihmisestä toiseksi ja on nyt ihan "kunnon" ihminen jonka uskaltaa jo ottaa ryyppyreissuille mukaankin.

Olipa miehesi lapsuus millainen tahansa tai silloinen käytös mitä tahansa, niin niiden kaivelu ei kannata silloin kun toisen pää menee sekaisin kännissä. Kyse on silkasta tyhmyydestä ja lapsellisuudesta ja sitä ei kannata mitenkään ymmärtää. Känniselle ei kuitenkaan kannata pahemmin mitään selitellä, mutta voit välttää hänen "jekkujaan" poistumalla seurasta nähdessäsi hänen siirtyvän jälleen kerran omiin sfääreihinsä. Ehkä se auttaa, jos päättäväisesti vain pysyttelet kaukana. Kerro siitä ajoissa, ettei sinun tarvitse turhaan riidellä ja jälkikäteen selitellä. Voit tätimäisellä otteella selittää "kultaseni, en vain jaksa katsella käytöstäsi ja voit itse päättää haluatko olla kanssani illan vai jäätkö oloihisi jekkuinesi".

Joskus ihan yksinkertaiset keinot saattavat auttaa paremmin kuin 1001 loistavaa asiantuntijan lausuntoa. Tai niin olen omalla kohdallani kokenut.

Lea Pulkkinen on tutkinut tuhansia nykyään 44-vuotiaita suomalaisia alkaen siitä, kun he olivat 8-vuotiaita. Aggressiiviset lapset pysyivät sellaisina yli 40-vuotiaiksi, ja monet muutkin jo lapsuudessa olleet ominaisuudet säilyivät.

Mieti, haluatko olla tuollaisen hyypiön kanssa ja hankkia lapsiakin hänen kiusattavakseen.

Kyseessä voi olla tämä sairaus? Siihen on mahdollista saada lääkitystä, mutta ongelmana on että lääkitys on hyvin riippuvuutta aiheuttavaa (sisältää huumeita!).
Oireet tunnistetaan jo lapsena keskittymishäiriöinä ja ylivilkkautena, esim. pieni lapsi saattaa päättää kiivetä kirjahyllyn päälle, ei itsesuojeluvaistoa.