Meillä avoipuolisoni jäi kiinni petettyään lomareissulla. Asiat on selvitetty perinjuurin. Puhuttu kaikki tähän liittyvät asiat selväksi. Arki toimii hyvin, tätä "soppaa" lukuunottamatta. Parisuhdetta päätetty jatkaa. Puolisoni on ollut aivan palasina, kun eroakin mietittiin. Myöntää virheensä ja katuu aidosti. Oltu naimisissa kymmenen vuotta. Pieniä lapsia on. Mutta miten saada pois lopullisesti mielestä tämä petetyksi tulleen "kipu"? Seksi ei avioliitossamme tähän loppunut, sitä on aina ollut paljon ja on edelleen. Mustasukkainen en ole enkä sellaiseksi rupea,edelleenkään. Mietin asioita yksikseni liikaakin, sillä loukkaannuin/petyin kyllä tosi pahasti aviopuolisoni syrjähypystä. Olisiko vinkkejä pääni "nollaukseen" ?
Miten päästä uskottomuuden yli ?
Miten mieli nollataan.
61234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kai se(kin) on päättämisen asia. Päätät, että nollaat. Ja pidät sen päätöksen, ja katsot eteenpäin.
Aika auttaa, mutta aikaahan ei voi kun odottaa...eli tästä muutama vuosi eteenpäin.
Ja annat itsellesi anteeksi sen, että sinua vituttaa, sinuun sattuu, sinun tekisi mieli lyödä, sinun tekesi mieli huutaa ja kirkua, ja pettää kanssa. Eli hyväksyt sen, että noi on inhimillisiä tunteita ja sallittuja (siis ajatukset; teothan niitä pahoja on...eli ei pidä /pitäisi oikeasti lyödä/pettää).
ainakin itselläni...
Olin samassa tilanteessa 4 v.sitten. Mies jäi kiinni suhteesta, tuli kriisi, selvittiin näennäisesti sen yli. 2 vuoden kuluttua en jaksanut enää kulissia. Jos toinen kerran on tietoisesti valinnut toisen naisen niin omahan oli valintansa. Nainen tosin oli jo toisen miehen kanssa.
Ero sujui minulta yllättävän helposti ja nyt on vapaa olo. Vasta yksin jäätyäni olen alkanut ymmärtää 19 vuotta kestäneen liiton pinnallisuuden ja rakkauden puutteen. Ansaitsen parempaa ja olen sen myös saanut. Olen onnellinen, että uskalsin ottaa ohjat omiin käsiini.
Sitähän sanotaan, että kerran pettäjä, aina pettäjä...
Pettäjä tekee henkistä väkivaltaa toiselle, eikä väkivallan uhrin tarvitse koskaan sopeutua tilanteeseen. Jokainen on oman onnensa seppä!
Ihan vitun turha alkaa yrittämän enää rakentaa mitään.
Hyvälle puolisolle löytyy aina ottajia. Ei eroamista kannata pelätä!
aviossa oltuani,mies petti jo heti ensimmäisenä vuonna,seuraava pitkä salainen suhde paljastu 20v jälkeen,ja vaikka lupas muuttua,ei muuttunu,kaikki jatku entiseen malliin,kunnes taas ja taas ja taas,lopulta mies tunnusti että oli ollut muutaman vuoden ilman vierasta naista 30v avioliittomme aikana.
Eli ei myöntänyt olevansa luuseri.
On sanonta :
"Jokainen saa erehtyä kerran"
Ei pöllömpi logiikka --- mielestäni.