APUA!
V-tuttaa ja oon vihainen kuin ampiainen.
Oltiin poikaystäväni kanssa erossa muutama päivä (välirikko) ja palattiin taas yhteen. Kysyin, että oliko sillä muita naisia tuona aikana ja erityisesti; kävikö se panemassa entistä tyttöystäväänsä, joka on roikkunut sen perässä koko seurustelumme ajan ja josta olen ollut ajoittain mustasukkainen... Tuo ex-tyttis on hiertänyt hieman suhdettamme, kun poikaystäväni ei tajua tehdä sille pyynnöistäni huolimatta selväksi, että ohi on.
Ja hetki sitten yritin vastata poikaystäväni puhelimeen, jonka se unohti kotiin. Puhelin on vanhaa Ericssonin mallia, josta lätkähtää viestit eteen, jos painaa liian nopeasti "yes" -nappia. Ja mitä sieltä löytyikään!? Ex-tyttöystävälle lähetetty viesti, jossa poikaystäväni kyselee, josko voisi mennä sen luokse, kun "olis aika mennä koisiin"...
Voi v-ttu, etten paremmin sanois.
Miksi täytyy valehdella, ettei ollut exänsä kanssa välirikkomme aikana? Tai mahdollisesti viesti on lähetetty sen jälkeen? Mitä tästä pitäis ajatella?
Soitin kyllä poitsukalleni kysyäkseni viestistä, kun rehellisyys on mielestäni suhteessa a ja o, enkä halua painiskella tällaisten juttujen kanssa, jos ne voi selvittää puhumalla asiallisesti (olin siis puhelunaikana rauhallinen ja kiltti). Mutta vastaukset olivat, että "se oli läppää" ja "ehkä se oli Ville, joka sen lähetti". Joo, joo... Ihan idioottinako se mua pitää?!!! Meni kyllä ihan hiljaiseksi, kun suoraan kysyin.
Revin hiuksiani. Kylläpä on p-ska jätkä.
V-tuttaa ja oon vihainen kuin ampiainen.
Oltiin poikaystäväni kanssa erossa muutama päivä (välirikko) ja palattiin taas yhteen. Kysyin, että oliko sillä muita naisia tuona aikana ja erityisesti; kävikö se panemassa entistä tyttöystäväänsä, joka on roikkunut sen perässä koko seurustelumme ajan ja josta olen ollut ajoittain mustasukkainen... Tuo ex-tyttis on hiertänyt hieman suhdettamme, kun poikaystäväni ei tajua tehdä sille pyynnöistäni huolimatta selväksi, että ohi on.
Ja hetki sitten yritin vastata poikaystäväni puhelimeen, jonka se unohti kotiin. Puhelin on vanhaa Ericssonin mallia, josta lätkähtää viestit eteen, jos painaa liian nopeasti "yes" -nappia. Ja mitä sieltä löytyikään!? Ex-tyttöystävälle lähetetty viesti, jossa poikaystäväni kyselee, josko voisi mennä sen luokse, kun "olis aika mennä koisiin"...
Voi v-ttu, etten paremmin sanois.
Miksi täytyy valehdella, ettei ollut exänsä kanssa välirikkomme aikana? Tai mahdollisesti viesti on lähetetty sen jälkeen? Mitä tästä pitäis ajatella?
Soitin kyllä poitsukalleni kysyäkseni viestistä, kun rehellisyys on mielestäni suhteessa a ja o, enkä halua painiskella tällaisten juttujen kanssa, jos ne voi selvittää puhumalla asiallisesti (olin siis puhelunaikana rauhallinen ja kiltti). Mutta vastaukset olivat, että "se oli läppää" ja "ehkä se oli Ville, joka sen lähetti". Joo, joo... Ihan idioottinako se mua pitää?!!! Meni kyllä ihan hiljaiseksi, kun suoraan kysyin.
Revin hiuksiani. Kylläpä on p-ska jätkä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kunhan vanhenet 10-15v. niin kyllä se siitä helpottaa :D
Hehheh, juuri näinhän se on. Sitten 22-27 vuotiaana lienee jo pahin takana :D
Ja 25 -vuotiasko ei ole kykenevä tuntemaan mustasukkaisuutta? Elämässä on jo nähty yhtä sun toistakin, mutta valehtelun, salailun ja pettämisen kanssa en koskaan haluakaan oppia tulemaan toimeen...
Eli 35 - 40 -vuotiaanako olen oikeutettu suuttumaan toisen petollisuudesta?
Jos tämä on naivismia, niin mieluummin olen tällainen kuin hiljaisesti hyväksyn ne ihmaalliset parisuhdeleikit, jotka tuntuvat olevan aikuisuuden mittana. Kikkailun, säätämisen ja manipuloinnin.
Rehellisyys kunniaan, sekö on lapsellisuutta? Ja olisko kommenttejanne muuttaneet, jos olisin puhunut "avomiehestäni" ja hänen "ex-naisystävästään"?
Hieman vastaavasti kävi meidän suhteessa. Avovaimoni alkoi tapailemaan toista miestä jo ennen suhteemme loppua. Ja pani tätä heti seuraavana yönä kun olin suutuksissani päivällä sanonut hänelle että en kestä hänen tapailuja ja että suhteemme on ohi. Seuraavana päivänä hän tuli sanomaan että ei halua erota. No siinä vaiheessa se oli jo kuitenkin myöhäistä...
Todennäköisesti olisimme eronneet ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa koska suhteemme oli jo hiipumaan päin tai sitten emme, jos vaan olisimme osanneet hoitaa ensimmäisen suuren kriisimme järkevästi.
Kuitenkin hän satutti minua teoillaan niin tajuttomasti että tuntui että siitä ei järjissään selviä. Siitä on nyt kolmisen viikkoa ja helppoa ei ole vieläkään. Yli viisi vuotta ehdimme yhdessä kulkea. Hän haluaisi olla vielä kaveri mutta en ole oikein siihen pystynyt. Pahinta on kun tuntee yhtä aika surua, ikävää, katkeruutta, vihaa, tuskaa, hellyyden kaipuuta... Asiaa ei tee helpoksi sekään että hän muutti tämän saman kerrostalon toiseen asuntoon ja meillä on vielä yhteinen suloinen pentukoirakin...
Mutta voimia sinulle! Kyllä me vielä nousemme!
Eilen keskusteltiin asiasta. Nyt on silmät turvoksissa ja sydän murskana.
Hän todellakin myönsi lähettäneensä viestin. Viime lauantaina, kun oli "poikien kanssa ulkona". Kävin vielä kiltisti valomerkin jälkeen hakemassa mieheni kotiin ja selkäni takana tapahtui jotain tällaista...
Viesti oli kuulemma kosto. Kun hän tiesi sen satuttavan minua eniten maailmassa. Halusi olla julma ja repiä luottamukseni rikki ja saada minut "rakastamaan vähemmän".
En tiedä kuinka pitkään touhu on jatkunut tai mitä minun pitäisi tilanteesta ajatella... Luottamus on mennyt; se ihminen, jota rakastin eniten ja johon halusin luottaa kaikista vaikeuksista huolimatta, halusi tieten tahtoen loukata minua näin.
Tunnen itseni nöyryytetyksi ja häväistyksi. Miten tästä eteenpäin? Vaikka "mitään" ei tapahtunut, voinko enää luottaa... Luottaa siihen, että seuraavan kriisin sattuessa toinen ei ole näin "laskelmoivan julma" (noita sanoja hän itse käytti).
Luulin, että viimeaikainen kylmyys johtui mielikuvituksestani, mutta se olikin tarkoitettu musertamaan minut.
Napakymppi! Kaikki kostotoimet onnistuivat täydellisesti. Mutta voittajia ei ole.