Olen 41vee nainen ja suhteessa 55vee mieheen. Takana 11kk:tta tapailua. Mies on avioliitossa eli olen "kakkonen". Näemme noin kerran kuussa, hän soittelee minulle jokapäivä. Tunteista ei olla puhuttu. Tunnetta kuitenkin on, siitä olen varma, sen vaan tietää... kummallakin lapset jo isoja ja itse eronnut, hänellä parisuhde ilmeisesti aika kylmä. Uskallanko ottaa tunnepuolen asiat puheeksi? Kertoa että olen ihastunut ja ikävöin... vai teenkö itseni ihan hölmöksi jos avaudun? En odota mitään radikaalia, haluaisin vaan kertoa mitä tunnen, olenko lapsellinen, säälittävä keski-ikäinen ja epätoivoinen ämmä?
Hyväksikäytetty?
rinsessa
7293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sua taidetaan jallittaa. Jos ois lähtemässä, olis jo lähtenyt.
Miksi aina näin? Aina naiset?
Miehillä ei ole tunteita, niinkuin naisilla? Pannaan vaan ja se siitä... Mikä ero on "patjalla" ja naisella josta välittää? En halua olla arvoton vaikka kuvio on tämä. Itse en soittelisi ja tapailisi yhä uudestaan miestä jos ihminen ei minulle mitään merkitsisi. Juoksisitko karkuun mies jos sinulle kerrotaan että tunteita on tällaisessa mukana?
Voi jeesus.
Miksiköhän se mies ei vielä 11 kuukaudenkaan jälkeen ole lopettanut sitä kylmää suhdettaan jos tarjolla olisi uusi ja kuuma? Kas siinäpä kiperä pähkinä purtavaksi.
Ja vaikka mies eroaisikin ja ottaisi sinut, niin mille suhteenne perustuisi? Luottamukselle ja uskollisuudelleko?
" olenko lapsellinen, säälittävä keski-ikäinen ja epätoivoinen ämmä?"
Olet vain ihastunut epätoivoinen henkilö. Kerro, mitä tunnet ja katso mitä tapahtuu. Siitä se lähtee suuntaan tai toiseen.
Turha ruveta liruttelemaan .. Ukko vaan aattelee, että ahvena on ny koukussa.
Kysyt tietenkin mitä se ukko ajattelee siitä suhteesta ensin.