elikkä siis, voipi olla että tälläsestä on jo juttua täällä, mutta ku ei kaikkia jaksanu lukea niin ajattelin sitte kysästä.
eli. Olen seurustellu ja asunu saman miehen kanssa reilu 3 vuotta. n. vuosi sen jälkee ku ruvettiin seurustelee, suhde meni alamäkeä ja lujaa, lopulta erottiin kun sain tietää hänellä olleen sutinaa erään toisen naisen kanssa. Noh, jotenki asiat kuitenki meni niin, että palattiin yhteen, mutta luottamus ei. Koskaan mieheni ei suostunut kertomaan tästä suhteesta toiseen naiseen mitään, kuinka kauan tapailleet, kuinka vakavaa, miksi yms..muutaman kerran olen myöhemminkin maininnut asiasta, mutta hän aina sanoo, että vanha juttu jo tms. MUTTA, mua vaivaa tämä asia ihan helvetisti, joka päivä vieläkin mietin että miksi se teki niin ja välillä tuntuu että pää hajoaa kun ei tiedä mistää mitää.Ehkä asia vaivaa vieläkin enemmän siksi, että tämä kyseinen nainen on suurimman osan tuttujeni tuttu, kaikki, paitsi minä, tuntee/tietää sen.
kysymys siis kuuluu, onko mun oikeus tietää? vai pitäiskö asian antaa vaan olla, siitä kuitenkin on aikaakin jo. ehkä olen tyhmä ku tämmösiä mietin, mut kuitenkin...
eli. Olen seurustellu ja asunu saman miehen kanssa reilu 3 vuotta. n. vuosi sen jälkee ku ruvettiin seurustelee, suhde meni alamäkeä ja lujaa, lopulta erottiin kun sain tietää hänellä olleen sutinaa erään toisen naisen kanssa. Noh, jotenki asiat kuitenki meni niin, että palattiin yhteen, mutta luottamus ei. Koskaan mieheni ei suostunut kertomaan tästä suhteesta toiseen naiseen mitään, kuinka kauan tapailleet, kuinka vakavaa, miksi yms..muutaman kerran olen myöhemminkin maininnut asiasta, mutta hän aina sanoo, että vanha juttu jo tms. MUTTA, mua vaivaa tämä asia ihan helvetisti, joka päivä vieläkin mietin että miksi se teki niin ja välillä tuntuu että pää hajoaa kun ei tiedä mistää mitää.Ehkä asia vaivaa vieläkin enemmän siksi, että tämä kyseinen nainen on suurimman osan tuttujeni tuttu, kaikki, paitsi minä, tuntee/tietää sen.
kysymys siis kuuluu, onko mun oikeus tietää? vai pitäiskö asian antaa vaan olla, siitä kuitenkin on aikaakin jo. ehkä olen tyhmä ku tämmösiä mietin, mut kuitenkin...
Vastaukset 34
Vanhimmat
tietää ,jos et saa tietää se jäytää sinua loppuelämäsi , joten pane mies kertomaan tai muussa tapauksessa harkitse kannattaako jatkaa yhteistä elämää ,mitään pysyvää ei voi rakentaa jossa salataan sivu suhteet .
Mielestäni, jos olet uudelleen mennyt yksiin kumppanisi kanssa, sinun pitäisi alkaa puhtaalta pöydältä. Jos nyt kysyttäessä mies kertoisi kaikki, siis kaikki, (ajat, paikat, asennot...), mitä luulet, jatkaisitko suhdetta? Jos et, ok, jos jatkat, mietit pääsi puhki että vieläköhän ne...
Hanki elämään sisältöä, ettet koko aikaa veivaa samoja epäilyjä päässäsi. Kun et sinä kuitenkaan pysty "vahtimaan" miestäsi kaiken aikaa. Yritä luottaa.
ollaan tässä luettu tätä palstaa sillontällön yhdessä ja eihän täällä vaan oikeesti samat ihmiset pyöri saman asian ympärillä?
Tehkää nyt jotain erotkaa naikaa sopikaa tai unohtakaa koko juttu.
Ei koskaan eikä kenenkään elämä voi kestää
kun kokoaika vaan toisiaan epäillään ja kytätään.
terveyskeskuksesta saa lähetteen terapiaan jos se
tuska on liian raskas ja ei enään mitään muuta pysty ajattelemaan kun toisen pettämisiä.
Ensinnäkin ei avioliitto pitäisi olla kummallekkaan mikään tuomio.
Ystäviä on moleemmilla yhessä ja erikseen.
Joku tuossa kirjotti ettei miehelä voi olla ystävät naispuolisia, helvatan paskaa.
Kyllä on pieni maailma päässä jos se rajottaa ystävät sukupuolen ja ihonvärin ja uskonnon mukaan.
Ei edes sukupuolen.
Hitto elämä ei lopu kun mennään vihille.
Kaikkia asioita ei koskaan ole pakko kertoa edes vaimolleen se kun on omaa aluetta toi pääkoppa.
En kerro kaikkia uniakaan vaimolle ja silti se uskoo etten nää unta naapurinemännästä.
Jos nään se on painajainen.
Sitten kun poliisi kysyy asennot ja kellonajat voin harkita joos kerron.
Mun emäntä ei oo polliisi.
Oon sopinu että yhessä tehään parhaamme ja ei turhia kysellä ja kuulustella. Luotetaan jos kyselee vastaan tai en mulle se on niinko loukkaus kun oon luvannu kertoo jos jottain on tapahtunu erityistä.
Oikeen vois sanooa sieppaa kun tehään väkisellä riitoja ja vielä ulkopuoliset lyö tahtia!
Sinun kannattaisi keskittyä vain sinun ja miehesi väliseen suhteeseen, sillä sehän parisuhteen tarkoitus on... Mitä ihmettä luulet hyötyväsi tiedosta millaista sutinaa miehelläsi tuon naisen kanssa on ollut? Todennäköisesti, jos mies ei valehtelisi, vaan puhuisi suoraan heidän suhteesta, asia alkaisi vaivata sinua entistä enemmän.
Ja sitten vielä; edes pakottamalla et saa miestäsi kertomaan yhtään mitään, mitä hän ei halua.
nähdä kuinka sä pakotat sun miehen
puhumaan?
Jos sitte päätät pakottaa voisit kertoa miten sen teet.
Anteeks vaan en pysty kuvittelemaan mut sehän on vaan mun surkeen mielikuvituksen vika.
on oikeus tietää jos tuntuu siltä.
Teidän pitäisi päästä aloittamaan puhtaalta pöydältä ja jos se sinusta tuntuu ettei luottamus muuten palaa painosta hänet kertomaan mitä tapahtui.
Muuten et selviä koskaan sen yli.
... tai sitten ap. kirjoittaja ei koskaan pääse asian yli juuri sen takia, jos mies sattuisikin kertomaan koko totuuden.
Ihmiset useinkin sanovat haluavansa kuulla totuuden - mutta eivät kuitenkaan kestä sitä. Sitten jälkeenpäin taas ajattelevat, että oli toiselta sikamaista paljastaa totuus :)!
Siispä ihminen joko pääsee asian yli tai ei pääse; se riippuu täysin hänestä itsestään.
siis silmät kiinni, tuki korvasi ja sieraimeesi pumpulia kun kumppanisi nussii vieressäsi jotakuta.
Muista että tärkein juttu on kuitenkin se "että sinä pääset siitä yli" ja "ettet tiedosta totuutta".
Logiikan mestari iski näköjään jälleen.
mulle ainakin riittäis tieto
jos on pettäny tai ei!
En perhana vieköön jäisi kuuntelemaan missä
asennossa on nusastu ja miltä tuntu.
Ittensä rääkkäämistä veivata turhia asioita se on.
Väännetään puukkoa haavassa tyyliin.
En kyllä miettisi sen enempää ja ihan varmaan
parhaiten selviää kun lähtee eteenpäin.
mutta ap. aivan selvästi tahtoisi selvittää asian kun se vaivaa häntä.
Eikä totuuden kertominen tarkoita jokaista likaisen yksityiskohdan kertomista.
Muuten hän on jatkuvasti epätietoinen ja hän itsekin mainitsee että pää hajoaa?
Ja pitäisi sanoa että "yritä vain unohtaa et tykkää totuudesta".
Tosin en ole yllättnyt että pettäjät pakenevat totuutta täällä ja painottavat kuinka hauskaa on elää valheessa jopa ihan omassakin päässä.
En tietenkään kulje nenä, silmät ja korvat kiinni! Aivan päinvastoin! Minulla on aistit avoinna joka suuntaan. Ja niillä keinoin pärjääkin paljon paremmin kuin luulemalla, että toisesta saa väkisin puristettua totuuden irti.
Sanoitpa jossain toisessa paikassa, että elän omassa kummallisessa fantasiamaailmassani, mutta ihan oikeasti Harm: Kerro miten pakotat toisesta totuuden esiin, ellei hän sitä tahdo kertoa??! Mistä tiedät missä kohtaa ihminen valehtelee? Meistä jokainen taitaa elää fantasiamaailmoissaan...
puhuttais onko pettäny vai ei.
Mitä hittoa siinä on muuta puhuttavaa?
Meinaako toistekki pettää?
Sen tietysti vois kysyä ja päättää luottaako
vai ei.
Jos päättää ettei luota se on sitten loppuelämä pelkkää epäilyä jos ei lähde eri teille.
Jos taas päättää että luotan sitten se on luotettava.
Turhaa siinä on kaivaa onko se muija saanut isompaa ja kovempaa kalua tai osasko kutitella oikeista kohdista.
Turhaa tietoa ja sillä muutaku sekottaa vaan enemmän päänsä.
Huoraksi nimittely on kans yks turhin juttu
ei se muija ainaka paremmin kotona pysy sillä.
En tosiaan haluisi tietää sen hepun puhelinnroa.
Sotahan siitä syttyis!
Voin sen kohdan unohtaa ja olla epätietonen
kun itteni tunnen ja viimeistään seuraavan kännin voimin menisin koputtelemaan sen hepun ovea.
Paetkoon pettäjä jos pelkää totuutta mä toivon etten saa koskaan tietää.
jos ei tahdo kertoa totuutta niin lähtee kävelemään.
Hittojako sellaisella kumppanilla tekee joka ehkä pettää uudestaankiin? Mitä se kertoo kumppanista jos ei tahdo kertoa?
Entisestä elämästä ei tarvitse välttämättä kertoa mutta kyllä niistä teoista joka sille henkilölle itselleen on tehty ja mitä suhteessa on tapahtunut aiemmin.
Pettäjä on vastuullinen teoistaan kumppanille ja jos ei tahdo raottaa asiaa niin eihän sellaisella paskalla tee yhtään mitään.
"Mistä tiedät missä kohtaa ihminen valehtelee?"
Kysytkö tätä ihan tosissasi?
Jos ihmisen luottamus on petetty kerran niin ei varmaan mistään mutta muulloin kysymys on luottamuksesta joka syntyy ja jatkuu suhteen ajan.
Varmaan tosi hämärä ajatus sinulle, tiedän.
"Meistä jokainen taitaa elää fantasiamaailmoissaan..."
Ainakin tiedän yhden kuka elää..
ihmisistä tahtoo tietää miksi niin tapahtui ja yrittää selvittää sitä itselleen.
On aika normaalia että psykologisella tasolla tahtoo löytää jonkun keinon selviytyä tilanteesta.
Sinä tahdot paeta ja unohtaa mutta hän haluaa tietää asiasta enemmän ja funtsailla.
Hänellä on omiin tarpeisiinsa nähden todellakin oikeus tietää mitä tapahtui varsinkin kun hän ei vääryyttä ole tehnyt.
Oikeassa elämässä et pysty mitenkään tietämään, jos sinulle valehdellaan/asioita salataan/ei vain kerrota. Sinulle ollaan voitu valehdella vaikka 100 kertaa, mutta et tiedä siitä mitään. Myöskään siis et ole menettänyt luottamustasi ko. ihmiseen!
Kuka tahansa voi pettää kerran eikä sen enempää. Joku voi pettää kymmeniä/satoja kertoja jäämättä kiinni. Eli jos oikein pelkää uskottomuutta kannattaa vältellä parisuhdetta.
olet ihan oikeasti nyrjähtänyt.
Totta kai ihmiset voivat valehdella mutta henkilö tässä tapauksessa tahtoo selvittää juuri niitä alkuperäisen tapahtuman syitä ja motiiveja joita itsekin aina joka keskustelussa painotat jotta voisi luottaa toiseen myös jatkossa.
Toki ihminen tekee aina oman päätöksensä mutta jos toinen ei ole tippaakaan halukas tulemaan vastaan jo sen jälkeen kun on pettänyt niin mitä se kertoo kumppanista tai suhteen laadusta?
Jos ihmisten välillä ei ole luottamusta niin ei ole oikeaa parisuhdettakaan vaan jatkuvaa epäilyä tai juuri selliasta ja omakin uskollisuuskin ja suhteen vakaus siinä kärsii.
Sehän ei tietysti sinulle ehkä päähän pälkähtänyt. Kun olet tuon "hällä väliä" meiningin ja linjan kannattaja joka näitä suhteita suohon ajaakin.
Ollaan just samoilla linjoilla!
Hittoako väkisin ongelmia tekee asioista joita
ei ole ni ei niitä ruveta väkisin keksimään.
Jos alan vaimoa epäilemään joka perhanan käänteessä ni kyllä se laittaa pian meikäläisen
ulkoruokintaan.
Kuka jatkuvaa tinkaamista kestää
kun voihan kuka vaan puhua paskaa ihan missä vaan.
ap. on parempi heittää tämä tyyppi ulos kun häneen ei voi luottaa.
Kirjoitit aikaisemmin: "hittojako sellaisella kumppanilla tekee joka ehkä pettää uudestaankin..."
Siis EHKÄ pettää. Mutta elämässä ei voi tehdä yhtään mitään, jos aina pähkäilee että jotain kamalaa varmasti tapahtuu. Miten tulevaisuuden voisi vakuuttaa?
Ja että pitää heittää tyyppi ulos kun häneen ei voi luottaa...
Mieti nyt, "tyyppi" ei mahdollisesti ole epäluotettava, kysyjä se on joka ei luota.
Ja jos alkaa uudelleen, pettämisen jälkeen, suhdetta jatkamaan, kyllä silloin pitäisi vanhat jättää taakse.
Isossa Kirjassa sanotaan, että Jumala antaa anteeksi ja armahtaa. Mikä silloin ihminen on että pitää vanhoja kaunoja kantaa mukana vaikka kumppani anteeksi pyytää ja parantaa tapansa.
Nyt olen nyrjähtänyt, joopa joo............
Ihan aikuisten oikeesti: Vaikka SINÄ (tai ap) haluaisit ihan sikana ja enemmän kuin mitään muuta maailmassa (ikinä koskaan) selvittää tapahtumien kulkua, syitä, motiiveja ym. niin toinen voi olla eri mieltä. Eli valehdella sinulle (tai ap:lle). Et huomaisi mitään (tai ap).
Tunne siitä, voiko toiseen luottaa syntyy SINUSSA: OMIEN kokemustesi, tuntemustesi ja aistiesi perusteella. Mahdollinen PETTYMYS on myös sinun (toki kumppani VOI olla pettynyt myös itseensä, tai sitten ei): Olet huomannut, ettei kumppani ole käyttäytynyt kuten SINÄ odotat.
PariSUHDE on aina olemassa, niinkauan kuin se on olemassa! Siinä on molemminpuolista luottamusta - enemmän tai vähemmän.
en välitä siitä "Ison kirjan" sanomasta pätkääkään.
Kysymys on siitä voiko tähän kumppaniin luottaa jos hän on pettänyt aikaisemmin kun hänen mielestään asiassa ei ole myöskään mitään puhuttavaa?
"Koskaan mieheni ei suostunut kertomaan tästä suhteesta toiseen naiseen mitään, kuinka kauan tapailleet, kuinka vakavaa, miksi yms..muutaman kerran olen myöhemminkin maininnut asiasta, mutta hän aina sanoo, että vanha juttu jo tms."
Toki ihminen ottaa itse askeleen kynnyksen yli ja samalla luottaa että toinen kantaa mutta jos toinen ei tuohon että auttaisi toisen pääsemään asian yli puhumalla ja kertomalla totuuden niin onko hän sitten valmis koko suhteeseen?
Anteeksi pyynnöt ei silloin kuule hirvittävästi auta ja lupaukset tapojen parannuksesta ovat yhtä tyhjän kanssa.
Eiköhän jos petetyllä on luottamuspula ja tuntuu vaikealta niin eiköhän pettäjän tulisi tulla siinäkin asiassa vastaan.
Itse en tietysti antaisi koko tekoa anteeksi koska kun kerran mokaat niin olet silmissäni kunniaton ihminen ja voit painua helvettiin mutta tässä tapauksessa kun petetty on antanut anteeksi ja yrittää päästä yli asiasta niin sitä ajattelisi että toinen tahtoo auttaa asiassa, mutta nähtävästi ei.
sitten ap joutuu itse heittämään itsensä ulos suhteesta. Melko usealla "epäluotettavalla" ihmisellä on esim. avioehdolla turvattua omaisuutta. Ja jos "epäluotettava" on nainen, hän vie lapset mennessään...
Tästähän olisi hyvä jatkaa... kumpi parisuhteessa sietää toista ja on mieliksi. Sanoo ja ehkä itsekin luulee rakastavansa, luottaa. Mutta valehtelee ITSELLEEN kaiken: Vain sen takia, ettei halua muutosta eikä menettää omaisuutta/elintasoa....
Puhuako vai eikö puhua? Ollako vai eikö olla? Jos parisuhteessa (tai muissakin suhteissa) toinen haluaa puhua ja toinen ei, niin kumpi on oikeassa? Se joka haluaa puhua, hänen mielestään HÄN on oikeassa. Sen, joka ei halua puhua, hänen mielestään HÄN on oikeassa. Eli siis molemmat.
Avoimuus luo turvallisuutta ja avoimuus lisää luottamusta. Avoimuus voi satuttaakin mutta silti se on aina paras vaihtoehto parisuhteessa. Salailu on aina tietynlaista "pettämistä".
Parisuhteessa ei pitäisi salailla mitään toiselta.
Jokainenhan haluaa tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on.
On luonnollista että kumppani haluaa tietää kuka sinä olet ja mitä mukanasi kannat. Mitä olet rakastanut ja mitä vihannut.
Tässä tilanteessa missä ystävätkin tietävät enemmän kuin kumppani on syytä antaa vastauksia kysymyksiin.
Jos kumppani vielä tietää että asia vaivaa toista niin siitä pääsee vain puhumalla. Ei se lakkaa vaivaamasta muuten.
"Jokainenhan haluaa tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on."
Edelliseen ei tietenkään ole lupaa (tämän aiheen ruotijoiden mielestä) omalla kumppanilla tai yhdessä ohjeistettavan lähimmäisen puolisolla. Silloin ei saa olla sellainen kuin on, pitää puhua, jutella, selitellä, muistella kaikki vanhat heilat, kertoa paikat, asennot, mieltymykset, oliko kännissä vai ei, etc....
Onko niin että se kuuluisa itsemääräämisoikeus alkaa "vaikuttaa" vasta kun ihminen on vanhainkodissa, missä ei asukkaasta uskalla huolehtia hänen terveytensä vaatimalla tavalla mikäli hän kieltäytyy (ja useinmiten siellä laitetaan hanttiin lääkkeiden otossa, hygieniassa, ruokailussa yms.)
ei tarkoita kaiken kertomista eikä toisen tietoista loukkaamista.
Parisuhteeseen on turha alkaa jos ei saa suutansa auki. On se sen verran haasteellinen urakka ettei siitä puhumatta läpi pääse.
Tietysti tapa miten asiat kertoo merkitsee enemmän kuin mitä kertoo mutta jos toinen kysyy olisi aiheellista vastata jotain? Eri asia kait haluaako kysyjä tietää asennot ja muut yksityiskohdat?
Toinen ei voi hyväksyä sinua sellaisena ku olet jos et kerro kuka olet. Tietty velvollisuus on kumpaisellakin avata suutansa parisuhteen hyväksi vaikka omana itsenään oleminen olisikin puhumattomuus. Voihan tässä kohtaa ilmaista ettei pidä aiheesta ja näin tuoda itsestään tämäkin asia esille. Onhan vaihtoehtokin...eristäytyminen yksinoloon ja erokosi. Ei tarvitse puhua kenellekkään jos hyvin käy.
Joo jos ei kysytä ei tarvitse erikseen tilittää mutta mitä sitten kun kysytään? Jättää vastaamatta loukkaa varmasti enemmän.
Miten tuonkin "jättää vastaamatta loukkaa varmasti enemmän" nyt ottaa. Ihminen hyvin usein valehtelee tai vastaa ympäripyöreitä, kun antaa vastauksen kysymykseen, johon ei oikeasti haluaisikaan vastata. Eli eikö vastaamatta jättäminen ole näin ollen sitä kuuluisaa rehellisyyttä?
se on kyvyttömyyttä rehellisyyteen. Se on myös yksi tapa laistaa omasta vastuusta ja aika yleinen tapa kiertää sitä.
Voihan sitä vastata mitä haluaa mutta sekin on taitolaji tehdä uskottavasti. Mykkyys on loukkaavaa toisen aliarviointia ja välinpitämättömyyttä toisen tunteita kohtaan.
sun mieheltä mitä se on mieltä
onko sun oikeus tietää?
Onko sun oma mielipide että teillä
teidän suhteessa on kummallakin oikeus tietää
esim justiin kyseisen kaltaset asiat.
Kysy ja mieti uudestaan kun kuulet kuinka halukas hän on vastaamaan.
Ja mieti se vaihtoehto että sitten osiaan saat tietää.
Täällä saat aika sekavia neuvoja kun jokasella on omat mielipiteet ja kyse on kuitenkin sun elämästäs ei meidän neuvojien.
sinulla sen suurempaa oikeutta tietää kuin miehelläsi olla kertomatta. Parisuhteessa kaikki on neuvottelukysymyksiä. Joskus löytyy yhteinen näkemys, joskus ei. Tämän kanssa on elettävä - tai sitten erottava.
Miksi menitte takaisin yhteen? Kyhän sitä mieheltäsi mielummin, kun miksi hän aikoinaan petti sinua. Ja jos asia vaivaa, kannattaa muistaa että se saattaa vaivata miestäkin. Miehen ylpeys ei anna periksi ns. avautua asiasta, koska silloinhan hän ei voi enää hallita sinua tällä asialla. Joutuis ehkä myöntämään, että ettei kelvannutkaan sille muijalle, ja tuli sen takia takaisin. Silloin taas sinä saisit mahdollisuuden käyttää tätä asiaa häntä vastaan. Eli perustasolla ette kumpikaan luota toisiinne, ja silloin on kyllä aika huonosti asiat, jos vielä parisuhteessa ollaan. Jotain peliä tuokin nyt kyllä on, mutta ei se piptkään kestä. ON-OFF-suhteeksi päätyy lopulta.
"Noh, jotenki asiat kuitenki meni niin, että palattiin yhteen..."
Onko tämä mielestäsi hyvä syy aloittaa parisuhde uudelleen? Minusta tuntuu, että se on sama, jos alkaisi uudestaan kaivamalla kaivaa verta nenästään. Tuon menneen perusteella.
Etkö voisi sanoa miehelle noin " mua vaivaa tämä asia ihan helvetisti, joka päivä vieläkin mietin että miksi se teki niin ja välillä tuntuu että pää hajoaa kun ei tiedä mistää mitää." ja katsoa miten reagoi. Kerro lisää omista tuntemuksistasi ja esitä kysymyksiä: Niistä sitten vain on itse vedettävä johtopäätökset, haluaako enää jatkaa suhteessa.