Erottuani noin vuosi sitten
olen törmännyt seuraaviin seikkoihin.
Erossa lapsi sai päättää kummalle jää
kavereiden ja koulun takia, siis isälle.
Nyt yökylään tullessa on aina siinä mielessä vaikeaa kun isää ei voi jättää yksin
isä kun on kännipäissään sanonut tekevänsä jotain itselleen.
Sanoin tästä exälle, että miettisi mitä suustaan päästää, vastaus oli et mitä sitten.
No, varasin lapselle ajan tälläiseen missä voisi mieltänsä purkaa, siihen tuli heti vastaus ja puhelin kävi kuumana aika peruttiin isän toimesta
mene itte sinähän se hoitoa kaipaat, hänen visionsa minusta ja lapsista olisi ja on vielä tänä päivänäkin sellainen että, olisimme daun tai jollain lailla avuttomia,siis hoidettavia.
Nyt mieltäni painaa eräs seikka
onko teini iässä oleva tyttö
hypännyt liian suuriin saappaisiin
ruvetessaan hoitamaan isän taloutta.
Nyt lomalla satuimme saamaan paikkaan lapseni kanssa ja hän sai sellaiset kiksit ihan tuosta vaan ja häntä tultiin hakemaan satojen kilometrien päästä, siitä isä taas riemastuneena soitti että lähde v...n sieltä sä sen aiheutat vaikka paikka on minun, lähdin että pääsivät jussin viettoon
mutta, taas ehdotin hakeutumaan lääkärille
vastaus siihen oli
ei kenenkään äiti tollasia ehdota.
Käyn tietty kylässä exällä lapsen takia ja ne yleensä kestää enillään muutaman tunnin
vaikka meillä on yhteishuoltajuus, tämänkin mies olisi halunnut yksin omaan hänelle.
Minulta loppuu palikat asian hoitamiseen
olisin tyytyväinen kommenteista.
olen törmännyt seuraaviin seikkoihin.
Erossa lapsi sai päättää kummalle jää
kavereiden ja koulun takia, siis isälle.
Nyt yökylään tullessa on aina siinä mielessä vaikeaa kun isää ei voi jättää yksin
isä kun on kännipäissään sanonut tekevänsä jotain itselleen.
Sanoin tästä exälle, että miettisi mitä suustaan päästää, vastaus oli et mitä sitten.
No, varasin lapselle ajan tälläiseen missä voisi mieltänsä purkaa, siihen tuli heti vastaus ja puhelin kävi kuumana aika peruttiin isän toimesta
mene itte sinähän se hoitoa kaipaat, hänen visionsa minusta ja lapsista olisi ja on vielä tänä päivänäkin sellainen että, olisimme daun tai jollain lailla avuttomia,siis hoidettavia.
Nyt mieltäni painaa eräs seikka
onko teini iässä oleva tyttö
hypännyt liian suuriin saappaisiin
ruvetessaan hoitamaan isän taloutta.
Nyt lomalla satuimme saamaan paikkaan lapseni kanssa ja hän sai sellaiset kiksit ihan tuosta vaan ja häntä tultiin hakemaan satojen kilometrien päästä, siitä isä taas riemastuneena soitti että lähde v...n sieltä sä sen aiheutat vaikka paikka on minun, lähdin että pääsivät jussin viettoon
mutta, taas ehdotin hakeutumaan lääkärille
vastaus siihen oli
ei kenenkään äiti tollasia ehdota.
Käyn tietty kylässä exällä lapsen takia ja ne yleensä kestää enillään muutaman tunnin
vaikka meillä on yhteishuoltajuus, tämänkin mies olisi halunnut yksin omaan hänelle.
Minulta loppuu palikat asian hoitamiseen
olisin tyytyväinen kommenteista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kummastuttaa ,et kirjoitat lapsen jäävän isänsä luokse vapaaehtoisesti ja yökylässä hän oireilee pelkäämällä ,mitä isä tekee kännipäissään.
Äitinä sinun pitää puhua lapsellesi ammattiauttajalle menosta ei isälle ,joka on noin vihanen sinun reaktioinnillesi.
Lapsi on pahassa iässä ja valkoisia valheita voi pulpahtaa,sekin on otettava huomioon.
Hän voi hakea tietynlaista läheisyyttä ja hätähuutoa sinulta pahaanoloonsa.
Puhumalla hänen kanssa, totuus tulee esille,hän voi todellakin haluta tulla sun luokse ,kun on niin huolissaan isästään ja onhan se, todella liian iso taakka pitää aikuista isäänsä tolpillaan.Hän voi olla väsynyt ,eikä osaa päättää aikuisen tavalla asioita mitkä on oikein ja mitkä väärin.
Isä voi olla sanat suuhun lapselle jne.PAHA PAHA.
Ero koskettaa lasta useinkin hyvin paljon ja silloin on hyvä käydä ammatti-ihmisen puheilla siinä sinä olet oikeella jäljillä.
ajattelet lastasi sydämellä ja näytä se myös.
Kuuntelenkin ja huomaan selvästi pahan olon kasvaneen, kolmeen kertaan on evätty ammatti-auttajan apu vaikka olen sopinut sen lapsen kanssa, siinä vaiheessa kun se on tullut isän tietoon ne on peruttu.
Koulu päättyi nyt mutta sinnekin ilmoitin jos sitä kautta vaikka kuraattori tai lääkäri olisi keskustellut tytön kanssa.
Sisaret ja minä yritimme kannustaa hakea jatko kouluun, nyt huomaan ettei sekään kiinnosta ei kaverit ei mikään mikä olisi tuon ikäiselle nuorelle tärkeää.
No, se paha paha kuorolaulanta siitä ollaan päästy yli, kaikki meidän yhteiset lapset tunsivat vihaa minua kohtaan vaikka eron haki mies ja minä lähdin heti miten pois kavereiden nurkkiin asumaan.
Nyt on oma asunto ja vaikeuksia saada yökylään vaikka haluja olisi, varsinkin silloin kun ollaan sovittu jostain päivästä silloin myös isä on järjestänyt jotain vaikka hammaslääkärin tai jotain ihan muuta.
Pyysin häntä luokseni asumaan
mutta, asumme eri paikkakunnilla.
Viime raivarin saatuaan sanoi
onko mukava sitten tuoda kukkia haudalle tai teen kohta jotain itselle, tähän sanoin että ihan tosiaan nyt olisi hakeettava ammatti-apua
näitä on esiintynyt nyt usean kerran.
Äsken olin juuri kahvilla hänen luonaan
ja ihan hyvin ilman kiksejä sujui...hauskaa
meillä olikin aina tapana tehdä asioita paljon yhdessä ja päivän päätteeksi maata vain sängyllä ja kertoilla päivän tapahtumia halia ja rakastaa kybällä meillä on aina ennen tätä ollut hyvin lämpimät välit, mihin isä ei koskaan osallistunut.
Se on myös jännä piirre että minun ystävistäni on tullut kaiken pahan alkuja ja juuria,miehen mielestä
mutta itse koen että heistä on juuri suurin apu tällä hetkellä, normaali keskustelua kaipaa eikä sellaista ärähtelyä.
Kiitos palautteesta..yrittänyttä ei lannisteta.
Kuulostaa siltä .kuin ex:lläs olis todella paha olo ja sen ilmapiiri heijastuu tyttäreesi.
Mies on saatava hoitoon,hän pilaa nuoren aikuistumisen alun ja voi aiheuttaa hänet huonoille teille.
Sinuna en yhtään enää katsoisi vaan ottaisin tytön pois ,sanoisin hänelle, että kesä vietetään nyt yhdessä ja katsotaan ,mitä jatkossa tehdäään ja opiskeluja mietitään ihan rauhassa.
Masennus on oire, joka on otettava vakavasti ja ex tehköön itselleen valintansa.
Älä anna tyttäresi tulla sairaan mielentekojen väliin.
Uhkailut ovat paha vain ex:llesi ,sinun ei pidä välittää niistä eikä ottaa kantaa.
Muista yrittänyttä ei lannisteta,sun mottos on hyvä.
Psykologit ym. mielenparantajat eivät suinkaan ole olemassa leimatakseen ihmisiä "hulluiksi". He ovat olemassa auttaakseen ihmisiä. Avun pyytäminen on aina järkevää, usein vaikeaa saada aikaiseksi, mutta järkevää.
Olet ollut rohkea ehdottaessasi ammattiapua.