olen nopea liikkeissäni ja pienen ärsytyksen sattuessa saatan ärähtää. saatan myös päästää suustani sellaisia sammakolita, mitkä loukkaavat miestäni.tosin ärtymys menee hetkessä ohi ja koko nalkutus ja kiukku on minun osaltani ohi. mutta mieheni osalta se ei ole...
mieheni on todella toista maata. hän pitää kaikki tunteet sisällään ja jos on vihainen, niin mököttää. joskus parikin päivää hän saattaa olla ihan hiljaa ja välinpitämätön ja kylmä. tämä käyttäytyminen ajaa minut hulluuden partaalle ja alan naputtaa lisää. tämä taas ajaa mieheni yhä kauemmas ja oravanpyörä on valmis.
olemme seurustelleet vasta pari kuukautta ja haluaisin että suhteemme jatkuisi vielä pitkään. mutta tuntuu että riitelemiseen pitäisi saada joku tolkku. en voi elää ilman ärähdyksiä, tasaista elämää. olen yrittänyt, mutta se ei onnistu minulta. minun on pakko sanoa, jos joku asia mättää. mutta en todellakaan ole mikään raivohullu. asiat mistä saatan suuttua ja nalkuttaa eivät ole tuulesta temmattuja.
saatan sanoa kiukuspäissäni esimerkiksi että "vaihdan mieheni toiseen, jos hän ei löydä aikaa parisuhteelle" tai kiukustua siitä ettei mieheni informoi minua jos muuttaa suunnitelmia. ikävästihän sitä on tullut sanottua ja mieheni loukkaantuu todella pahasti sanoistani.
en tiedä mitä voisi tehdä... miten voisi oppia riitelemään rakentavasti? miten pystyn hilitsemään kiukunpurkauksia? onko mököttäminen parempi vaihtoehto?
mieheni on todella toista maata. hän pitää kaikki tunteet sisällään ja jos on vihainen, niin mököttää. joskus parikin päivää hän saattaa olla ihan hiljaa ja välinpitämätön ja kylmä. tämä käyttäytyminen ajaa minut hulluuden partaalle ja alan naputtaa lisää. tämä taas ajaa mieheni yhä kauemmas ja oravanpyörä on valmis.
olemme seurustelleet vasta pari kuukautta ja haluaisin että suhteemme jatkuisi vielä pitkään. mutta tuntuu että riitelemiseen pitäisi saada joku tolkku. en voi elää ilman ärähdyksiä, tasaista elämää. olen yrittänyt, mutta se ei onnistu minulta. minun on pakko sanoa, jos joku asia mättää. mutta en todellakaan ole mikään raivohullu. asiat mistä saatan suuttua ja nalkuttaa eivät ole tuulesta temmattuja.
saatan sanoa kiukuspäissäni esimerkiksi että "vaihdan mieheni toiseen, jos hän ei löydä aikaa parisuhteelle" tai kiukustua siitä ettei mieheni informoi minua jos muuttaa suunnitelmia. ikävästihän sitä on tullut sanottua ja mieheni loukkaantuu todella pahasti sanoistani.
en tiedä mitä voisi tehdä... miten voisi oppia riitelemään rakentavasti? miten pystyn hilitsemään kiukunpurkauksia? onko mököttäminen parempi vaihtoehto?
Vastaukset 12
Vanhimmat
mököttäminen on yhtä huono vaihtoehto.
jos voit vaatia mieheltä, että hän ei mököttäisi, niin sinun tulee pystyä vastaavasti luopumaan raivonpuuskistasi ja pikaistuksissa sanotuista loukkauksista.
ehdotan, että otat heti asian puheeksi miehesi kanssa.
sano, että et tarkoittanut, että haluat vaihtaa hänet toiseen, vaan haluat olla hänen kanssaan ja saada arjen sujumaan.
sen jälkeen keskustelette siitä, että mitkä ovat teidän yhdessä sopimanne pelisäännöt erimielisyyksien sattuessa.
puratteko kaiken heti, pidättekö muutaman tunnin "mökötys"miettimistauon, vai olisiko parempi purkaa asiat paperilla, niin sinunkaan ei tule huudeltua sammakoita... mikä on teidän tapa?
sopikaa riitojen pelisäännöt, niin voitte riidellä / keskustella asian kuin asian rakentavasti.
kyllä se siitä :)
kuulosta hyvältä idealta teoriassa. käytännössä vaatii paljon kärsivällisyyttä luopua puuskista ja en ainakaan aikasemmin ole tässä onnistunut...
miten muilla riidat hoidellaan? eikö pienet kiukuttelut kuitenkin kuulu suhteeseen? missä menee raja...
Mä olen rauhallinen nainen ja mun mies on oikea kiukku-Kalle välillä, sanoo ajattelematta joskus tosi sammakoita ja huutaa ja mesoaa. Hyvinkin pieni asia saa tälläsen reaktion aikaa, mut ei toki aina.
Itse kuuntelen ja mietin mielessäni, harvoin sanon niitä kiukkuajatuksiani ulos, vaan käperryn itseeni ja tunnen olevani huono ihminen.
En mökötä oikeastaan tai ehkä sitten vähän, mutta en jaksa olla mökötys päällä yön yli.
Teimme sellasen sopimuksen aikoinaan että seuraavaan päivään ei saa riita kestää, eli samana päivänä sovitaan.
tuosta voisitte tekin aloittaa. Riidalla olisi joku raja..ja anteeksi pyytäminen on tärkeää. Mun kiukkumies pyytää anteeksi pahoja sanojaan yleensä ihan halin kera ja se saa kyl minut leppymään aika hyvin. Arpiahan niistä toki voi jäädä, mut pyrin pohtimaan niitä vain riidan aikana.
Kummankin pitää siis saada kiukkunsa esille, toisen huutamalla ja toisen mökötyksellä, mutkun osaa pyytää anteeksi ja laittaa riidalle jonkun päätepysäkin (johon kumpikin sitoutuu) niin ainakin on meillä ollu helpompaa.
Puhuminen asioista silloin kun ei ole kiukkukohtaus päällä, niin auttaa toista ymmärtämään kumppania. toinen vaan on toisenlainen ja kummankin on tultava vähän vastaan näissä asioissa.
pienet riidat kuuluu parisuhteeseen :)
ja erimielinen saa olla monessakin asiassa.
mietin vain sitä, että kun olet sanonut miehellesi, että voit vaihtaa hänet toiseen.
jossain vaiheessa hän ei halua enää kertaakaan sitä kuulla ja sitten se on jo liian myöhäistä sopia sitä asiaa.
voittehan sopia, että toinen saa mököttää ja toinen saa huudella sammakoita. joillakin pareilla tuokin onnistuu, kun molemmat tietävät toisen tavan riidellä.
tärkeintähän on se, että riidan jälkeen sovitaan ja se, että riidat ei ala toistaa vanhoja asioita.
En osaa vastata tähän, mutta itseäni juuri vastaavanlaiset avovaimoni sammakot pistää mököttämään ja loukkaa, mutta tähän vaikuttaa muutkin asiat.. tai siis homma menee niin että avovaimo haukkuu minut, sitten mökötetään ja jonkun ajan päästä halataan ja nyyhkytetään ja kaikki on taas hyvin, mutta kun minusta se tuntui niin oikealta/pahalta tapahtumahetkellä.. muistan nykyään aina miltä se tuntui tapahtumahetkellä.. mökötän siinä halatessakin vielä peittäen sen ja jonkin aikaa siitä eteenpäin esittäen että kaikki on hyvin...
Vinkkinä sinulle:
Jos kerrot miehellesi, että voisit vaihtaa hänet johonkin toiseen, se loukkaa miestäsi todennäköisesti aika paljon. Allekirjoitan. Tulee mieleen mahdolliset turpakeikat tulevalle miehelle ex-miehen toimesta... tai sitten itselläni on vain niin huono itsetunto..
tulinen luonteeltani, mutta täytyyhän sinun nyt tajuta että ei toiselle voi sanoa että "vaihdan sinut toiseen jos et ole niinkuin haluan" ja sitten odottaa että tämä ymmärtäisi sinun nyt vaan "vahingossa" päästelevän moista suustasi. Minulle jos joku mies sanoisi vastaavaa niin oikeasti lähtisin siltä seisomalta. Erolla uhkailu on lapsellista ja raukkamaista toisen kiristämistä. Aikuisen ihmisen täytyy vähän pystyä ajattelemaan mitä suustaan päästää vaikka miten vituttaisi. Ymmärrän jos ärähtää "vittu taas on sukka lattialla, siivoa pois" mutta en että "vittu taas on sukka lattialla, pitääkö katella mies joka ei sukkia tiputtele". Luulisi sinun tajuavan eron itsekkin. Sääliksi käy miestäsi.
olen täysin samaa mieltä, että raukkamaista uhkailla erolla...mutta kun niitä sammakoita vaan joskus pääsee. mitenkähän sitä oppis olemaan hiljaa:/
toisaalta mietin, että ehkä mies on liian herkkä mulle. olen tottunut siihen että äijillä menee puhe toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
kuin ote suoraan minun elämästäni... :/
Me emme riidelleet ensimmäisenä seurusteluvuotena kertaakaan, koska kaikki oli vain niin ihanaa. Nytkin kolmen vuoden jälkeen tappelemme vain noin kerran kuukaudessa. Pistää miettimään millainen on tulevaisuutenne, jos jo kahden kuukauden jälkeen vedätte tuollaisia yhteenottoja...
Olen samaa mieltä edellisten kanssa että vaikka suuttuisitkin niin ei sinulla ole oikeutta sanoa ihan mitä tahansa. Olemme seurustelleet mieheni kanssa 3 vuotta, ja vaikka olemme tottakai aina joskus riidelleet, niin kumpikaan ei ole koskaan haukkunut toista, tai uhkaillut erolla.
Meillä sitten taas minä mökötän aina aluksi (mutta en kauaa), lepyn yleensä kun mieheni vaatii ystävällisesti, että sanoisin mikä nyt harmittaa. Hän sitten taas enemmin räjähtää hetkeksi ja leppyy sitten.
Nykyään olen yrittänyt nopeammin sanoa omat mielipiteeni, enkä mököttää, ja mielestäni minua ainakin on auttanut se että mieheni vain yrittää saada minua puhumaan, ja sitten yleensä kerronkin mikä vaivaa, keskustelemme siitä ja sitten teemme sovinnon. Tämä ainakin on toiminut meillä.
kun suutun, ärähdän, raivoan..
Mielialani menevät yhtä vuoristorataa, ja suutun ihan pikkuasioista ja ihan turhaan (jep, menossa vaihtamaan e-pillereitä!!!)
Kun raivostun jostain, huudan miehelleni, että muutan pois, alan huomenna pakata, vaihdan miestä, syytän pettämisestä jne jne..
Voi vain kuvitella, kuinka pahalta tuo miehestäni tuntuu!!
Olemme puhuneet raivonpuuskistani, ja mieheni on kertonut, että hänestä tuntuu TODELLA pahalta, että suutuspäissäni uhkaan miltei aina jättää hänet.
Tiedän, että raivonpuuskani johtuvat e-pillereistä, jotka tämänhetkiset eivät sovi minulle.
Soitin juuri äsken ajan lääkäriin, että haluan vaihtaa ko. pillerit.
Ennen pillereitä en todellakaan raivonnut näin paljon ja näin usein, vaikka temperamenttinen olenkin.
Olen selittänyt miehelleni, että kyse on noista helvetin napeista, joita minun "täytyy" popsia sen vuoksi että seksin harrastaminen ilman raskauden pelkoa onnistuu.
Extrahormoonien napsiminen on perseestä, mutta toivon totisesti, että oikeanlaiset pillerit löytyy!!
Tai meidän suhde napsahtaa karikkoon raivonpuuskieni takia... =(
meillä taas mun mies saa eka raivarin, ja kun on huudellut mulle kiukuspäissään kaikkea paskaa ja et jättää mut (toistuu melkein joka kerta ja olen jo tajunnut ettei se edes siihen pysty)! Tämän päälle vielä mököttää helposti 3 päivää. Lapsellista ja toisen manipuloimista tuollainen! En ole ikinä itse uhannut häntä jättää, vaikka olisin kuinka vihainen, ja en tiedä mistä tuollainen käyttäytyminen joillakin ihmisillä on peräisin?? Todella raukkamaista jos ei muuten pysty kiukkuaan purkamaan. Mököttäminen on mielestäni samaan lapsellisuuteen menevää jos sitä kestää yli päivän, riidat tulisi sopia ennen auringon laskua!