Minusta ja työkaveristani tuli puolen vuoden aikana, jonka aikana olimme joka päivä paljon tekemisissä, mielestäni aika läheisiä. Joka päivä juttelimme töiden lomassa pitkät tovit kaikesta maan ja taivaan välillä. Nyt työkaverini kuitenkin vaihtoi työpaikkaa ja tuntuu jotenkin tyhjältä kun hän ei enää istukkaan siinä vieressä.
Kaiken lisäksi meillä on melko suuri ikäero. Itse olen 19 ja tämä työkaverini päälle 40.
Mitä mieltä olette kannattaako yrittää pitää yhteyttä ja tavattakkin vielä vaikka emme työkaverieta enää olekkaa? Sähköposteja tulee varmasti läheteltyä, kun hän minua opetti hoitamaan tehtäviään, ja jos apua tarvitsen niin yhtetyttä voin kuulemma ottaa häneen. Mutta olisi erittäin kiva nähdä häntä vielä tulevaisuudessakin ja vaihtaa kuulumisia.
Miten itse toimisitte jos olisitte tällaisessa tilanteessa?
Kaiken lisäksi meillä on melko suuri ikäero. Itse olen 19 ja tämä työkaverini päälle 40.
Mitä mieltä olette kannattaako yrittää pitää yhteyttä ja tavattakkin vielä vaikka emme työkaverieta enää olekkaa? Sähköposteja tulee varmasti läheteltyä, kun hän minua opetti hoitamaan tehtäviään, ja jos apua tarvitsen niin yhtetyttä voin kuulemma ottaa häneen. Mutta olisi erittäin kiva nähdä häntä vielä tulevaisuudessakin ja vaihtaa kuulumisia.
Miten itse toimisitte jos olisitte tällaisessa tilanteessa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
>tuntuu jotenkin tyhjältä kun hän ei enää istukkaan siinä vieressä.
Muutoin olen sitä mieltä, että eri-ikäisten pitäisi olla enempi toistensa kanssa tekemisissä.
Siis olen toimistossa töissä ja istuimme vierekkäin :D
En sitte tiiä kysyitkö tuota tosissasi vai et :D
sillä oikein kirjoitettuna sana olisi: istukaan.se lausutaan kyllä kahdella k:lla.
jos pidätte vielä yhteyttä toisiinne. Itse olen 48-vuotias ja minulla on muutamia juuri samalla tavoin syntyneitä ystävyyssuhteita. Tällaiset ystävät ovat tosi suuri rikkaus, me vanhemmat opimme teiltä nuorilta ja te meiltä. Usein on myös sellaisia asioita, joista ei voi jutella äidin kanssa, mutta vanhemman ystävän kanssa onkin yllättävän helppo puhua. Minulla on myös itseäni vanhempia ystäviä, ja heiltä olen saanut paljon hyviä neuvoja ja elämänohjeita, joita voin sitten jakaa edelleen nuoremmillekin.
Tietysti tapaat ystävääsi uudestaan, vielä monet kerrat. Millään ikäerolla ei ole, mitään merkitystä. Mitä ihmettä oikein, edes kuvittelit ? Se on kaikkein tärkeintä, että kemiat toimii. Otappas reippaasti ystävääsi yhteyttä ja sovi " treffit ".
Hyvä että muutkin on tota mieltä, että ikäero ei haittaa :)
Tämä kyseinen henkilö lopetti meillä töissä vasta torstaina ja on nyt pari viikkoa matkoilla ja sitten kohta painaakin jo minun lomat päälle niin että täytyy syksymmällä sitten katsella josko nähtäisiin :)
Olisiko ehkä hyvä mennä kahville jonnekkin vai mitä te tekisitte?
minä olen. Olen itse joutunut erään parikymppisen "kohteeksi" (olen keski-ikäinen) ja likka meni aivan siis överiksi.
Tahdon vain sanoa, että älä muodosta tuosta vanhemmasta ex-työkaverista mitään ainoaa mahdollista ihmissuhdetta, vaan hanki MYÖS itsesi ikäisiä ystäviä.
Ja muuten sana 'jonnekin' kirjoitetaan sitten myös yhdellä k-kirjaimella, vaikka korvissa kuulostaisi kuin siinä olisi kaksi. Ihan niin kuin 'istukaan'. Sama sääntö.
Joo ei ole tarkoitus roikkua kyseisessä henkilössä. Minulla on myös oman ikäisiä ystäviä ja myös heistä haluan pitää kiinni.
Joskus satunnaisesti saatettaisiin nähdä ja meilailla, mutta ei sen kummempaa :)