Eilen keskusteliin miehen kanssa mm. avioliitosta ja lapsista. Siinä sitten palasin maanpinnalle, kun mies selitti näkemyksiään.
Hänen mielestään avioliittoon menolle riittää syyksi samanlaiset elämäntavat. Lapset sitten yhdistävät puolisoita toisiinsa ja ei niin haittaa, vaikka voimakkaat tunteet puolisoa kohtaan puuttuisivat. Lapset kun on ne yhdistävät tekijät, joita hän ihan ehdottomasti haluaa. Tietysti puolison on oltava myös viehättävä ulkoisesti ja muutenkin. Eikä avioliittoon meno vaadi sen enempää yhteistä historiaa. Kunhan arvot menee yksiin ja viihtyy toisen kanssa. Naisten on oltava häntä vähint. 8-vuotta nuorempia, mielummin vieläkin enemmän. Tällä varmistetaan naisen hedelmällisyys.
Olinpa aika järkyttynyt tuon kuullessani. Minulle kun avioliitto on elämän suurimpia ja tärkeimpiä päätöksiä, jota ei missään nimessä voi tehdä hätiköiden. Se vaatii yhteistä historiaa ja pidempiaikaisempaa tuntemista. Tai ainakin ehdotonta varmuutta siitä että kertakaikkiaan toinen rakastaa ja itse rakastaa. Parasta olisi myös vakaa tilanne elämässä, niin että tietää varmasti ettei halua täysipäiväisesti opiskella, matkustella tai muuta minkä lapset saattaisivat estää. Minä en sitä tiedä, eikä hänkään näytä tietävän. Hänen mielestään lapset eivät ole este, ja että perhe-elämä ei ole pelkkää kotona olemista jos ei sitä halua. Minun mielestäni vain ensin tulee puoliso ja sitten lapset.
Sanoinpa sitten oman näkemykseni ja mies näytti hieman hermostuvan. Hänen mielestään mietin asioita liikaa ja ettei asioita tarvii niin paljoa ajatella. Selkeästi hän ei ole minuun rakastunut, vaan olen vain yksi nainen, joka sattuu täyttämään nämä hänen kriteerinsä. Kerroin myös, että tarvii siihen sen jonkun tunnelatauksenkin. Yhden ainoa kerran, suutelun lomassa, kyselin että "kai sulla jotain tunnetta on mua kohtaan? Hän siihen vaan epämääräsesti, että kyllähän hänellä joku tunne on mutta jos itse haluan olla vain kaveri, niin hän ei siihen pysty vaan välit jää sitten kokonaan. Siis mikä ihmeen JOKU ?? Mitään sen tarkempaa selvitystä en asialle saanut!! Mitä tuosta voi päätellä??
Minäkin olisin kuulemma vielä hyvässä iässä lapsen saannin suhteen. Myöhemmin hedelmällisyys jo laskee, ja että ei näitä asioita liikaa kannata miettiä. Jo 28-vuotias on hänen mielestään aika "vanha" mennessään naimisiin ja 30 on jo paha ikä saada lapsi.
Vanhempa hän halusi vielä minua ohjeistaa että "ei sitä unelma-prinssiä ole olemassakaan. Turha sinunkaan jäädä sellaista odottamaan, sillä ei sellaista ole. Olen nähnyt niin paljon enemmän elämää kuin sinä ja sanoisin että tiedän siitä paljon enemmän kuin sinä. Nuorena sitä vielä haluaa sellaiseen uskoa ja sitä hakea, mutta kun ei sitä ole. Usko mua." Sitä jää vielä kuulemma vanhaksi piiaksi.
Täytyy vain ihmetellä, minkälaisen tyypin kanssa sitä on oikein ollut?? En ihmettele enää yhtään, kun ei ole saanut vakavaa suhdetta aikaiseksi. Tuollaiset vaatimukset ja puheet n. neljän kuukauden tuntemisen jälkeen on suorastaan pelottavia ja karkotta kyl tehokkaasti naiset pois luotaan. Huh, huh!
Hänen mielestään avioliittoon menolle riittää syyksi samanlaiset elämäntavat. Lapset sitten yhdistävät puolisoita toisiinsa ja ei niin haittaa, vaikka voimakkaat tunteet puolisoa kohtaan puuttuisivat. Lapset kun on ne yhdistävät tekijät, joita hän ihan ehdottomasti haluaa. Tietysti puolison on oltava myös viehättävä ulkoisesti ja muutenkin. Eikä avioliittoon meno vaadi sen enempää yhteistä historiaa. Kunhan arvot menee yksiin ja viihtyy toisen kanssa. Naisten on oltava häntä vähint. 8-vuotta nuorempia, mielummin vieläkin enemmän. Tällä varmistetaan naisen hedelmällisyys.
Olinpa aika järkyttynyt tuon kuullessani. Minulle kun avioliitto on elämän suurimpia ja tärkeimpiä päätöksiä, jota ei missään nimessä voi tehdä hätiköiden. Se vaatii yhteistä historiaa ja pidempiaikaisempaa tuntemista. Tai ainakin ehdotonta varmuutta siitä että kertakaikkiaan toinen rakastaa ja itse rakastaa. Parasta olisi myös vakaa tilanne elämässä, niin että tietää varmasti ettei halua täysipäiväisesti opiskella, matkustella tai muuta minkä lapset saattaisivat estää. Minä en sitä tiedä, eikä hänkään näytä tietävän. Hänen mielestään lapset eivät ole este, ja että perhe-elämä ei ole pelkkää kotona olemista jos ei sitä halua. Minun mielestäni vain ensin tulee puoliso ja sitten lapset.
Sanoinpa sitten oman näkemykseni ja mies näytti hieman hermostuvan. Hänen mielestään mietin asioita liikaa ja ettei asioita tarvii niin paljoa ajatella. Selkeästi hän ei ole minuun rakastunut, vaan olen vain yksi nainen, joka sattuu täyttämään nämä hänen kriteerinsä. Kerroin myös, että tarvii siihen sen jonkun tunnelatauksenkin. Yhden ainoa kerran, suutelun lomassa, kyselin että "kai sulla jotain tunnetta on mua kohtaan? Hän siihen vaan epämääräsesti, että kyllähän hänellä joku tunne on mutta jos itse haluan olla vain kaveri, niin hän ei siihen pysty vaan välit jää sitten kokonaan. Siis mikä ihmeen JOKU ?? Mitään sen tarkempaa selvitystä en asialle saanut!! Mitä tuosta voi päätellä??
Minäkin olisin kuulemma vielä hyvässä iässä lapsen saannin suhteen. Myöhemmin hedelmällisyys jo laskee, ja että ei näitä asioita liikaa kannata miettiä. Jo 28-vuotias on hänen mielestään aika "vanha" mennessään naimisiin ja 30 on jo paha ikä saada lapsi.
Vanhempa hän halusi vielä minua ohjeistaa että "ei sitä unelma-prinssiä ole olemassakaan. Turha sinunkaan jäädä sellaista odottamaan, sillä ei sellaista ole. Olen nähnyt niin paljon enemmän elämää kuin sinä ja sanoisin että tiedän siitä paljon enemmän kuin sinä. Nuorena sitä vielä haluaa sellaiseen uskoa ja sitä hakea, mutta kun ei sitä ole. Usko mua." Sitä jää vielä kuulemma vanhaksi piiaksi.
Täytyy vain ihmetellä, minkälaisen tyypin kanssa sitä on oikein ollut?? En ihmettele enää yhtään, kun ei ole saanut vakavaa suhdetta aikaiseksi. Tuollaiset vaatimukset ja puheet n. neljän kuukauden tuntemisen jälkeen on suorastaan pelottavia ja karkotta kyl tehokkaasti naiset pois luotaan. Huh, huh!
Vastaukset 21
Vanhimmat
kyllä ukon löytäny! Et kai meinaa tämän käppyrän kanssa jatkaa? Täytyy kyllä sanoa että on siinä miehellä omituinen ajatusmaailma. Ja kylläpä hän on olevinaan. Niin paljon vanhempi ja viisaampi. Pah! Noilla puheillako luulee itselleen naisen saavan.. voi ukko raasu..
henkilö ja hänellä on ns. putkiaivot, kuten miehillä on, paitsi pelimiehillä.
Se ensihuuma kestää sen puolitoista vuotta korkeintaan ja sitten loppuu kuin nakutettu.
Alkaa arki ja arkena pysyy ainakin eläkeikään asti ja sitten onkin kaikenmaailman raihnaudet ja sairaudet sitä elämää.
Miehesi puheet ensimmäisen lapsen saamisesta ovat totta ihan täysin ja mielestäni naisen ei pitäisi olla paljon yli 20 v.
Jos et halua miestä etkä lapsia, niin sano se selvästi ja jää vanhaksipiiaksi ja ota sukankudin käteen.
Tavallaan se on realistinen mutta tavallaan ei. Totta on että lapsen saaminen on helpomaa nuorena, mutta kyllä minä ainakin haluan suhteen, missä on myös oikeaa rakkautta. Mielestäni avioliittoon ei mennä vain siitä syystä, että tehdään lapset. Myös puolison on oltava se, jonka kanssa haluaa elämänsä viettää. Ja mitä jos lapsia ei tulekaan? Sittenkö erotaan? Kyllä suhteen täytyy olla niin varma, että se kestää kolhut. Ns.järkiavioliitto on ymmärrettävä iässä, jossa vaara yksinelämiseen on todellinen. Mutta tosiasiassahan mul on mahdollisuus kohdata elämäni aika vaikka miten monia eri ihmisiä ja löytää suhde, missä oikeaa rakkautta. Jos menisin naimisiin yksin jäämisen pelossa, olisin voinut tehdä sen jo useita vuosia sitten. Luojan kiitos en ole sitä tehnyt, sillä ajan kanssa mies paljastui täydeksi kusipääksi.
Tiedän että alkuhuumakin laimenee, mutta en minä sitä tarkoitakaan, että etsisin jotain pään pyörälle ja jalat pois alta-tyyppiä. Mutta onko se liikaa vaadittu, että mies kertoisi edes pitävänsä minusta?? Kertaakaan en ole sitä kuullut! Ainoat kommentit on että "kiva oli sun kanssa tehdä sitä ja tätä", mutta siinä se sitten onkin. Kysyin mieheltä niistä tunteista ja vastaus oli todellakin sen tyyppinen, että voisi olettaa tunteen olevan seksuaalista laatua. Kyllä mä haluan miehen, joka sanoo oikeasti pitävänsä ja välittävänsä.
Tottahan se on, että hedelmällisyys laskee ja jne. Mutta haluan myös tehdä asioita vielä ennen niitä. Opiskella, nähdä maailmaa jne, eikä asiaan tule suhtautua kovin kevyesti.
ja luovat uraa, ja tekevät lapset vasta vanhemmalla iällä.
Mikä onkin lasten kannalta hyvä, koska silloin on jo elämä vankalla pohjalla taloudellisesti, eikä enää juosta pitkin baareja, kuten 20 vuotiaat tekevät.
Mitä nuorempana lapset hankitaan, sitä varmemmin avioero edessä!
ettei naiselle kannata kaikkia ajatuksiaan rehellisesti kertoa. Naisilla ei kannata koskaan olla suora ja rehellinen , koska naiset eivät arvosta sitä vaan "kaunistelua"
"Lapset sitten yhdistävät puolisoita toisiinsa ja ei niin haittaa, vaikka voimakkaat tunteet puolisoa kohtaan puuttuisivat."
"Hän siihen vaan epämääräsesti, että kyllähän hänellä joku tunne on mutta jos itse haluan olla vain kaveri, niin hän ei siihen pysty vaan välit jää sitten kokonaan."
Ristiriita pisti silmään; siis ensin sanoo, että ei haittaa vaikka ei ole voimakasta tunnetta. Ja seuraavaksi jo haittaa paljonkin, jos sinulla ei ole muuta kuin kaverillisia tunteita.???
Mutta tuntuu muutoin vähän siltä, että tuo mies ei ole kokenut rakkaussuhdetta, jostain syystä. Siis kukaan nainen ei ole häntä rakastanut. Mikä on syy, sitä en tiedä? Ja pelkää ettei hänen kohdalle rakkautta koskaan osukaan, eikä osaa sellaisista edes haaveilla)mutta perheen haluaisi kuitenkin.
.
Kysymys kuuluukin nyt, että rakastatko sinä häntä? jos rakastat, niin ehkä hän voi sinun rakkauden avulla päästä noista uskomuksistaan.
että hänellä selvästi on voimakkaita tunteita sinua kohtaan, koska sanoo, että ei kykene olemaan pelkkä kaveri.
Mutta ne sinun tunteet..onko niitä??
Ilmeisesti miehesi on jäänyt vailla rakkautta, jo kentien lapsuudestaan saakka. Se, että sinä rakkaudellasi voit hänet muuttaa on höpö höpöä. Älä uhraa elämääsi. Alkuhuuma toki väistyy jossain vaiheessa(ei muuten viim. 1,5 v), mutta senkin jälkeen täytyy niitä tunteita löytyä ja myös kyetä toiselle nitä osoittamaan. Niiden ei pitäisi kaikota vaikka olisi ollut monta vuotta yhdessä. Ja todellakin uskon, että sinulla on mahdollisuus tavata mies, joka aidosti sinua rakastaa ei siis odota sinun olevan "lastentekokone". Ja niin kauan kun pysyt tuossa suhteessa on vaikea sitä ns. oikeaa tai oikeampaa löytää. Kirjoituksestasi ei missään vaiheessa tullut esille, että hänellä olisi voimakkaita tunteita sinua kohtaan, vaikka jotkut moista tuossa höpiseekin. Ei se tarkoita, etä niitä olisi, jos ei pelkkään kaverisuhteeseen tyydy.
Luulenpa asian olevan niin, että minun kaverilliset tunteeni tai laimeammat tunteeni häntä kohtaan eivät välttämättä ole hänelle ongelma, mikäli kuitenkin toisin hänelle lapsia maailmaan. Luulen, että hän ei kaipaa semmoista rakkaus-suhdetta niinkään kuin perhettä. Elikä perheen perustaminen on se tärkein juttu, joka voidaan tehdä äidiksi ja puolisoksi soveltuvan henkilön kanssa, vaikkapa ilman sen kummempaa rakkautta.
ihan selvästi rakastunut sinuun. Tuo sen kyllä hieman oudosti julki, mutta sellasia ne jotkut miehet on. Huonoja puhumaan tunneasioista.
Ja hän kuulostaa myös kyllä hieman epätoivoiselta suhteesi. Pelkää, että et tunne samoin, ja yrittää siksi vanhempana ohjeistaa sinua. Jos vaikka uskoisit hänen sanansa:)
mutta eihän tunteita voi väkisin pakottaa. Jos sinulla ei niitä ole, niin sitten on parempi jättää mies.
Anteeksi mutta mikä saa sinut ajattelemaan noin? Että hän olisi rakastunut minuun? Kyllä hän on minut ottanut huomioon kaikessa, paremmin kuin minä hänet, mutta silti vaikeaa olla kuin ei tiedä toisen todellisista ajatuksista.
Minä itse olen tulkinnut hänen ohjeistuksensa siten, että hän ei tiedä mitä on oikea rakkaus-suhde. Semmoista ei vain ole löytynyt, vaikka joitain suhteita ehkä ollutkin. Tai sitten ne ovat menneet mönkään ja haluaa perustaa nyt suhteen järjelle. Itselle tullut sellainen olo, että ei tiedä mitä on todellinen rakkaus ja yksinjäämisen pelossa sitä halutaan etsiä puolisoa joka myös hyvää äiti-materiaalia. Että se millainen äiti nainen olisi on tärkeämpää kuin voimakkaat tunteet.
Ja mielestäni sitä "tunteettomuutta" puoltaa se, että hänelle on tärkeämpää saada lapset, kuin itse rakkaussuhde. Elikä jos ilmoittaisin että lapsia en halua pitkiin aikoihin, niin se olisi sillä selvä ja mies ettisi uuden.
Minäkin haluan kyllä lapsia, mutta en vielä muutamiin vuosiin. Ja itse haluan sen rakkaussuhteen. Ilman rakkaussuhdetta en pysty läheisyyteen enkä seksiin.
vaisto sanoi, että mies kuitenkin sinusta pitää. Mutta nämä muut vastaukset täällä oli aika yksimielisiä, joten saattaa olla vaistoni väärässä sitten:)
Kokeilepa tuota, että sanot ettet niitä lapsia halua pitkiin aikoihin. Sitten näet miten hän reagoi. Jos hän jättää sinut, niin sitten loppujen lopuksi eikös se vain hyvä juttu olisi? koska sitten hänellä ei tosiaan niitä tunteita ollut sinua kohtaan.
Mutta vielä kysyisin, että mitkä ne sinun tunteesi ovat?? oletko rakastunut, tunnetko seksuaalista halua häntä kohtaan??
puhut siitä, että miehellä ei ole tunteita, mutta onko sinullakaan häntä kohtaan.
Mies voi vaistota sen, jos et rakasta, joten ei itsekään näytä omia tunteitaan.
Ehkä olen taas ihan hakoteillä, mutta tällaisia ajatuksia herätti.
miten seurustelunne oikein alkoi? jos ei mitään tunnetta ollut, niin miten päädyitte yhteen.
Kyllä minäkin uskon, että hän pitää. Mutta uskon myös, ettei ole rakastunut eikä koe mitään kovin voimakasta. Pitää voi vaikka kaveristaan. Viimeksi juuri kun oli tuo keskustelu (viikko sitten) sanoin että voisin mennä naimisiin jopa vähän vajaa kolmekymppisenä ja hankkia lapsetkin silloin niin kuin äitini teki. Mullahan on siihen reilusti aikaa. Itse asiassa en ole tuon jälkeen kuullut miehestä mitään. Ja siitä on siis tasan viikko aikaa. Ja hän siis reagoi siihen sanomalla, että mun hedelmällisyyshän laskee siihen mennessä ja että nyt olisi vielä hyvä mahdollisuus.
Ja minä en siis ole itsekään häneen ehtinyt rakastua, mutta pidän kovasti. Ja ongelmia on kyl tuossa seksuaalisessa puolessa. Tottahan sekin voi olla, että mies huomaa tämän, eikä sen takia itsekään paljasta tunteitaan. Mutta on ristiriitaista, miten siitä huolimatta kelpaisin lapsentekoon. Tuntuu, että hänelle riittää laimeatkin tunteet puolelta tai toiselta, kunhan saadaan perhe kasaan.
tolla äijällä on vaan saada lapsia! Onko hän minkä ikäinen? tietysti ymmärrettävää, jos on jo ikää.
Mutta neuvon nyt, että kysypä nyt hältä tarkemmin, että mikä ihme on tuon epätoivoisen lapsen haluamisen taustalla?! ja kun lapsia ei aina noin vain tehdäkään (nykyisin on paljon lapsettomuutta), niitä tulee jos luoja suo.
Lähenee keski-ikää. Siinä mielessä ymmärrettävää haluta moisia asioita. Kyllähän minäkin niitä haluan, mutta vasta sitten kun elämäntilanne on vakaa ja olen saanut toteuttaa vähän itseäni. Mutta kyllä ne yllättävän monet saa lapsen jopa kolmenkympin jälkeen ilman suurempia ongelmia. En välttämätä itsekään halua oikeasti odottaa kolmenekymppiin, mutta kyllä nyt pari-kolme vuotta ainaskin.
myös minulla on näihin kommentti:
>> "Lapset sitten yhdistävät puolisoita toisiinsa ja ei niin haittaa, vaikka voimakkaat tunteet puolisoa kohtaan puuttuisivat."
>> "Hän siihen vaan epämääräsesti, että kyllähän hänellä joku tunne on mutta jos itse haluan olla vain kaveri, niin hän ei siihen pysty vaan välit jää sitten kokonaan."
> Ristiriita pisti silmään; siis ensin sanoo, että ei haittaa vaikka ei ole voimakasta tunnetta. Ja seuraavaksi jo haittaa paljonkin, jos sinulla ei ole muuta kuin kaverillisia tunteita.???
* tämän voi tulkita myös niin, että nainen kelpaa seksiin ja lasten tekoon, mutta hän ei sen vertaa välitä tai pidä hyvänä tyyppinä, että haluaisi olla kaveri, vaikka suhteesta ei mitään tulisi.
ei tuo tarkoita sitä, että tykkää paljon, päin vastoin, tuohan on kiristystä: jos en saa seksiä, ei olla enää missään tekemisissä.
AP on harvinaisen viisas ja ajattelevainen nainen (vaikka ikäähän en tiedä :)
hyvä, että ajattelet nyt kovasti asiaa ja omaa sitoutumistasi tuohon suhteeseen.
Totta on sekin, että miehelle ovat statussymboleita nuori vaimo ja perhe.
Tuntuu, että mieheltä puuttuu nuo ja muutoin elämä on täydellistä. Hän siis panostaa ulkoisiin puitteisiin, ei tunteeseen.
jo se, että hänen mielestään naisen tulee olla *vähintään* 8 vuotta nuorempi on hälyttävää.
tuo vain kertoo sen, että mies saattaa helposti vaihtaa vielä nuorempaan, mikäli pystyy (suurempi statusarvo vanhemmalle miehelle)
hän ei myöskään arvosta sinua, kun sanoo, että sinä et tiedä, mutta hän tietää kun on vanhempi. (vaikka hänellä voi olla sinua vähemmän kokemusta parisuhteista). ja niissäkään määrä ei korvaa laatua, kuten itse olet hyvin oivaltanut.
kun on lapsia, voi olla hankalampi erota. mielestäni mies jo nyt yrittää alistaa sinua hänen mielipiteensä noudattajaksi. kun on lapsia, se voi jopa mennä paljon pahemmaksi.
jo tämä kertoo, että sinun tulisi jatkossa olla hänelle mieliksi = samaa mieltä joka asiassa...
> "Sanoinpa sitten oman näkemykseni ja mies näytti hieman hermostuvan. "
Hän ei siedä sitä, että naisella olisi omiakin ja eriäviä mielipiteitä...
Onnittelut AP:lle siitä, että olet havainnut perustavaa laatua olevan epäkohdan suhteessanne ja suhtaudut siihen fiksusti. Tuollaisen miehen kanssa ei kannata alkaa perhettä perustamaan. Hän vaikuttaa jo nyt epätoivoiselta. ei kuulosta sille, että hän olisi rakastunut, tai että jäisi itkemään perääsi kuin muodon vuoksi, tai kun tajuaa, miten paljon hän on menettänyt. Mutta senkään vuoksi sinun ei tuohon suhteeseen kannata jäädä kuluttamaan aikaa. Sinulle on ovet avoinna maailmaan, hänelle ei...
Toivon, että jatkat matkaa ja vielä löydät sen unelmiesi prinssin, vaikka sitten niiltä tulevilta matkoiltasi :)
mahdollista se on !
moni muukin on löytänyt rakkaussuhteen :)
Tsemppiä!
Hmm, itse en ajattelutkaan tuota, että nuori nainen olisi statusta. Ja tosi asiassa vieläkin suurempi ikäero kuin 8-vuotta olisi parempi, koska silloin suurempi mahdollisuus päätyä nopeammin raskaaksi. Meidän ikäero yli 10-vuotta.
No ei hänen elämänsä ihan täydellistä tai tyypillistä hänen ikäiselleen ole. Monellahan on tuossa iässä saavutettuna monia taloudellisia asioita kuten työpaikka, asunto, auto jne. Itse on työttömänä ja elää vaatimatonta poikamies-elämää.
Tiedän, ettei hänellä ole ylimääräistä rahaa ja vaikee on selviytyä jo jokapäiväisistä menoista.
Siksipä olen miettinyt, että voisko hän luulla perheen avulla saavuttavansa paremman tilanteen?
Kuitenkaan minä itse en halua toimia perheen ainoana elättäjänä.
En minäkään usko, että täydellistä prinssiä välttämättä tulee. En täydellistä haekaan. Mutta kyl kaikissa edellisissä jutuissa on ollut oikeasti jotain tunnettakin mukana, ja kieltämättä tämä mies käyttäytyy jotenkin toisella tavalla. Uskon hänen pitävän minusta, mutta ei tarpeeksi.
Miehestä ei ole nyt kuulunut viikkoon, joten täytyy katsoa oliko tää juttu tässä!
on noin paljon (8v vanhempi).
Miehestä tulee jo impo siinä vaiheessa, kun sinä olet nainen parhaassa iässä!
Jos otetaan seksuaaliset tarpeet huomioon, niin miehen tulisi olla ainakin muutaman vuoden nuorempi, niin liitto säilyy parempana. Ja miehet kuolevat keskimäärin nuorempina, joten senkin vuoksi kannattaa ottaa nuorempi mies!
Hienoa! Te olette keskustelleet odotuksistanne. Toteatte neljä kuukautta tutustumisen jälkeen, että odotatte avioliitolta ihan eri asioita.
Nyt sinä tiedät, että sinun pitää etsiä uusi mies. Joillakin pareilla nämä yhteensopimattomat odotukset tulevat esiin vasta avioliiton solmimisen jälkeen. Kun siihen vielä lisätään ensimmäinen lapsi. Lapsi on miehelle kaikki kaikessa ja nainen saa väistyä, kun on hommansa tehnyt.