Mitä ajattelisitte miehestä, joka ihannoi laihuutta?
Esim. puhuttiin joskus syömistavoista ja määristä, ja sanoin että viime aikoina on tullut syötyä tavallista vähemmän. Tähän mies että: kai se on tavallista kesällä. Haluat varmaan pitää myös itsesi hoikkana? Jaksaa sitten paremmin.
Ollaan sitten menossa yhden pariskunnan luo kylään. Melkein ensimmäinen kysymys on, että onko rouva yhtä laiha kuin tyttärensä?
Hän ei pidä siis lihavista eikä läskeistä ihmisistä. Kai sitä jokaisella saa olla mieltymyksensnä, mutta kieltämättä sitä miettii onko mies minunkin kanssa vain, koska hänen mielestään minulla on huippu-vartalo ja olen huippu-kaunis. No, ehkä vaan kuvittelen.
Esim. puhuttiin joskus syömistavoista ja määristä, ja sanoin että viime aikoina on tullut syötyä tavallista vähemmän. Tähän mies että: kai se on tavallista kesällä. Haluat varmaan pitää myös itsesi hoikkana? Jaksaa sitten paremmin.
Ollaan sitten menossa yhden pariskunnan luo kylään. Melkein ensimmäinen kysymys on, että onko rouva yhtä laiha kuin tyttärensä?
Hän ei pidä siis lihavista eikä läskeistä ihmisistä. Kai sitä jokaisella saa olla mieltymyksensnä, mutta kieltämättä sitä miettii onko mies minunkin kanssa vain, koska hänen mielestään minulla on huippu-vartalo ja olen huippu-kaunis. No, ehkä vaan kuvittelen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Aika erikoisia kommentteja miehelläsi. Kaikella kunniotuksella tuo kuulostaa ika pinnalliselta eikä missään tapauksessa aikuisen havainnoinnoilta. Ongelmia voi tulla jatkossa....
Joo, olen joskus kuullut samanmoisia kommentteja siltä toiselta... ei oo kiva tunne.
Oikeesti sitä tulee mieleen, että tunnenko mä tuota ihmistä ollenkaan, jos se pitää tollasia pinnallisia asioita niin tärkeenä.
Mun mielestä sun pitää vaan nyt selvittää, että MITEN tärkeenä se mies oikeesti pitää sitä ulkosta olemusta. Kyllä sitä varmaan aika moni ihannoi semmosta timmiä kroppaa, eikä siinä ole mitään ongelmaa, jos se jää siihen. Kunhan arvostaa jotain tärkeempää enemmän kun sitä ulkosta olemusta.
Jos mies laittaa ulkonäön yhdeksi tärkeimmistä kriteereistä kumppania hakiessaan, niin mun mielestä menee kyllä metsään jo alkutekijöissään.
Niin, ja parasta tässä on, ettei minulla todellakaan ole sitä huippu-vartaloa eikä se kovin timmissä kunnossa oikeasti ole. Normaalipainoinenhan mä olen, mutta kyllä sitä suoranaista läskiäkin löytyy ja ne on helppo kätkeä "fiksulla" pukeutumisella. Oikeastihan en ole edes täysin sopusuhtainen, vaan päärynämäinen.
Noh, kovasti hän kehuu välillä mun vartaloa. Ihan kivaltahan se tuntuu, mutta joskus tulee epäilys että ehkä onkin pinnallinen. Mieluummin haluisin kehuja luonteesta. Rakkaudentunnustuksia tai ikävöisiä viestejäkään ei tule koskaan. Tosin enpä minäkään niitä toiselle satele. Hänelle kelpaa kyllä tavallisen näköinen nainen, mutta lihava ei saa olla.
Tulee vaan mieleen, että mikä niissä liikakiloissa sitten on NIIIIN kamalaa?? Tossa omakohtasessa tapauksessa ainakin oli niin, että mies koki sen jotenkin itselleen häpeälliseksi jos liikkui ylipainoisen ihmisen kanssa. Niinku että hän oli jotenkin sen yläpuolella.. ja se sitte taas kertoo puolestaan jotain hänen itsetunnostaan minun mielestäni.
Kysyppä huviksesi häneltä, että mitä asioita hän arvostaa naisessa ja missä järjestyksessä. Mikäli siellä tosiaan on jotain tärkeämpää alkupäässä kuin ulkonäkö, niin ehkä hätä ei ole tämän näköinen.
Kriteerejä hänellä ei ole paljoa, mutta niiden kyseenalaisuudesta en tiedä. Naisen on oltava alle 30-vuotias normaalin näköinen/kaunis hoikka nainen. Näitä hän katselee/katseli silloin kun oli vapaa.
Sitten on oltava samanlaiset elämän arvot erityisesti suhteessa päihteisiin ja naisen on oltava halukas avioliittoon ja perheen perustamiseen. Itse lähellä 40.
Kannattaa miettiä minkälainen suhde oikeasti on jos ei mahdu toisen kriteereihin ja välittäminen perustuu vain ulkonäköasioihin. Itselläni kokemusta seurustelusta nelikymppisen miehen kanssa, jolla suurin huoli tuntui olevan ulkonäkö ja kropan hoikkuus...pinnallisen ihmisen rakkaus ei ylety sydämeen saakka, vaan jää iholle.
Laihuuden ihannointi tulee täysin ulkomaailmasta ja sen luomista paineista. Miehen ympärillä olevat kaverit ja muut varmasti vaikuttavat hänen mielipiteisiinsä.
Itse olen ylipainoinen ja luulin olevani onnellisesti parisuhteessa. Kunnes yksi ilta mieheni sanoi minulle että tekisi hyvää sinullekin juosta vähän. Ohitin sen, mutta kyllä se jäi aika paljon vaivaamaan. Mietin sitä joka päivä. Seuraavan kerran kun näemme aion kysyä tätä häneltä. Haluaako hän sittenkin sellaisen mallin mitoissa olevan naisen vai minut...
Mies näkökulmaa...
Oma puolisoni on ollut aina naisellinen, eli ei laiha, mutta ei lihavakaan. Joskus hän on lihonut aikalailla, mutta on ottanut ylipainon asiaksi ja saanut sen taas haltuun. Nyt on taas menossa tällainen aallonpohja, toivottavasti! Rakastan puolisoani valtavasti, enkä ole valittanut tästä ylipainosta. Nyt kuitenkin huomaan joskus vihjailevani siitä, mikä häiritsee minua todella paljon ja häntä myös...
Olen huomannut lihavuuden häiritsevän puolisoani, mutta jostain syystä hän ei halua/jaksa/tai jonkun muun syys vuoksi tehdä asialle mitään. Hänellä on ollut pitkään myös yleinen väsymys, eikä hän jaksa tehdä sellaisia asioita, mitä vielä mm. reilu vuosi sitten... Olen tämänkin vuoksi hieman huolissani...
Olemme olleet vuosia yhdessä ja puolisoni nykyisen pyöreyden takia ihmiset ovat iloissaan onnitelleet meitä perheenlisäyksestä, useat ihmiset. Tämä vähän häiritsee minua. Ei ole kovin hauskaa sanoa ihmisille, että ei lapsia, puoliso on vain lihonut sopivasti...
En ihannoi laihuutta, mutta en pidä lihavuudestakaan. Pidän aidosti naisellisista naisista, lihasten ei tarvitse, eikä saakkaan näkyä ja hieman saa olla pyöreyttäkin... Tunnustan, että en pidä lihavista ulkonäöllisesti, mutta ihmisenä voin heitä rakastaa!
voi hyvinkin olla kyse hormonihäiriöstä: ongelmia kilpirauhasessa tai vaikka PCO tai jotain muuta, vaikkapa sitten depressiotakin, esimerkiksi. Mutta kun ihminen muuttuu väsyneemmäksi kuin ennen, niin ihan varmasti silloin jotain on vialla. Ja sudenkuoppa on se, että ihminen itse ei vaan kerta kaikkiaan jaksa huolehtia itsestään tai hakea apua ta edes miettiä, mikä vaivoissa voisi olla takana. Tai vaikkapa kyseessä olisi "tavallinen lihominen" ja siitä masentuminen, niin siinäkin tapauksessa apu ja tuki olis todella tärkeää.
Miten tuon pystyy tekemään loukkaamatta toista? Heti jos ehdottaa esimerkiksi lenkkiä (yhteistä), niin alkaa messuaminen, että olenko mä lihava tms... Sen jälkeen messutaan, että etpä säkään mikään adonis ole...
Rupee väsyttää minuakin...
nainen on siis itsekin huolissaan ja itsetunto laskee ja masentaa ja sitten kiinnostaa vielä vähemmän itsestään huolehtiminen... Miten olis keskustelu? Koittas välttää loukkaamasta, vaikka mahdotonta kai se on, jos koko puheenaihe aiheuttaa kränää, mutta jos sen yli pääsis. Mitä nainen itse haluaisi tehdä olonsa parantamiseksi? miten sinä voisit siinä auttaa? Kun vointi ja jaksaminen selvästi huononee, niin jossain ON vikaa ja hämminkiä joka tapauksessa, ole huolissasi toisen huonosta voinnista, eikä niinkään liikakiloista. Voihan se olla, että tilannetta parantaisi vaikka vaan jokin tarveellisempi ravinto, vitamiinit tms, mutta ihanpa lääkärillekin kannattaisi käydä väsymystään ja lihomistaan valittamassa, koska tosiaankin taustalla voi olla ihan jotain sairauttakin. Aika nihkeetä voi tosin terveydenhuollon palvelut olla...
Toivottelen parempia vointeja ja piristymistä molemmille!
"Jos mies laittaa ulkonäön yhdeksi tärkeimmistä kriteereistä kumppania hakiessaan, niin mun mielestä menee kyllä metsään jo alkutekijöissään."
Tekisi mieleni leimata hieman tekopyhäksi tuollainen ajattelu. Itseänikin tosin häiritsi seurustelun alkuaikoina nykyisen vaimoni hyvä ulkonäkö. Ajattelin, että olisi helpompi pitää tosi rakkautena, jos toinen olisi varsin arkisen näköinen. Pääsin siitä kuitenkin yli ja ymmärrän sen, että ulkonäkö, käytös, eleet ja muut pinnalliset seikat ovat niitä, joihin usein ensin toisessa huomion kiinnittää.
Kyllä naisetkin ulkonäköön hyvin usein kiinnittävät huomioita. Naisten tarkkailema ulkonäköskaala on kuitenkin hieman moniulotteisempi kuin miesten, joten se ei ole ehkä ihan niin läpinäkyvää.
Kauneus karkoittaa tavalliset, mukavat miehet ja jäljelle jää vain ne pinnalliset ja ulkonäkökeskeiset miehet.
Oma mieheni on aina ollut pinnallinen ulkonäön suhteen, mutta on kyllä muuten älykäs (siis hyvä työ, koulutus jne).
Minkäs teet. Olen hyväksynyt osani. En ole ikinä kelvannut kenellekään tavallisen näköiselle miehelle.
Useimmat miehet luulevat, että vietän kaiken vapaa-aikani jumpassa ja itseäni tälläämässä.
En jaksa vakuutella kenellekään luonteeni hyvyydestä yms. joten tyydyn kohtalooni.
Mikäs tässä. Olen hyväksynyt että miehet ovat epäoikeudenmukaisia parisuhteessa ja näitä palstoja lukiessa käsitykseni vain vahvistuu.
Useimpien miesten itsetunto ei kestä kaunista naista ja sitten alkaa se alistaminen, kiukuttelu narsismi yms.
Meillä ei onneksi ole sellaista. mies on pinnallinen, mutta olkoot, koska on muuten ihan älyllinen ihminen.
Mielestäni laihuuden ihannointi on turhaa. Mutta itse haluan elää terveellisesti, ja näinollen pysyä sopusuhtaisena, en niinkään laihana. Ja toivon myös että mieheni arvostaisi kanssani samoja asioita, joita minulle ainakin ovat terveelliset elämäntavat. Näinollen en haluaisi että kumppanini tai minä itse lihoisin paljon.
En minä ainakaan pidä itseäni pinnallisena sen vuoksi että haluan elää terveellisesti.
Ehkä ap:n miehellä on samat ajatukset? Jos kerrot, ettet itsekään ole erityisen laiha, ja se ei kertomasi mukaan miestäsi ole haitannut.
Hei!
Tosi hienoa ettet ole ainakaan tahallasi loukannut vaimoasi hänen kiloistaan.
Olen itse muodokas mutta ehkä 3-4 liikakiloa ja todella haluaisin ne pois, mutta samoin kuten vaimosikin, olen jotenkin väsähtänyt tällä hetkellä niiden karistamiseen, eikä siitä ainakaan apua olisi jos miesystäväni niistä valittaisi, päinvastoin kyllä mastentuisin sellaisesta. Inspiraatio pitää tulla itseltä että viitsii/jaksaa alkaa liikkumaan ja tarkkailemaan syömistään, ja kyllä se tulee aikanaan, kannustaa kyllä voit ja kehu pienestäkin saavutuksesta tai vaikka ei vielä mitään näkyvää olisikaan saavutettu niin sellainen antaa hurjasti lisää voimia jatkaa.
Hmm, tämä mies ei ole koskaan vielä nähnyt minua alasti. Mutta osaan pukeutua niin, että näytän hoikalta. Mutta aika usein hänellä on jotain ihmeellisiä laihuuteen liittyviä kommentteja. Esim. kerroin harrastavani lapsuudessa balettia ja siihen taas tuli kommenttia, että "oot sitten varmaan ollut lapsena aika laiha". Halus myös nähdä mahdollisia kuvia tuosta harrastuksesta, mikä mun mielestä oli lähinnä outoa.
Tottakai kannatan terveellisiä elämäntapoja! Mutta eikös niissäkin päämääränä ole se terveellisyys eikä laihuus? Minä kun en ole laiha, vaan hoikka. Enkä tästä laihdu, vaikka söisin miten terveellisesti. Ystäväni taas on alipainoinen ja halusi tietää, onko äiti yhtä laihaa sorttia.
Saahan sitä olla mieltymyksensä, mutta vähän hämää se, että mitä ihmettä sillä on, minkälainen minun kaverini tai hänen äitinsä varreltaan ovat.