Mietiskelyä:
Täällä on moni isä kirjoittanut siitä, että haluaisi lähivanhemman osan, mutta se on niin vaikea saada.
Huoltajuusasia pitäisikin muuttaa sellaiseksi, että se vanhempi, joka lähtee saisi tyytyä toisen osapuolen ratkaisuun huoltajuusasiassa, tässä tietysti huomioiden päihteet, väkivalta tms. jolla lähivanhemmuus voitaisiin evätä.
Näin puoliso, joka on esim kyllästynyt tylsistyneeseen parisuhteeseen ja haluaa siitä eroon tietää jo lähtiessään, että jos toinen osapuoli haluaa lapset pitää on siitä turha kitistä. Tällöin ei myöskään toiselta, jätetyltä osapuolelta äkkiä oteta koko perhettä pois ja laitetta yllättäen "pelkäksi" maksajaksi.
Enpä tiedä kuinka hyvin käytännössä toimisi, lasten huoltajuusasioissa on niin paljon variaatioita. Toiset haluaa lapset kiihkeästi itselleen, toiset taas pestä kätensä kaikesta entisestä. Ihmettelen kyllä miten paljon lapsien kautta erossa toista vedätetään, kiusataan, manipuloidaan, hankaloitetaan.... ihan niinkuin se olisi lapsen edun mukaista??!!
Täällä on moni isä kirjoittanut siitä, että haluaisi lähivanhemman osan, mutta se on niin vaikea saada.
Huoltajuusasia pitäisikin muuttaa sellaiseksi, että se vanhempi, joka lähtee saisi tyytyä toisen osapuolen ratkaisuun huoltajuusasiassa, tässä tietysti huomioiden päihteet, väkivalta tms. jolla lähivanhemmuus voitaisiin evätä.
Näin puoliso, joka on esim kyllästynyt tylsistyneeseen parisuhteeseen ja haluaa siitä eroon tietää jo lähtiessään, että jos toinen osapuoli haluaa lapset pitää on siitä turha kitistä. Tällöin ei myöskään toiselta, jätetyltä osapuolelta äkkiä oteta koko perhettä pois ja laitetta yllättäen "pelkäksi" maksajaksi.
Enpä tiedä kuinka hyvin käytännössä toimisi, lasten huoltajuusasioissa on niin paljon variaatioita. Toiset haluaa lapset kiihkeästi itselleen, toiset taas pestä kätensä kaikesta entisestä. Ihmettelen kyllä miten paljon lapsien kautta erossa toista vedätetään, kiusataan, manipuloidaan, hankaloitetaan.... ihan niinkuin se olisi lapsen edun mukaista??!!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itse olisin ollut parempi lähivanhemmaksi! hoidin lapsia enemmän, säännöllinen päivätyö, paremmat tulot ja parempi asumisympäristö (vaimolla epäsäännöllinen vuorotyö yms) mutta niin vaan meni että akalle meni...meni samalla usko järjestelmään!
vastaisuudessa hoidan/olen hoitanut kaikki asiat oman käden oikeudella.....ja jos uuden kanssa tulisi vastaava tilanne niin kyllä homma hoidettaisiin kirveellä viranomaisten sijasta!!
Erotilanteessa suomessa miehellä ei ole mahdollisuutta saada oikeutta!! naisen tulee olla vähintään narkki sarjamurhaaja jotta lapset miehelle!!
mitä kirjoitat. Olet uhkaamassa kirveellä eli et anna hyvää kuvaa itsestäsi.Pystyitkö asiallisesti keskustelemaan asioista erotilanteessa? Jos suhtauduit tuollaisella aggressiivisuudella niin ei ihme, että äidille meni. Hyvin pystyy sopimaan niin, että molemmat näkevät lapsia ja lapsetkaan eivät ole välikappaleina. Vaikuttaa siltä, että omaat itsehillintävaikeuksia enkä soisi lasten näkevän ja kuulevan raivokohtauksia, joita luultavasti saat eri asioista.
vähän oli provosoiva ja arvaankin et sillä mielellä kirjoitettu, asiassa kyllä on vinha perä ja jos jotenkin pitäs saada sovittua niin kyllä se mies saa olla se antava osapuoli että johinkin sopimukseen pääse.kyllä noissa asisoissa ja systeemissä on naisella alkuun jo etumatkaa,, varsinkin jos ollan noin samalla viivalla eli ei alko,väkiv, tai muita suurempia ongelmia.
Olin keskustelutaitoinen, mutta silti meni kuten meni...ensi kerralla en keskustele enkä neuvottele, koska siinä on heti miehelle häviö tiedossa!
Kirveskäteen siis ja hoidetaan homma primitiivisellä tasolla! Olisi syytä naisen miettiä minkälaisia tunteita aiheuttaa kun käyttää lapsia erossa koston välineenä...mielestäni silloin on kirvestä ansainnut!
itsekin, onko nimettömänä täällä itsensä ilmaiseminen ja vastuullisena oikeutoimihenkilönä viranomaisten kanssa ilmaiseminen sama asia. Korreloiko jonkun sanakäänteet täällä sitä, miten on toimittu ja suhtauduttu esimerkiksi avioerotilanteen hoitamiseen?
Katkeria ja vittuuntuneita tuntoja on helppo vähän räväytellä täällä ilman että on esittänyt luonnehäiriöistä tai tasapainotonta silloin kun asioita on puitu IRL.
Sä voisit miettiä, miten opetella olemaan tuomitsematta liian vähäisten näyttöjen perustella. Jos ei tiedä tarpeeksi tilanteesta, on parempi olla antamatta kovin yksisilmäisiä tuomioita tai mielentila-lausuntoja.
haluavat hoitaa asiat niin hyvin kuin mahdollista lapsen kannalta?
Se vaatii MOLEMMILTA keskustelutaitoa ja halua nähdä asiat laajemmin ja varsinkin lapsen kannalta.
Ei lapsen tarvitse kantaa mukanaan vanhempiensa virheitä ja kärsiä niistä.
Uskokaa pois vaan, että näitäkin vanhempia löytyy, jotka pystyvät siirtämään omat kaunansa sivuun ja katsomaan asioita lapsen kannalta.
Nämä vanhemmat ovat varmaankin vähemmistö, mutta se vaatii tiettyä kypsyyttä ja kykyä sulkea pois epäolennainen kuten oma suhtautuminen puolisoonsa ja kaikki se negatiivinen, joka omaa mieltä painaa. Ei ole kyse kilpailusta vaan asioiden järjestämisestä uudelleen.
Aikuistuminen tarkoittaa juuri sitä, että käsittelee sitten itse omat murheensa ja antaa lapsen elää lapsen elämää.
Lapsella on oikeus lapsuuteensa ja vanhemmilla on velvollisuus taata se.
vaan ihmetellyt kirveenkäyttöuhkauksiasi ja oman käden käyttöäsi, jota jo toisen kerrat kirjoitat.
Uskon ettei moni muukaan pidä uhkausiasi asiallisina ja tekstisi herättää ajatuksia miten suhtaudut esimerkiksi lapsiisi tällä hetkellä.
Tietenkään et esiinny oikealla nimelläsi uhkauksia kirjoittelemassa, jokainenhan sen käsittää. Mielipiteeni kirjoituksistasi ei muutu vaikka kirjoittelisit tänne lopun elämääsi.
Joten hyvää jatkoa vaan.
tapauksessa. yksinkertaisesti esim, ex, petti ja lähti toisen matkaan ja sai/otti/vaati /oikeus määräsi lähivanhemmuden hänelle.miks lapset???? eihän he mitään ole tehneet,ei siin laajemmalsti ajattelut auta vaikka miten tippaleipäaivot ois. oltiin n, samlla viivalla tosin se naisen etumatka tuli tässäkin täytäntöön! montako tapausta tiät mis lapset ois jääny isälle? pros./100??
Itse kokenut erossa samanlaista, yhteiskunnan ja järjestelmän täydellinen "miehen" nollaus, ei auta vaikka olet fiksu ja yrität. Itsellä tähän vielä liittyi tälläinen "lisäbonus", että ex haki perusteetta lähestymiskieltoa jonka poliisi myönsi "naisen tarinoiden perusteella, jotka aivan bullshittiä" toki oikeus sitten ei tähän mennyt ja homma kumottiin, mutta monen kuukauden harmi minulle...Tiesin heti kuulustelussa kertoa motiivista, mutta sitäkään ei uskottu!! itsellä kun oli jo uusi paljon exää ihanampi, nuorempi, laihempi, nätimpi ja seksikkäämpi (tuo taisi olla se motiivi ja kostoksi sitä haki jotta lasten tapaaminen olisi entistä hankalampaa)...
(huom itse olin jättäjä ja en todellakaan ex:ää lähennellyt millään tavalla!!!(se kyllä soitteli noin 30-50x päivässä) en siis mitenkään itse "lähestynyt"!! naisen kosto lapset ja toi perusteeton lähäri..) No tarinan opetus viranomaisiin ja oikeuteen ei voi mies luottaa!
Eli ainoa keino saada oikeutta on nuo primitiiviset keinot!! eli näin se vaan menee, että väkivalta on se viimeinen statement Ja jos kerran olen tämän kokenut...Ens kerralla luotan itseeni ja aseeseen!!
vaan aivan muusta kirjoitin. Tietenkin jos toinen lähtee toiselle paikkakunnalle eikä anna mahdollisuutta järjestää asioita yhdessä, niin sehän on jo mahdotonta mitä tarkoitin.
Eihän noin toiminut ihminen ole sellainen, joka ajattelisi lasten parasta vaan on henkisesti sellaisella tasolla, että ajattelee vain itseään ja uusia kuvioitaan.
Valitettavasti sinunkin tapauksessasi ilmeisesti vain toinen osapuoli olisi ollut valmis järjestämään asiat paremmin.
Tarkoitin aikuisia, jotka pystyvät keskustelemaan asioista ennen varsinaista eroa ja ymmärtävät, että nyt tämä ei yrityksistä huolimatta onnistunut ja järjestetään asiat uudelleen niin hyvin kuin mahdollista kaikkien kannalta ja lapsi voi nähdä molempia vanhempiaan. Sovitaan kumman luona lapsi tai lapset asuvat ja näkevät molempia joustavasti.
Tämä vaatii sitä tiettyä kypsyyttä ja oman pahan mielen laittamista taka-alalle eikä se ole helppoa,mutta palkitsevaa lopulta. Eihän se sitten onnistu jos molemmat eivät siihen pysty.
Toivon sinulle hyvää jatkoa.
eikös vaan???
näitä kyseisiä lapsen parasta ajattelevia aikuisia taitaa löytyä, kun näitä kirjoituksia lukee.
Tai sitten he eivät kirjoittele tällä palstalla, kun ei ole siihen tarvetta.
En osaa sanoa, jokainen päätelköön itse.
tyydyttävään ratkaisuun päästäis useammissa tapauksissa jos ei ois sitä "etumatkaa" mikä jo perinteistä kulkevat mukana.
Tämä meidän "oikeusvaltio". Sinunkin tapauksessa voisin sanoa, että jos äiti LAPSISTAAN välittäisi hän ei toimisi noin, mitähän kaikkea lasten mielessä on sinunkin tapauksessa pyörinyt.
Miksi ihmeessä aikuiset eivät opi sopimaan asioita keskenään ja jätä lapsia ulkopuolelle. Itse en voisi koskaan lapsia hyödyntää hyökätäkseni exän kimppuun, no eipä ole moiseen muutenkaan halua.
Miehen keskustelu jää kyllä-sanan hokemiseen kun vaimo sossun kanssa latelee tekstiä!
Jos vähänkin nikottelet niin uhataan muka ottaa lapset kokonaan kunnan huostaan ja samalla vinkataan vaimolle silmää!
Meidän sossu teki kaikki mahdolliset virkavirheet mitä kuvitella saattaa, mutta minkäs teet kun käräjätuomari ei lue kuin sossun lausunnon ja niujii päätöksen sen mukaan?
Näkisi edes joskus oikeuden toteutuvan ja muutaman naisen menettävän lapset isälleen suuresta vastustuksesta huolimatta, että nähtäisiin miten kypsästi naiset siihen osaisivat suhtautua!
Nainen on ja tulee pysymään heikkona astiana eikä hän ole automaattisesti parempi kasvattaja.
Lapsuus loppuu tasan siihen kun äiti päättää rikkoa perheen.
Äläkä väitä, että miehen takia, koska et ole osannut hoitaa omaa suhdettasi.
Mies ei muutu ritarista mulkuksi ilman syytä, usko pois!
Mies on yleensä se joka haluaisi jatkaa liitoa (lasten takia) mutta nainen lähtee kun prinsessaleikki alkaa olemaan tylsää!
Siinä sulle velvollisuutta!
kans ihmetellyt et miten se mies muka yhtäkkiä muuttuu miksi sitten muuttuukin?? eikös seurusteluvaihees pitäs ilmetä pahimmat?? toki maailma muuttuu ja me sen mukana mut monia asioita kuulee millainen mies on jne jne ja takuulla vihiä ois jo ollu aiemminkin.ja niin totta se on ettei mitään asiallista keskustelua enään voi ainakaan mies käydä jos sossu kerran on naisen puolella.ja yks asia mua suuresti huoletti: nainen sai oik,apu toim, käytännössä ilmaista apua n90€ ja mies ajaessaan oikeutta ei saanut ees samaan toimistoon mennä ku ex, oli jo siellä ja näin se piti ottaa "halpa" yksityinen ja asiaan ku ei tietenkää tullu mitään parannusta niin huh hei,, järjestelmä toimii!!! just juu..
Sopisi minulle sinänsä tai periaatteesta, että lapset jäisivät isälleen. Siinä vain se on iso mutta, että mieheni on masentunut, ei saa mitään aikaan, ei osaa huolehtia itsestäänkään, miten sitten lapsista?
ette olekaan samalla viivalla,,eli pintä rajaa näis jutuis.kaikki tapaukset ei ookkaa noin selviä.
asiaa.
Niin, voisi tuokin käytäntö olla ihan hyvä. Kaikilla tahoilla on vain niin eri näkemyksensä asiasta, että koskaan ei päästä kaikkia miellyttäviin ratkaisuihin.
Suomessa tämä huoltajuusasia on kyllä jotain käsittämätöntä. Äiti on aina se lähivanhempi, vaikka tilanne olisi mikä. Tiedän tapauksen jossa lapsi määrättiin äidille, koska äiti oli masentunut ja hänen oli jo vaikea ennestään olla ja toimia äitinä, niin olisi entisestään heikentäntänyt äidin mahdollisuuksia, jos lapsi asuisi isällään! Ja tämäkö lapsen edun mukaista? Tässä vain odotellaan milloin lapsi alkaa myös oirehtia ja peilata itseensä äidin masentuneisuutta ja syytellä itseään.
Isällä olisi ollut tasapainoinen elämä ja koti tarjottavana. Mutta eihän se käy, kun ei ole äiti.
juu ei tasa-arvosta voi puhua samana päivänäkään.ymmärrän toki et äiti on parempi jos isällä on jotain alko ,väkivalta tms, ongelmia ja taipumuksia mut tämä sama sovelletaan melkeen aina myös muihin tapauksiin sossun puolelta vaikka oltaiskin ns. samalla viivalla.
Aamulehdessä oli pari päivää sitten artikkeli, jonka mukaan yksinhuoltajista 87% on äitejä ja 13% miehiä.
Huoltajuuskiistathan ovat varmasti usein todella raastavia kummallekin osapuolelle, ainakin silloin, jos motiivina ei ole toisen kiusaaminen vaan oikeasti huoli lapsista. Ja toisaalta hyvin pahalta varmasti tuntuu myös se tilanne, että toinen lähtee eikä halua nähdä lapsiaan.
Mutta kaipa se on niinkin että ei sitä eroa tarvitsisi hakea, jos ei ristiriitoja olisi. Eli jos ero on tarpeen niin usein se eroprosessikin on sitten hankala.
Äitihän on myös biologisessa mielessä etulyöntiasemassa ainakin hyvin pienten lasten ollessa kyseessä, koska imetys tekee suhteesta noin vuoden verran sen verran tiiviin ja mies on usein silloin työelämässä eli hyvin pienen lapsen kannalta on luonnollista päätyä äidin luokse. Vanhempien lasten kyseessä ollessa tilanne sitten taitaa hieman tasaantua.
Tällaisia mietiskelee yksinhuoltajaisä. Eroa jouduin hakemaan tilanteessa, jossa en eroa olisi halunnut (uhkasi käydä niin, että en olisi ollenkaan saanut lapsiakaan tavata) ja eroprosessi oli todella hankala ja oikeudessa on istuttu useita kertoja. Minun henkilökohtainen kokemukseni koko hommasta oli se, että vastapuolen asianajajat eivät aina osanneet pysyä asialinjalla ja tuomareillakin oli osin hyvin omituisia käsityksiä. Kuitenkin kävi sellainen onni, että kaikissa oikeusasteissa (myös ulkomailla) tuomittiin lapset asumaan kanssani.
Olen onnellinen myös siitä, että exän kanssa on suhteet parantuneet sen verran, että lasten asioista pystyy jo keskustelemaan vaikka muu ei onnistukaan. Eikä vika ole siinä, etten itse olisi yrittänyt. Joskus se toinen osapuoli vain osaa olla kovin vaikea...