Hauskimmat oli, kun tapasin ystäväksi jääneen miehen, kävimme pitkällä ajelulla, kahvilla, juteltiin ja meillä oli todella hauskaa. Samalla aaltopituudella, samoja harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Antoisaa. Nykyään yhteydenpito on harvemmassa, hän löysi itselleen uuden rakkaan, mutta ystävyys säilyy.
Kamalin - toistaiseksi ja toivottavasti ainoa - taas, kun kyseinen mies aluksi vaikutti ihan fiksulta, en kai muuten olisi treffeille suostunutkaan. Käytiin syömässä, ajelemassa jne. Sitten hän ehdotti iltakahvia kotonaan ja suostuin.
Kahvi oli hyvää kyllä, mutt "jälkiruoka" olisi ollut sitten makuuhuoneen puolella.
Ilmoitin kohteliaasti (vaikka olin pettynyt ja aika raivostunut), että nyt haluan kotiin, kiitokset vaan tarjouksesta. Perustelin vielä, että haluan kyllä muutakin kuin seksiä ja ekalla kerralla en ainakaan halua, se tieto löytyi jo viesteistäkin.
"Herra" ajoi minut kiltisti kotiin, ei tosin puhunut mitään matkalla eikä edes toivottanut hyvää yötä! Turha lienee mainita, että sen jälkeen ei onneksi tyypistä kuulunut mitään. Tästä aikaa pari vuotta - liekö löytynyt naista, en tiedä. Tuolla tyylillä tuskin. Sääli, koska muuten mies ihan suht fiksu ja ok.
Nyt odottelen seuraavia treffejä, josko sieltä löytyisi ne "unelmatreffit" tai edes jotain sinne päin =)
Kamalin - toistaiseksi ja toivottavasti ainoa - taas, kun kyseinen mies aluksi vaikutti ihan fiksulta, en kai muuten olisi treffeille suostunutkaan. Käytiin syömässä, ajelemassa jne. Sitten hän ehdotti iltakahvia kotonaan ja suostuin.
Kahvi oli hyvää kyllä, mutt "jälkiruoka" olisi ollut sitten makuuhuoneen puolella.
Ilmoitin kohteliaasti (vaikka olin pettynyt ja aika raivostunut), että nyt haluan kotiin, kiitokset vaan tarjouksesta. Perustelin vielä, että haluan kyllä muutakin kuin seksiä ja ekalla kerralla en ainakaan halua, se tieto löytyi jo viesteistäkin.
"Herra" ajoi minut kiltisti kotiin, ei tosin puhunut mitään matkalla eikä edes toivottanut hyvää yötä! Turha lienee mainita, että sen jälkeen ei onneksi tyypistä kuulunut mitään. Tästä aikaa pari vuotta - liekö löytynyt naista, en tiedä. Tuolla tyylillä tuskin. Sääli, koska muuten mies ihan suht fiksu ja ok.
Nyt odottelen seuraavia treffejä, josko sieltä löytyisi ne "unelmatreffit" tai edes jotain sinne päin =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
treffikokemus, kun mies kehtas oikein haluta seksiä, kaikenlaisia pervoja sitä liikkeellä onkin:).
En minä nyt sen kummemmin pervoksi mene sanomaan, suututtaa vaan, kun ihmisillä/miehillä ei mene perille se, että kaikki eivät halua seksiä heti ekoilla treffeillä. Etenkään, jos asiasta on jo keskusteltu, voisi olla fiksua uskoa ja keskittyä ensin muihin asoihin.
Kuitenkin seksiä ja pelkkää sitä, on niin paljon tarjolla, että luulisi sen riittävän!!
Jos minä olisin mies, niin ennemmin vonkuisin sieltä, mistä varmemmin saa kuin haaskaisin aikaani epävarmoihin tapauksiin. Ja vaikka joskus onnistaisikin, niin varmaan pitäisi jutella ja seurustella ym. täysin asiaankuulumatonta. Viisainta mennä sinne, mistä varmasti saa!!
Edellinen "kommentoija" (vastasitkin juuri siihen, mitä kysyin?!) luultavimmin mies - olenko oikeassa?!!
Mä voin syystäkin huokaista helpoituksesta että löysin unelmieni miehen, jonka kanssa seurustelen vakavasti, eikä tartte enää kohellella deiteillä tai sivustoilla! :D tosin pahimmat seuralaiset on löytyneet ihan livenäkin, mutta kun nyt kysytään nettideittikokemuksia niin jaan pahimman ja parhaimman deittini muidenkin luettavaksi.
Parhaat deitit tais olla joskus viisi vuotta sitten, kun tapasin nuoruudenrakastettuni netin kautta. Meillä oli pitkä ja kipeän ihana suhde - tämä tyyppi taisi olla ensirakkauteni. Tutustuttiin messengerissä, kun kaverini ei jaksanut kuunnella hänen ruikutustaan siitä, miten elämä oli kovaa, ja niinpä tämän tyypin osoite lykättiin minulle. Suhde päättyi myöhemmin todella ikävästi, mutta on joitain hyviä muistoja jäänyt.
Pahin deittini... ei herrajesta :D Tää oli muuten aika hyvä. Tapahtui 4 vuotta sitten keväällä, kun juttelin ii2.orgissa jonkun järvenpääläisen kundin kanssa, joka halusi tavata mut nimenomaan järvenpäässä. Okei, matka ei ollut pitkä, joten mä lähdin. Junassa tapasin pari todella mukavaa tyyppiä, jotka pyysivät minua mukaansa bilettämään ja joiden numeroa en ottanut - myöhemmin silloin alkoi harmittaa, mutta ei enää.
Tapasin tämän deittini sovitulla paikalla sovittuun aikaan. Sain tietää, että olimme menossa bileisiin - minulle täysin tuntemattomien tyyppien luokse! Tämä tyyppi ei huomioinut minua bileissä laisinkaan, loppuillasta kysyin että "etkö sä halua tietää musta mitään?" ja se pitkän mietinnän jälkeen sitten pamautti, että nyt mä keksin hei, mitä sä harrastat? :D.
Päälle päätteeksi tämä oli väittänyt kaikille meidän olevan jo pari, vaikka olimme vasta ensimmäisillä sokkotreffeillä. Sydämistyin, lähdin kotiin ja seuraavana päivänä odotti tämän tyypin kysymys ii2:ssa, että haluanko sitten olla hänen tyttöystävänsä.
Jokainen voi arvata että vastasin ei. :D