En tiedä mistä muualta kyselisin vähän muiden tuntemuksia. Meille on ihan hiljattain tullut au pair Euroopasta. En tiedä onko kaikki vielä alkukankeutta vai mitä, mutta...
Tämä aupair ei puhu juurikaan mitään. Töistä tullessa kylllä vastaa kysymyksiini, mutta illalla olohuoneessa ei puhu mitään. Itse sitten yritän jutella, mutta saan lyhyitä vastauksia, jos niitäkään. Kun teen illalla ruokaa, niin en edes kiitosta saa. Syö kyllä hyvällä ruokahalulla. Ei auta ollenkaan tiskien tai minkään kanssa. Kun on syönyt, palaa takaisin sohvalle makaamaan ja katsomaan Voicea tai tietokoneelle.
Meidän perheen vanhempi lapsi ei tykkää tästä tytöstä juurikaan. Pienempi tykkää. Nyt on sitten ongelma, kun vanhempi ei meinaa suostua jäädä tämän tytön kanssa.
Hän ei myöskään herää ilman herättämistä kaikkina aamuina. Tästä tosin aion nyt sanoa huomenna, että ens viikolla pitää ihan itse herätä.
Voisiko kaikki olla vain alku ujoiutta vai ihan tytön mörökölli-olemusta? vaikea alkaa puhumaan toisen kanssa, et "hei, voisitko kiittä ruuasta".
Tämä aupair ei puhu juurikaan mitään. Töistä tullessa kylllä vastaa kysymyksiini, mutta illalla olohuoneessa ei puhu mitään. Itse sitten yritän jutella, mutta saan lyhyitä vastauksia, jos niitäkään. Kun teen illalla ruokaa, niin en edes kiitosta saa. Syö kyllä hyvällä ruokahalulla. Ei auta ollenkaan tiskien tai minkään kanssa. Kun on syönyt, palaa takaisin sohvalle makaamaan ja katsomaan Voicea tai tietokoneelle.
Meidän perheen vanhempi lapsi ei tykkää tästä tytöstä juurikaan. Pienempi tykkää. Nyt on sitten ongelma, kun vanhempi ei meinaa suostua jäädä tämän tytön kanssa.
Hän ei myöskään herää ilman herättämistä kaikkina aamuina. Tästä tosin aion nyt sanoa huomenna, että ens viikolla pitää ihan itse herätä.
Voisiko kaikki olla vain alku ujoiutta vai ihan tytön mörökölli-olemusta? vaikea alkaa puhumaan toisen kanssa, et "hei, voisitko kiittä ruuasta".
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuulostaa kyllä tytön epäsosiaalisuudelta! Tietty alussa voi olla ujoutta varsinkin jos kieli ei ole sama ja tytön kielitaito ei kovin hyvä...Mutta kyllä nyt vähintään kiitos pitäis uskaltaa sanoa, kuuluuhan se jo hyviin käytöstapoihin. Tyttö kuitenkin viettää aikaa teidän kanssanne olohuoneessa? Outoa, ettei silti puhu mitään! Ootko koittanu kysyä miksi vanhempi lapsista ei tykkää tytöstä? Olisiko päivällä tapahtunut jotain minkä vuoksi lapsi ei halua jäädä yksin tytön kanssa? En tarkoita nyt välttämättä mitään "erityisen pahaa", mutta esimerkiksi pienemmän sisaruksen suosimista, tms... Pienenkään lapsen negatiivisia tunteita ei kannata jättää huomiotta!
Vaikealta tilanteelta kuulostaa kyllä. Ja itselle au pairina uskomattomalta käytökseltä!
Oisko mahdollista löytää hetki ihan vain teille kahdelle, juttelisitte kaikessa rauhassa. Arkuutta varmasti osittain näin aluksi, mutta kyllähän ujonkin ihmisen pitäisi kyetä itsenäisesti aamulla heräämään ja muistaa pienetkin käytöstavat. Tosi harmi jos ootte saanut sinne vierailevan lapsen. Ehdottoman tärkeää tiedustella lapseltasi miksei hän juurikaan aupparista välitä. Tekevätköhän he juurikaan yhtään mitään päivällä teidän ollessa töissä, ehkäpä vain notkuu siellä sohvalla päivät pitkät. Jokin selvyys toiv pian löytyy koska hyvin tympeätä sun passata sitä siellä ja huolehtia kovin.
Kulttuurit ovat erilaisia ja itse olen huomannut, että ruoasta ei välttämättä kaikkialla kiitetä. Siihen ei liity kuitenkaan mitään epäkiitollista, vaan niin ei yksinkertaisesti tehdä omassa maassa ja siksi se jää ulkomaillakin sanomatta.
Muuten suosittelen tytön kanssa juttelua rauhallisessa paikassa.Käykää läpi mitä häneltä odotetaan, juuri ehkä niiden tiskien auttmaista ja muuta, ehkä hän ei vain ymmärrä auttaa, jos ei kotona ole sellaista kasvatusta saanut. Lisäksi ehkä kannattaa kysyä miksi tämä isompi lapsi ei tytöstä tykkää.
Itse olen ollut aupairina Saksassa ja voisin valaista ehkä muutaman asian....
Ensiksi ulkomailla ei ole yleistä kiittää ruuasta kuten meillä Suomessa. Mua katsottiin hoo moilasena, kun ruuan jälkeen kiitin! Ei vain Saksassa vaan muuallakin jossa on muuten tullut käytyä.
Toiseksi tiskien kanssa auttamisesta, ei ole aina kivaa joutua "töihin" enkä sano sitä sillä, että teillä pitäisi koko ajan tehdä jotai. En tiedä miten tahtoisit aupairisi sua auttavan tiskeissä, ehkä vain järjestämisessä... Ensimmäisessä perheessä autoin tiskeissä ja se tuntu äidistä välillä jo liialta, vaikkei siellä työt painanut. Toisessa perheessä, joka oli vähä himo siistiä (siis aupair aiivos ja järjesteli ei perheen äiti) niin, mulle tahtoi aina jäädä keittiön siivous, oli arki tai pyhä, joten ei se kauheesti aina kiinnostanut, joten jos vain pääsin "livahtamaan" niin häivyin (viikonloppusin), tosin niin kävi todella harvoin.
Se jäi äsken kirjoittamatta, että olisiko sun aupairilla koti-ikävä? Onkohan hän ollut poissa kotoa aikaisemmin pitkiä aikoja? Jäikö kenties poikakaveri kotiin odottamaan. Kannattaa ehdottomasti yrittää jutella hänen kanssaa kahdestaan joten joku kirjoitti.
kieltämättä erikoista, mutta voishan ton osin ainakin ujouden ja koti-ikävän piikkiin laittaa. Ujoillahan on usein taipumus olla "menossa mukana" mutta passiivisesti eikä hän ehkä yksinkertaiseksi saa sanaa suusta. Kynnys puhua vieraalla kielellä voi olla vielä korkeampi. Sama lasten kanssa ollessa, ja lapsethan turhautuvat nopsaa jos "leikkikaveri" ei puhu eikä pukahda. Mietin vaan kun mainitsit että au pair vietää aikaa kanssanne mutta ei puhu. En tiiä:)
Jospa sillä tytöllä on vain joku lukko päällä että ujostelee puhumista vieraalla kielellä. Oletko korjannut hänen puhettaan? Siis ihan pienikin huomautus saattaa saada varomaan virheitä niin paljon että ei tee mieli edes aloittaa. Tuli vaan mieleen kun itse aikoinaan lopetin suuremmat juttelut saksalaisen kämppikseni kanssa kun ärsytti hänen korjailut. Vaikka kyse oli pikkujutusta ja hän tarkoitti vain auttaa, niin silloin se oli mulle liikaa kun muutenkin stressasin tilannetta vieraassa maassa (vaihtarina siis).
Olisko ideaa, että alkaisit kysellä tytöltä kaikkea hänen äidinkielellään, ts. ihan arkisten asioitten nimiä ja miten sanotaan huomenta ja hyvää yötä jne..? Et maininnut mistä maasta hän tulee enkä tiedä oletko ihmeemmin varsinaisesti kiinnostunut hänen kielestään, mutta se ei ole tässä pointti... vaan se, että siten välittäisit hänelle positiivista kiinnostusta. Hän ehkä sitä kautta tuntisi itsensä "tärkeäksi", päteväksi edes jossain (tyttö on varmasti tajunnut itsekin, ettei kaikki mene ihan nappiin ja se saa ehkä vetäytymään entistä enemmän kuoreen!), sitä kautta ehkä rohkaistuisi puhumaan muutenkin enemmän.
Ja heräämisestä: älä lähde paapomaan. Osta sille herätyskello ja määrää herätysaika työaamuiksi. Riippuu mistä maasta tyttö on, voi olla että hän kaipaa vähän autoritaarisempaa otetta kuin mitä suomalainen. Olen tehnyt itse töitä mm. itäeurooppalaisten kanssa, ja selvästi huomaa eron: jos antaa liikaa vapauksia, niin heille se tarkoittaa laiskottelua. Jos määrää, niin he tekevät mukisematta. Suomalainen ottaisi vapauden vastuuna, he eivät. He tarvitsevat pomon, säännöt, määräykset... Eli ehkä joudut muuttamaan omaa suhtautumistasi vaikka se saattaisi tuntua suomalassilmin "diktatuurilta"...
Ottakaa käyttöön joku tietty selkeä vastuunsiirtoaika. Näin oli mulla 10v. sitten aupairina ollessani, tulin yläkertaan tiettyyn aikaan ja vaikka vanhemmat olivat silloin vielä kotona, tuosta sovitusta hetkestä alkoi heidän töihinvalmistautumisaikansa ja minä otin lapset haltuun. Jos tulin ylös aiemmin, söin rauhassa aamupalaa ja aikuiset katsoivat vielä lasten perään. Selkeys näissä on tärkeää.
Olen itse ollut Au Pairina englannissa ja Australiassa. Korkeampituloisissa perheissä käytöstavat olivat erittäin hyvät ja itsekin sai oikein panostaa siihen aluksi että please tuli joka väliin automaattisesti. Mutta olen seurustellut nyt brittipojan kanssa yli vuoden, ja kun olimme hänen perheensä luona jouluna, he eivät osanneet kunnolla reagoida siihen kun olin koko ajan please ja thank you. Valitin jopa paoikaystävälleni aluksi että olisi kiva että hän sanoisi joskus kiitos kun kokkaan kuitenkin joka päivä, kyllähän hän sitten alkoikin, mutta ei se aluksi tullut luonnostaan yhtään. Joten kuvittelisin että Au Pairinne ei törkeyttään jätä kiitosta sanomatta! Onko hän saanut kavereita alueelta? Tai harrastuksia mitä hän on harrastanut kotona? Kun itse olin ensimmäistä kertaa Au Pairina, oli minulla todella vaikeaa. Koti-ikävää ja tuntui että aika meni todella hitaasti kun ei ollut mitään tekemistä vapaa-ajalla. Sitten rupesin väkisin kiskomaan itseäni kirjastoon, kävelylle tms ja lopulta löysin suomalaisia tyttöjä samasta kaupungista näiden sivujen kautta ja kaikki rupesikin menemään paremmin. Jos Au Pairinne haluaisi vaihdella vaikka sähköpostia kanssani, tekisin sen mielelläni, olen ollut 3 kertaa kahdessa eri maassa ja hyvin erilaisissa perheissä ja tilanteissa.
Toivotan kaikkea hyvää teille :)
Kiitoksia kaikille vinkeistä. Olen yrittänyt jutella tytön kanssa. Joas oikein nyhtää tietoa, niin juttelee. Mutta aika hiljainen on edelleen.
Vanhempi lapsi on jonkin verran kertonut tuntemuksistaan. Siis lapsi on vasta 5v. Mutta ongelma kai on, että aupair komentaa aika kovalla otteella. huonearestit etc. Ja lapsen mielestä "huutaa" koko ajan. Toinen lapsi on vauva, joka on hurmaava kuin mikä, eikä vielä vänkkää vastaan vaan kulkee mukana suosiolla. Tekemisenpuute on kai myös yksi ongelma. Tylsyys kun vaivaa.
Tytöllä on kavereita Suomessa, mutta asuvat vähän kauempana. On siis ollut maassa vain pari viikkoa. Viikonlopun istui kotona, vaikka yritin sanoa, että menisi jonnekin. Iltaisin istuu vain tietokoneella.
Ainoa syy, miksi tyttö on meidän kanssa olohuoneessa on, että hän on tietokoneella. Kun tietokone on varattu, hän ei juttele meidän kanssa. odottaa vain vuoroaan.
Aamuheräämisistäkin olen sanonut. Kun sanon asiasta, niin seuraavana aamuna herää hyvin, mutta sitä seuraavana aamuna pitää taas herätä.
Vähän paremmin tuntuu menevän, mutta silti on hiljainen.
Kiva että infosit meitä tilanteesta. Teillä siis on yhteiset pelisäännöt, että huoneeseen arestiin ja ääntäkin voi korottaa? Tylsää heillä varmasti on, 5vuotias kun jo kaipaa kaikenlaista äksöniä. Voisiko antaa vaikka listan leikeistä ym, mikäli aupparilla ei ole omia ajatuksia niiden suhteen. Sitten jutellä päivän leikeistä illallisella. Ois kai mahdollista hankkia tuttavuuksia teidän paikkakunnalta, piristäis varmaan vapaa-ajalla hengailla ikäistensä parissa. Toiv vielä tilanne tästä piristyy, vaikuttaa vain jotenkin niin keskenkasvuiselta tytöltä ja huolettaisi itseäni valtavasti jättää lapset. Surffailee varmaan päivät ja mätöö telkun ääressä ja huutaa kun lapsi keskeyttää. Huh, toiv oon väärässä. Jospa se siitä, tai sit kohta astetta järeämpi äänensävy teiltäkin. Ehkäpä se antaisi hälle ajattelemisen/ryhdistymisen aihetta.
Olin 6 kuukautta Saksassa au pairina. En osannut kieltä laisinkaan (tosin oli suomalainen perhe), joten ulos lähtö oli todella vaikeaa. Ja kun vielä asui kaukana kaupungeista, niin ei kymmenen tunnin työpäivän jälkeen oikein enää talviaikaan jaksanut lähteä mihinkään.
Näin jälkeenpäin ajatellen, olisi ollut todella hyvä jos oltaisi yhdessä käyty kiertämässä lähimmät kaupungit ensin. Ja vasta sitten lähtenyt itsekseen ostoksille. Tai muuten vaan.
Me ei tehty perheenä mitään. Isä ryyppäsi kaikki viikonloput ja kuorsasi yli puolen päivän. Äiti oli niin stressaantunut, että haukkui minua minkä ehti ja yritti hoitaa kodin ja lapset viikonloppuisin yksin. (huikeat kaksi lasta)
Puhukaa paljon au pairille. Kysykää mikä kiinnostaisi. Lähtekää ulkoilemaan yhdessä. Kysykää miten päivät on mennyt ja mikä on vointi. Ei siinä muu auta. Toiset vain on niin kamalan ujoja, eikä yksinkertaisesti uskalla sanoa mitään. En minäkään kahden ekan viikon jälkeen, vaikka vieras kielikään ei ollut ongelmana, muutakuin siinä että uskaltaako lähteä kaupungille jos et ymmärrä mitä esim. kaupassa kysytään/sanotaan.