Erosta kulunut n. 4kk, viikko sitten läksin pois yhteisestä kodista, yhteiseloa kertynyt 10 vuotta ja nyt mies huomasi ettei sovitakkaan toisillemme...? Eikö sitä aikaisemmin huomaa :( Nyt kun joku vielä osaisi kertoa kuinka tästä voi selvitä, joka päivä toivon että tulisi soitto että hän onkin tehnyt virheen. Välillä tulee kamalat itsesyytökset et mikä mussa on vikana ja mikä mussa on niin kamalaa. Ex-puoliso tapailee uutta johon on kai ollut yhteydessä jo ennen eroa ja väittää ettei se ole mitään vakavaa. Ja minä vaan riudun ja odotan. Säälittävää, tiedän, mutta ei auta.
ei tästä selviä
Itkutar
3936
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen kamalan pahoillani sun puolesta. Ero tekee niin kipeää. Se on kamalampaa kuin toisen kuolema, koska nyt toinen jatkaa elämää ja itse vain suree ja kituu.
Minun mielestä sun kannattaa yrittää täyttää päiväsi tekemisellä. Ihan millä vain tekemisellä saadaksesi ajatukset muualle. Mies tulee mieleesi aivan missä tahansa ja täysin varoittamatta mutta koita olla jäämättä siihen hetkeen.
Itke kun itkettää ja puhu. Puhu, jos vain sulla on joku, joka jaksaa kuunnella, sillä tukiverkosto on älyttömän tärkeä. Jos ei ole ketään, kirjoita kaikki sinussa muhivat tunteet paperille. Jokin purkautumiskeino on löydettävä, sillä muuten suru syö sua liikaa sisältä.
Niin kliseistä kuin se onkin, mutta aika parantaa haavat - mitään vippaskonsteja ei ole. Eikä mikään jouduta surusta toipumista.
Voimia sulle. Sinä selviät. Aivan varmasti. Anna itsellesi aikaa.
Omasta erostani on jo vuosi ja edelleen tulee päiviä jolloin itku ryöppyää valtoimenaan. On ollut vaikeinta hyväksyä se asia, ettei toista sureta lainkaan eromme. Uusi kihlattu jo kainalossa ja elämä hymyilee hänelle. Minulle kuitenkin meidän yhteiset vuodet eivät ole niin heppoista tavaraa, että kykenisin ne unohtamaan ihan tuosta vain ja haluan surra sitä menetystä. Vaikka se tuntuu niin julmalta, etteivät ne toiselle merkinneet mitään, mutta haluan uskoa etten heittänyt vuosikymmentä aivan hukkaan jo ihan lastenkin takia. Ehkä jonain päivänä pääsen irti menneestä, mutta kai minulla on oikeus suremiseen, vaikkei siihen ehkä ole aihettakaan, sen verran myrkyisää on olleet menneet kuukaudet. Neljä kuukautta on vielä lyhyt aika ja monet kyyneleet varmasti vielä vuodatat. Anna itsellesi aikaa ja sure, koska se tekee meistä ihmisiä, joilla on vielä tunteet.
Tilanteesi on surullinen muttei lohduton! Itse koin aikanaan raastavan eron, mutta onneksi sain tiedon eroseminaarista, josta tuli käännekohta senhetkiseen elämääni! Seminaarissa sain tukea ja pian omat voimavarani palasivat ja pystyin auttamaan lapsianikin erokriisissään. Opin omista ja toisten kokemuksista sekä kirjallisuudesta paljon tulevia päiviä ja ihmissuhteita varten. Olen kyennyt jättämään menneet taakseni ja nauttimaan elämästä ja olen eheydyttyäni rakentanut toimivan parisuhteen, joka on nyt kestänyt 4 v. Moni seminaarin osallistuja sanookin, että eroseminaari pitäisi käydä ennen 1. parisuhteeseen ryhtymuistä, niin antoisa se on! Suosittelen, lisätietoja www. fisher.fi!