Onko kukaan pannut merkille sellaista ilmiötä missä tavallaan "saa toisen tilaisuuden" tutustua (tms) jonkun henkilön kanssa? Siis vaikka sellainen tilanne, missä vaikka eilen sattumalta tapaamasi / näkemäsi henkilö sattuukin taas kohdalle suunnilleen heti seuraavana päivänä? Nyt kun on vielä tilaisuus kaivella menneitä tapahtumia, niin onko vielä käynyt niin ettet ole tavannut / nähnyt kyseistä henkilöä näiden parin tapaamisen / näkemisen jälkeen? Jokuhan voisi puhua kohtalosta, joku toinen sattumasta, mutta jätänpä nämä nyt asian ulkopuolella.
Nimittäin itse ainakin olen huomannut sellaista tapahtuvan ehkä jopa aika useinkin, lähinnä enemmän tai vähemmän tuntemattomien naisten kanssa, että kohdalleni on sattunut toinen tapaaminen / näkeminen esimerkiksi eilen näkemäni naisen kanssa. Lähinnä siksi ajattelin vaivata teitä, rakkaita ystäviäni, sillä eilen, tai taisi se kyllä olla jo tämän päivän puolta, ja olikin, käväisin baarissa. Sattuipa sitten niin että eräs nainen katseli meikäläistä suhteellisen pitkin katsein ensin baaritiskin yli, sitten eräästä pöydästä ja vieläpä terassillakin. Nainen kyllä näytti olevan aika suhteellisen flänässä ja voihan olla että hän vain sattumalta katsoi pitkin katsein, tai katsoi "no ompa outoa kun tyyppi on noin vaan kamelilla baarissa", eikä tässä oikeastaan niistä katseiden syistä olekaan kyse. Eikä mitään sitten tapahtunutkaan, kun teitä ei kuitenkaan kiinnosta tarinan häppy end.
Mutta sitten tapahtuikin se mistä tässä kyselenkin muiden kokemuksia, sillä ihan ensimmäinen ihminen jonka tänään päivällä näin, äskettäin kaupassa käydessäni, oli juuri sama nainen joka käveli vastaan. Ei ketään muita kuin vain juuri tämä sama nainen ja meikäläinen. Ja, sattuipa sitten vielä niin, että jos en nyt ihan onnettomasti tulkinnut naisen eleitä (omasta mielestäni osaa kyllä vetää vähintään kohtalaisen hyvin johtopäätöksiä naamastakin, todistettavasti olen ollut jopa oikeassakin) nainenkin tunnisti / muisti minut sieltä baarista ja oikein kainosti hymyillen tuijotti eteensä maahan kun kohdattiin. Mutta se siitä.
Eli nyt on siis sana vapaa kertoa mielipiteitään ja kokemuksiaan jos on moista kokenut. Hyvällä tuurilla tästä saadaan aikaan "nikillisen aloitus, johon kukaan ei vastannut".
Nimittäin itse ainakin olen huomannut sellaista tapahtuvan ehkä jopa aika useinkin, lähinnä enemmän tai vähemmän tuntemattomien naisten kanssa, että kohdalleni on sattunut toinen tapaaminen / näkeminen esimerkiksi eilen näkemäni naisen kanssa. Lähinnä siksi ajattelin vaivata teitä, rakkaita ystäviäni, sillä eilen, tai taisi se kyllä olla jo tämän päivän puolta, ja olikin, käväisin baarissa. Sattuipa sitten niin että eräs nainen katseli meikäläistä suhteellisen pitkin katsein ensin baaritiskin yli, sitten eräästä pöydästä ja vieläpä terassillakin. Nainen kyllä näytti olevan aika suhteellisen flänässä ja voihan olla että hän vain sattumalta katsoi pitkin katsein, tai katsoi "no ompa outoa kun tyyppi on noin vaan kamelilla baarissa", eikä tässä oikeastaan niistä katseiden syistä olekaan kyse. Eikä mitään sitten tapahtunutkaan, kun teitä ei kuitenkaan kiinnosta tarinan häppy end.
Mutta sitten tapahtuikin se mistä tässä kyselenkin muiden kokemuksia, sillä ihan ensimmäinen ihminen jonka tänään päivällä näin, äskettäin kaupassa käydessäni, oli juuri sama nainen joka käveli vastaan. Ei ketään muita kuin vain juuri tämä sama nainen ja meikäläinen. Ja, sattuipa sitten vielä niin, että jos en nyt ihan onnettomasti tulkinnut naisen eleitä (omasta mielestäni osaa kyllä vetää vähintään kohtalaisen hyvin johtopäätöksiä naamastakin, todistettavasti olen ollut jopa oikeassakin) nainenkin tunnisti / muisti minut sieltä baarista ja oikein kainosti hymyillen tuijotti eteensä maahan kun kohdattiin. Mutta se siitä.
Eli nyt on siis sana vapaa kertoa mielipiteitään ja kokemuksiaan jos on moista kokenut. Hyvällä tuurilla tästä saadaan aikaan "nikillisen aloitus, johon kukaan ei vastannut".
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jokaisen tapaamasi ihmisen tapaat elämässäsi vähintään kaksi kertaa. Noin olen kuullut sanottavan ja en epäile etteikö se voisi olla tottakin. Ei tuo nyt siis tarkoita kaikkia kaduilla kulkevia ihmisiä, mutta ainakin heitä joihin tutustuu/vaihtaa muutaman sanan.
Itse oon kokenut ton tosi tosi monta kertaa. Kahteen kertaan ovat jääneet kuitenkin...
muistaakseni kuullutkaan tuollaisesta säännöstä. Mutta voihan se tavallaan pitää paikkansakin.
mut mä en usko niiden olevan sattumaa tai mitään, koska toinen tilaisuus on tullu sen kaks kertaa mitä mulle on tapahtunu, ni hyödynnettyäkin.
Tai sitten vaan päämäärätietoinen... jompsinkumpsin, riippuu mitä on tapahtunut.
Tuota on käynyt monta kertaa. Kaikkein hassuin oli kun eka katselin Jyväskylässä erikoisen näköistä miestä ja samana iltana samaa äijää jossain Tampereen Prismassa. Häääh..!?
Useasti käy kun näkee jonkun, niin siihen sitten törmää montakin kertaa vähän joka käänteessä.
Sitten mulle on tapahtunut paljon sellaisia että eka puhutaan "Maijan" kanssa että mitähän "Mirkulle" kuuluu kun sitä ei ole ainakaan vuoteen näkynyt. Sitten tunnin päästä Mirkku kävelee vastaan moooi! kiva nähdä pitkästä aikaa.
Spookyä :DD
Muistelen muuten itsekin että joskus olisi käynyt jotenkin niin, että menomatkalla jonnekin olen sattunut jonkun ihmisen kanssa samaan paikkaan. Sitten paluumatkalla ollaankin ykskaks samassa tilanteessa uudelleen. Tästä en ole ihan varman muistaisinko noin väärin, mutta joku tuollainen mielikuva on. Oikeastaan taitaa olla parikin eri tilannetta ja tilanteiden välillä on voinut kulua jopa parikin vuorokautta... näin muuten muistelen, mutta en kuitenkaan vanno kautta kiven ja kannon!
Sellaistahan on sattunut useinkin, että jos piipahtaa jossain toisessa kaupungissa, niin siellä sitten näkee yksiä ja samoja tyyppejä eri liikkeissä. Sekin on jollakin tapaa aika erikoista jos aletaan puhua ihan useammastakin liikkeestä, eikä vaan esim. yhdessä ja samassa rakennuksessa olevista puljuista missä törmäily olisi jo paljon loogisempaa.
tässä joku muu pointti?
Mutta en saanut. Keneltäkään. Tai olisin varmaankin saanut, mutta kun yksi osakseni langenneista, olalla raahattavista risteistä on liian kovaääninen omatunto, niin en. Hipsin kotiin. Kun valkkaa vähistäkin, niin panee tosi vähän. Niin se näköjään on.
Jännittävä ilmiö mutta hyvinkin todettu. Ja jännintä siinä on se että nämä "uudelleentapaamiset" sattuvat melkein järjestään seuraavaan päivään tai hyvin, hyvin pian. Harvemmin pidempien aikojen päästä.
Onhan noista teorioita. Aivan puhtaana sattumana en sitä pidä, en toki johdatuksenakaan :D vaan jotian siltä väliltä. Että kun ihmiset tapaavat ja jäävät toistensa mieleen, hyvässä tai pahassa, he etsiytyvät tahtomattaankin toistensa läheisyyteen.
Mene ja tiedä.
***
"Ja jännintä siinä on se että nämä "uudelleentapaamiset" sattuvat melkein järjestään seuraavaan päivään tai hyvin, hyvin pian. Harvemmin pidempien aikojen päästä."
Noin se tahtoo mennä. Hyvinkin monesti se on just se seuraava päivä jolloin molemmat vielä selvästi muistavat toisensa. Jännä.
En oikein itsekään tiedä että minä noita voisi pitää. Jotenkin tuntuu että onko se kuitenkaan pelkkää sattumaa, tilanteet kuitenkin tahtovat olla jotenkin ainakin vähän spesiaaleja (arkisia ehkä, mutta silti vähän erikoisempia), ja sitten hyvin pian tapaat tai näet saman ihmisen uudelleen.
Jos kyseisiä tilanteita pitäisi johdatuksena, niin... no se voisikin olla helppoa jos sellaiseen uskoisi. Jos näistä tapauksista seuraa jotain hyvää, tai miksei jotain huonoakin, niin helppo on ainakin jälkeenpäin sanoa "sen olleen kohtalo". Mitä se olisikin, jos uskoisi moiseen. Ehkä se tosiaan on jotain siltä väliltä. Mutta tuohon en taida ainakaan uskoa että ihmiset etsiytyisivät tahtomattaankin toistensa läheisyyteen. En, en, en. En varmalla usko. Kyllä se on jotain sattumaa tai jotain vähän enemmän.
Niin muuten, onhan minulle sattunut aika jännäkin juttu, tai no ainakin erikoinen, noihin asioihin liittyen. En sitä kuitenkaan kerro tässä yhteydessä kovin täsmällisesti koska se kertoisi meikästä liikaa (ikään kuin se sitten kiinnostaisi ketään). Mutta pääpiirteittäin siinä tapahtui niin, että täysin sattumalta juttelin erään miehen kanssa, sai mielestään apua minulta ja oli kovinkin kiitollinen, niin perhana eipä mennyt aikaa kuin ehken joitakin viikkoja, kuukausi max, niin edelleen täysin sattumalta, siis niin sattumalta ettei voi olla oikein tottakaan että kaikista Suomen paikoista just siellä, enkä vaikka naapurissa, tapasin saman miehen ja oli hänen vuoronsa auttaa minua. Auttaa pulasta, voisi jopa sanoa. Vähän aikaa siinä katseltiin toisiamme ja sitten mies heitti että "eikös me nähty silloin ja silloin" ja minä siihen, että "no niin muuten nähtiin, katsoinkin että olet tutun näköinen". Oli edelleen kiitollinen ja tyytyväinen "avustani", ja sen tilanteen jälkeen olin minäkin kiitollinen hänen avustaa. Olen oikeastaan vieläkin.
The truth is out there
http://www.finbom.se/belive.htm
*Köh köh*