Mieheni on työmatkallaan tavannut ravintolassa muutama (?) kuukausi sitten jonkun naisen ja ovat vaihtaneet illan päälle yhteystietoja ja ovat ainakin viestitelleet toiselle. Minulle tämä asia paljastui vasta. Ja samalla paljastui sekin, että näitä ravintolareissuja on ollut viimeisen puolen vuoden aikana useita (kuulostaa siltä, että joka viikonloppu kun hän on ollut poissa kotoa, on siellä ravintolassa käyty). Minulle hän on usempana lauantaina sanonut puhelimessa menevänsä nukkumaan, kun on niin väsynyt, mutta onkin mennyt illan päälle ravintolaan/tansseihin.
Ihmetyttää, että miksi mieheni salasi kaiken minulta, jopa ravintolareissut, jos mitään ei ole tapahtunut tai ole ollut meneillään...
Ei kuulemma sen kummemmin edes muista sitä, mitä on tämän naisen kanssa viestitellyt (jos viestit poistaa, niin jotain "arkaluontoista" lienee ollut niissä). Hänen mielestään asia on käsitelty ja jos koetan ottaa asian puheeksi, hän "hyökkää" minua vastaan. Tuntuu vain, että tämä sotku tulee lopussa johtamaan siihen, että eroamme.
Olen useampaan otteeseen yrittänyt keskustella asiasta mieheni kanssa, mutta ei hän ala puhumaan. Hän vain sanoo, että minä olen hänen elämänsä rakkaus ja elämä ilman minua olisi turhaa. Eikä riskeeraisi kaikkea pettämällä minua, mutta eikö tuo salaaminen ole jo tietyllä tapaa lähes pettämistä? Mieheni ei vain näe tai ei myönnä tuossa mitään "mätää". Oli mitä oli, niin joka tapauksessa jo pelkästään tuo, että yli puoli vuotta hän on valhdellut minulle, ja nyt kun asia on tullut julki (eikä hänen omasta toimestaan), niin minun pitäisi antaa jokin synninpäästö ja jatkaa kuten ennen. Hän ei ymmärrä sitä, että hän ei voi sanella minulle, milloin asia on minun tunteiden kannalta käsitelty. Tunnen itseni kuitenkin petetyksi, kun minulle tärkein ihminen on valehdellut päin näköä jo pitkään ja ihmettelen vain, että miksi?
Reilu 10 vuotta sitten hän petti minua ravintolareissun päätteeksi ja sen sain tietää siitä paljon myöhemmin hänen kaveriltaan. Opin kuitenkin luottamaan häneen, mutta tällä hetkellä en enää voi luottaa häneen enkä tiedä voinko enää koskaan. Jos en pysty enää luottamaan, ei ole järkeä jatkaa tätä suhdetta. Sen tiedän.
Meillä on kuitenkin ollut todella hyvä parisuhde (meillä sujuu todella hyvin sängyssä kuin sen ulkopuolellakin -näin ainakin luulin). Mutta jossakin kai mättää.
En tiedä sitten että voiko miehelle vaikka olla se liikaa, että naisella on paremmat tulot tai että miehellä on jatkuvasti "kilpakosijoita" (vaikkei nainen millään lailla toisia miehiä provosoi). Itseäni ei todellakaan muut miehet kiinnosta, olen vain yhden miehen nainen. Enkä edes mene ilman miestäni ravintolaan, kun tuntuu, ettei siellä saa olla rauhassa. Jos on ilman miestä liikkeellä, niin aina on joku tuppautumassa kylkeen kiinni.
En ole koskaan ollut erityisen mustasukkaista tyyppiä, mutta epärehellisyyttä ja salailua en siedä. Minun puolesta miehelläni saa olla naispuolisia ystäviä, mutta miksi salata heidän olemassa olo? Teenkö tässä kärpäsestä härkäsen?
Ihmetyttää, että miksi mieheni salasi kaiken minulta, jopa ravintolareissut, jos mitään ei ole tapahtunut tai ole ollut meneillään...
Ei kuulemma sen kummemmin edes muista sitä, mitä on tämän naisen kanssa viestitellyt (jos viestit poistaa, niin jotain "arkaluontoista" lienee ollut niissä). Hänen mielestään asia on käsitelty ja jos koetan ottaa asian puheeksi, hän "hyökkää" minua vastaan. Tuntuu vain, että tämä sotku tulee lopussa johtamaan siihen, että eroamme.
Olen useampaan otteeseen yrittänyt keskustella asiasta mieheni kanssa, mutta ei hän ala puhumaan. Hän vain sanoo, että minä olen hänen elämänsä rakkaus ja elämä ilman minua olisi turhaa. Eikä riskeeraisi kaikkea pettämällä minua, mutta eikö tuo salaaminen ole jo tietyllä tapaa lähes pettämistä? Mieheni ei vain näe tai ei myönnä tuossa mitään "mätää". Oli mitä oli, niin joka tapauksessa jo pelkästään tuo, että yli puoli vuotta hän on valhdellut minulle, ja nyt kun asia on tullut julki (eikä hänen omasta toimestaan), niin minun pitäisi antaa jokin synninpäästö ja jatkaa kuten ennen. Hän ei ymmärrä sitä, että hän ei voi sanella minulle, milloin asia on minun tunteiden kannalta käsitelty. Tunnen itseni kuitenkin petetyksi, kun minulle tärkein ihminen on valehdellut päin näköä jo pitkään ja ihmettelen vain, että miksi?
Reilu 10 vuotta sitten hän petti minua ravintolareissun päätteeksi ja sen sain tietää siitä paljon myöhemmin hänen kaveriltaan. Opin kuitenkin luottamaan häneen, mutta tällä hetkellä en enää voi luottaa häneen enkä tiedä voinko enää koskaan. Jos en pysty enää luottamaan, ei ole järkeä jatkaa tätä suhdetta. Sen tiedän.
Meillä on kuitenkin ollut todella hyvä parisuhde (meillä sujuu todella hyvin sängyssä kuin sen ulkopuolellakin -näin ainakin luulin). Mutta jossakin kai mättää.
En tiedä sitten että voiko miehelle vaikka olla se liikaa, että naisella on paremmat tulot tai että miehellä on jatkuvasti "kilpakosijoita" (vaikkei nainen millään lailla toisia miehiä provosoi). Itseäni ei todellakaan muut miehet kiinnosta, olen vain yhden miehen nainen. Enkä edes mene ilman miestäni ravintolaan, kun tuntuu, ettei siellä saa olla rauhassa. Jos on ilman miestä liikkeellä, niin aina on joku tuppautumassa kylkeen kiinni.
En ole koskaan ollut erityisen mustasukkaista tyyppiä, mutta epärehellisyyttä ja salailua en siedä. Minun puolesta miehelläni saa olla naispuolisia ystäviä, mutta miksi salata heidän olemassa olo? Teenkö tässä kärpäsestä härkäsen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
meneillään. Oma mieheni oli puoli vuotta sitten samassa jamassa ja paljastui,että hänellä oli suhde pomoonsa.Järkytys oli melkoinen olin myös eroamassa,kun sain tietää,mutta jatkamme yhä yhdessä yhtä helvettiä on.Ota selvää ja tee ratkaisusi.Onnea
minun mielestäni asia ei ole vain kaveripohjalla jos sitä tarvitsee noin peitellä, mutta toinen vaitoehto on tietenkin että hän pelkää sinun luulevan jotain muuta ja siksi ei kerro totuutta. jos aiemminkin on pettänyt niin siksi hän voi itselleen perustella jälkimmäistä vaihtoehtoa järkevämmäksi, mitä se ei kuitenkaan ole. mene ja tiedä.
selkeästi epärehellinen ,jostai syystä hänellä on tarve salata suhteensa ,siihen on montakin syytä ,sinun kannattaa selvittä oma tilanteesi ,mitä haluat liitoltasi ja mieheltäsi ,teillä on sekeästi kriisi meneillään ,perhe terapeutti voisi autta sinua selkiyttämään suhdetta mieheesi .
Lun yhden rotan näkee, niin kaksikymmentä on vielä piilossa. Jotka vain aistii.
Kyllä on niin että kun makuun pääsee niin ei paluuta ole.
Ja sitä paitsi ukkos on joko tyhmä tai yksinkertainen jos jää kiinni pettämisestä. kun ottaa kaikki huomioon ja kertoo vielä vasta puolelle mistä on kyse, pettämistä voi harjoittaa monta vuotta. Ilman riskiä.
Monta vuotta vaimoni petti ja luuli etten tiennyt. Tiesin, mutten voinut todistaa. Ajattelin myös lapsia, jotka olivat alle kouluikäisiä. Kuvittelet, että miehet ovat siis niin tyhmiä etteivät tajua. Itse ainakin tajusin. Nyt sinkku miehenä ja ex-vaimo itkee 3 lapsen yh-äidin elämän rankkuutta ja taloudellista kurjuutta. Omapa oli valintansa. Itseppä polkunsa petasi, kun luuli ettei jää kiinni... Mutta niipäs jäi. Kerran päätin vaan kerätä todisteet. Eipä ollut vaikeeta. Ei myöntänyt ja syytteli vainoharhaiseksi kun asiallisesti kysyin, mutta kun todisteet tuli pöytään niin meni aika vakavaksi...eipä enää retostellut
" eikö tuo salaaminen ole jo tietyllä tapaa lähes pettämistä? "
Ei savua ilman tulta. Kuvitteletko tosiaan että siellä on vain ravintolassa käyty? Höpöhöpö, kyllä lakanat ovt pöllynneet jo moneen kertaan.
"Reilu 10 vuotta sitten hän petti minua ravintolareissun päätteeksi ja sen sain tietää siitä paljon myöhemmin hänen kaveriltaan."
Kerran petturi, aina petturi. Kun on tällainen tausta niin aivan varmasti sinua on petetty. Mies tietää, ettet voi tietää mitä kaikkea on tehty ja uskottelee sinulle ettei mitään tapahtunut.
Paskanmarjat.
"Opin kuitenkin luottamaan häneen"
Ei olisi kannattanut.
"Minun puolesta miehelläni saa olla naispuolisia ystäviä,"
Miehillä ei yleensä ole pelkkiä ystäviä. Eikä varsinkaan tuolla taustalla.
Selvä peli. Sinua on petetty.
teet kärpäsestä härkäsen. Kun teillä kerran on mielestäsi hyvä suhde ja miehesi sanoo sinun olevan hänen elämänsä rakkaus ja ilman sinua elämänsä olisi turhaa - niin turhaa valitat :). Kukaan ei ole täydellinen - kenenkään suhde ei ole täydellinen.
Sitäpaitsi olen melko varma, että jos miehesi höpäjäisi naispuolisista ystävistään/tuttavistaan alvariinsa; oikein täydellisesti kertoisi kaikki mitä tulee mieleen.... niin et pitäisi siitäkään :D.
Provoiletko vai oletko aivan tosissasi?
hyvä suhde ei ole silloin, jos toinen osapuoli salailee tai valehtelee. Tässähän oli kyse siitä, että toinen osapuoli on luullut, että heillä on hyvä ja rehellinen suhde. Ja toinen osapuoli on salaillut ja valehdellut toistuvasti.
Mielestäni on täysin kaksi eri asiaa valehdella päin kasvoja kuin "alvariinsa puhua pöpöttää" naispuolisista ystävistään. Nämäkö siis on sinun mielestä vaihtoehdot?
Veikkaisin, että harva mies puhuu kovin useasti miespuolistakaan ystävistäkään, mutta ei niitä salailekkaan.
Jos valehtelee yhdessä asiassa, niin miksei sitten toisessa ja kolmannessakin. Mistäpä sitä tietää, onko tuo "olet elämäni nainen" vale vai ei...
Et tee.
Hän on mitä todennäköisimmin pettänyt sinua.
Selvitä asia ja toimi sitten sen mukaisesti.
Salailua ja hämyilyä ei tarvitse suhteessa sietää.
Jos hän valehtelee puoli vuotta sinulle asiasta ja eikä tahdo selvittää taustoja, hän on typerys ja häneen ei voi luottaa.
merkitystä on vain sillä, että toisen kanssa on hyvä olla. Viis siitä missä se uskottomuuden raja kulkee. Jos sitä oikein alkaa kyttäämään, niin - ei tule mitään eikä kummankaan ole hyvä olla.