Niin. minulla on "salasuhde" erääseen mukavaan mieheen. Olen hänen kanssaan hyvin onnellinen ja hän on minun kanssani. Meillä sujuu keskustelu, ollaan samalla aaltopituudella sekä seksi. Se on aivan mahtavaa. Molempien mielestä. Olemme täysin hullaantuneita toisiimme.
Mies on alkanut ehdotella yhteenmuuttamista. Tietenkin hän joutuu kotonaan ensin riitelemään, sillä vaimo ei tiedä tästä meidän vuoden jatkuneesta suhteesta mitään.
Minua on taas alkanut askarruttaa eräs ajatus.
Onkohan niin, että vaikka nyt tunnen häntä tarvitsevani poikaystävänä, tarvitsenko enää aviomiehenä?
Siis "menetänkö" maailman ihanimman miehen, jos otan hänestä miehen itselleni?
Lapsia hänellä ei ole, vaikka vaimo on niitäkin tässä kuluneen vuoden aikana pyytänyt, vahvistamaan liittoa, kuulemma.
Kertokaa, jos mieleenne tulee jotakin ajattelemisen arvoista! Mitä minun tulisi ottaa huomioon?
Mies on alkanut ehdotella yhteenmuuttamista. Tietenkin hän joutuu kotonaan ensin riitelemään, sillä vaimo ei tiedä tästä meidän vuoden jatkuneesta suhteesta mitään.
Minua on taas alkanut askarruttaa eräs ajatus.
Onkohan niin, että vaikka nyt tunnen häntä tarvitsevani poikaystävänä, tarvitsenko enää aviomiehenä?
Siis "menetänkö" maailman ihanimman miehen, jos otan hänestä miehen itselleni?
Lapsia hänellä ei ole, vaikka vaimo on niitäkin tässä kuluneen vuoden aikana pyytänyt, vahvistamaan liittoa, kuulemma.
Kertokaa, jos mieleenne tulee jotakin ajattelemisen arvoista! Mitä minun tulisi ottaa huomioon?
Vastaukset 69
Vanhimmat
Kuinka vahvat tunteet miehellä on vielä vaimoonsa...? Miksei ole kertonut teistä?
tunteet?
Se, miksei hän ole kertonut meistä, johtuu minusta. MINÄ pyysin, ettei hän hätäillen kerro.
Eikö sinua naisena yhtään vaivaa mitä nykyinen vaimo tuntee jos jäätte kiinni.
emme jää kiinni. Olisimme jo vuoden aikana jääneet, jos niin olisi tarkoitettu.
Mies päätti kertoa vaimolleen ensi viikonloppuna. En lupautunut hänelle vielä avovaimoksi, mutta suhde kyllä jatkuu.
Joten voiko omasta ilmoituksesta käyttää sanontaa "jäämme kiinni"? Minusta ei.
katsotaan tilanne uudelleen, jos vaimo heittää miehensä ulos samantien. En kai rakastani kadulle jätä...
on huoran jutut.
Kyllä tämä on naurettavaa lukea näitä "huora" juttuja. "asia on pihvikin" haluaisi mieluusti kokeilla vähän muuta kuin sitä omaa nyrkkiä tai nuppua jos sellainen sattuu olemaan, mutta kun ei tärppää, niin sitten pitää heti olla huorittelemassa jos jotkut nauttivat elämän iloista, vaikka ehkä hieman epämoraalisesti sen tekevätkin. Koita nyt vaan itsekin saada sitä aitoa tavaraa...
Ota ihmeessä noin uskollinen ja hyvä mies itsellesi.Toivottavasti sulla riittää ymmärrys sitten kun hän arjen alettua tekee samaa sulle.
Niin , viisainta tuossa jutussa oli se , että mies ei ole vanhan suhteen "parantamiseksi " lähtenyt lasten tekoon . Ilmeisesti ihan hyvä mies .
Totuuden saa selville vain elämällä , ja sinun omasta luonteesta eniten kiinni se että kuinka käy.
Mies on pettänyt vaimoaan sinun kanssasi. Mahtaiskohan sama kaava toistua jälleen sinun kanssasi kunhan arki astuu kuvaan. Mieshän vedättää vaimoaan täysillä. Miksei ihmeessä eroa vaimostaan kun/jos heillä huonosti menee. Itse en luottaisi tuollaiseen.
Voinpa olla väärässäkin kun en teitä tunne.
mitä teet!
Ainoa oikea ja reilu tapa kaikkia kohtaan olisi ensin erota ja sitten aloittaa uusi suhde.Kyllä ihmiset on aika julmia toisiaan kohtaan.Haluaako se mies edes erota?Lisäksi vähän haittaa tuo että te ajattelette vain itseänne.
tuossa, että haluu...
halusit sitä tai et. En usko, että koskaan saat sitä miestä itsellesi. Miksikö?
-Miehellä on tunteita vaimoaan kohtaan, koska muuten olisi jo eronnut hänestä.
Miten niin?
-Jos ei olisi, ei mies edes asuisi saman katon alla vaimonsa kanssa.
-Miehestä on mukavaa vaihtelua vaimon pimpin ja sinun välillä. Kotona odottaa ehkä ruuan lisäksi halukas nainen. Kun mies tulee sinun luokse, tietää se taas saavansa.
Miksi lähtisi ravintolaan, kun sinultakin saa?
-Mutta kun tulee aika hyvästellä vaimo, lyö mies jarrut pohjaan huomatessaan mitä muuta mahdollisesti menettää vaimonsa lisäksi. Helpompihan sinusta on luopua, kun olet vain vara pano jos oma muija ei kiinnosta sillä hetkellä.
KAPINEN HUORA!
Keiju olet kyllä aikamoinen nainen. Hyvä esimerkki naisesta jolla aivot ovat siellä jalkovälissä. Kirjoitit * rakkaastasi * että vielä et halua hänen avovaimoksi vaan pelkäät menettäväsi hyvän ystävän jne jne ..
Sinähän olet ns ilmainen HOO, eli annat ilman maksua, kyllähän se miehelle kelpaa, kun hän tietää ettei tämä nainen tule vaatimaan muuta.
Iselläni ei ole vastaavaa tilannetta ollut ja toivon ettei koskaan tulekkaan. Vaikka tapaisin kuinka ihanan mielenkiintoisen miehen, * mutta varatun * niin se siitä, ja onneksi tapaani miehet ovat olleet sinkkuja.
No ei voi muuta kuin toivoa että Keiju vielä jonakin kauniina päivänä ymmärtää, miltä tuntui tuhota avioliitto. Harmittaa tuollaiset käytöshäiriöiset harvahammas eukot !!!!!!
aivan täydellisellä hammaskalustolla varustettu nainen...
Jäin tuossa vaan miettimään sitä, että saako aviovaimo sitten panosta maksun? Vai lasketko maksuksi sen, kun mies jättää panematta ja tulee minunlaiseni käytöshäiriöisen luokse? Vapaaehtoisesti. Pakkotamaan olen minä joutunut rakkaani kotiinsa luotani. Monet kerrat olemme yön hiljaisina hetkinä luvanneet toisillemme, että jonakin päivänä on vielä toisin...
Sitä paitsi, ylihuomenna kuulee vaimo, että avioliitto on loppu, että hänen miehellään on ollut vuoden suhde toiseen, joka on tärkeämpi kuin vaimo...mies on päättänyt näin. Hän ei jaksa salata rakkauttaan minuun enempää. Se on kuulemma liian suuri asia salattavaksi. Siitä pitää nauttia...
Sitä emme vielä tiedä, heittääkö vaimo miehensä ulos heti. Jos heittää, en henno häntä kadullekaan jättää, joten siitä sitten lähtee avoliitto, joka johtaa avioliittoon ja lapsiin...
saastainen HUORA!!
että otatte kumpikin asumuseron vähäksi aikaa, jotain puol vuotta ja tutkitte mikä on paras ratkaisu... Noin ei voi jatkua, ei tee hyvää kenellekkään teistä...
en voi ottaa asumuseroa kenestäkään, sillä olen sinkku.
Ja mies ilmoitti aamusella puhelimitse, että perjantaiaamulla vaimo kuulee totuuden tästä kaikesta. Samalla hän ílmoittaa haluavansa erota.
vietnamilainen?
kysymys tuo oli? Vietnamilainen.
PERJANTAINA KERTOO? MIKSEI JO TÄNÄÄN TAI EILEN?
OLEN VAATINUT HÄNTÄ vaikenemaan!! Hän olisi kertonut jo kuukauden seurustelun jälkeen.
MINÄ olen ollut mietteliäs ja halusin vielä tämänkin mietintä ajan!
Jos nyt soittaisin hänelle ja sanoisin, että mene heti kertomaan, HÄN MENISI!!
Sitä paitsi perjantaina on vuosipäivä...eikö ole kiva lopettaa siihen, mistä aloittikin?
HALUNNU PITÄÄ ITELLES TAKAOVEN AUKI, HJYVÄ KEIJU!
JUONITTELEVA HURTTA! =)
"MINÄ olen ollut mietteliäs ja halusin vielä tämänkin mietintä ajan!"
HUORA mietit??!!
MINÄ VAI???????? OLIKO TUO OIKEESTI MULLE????
Opettele peipi lukemaan ketjua. :))
KYLLÄ SITTEN KUN OLI JO MYÖHÄISTÄ, TSORI KÄKI =)
et ota miestä saman katon alle ja sanot että vuokraa oman asunnon? Tulet olemaan muuten keskellä taistelutannerta.
Jos mies peräti aviossa ja eroaa niin on tulossa pitkä prosessi jos ero on vietävä viraston kautta että "viisaammat" päättää kaikesta? Jolloin viimeistään kokeillaan teidän suhdetta ja näet/näette onko rakkaus kestävä, mutta ei kannata luovuttaa liian helposti.
mitä tarkoitit. Taistelutanner?
Mies on aviossa, mutta heillä on omaisuudesta avioehto.
Mitä tarkoitat viisaammilla?
En luovuta, kiitos.
"Mitä tarkoitat viisaammilla?"
Sinun puseron sisältä tarkastellen kaikkia muita ihmisiä.
ainakin jonkun aikaa tekee miehen elämän sietämättömäksi avioehdosta huolimatta? Esimerkiksi jos nainen saa tietää että miehellä oli avioliiton ulkopuolinen suhde niin varmasti ottaa yhteyttä lakimieheen mutta toivotaan että ero sujuu kivuttomasti. Elä päivä kerrallaan ainakin vähän aikaa ja älä mielellään ota kantaa miehen tai vaimon asioihin.
Sitten kun ero kokonaan selvä niin sitten on teidän vuoro olla ja elää parina, aloittaa puhdalta pöydältä.
meillä oli siellä asiantuntija tapaamisessa puhetta. Sehän minua onkin hirvittänyt, että miten vaimo minuun suhtautuu...menetänkö ihanan poikaystävän ja saan tilalle exän kiusaamisesta väsyneen miehen? En voi tietää.
Hyvät syksyt sinulle, Miska. Kiitos neuvoista, olet järki-ihminen!
tarvitset jatkossa enenevässä määrin psykiatria.
KOKO PORUKKAA JÄNNITTÄÄ IHAN SAATANASTI!
Sen enenpää puuttumatta salasuhteen moraalittomuuteen ja vaimon/aviomiehen "varastamiseen", sinun tulisi ajatella muutamia kysymyksiä ihan rauhassa.
Riippumatta siitä, että teidän suhteenne on alkanut jo vuosi ennen kuin mies oletettavasti eroaa vaimostaan, tulee hänen käydä eroprosessi ja siihen liittyvä surutyö läpi. Ne, jotka asioista ovat perillä sanovat moisen surutyön kestävän ainakin vuoden, toki suhteen kestosta riippuen. Moni nykyään jättää surutyön kokonaan väliin, mutta ikävä tosiasia on, että surematon suru velkoo aina. Oletko sinä siis valmis siihen, että annat miehelle kaiken sen tilan, mitä tuon surutyön tekeminen vaatii? Oikeastaan, mikäli oikeasti haluat kestävän suhteen, pitäisi miehen olla ja elää yksin kunnes on päässyt erosta yli.
Miten suhtautuisit siihen, kun mies jossain vaiheessa muistelee ex-vaimoaan ja heidän suhdettaan? Eron jälkeen, vaikka vieressä olisikin uusi kumppani, ajatukset myllävät ja kiertävät kovasti vanhassa suhteessa ja tunteet heittelevät rajustikin. Luuletko kestäväsi sen? Väistämättä käy niin, että suhteenne ei jatku samanlaisena miehen eron jälkeen.
Mielestäni parasta olisi, että mies omassa rauhassa päättäisi mitä haluaa tehdä. Jos hän (kuten ilmeisesti aikoo) kertoo vaimolleen, mitä sen jälkeen tapahtuu? Ei ole kirkossa kuulutettu, että vaimo haluaa noin vain erota, eikä edes se että mies sitä haluaa, puheistaan huolimatta.
Olemme asiantuntijan kanssa käyneet läpi näitä eroon mahdollisesti liittyviä tuntemuksia. Mies on ollut siellä yksin sekä minunkin kanssani. Tiedämme, mitä siltä saralta voi tulla vastaan.
Mies halusi sinne nimenomaan sen takia, että vaimo aikoinaan pakotti raskaudella naimisiin. Häiden jälkeen ilmoittikin pilailleensa. Hänen surutyönsä alkoi siitä.
Lisäksi. Avioliittoa on kestänyt vain kaksi ja puoli vuotta, koko yhdessäolo aikaa ainoastaan kolme ja puoli...
Asiantuntijamme sanoi, ettei noin lyhyistä suhteista suurta porua yleensä synny, varsinkaan kun suhde loppuu tyystin, edes lapsia ei ole.
Mutta kiitos kuitenkin. Piristävää lukea välillä muutakin kuin huoraa...;D
raskauden livulla naimisiin pakoteta, älä nyt usko itekkään tommosta paskaa!
sentään vielä vastuullisiakin...
KEIJU TUO EKA KIRJOITUKSES UUDELLEEN SILLEEN IHAN AJATUKSEN KANS...
Mitä siitä?
"Olemme asiantuntijan kanssa käyneet läpi näitä eroon mahdollisesti liittyviä tuntemuksia."
Kyllä sinä psykiatria tarvitsetkin.
oma lukutaito (ja luetun ymmärtäminen) tehdä ittelles temput...;D
en kyllä itse tajua enää mitään. Mitähän tuo tarkoitti?
No, häipyi ilmeisesti palstalta, kun huomasi mokansa.
"Minua on taas alkanut askarruttaa eräs ajatus.
Onkohan niin, että vaikka nyt tunnen häntä tarvitsevani poikaystävänä, tarvitsenko enää aviomiehenä?
Siis "menetänkö" maailman ihanimman miehen, jos otan hänestä miehen itselleni? "
Siis tämän takia et oo halunnu että mies kertois muijallensa, takaovi on ollu auki...sua kuiteski pelottaa, että saatkin saman kohtelun ku sen vaimo on saanu, nyt on ollu niin henua tämmönen salajuttu molemmille, jänskää kivaa, arkea pelkäät sinäkin kohdallesi, jos äijä haluaakin taas jotain jänskää jonkun muun kans...
En jaksa heitellä sinua palavilla kivillä, vaikka en uskottomuutta hyväksykään. Lopulta jokainen joutuu kuitenkin kohtaamaan tekojensa seuraukset, hyvät ja pahat yhtälailla.
On mielestäni hyvä, että olette keskustelleet asiantuntijan kanssa erosta ja siihen liittyvistä tunteista. Hieman eri mieltä olisin siitä, että kolme ja puoli vuotta yhdessäoloa ei aiheuttaisi mitään suurempaa. Uskoisin pikemminkin, että enemmän vaikuttaa tunnesiteen voimakkuus ja syvyys.
Tuo sanontasi muuten, että hänen surutyönsä alkoi siitä kun vaimo häiden jälkeen ilmoitti valehdelleensa...totta varmaan osittain, mutta vaatii kyllä todella poikkeuksellista luonnetta ja itsetutkistelun taitoa tehdä surutyö edes suurimmaksi osaksi samalla kun on vielä suhteessa. Ero on kuitenkin aina rankan itsensä tutkimisen paikka, ja kuten varmaan hyvin tiedät, minän prosessit vaativat hirmuisesti aikaa ja tilaa. On hyvin vaikeaa ellei mahdotonta oikeasti rakentaa uutta suhdetta samalla kun pitäisi prosessoida omaa itseään. Moni tietysti jättää sen prosessoinnin tekemättä, ja seurauksena on kenties muutama hyvä vuosi ja entistä pahemmat ongelmat.
Minä en kuitenkaan ole perheneuvoja tai mikään muukaan asiantuntija, kirjoitan vain omia näkemyksiäni ja kuulemiani/havaitsemiani asioita. Toivon kovasti, että loppujen lopuksi ratkaisunne osoittautuu hyväksi ja osaatte käsitellä asiaa vastuullisesti.
sitä toivon minäkin.
Tosin minä en ole ollut kuvioissa mukana kuin vuoden. Avioliitossa he ovat olleet jo kaksi ja puoli vuotta...ja tietenkin koko ajan mies on tiennyt, että syyt avioliittoon olivat väärät, eikä niitä todellisuudessa edes ollutkaan...
En ymmärrä miten sellaiseen ihmiseen jota halveksii hänen tekonsa takia, voisi kiintyä vielä lisää sen jälkeen, kun petos on paljastunut. Tiedätkö sinä?
Ymmärtäisin tilanteen aivan toisin, jos olisimme olleet vähemmän aikaa yhdessä. Tai jos mies olisi edes rakkaudesta solminut liittonsa. Hän sanoi asiantuntijalle silloin, että hän teki sen velvollisuudentunnosta. Hän luuli vaimon olevan raskaana.
..miksi hän ei sitten HETI ottanut eroa kun selvisi että raskaus olikin ollut valhetta???
....vaikuttaa aika ajelehtivalta tyypiltä, tekee ratkaisunsa vasta kun on vuoden verran roikkunut sinussa...ehkäpä joku uusi nainen taas aikanaan pelastaa hänet sinulta??
taitaa olla varsinainen kanantaluttaja, huh, huh!
kaikenmoisia klökkerökenkiä sitä muijat vielä ittelleen havittelee....taitaa nököttää nenällä tummanpuhuvat reipanit!
on kanan nappaamassa.
uskoton kellekään ollut. Mies oli. Miksi häntä yleensäkään pitäisi kivin heitellä?
Mulla on samansorttinen tapaus lähipiiristä. Siinä tapauksessa ainakin mies ei jättänyt valehtelevaa vaimoaan siksi, ettei halunnut heti erota, koska MITÄ IHMISETKIN SANOISIVAT! Tyhmää, mutta toisille niin pirun tärkeetä.
En nyt tiedä tästä tapauksesta, mutta kait tässäkin on voinu olla samoja motiiveja jatkoon. Monet myös haluaa antaa toisella vielä mahdollisuuden. Tai jäävät siihen, kun ei muutakaan ole tarjolla. Tiedä häntä.
Kaikkein eniten minä ihmettelen naista, joka tietää, ettei ole raskaana ja valehtelee sen päästäkseen naimisiin. Vai luuliko hän, että myöhemmin tulisi raskaaksi, mutta ei tullutkaan?
Kai sittenkin synnytysaika olisi kertonut, että hieman kauan raskaus kestää...
No, tiedä häntä, miten hän sen junailla aikoi.
Hieman epäilen, että mies olisi yksin velvollisuudentunnosta solminut avioliittoa. Olihan hän kuitenkin sitä ennen jo vuoden ollut naisen kanssa, eikä varmasti velvollisuudentunnosta. Hänellä on aivan varmasti ollut, ja on mitä luultavimmin vieläkin, jotain tunteita naista kohtaan. Ei välttämättä sitä Suurta Rakkautta, mutta tunteita kuitenkin. On mahdollista, että hän ei halua edes itselleen myöntää sitä, ja siksi puhuu pelkästä velvollisuudentunnosta. Kenties hän ei halua kertoa sinulle joskus rakastaneensa/mahdollisesti yhä rakastavansa vaimoaan peläten loukkaanvansa sinua. Kenties hän ei rakasta vaimoaan, mutta kuitenkin pitää hänestä.
Pelkästään omasta kokemuksestani voin sanoa, että rakastaessaan jotakuta hyväksyy monia asioita ja tekoja, jotka muuten loukkaisivat syvästi. Loukkaavathan ne tietysti silloinkin, mutta minä itse hyväksyin ne ja vain toivoin parempaa kunnes koin niin suuren loukkauksen, että se herätti huomaamaan tosiasiat. Näin siis minun kohdallani, mahdoton on sanoa miksi mies on ollut jo kolme ja puoli vuotta vaimonsa kanssa yhdessä. Varmaa kuitenkin on, että joku syy hänellä on, eikä se syy mitä todennäköisimmin ole velvollisuudentunto.
vuoden syy olen minä. Valitettavasti.
Halusin, että hän tarkkaan miettii tilannetta meidän kaikkien kannalta. Hän nimittäin olisi ollut valmis lähtemään vaimon luota heti, kun tapasimme. Heillä olikin silloin harkinta-aika aloitettuna. Syynä ainoastaan se mahdoton valehtelu.
Hän sanoo säälineensä vaimoaan. Miettineensä miten vaimo tulee yksin toimeen. Mutta hän ei voi ikuisesti miettiä muiden parasta, kun on oma elämäkin elettävänä. Yhtään menetettyä päivää ei takaisin saa, oli ne sitten miten hyvästä syystä tahansa menetettyjä. Juuri tänä aamuna mies sanoi, että onneksi tämä loppuu, en olisi enää kestänytkään.
Mutta nyt alkaa vaimon helvetti.
Moni täällä kuitenkin heittelee sanan tulisia kiviä. Ja vaikka itse en pidä sitä mielekäänä, on minusta väärin olla suhteessa tietoisesti ns. kolmantena pyöränä. Lukuisten moraalikäsitysten ja -periaatteiden mukaan sitä voidaan pitää moraalittomana toimintana.
Mutta mitä sanoit syistä jäädä kuvatun kaltaiseen suhteeseen, niitä tosiaan voi olla monia, ja ne voivat olla myös näennäisesti erittäin typeriä. Monta kertaa ilmisyiden takana on lisäksi vielä koko jouokko piilomotiiveja.
Vaimon käyttäytymisestä sanoisin, että raskaudesta valehteleminen on hyvin halpamaista käytöstä, ja se, että hän naimisiin päästyään tunnusti sen, kertoo että hän valehteli ainoastaan saadakseen sormuksen sormeensa. Avioliitto on siis todellakin rakennettu olemattomalle perustalle, joten on arvoitus miksi se on kestänyt näinkin kauan.
Eipä älyä vaimoriepu tulla keskustelupalstalle itteensä puolustamaan ja oman sanasensa sanomaan, joudutaan nyt tyytymään aviorikkojien todisteluihin, turha nyt niin hanakasti on ottaa tosissaan mitä vaimoparan päähän ja suuhun täällä sysätään...
Tosiaan voi olla, että mies on ollut säälistä vaimonsa kanssa. Alunperin kuitenkaan ei varmasti, joten ne alkuperäiset tunteet ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet päätökseen pysyä yhdessä valehtelusta huolimatta.
Mielenkiintoista muuten sanomasi, että hän olisi ollut valmis heti paikalla jättämään vaimonsa sinut tavattuaan. Ei anna kovin hyvää kuvaa minulle, valitettavasti. Huonossa suhteessa elävän on hyvin helppo siirtää rakkauden tunteensa ulkopuoliseen, mutta valitettavan usein käy niin, että ne tunteet eivät ole kestäviä. Uusi rakkaus toimii irrottautumisena edellisestä suhteesta, emotionaalisena siteiden katkaisemisena, ja helposti kuolee kun sitä tarvetta ei enää ole. Vastaavasti kävi minulle itselleni, enkä ole ylpeä siitä.
Kuinka tarkoin sinä itse muuten olet pohtinut omia motiivejasi? Minkä takia halusit, että mies ei kerro vaimolleen mitään? Eikö olisi ollut parasta, että hän olisi eronnut vaimostaan, jos kerran liitto on vailla perustaa, ja tehnyt surutyön ennen kuin ryhtyi kanssasi suhteeseen? Miksi halusit vuoden verran salasuhdetta?
vaimoparka vielä tiedä, että maailmansa kohta romahtaa...että olisi jotain puolustettavaa.
Ja kyllä se avionrikkoja on se, joka väärin perustein sai toisen kanssaan naimisiin.
uskot kaikki tuon huoran valheet.
Hohhoijaa...
Ei pitäisi purematta niellä kaikkea mitä täällä kerrotaan. Mutta toisaalta mitään muuta meillä ei ole, kun vaimoriepu ei ole puolustamassa itseään. Valehtelemista ikävä kyllä tapahtuu, eivätkä kaikki avioliitot ole rakennettu rehelliselle pohjalle. Kerrotun kaltaista tapahtuu oikeassa elämässä, siksi asioista voi mielestäni keskustella tosiasioita tuntematta.
en halunnut sekaantua vieraiden ihmisten sotkuihin. Mies oli kyllä minulle rehellinen heti alusta asti ja kertoi tapahtumat, niin kuin ne olivat. Itsekin epäilin alussa asiaa. Mutta epäilyni hälvenivät myöhemmin, kun huomasin, miten kovasti hän minua rakasti.
Oma motiivini on rakkaus. Nautin hänestä ja hänen läsnäolostaan. Mutta pelkään kyllä, myönnettäköön, että kaikki muuttuu. Tarkoitan omaa suhtautumistani häneen.
Halusin varmaan olla varma, että hän ei enää rakasta vaimoaan. Halusin antaa hänelle valinnan vapauden. Painostamatta. En halua olla avionrikkoja. Enkä olekaan, sillä se avioliitto veteli viimeisiään, kun me kohtasimme.
Oikeastaan vaimo saa kiittää minua siitä, että mies on elänyt hänen kanssaan vuoden kauemmin. Hän olisi varmasti lähtenyt jonkun toisen matkaan/muuttanut pois tämän vuoden aikana, jonka yhdessä olemme olleet.
Enkä halua ajatella enkä antaa miehelle mahdollisuutta ikinä sanoa, että minä painostin hänet eroamaan. Sillä se ei pidä paikkaansa.
Sen kait halusin myös osoittaa.
Jos sinä tuntisit tämän miehen, ymmärtäisit. Hän on sanonut "tykänneensä" vaimostaan alussa. Mutta, että se tunne oli aivan liian heiveroinen avioliiton solmiseen. Sen varmasti tunsi toinenkin osapuoli.
Lisäksi hän sanoi, että vaimo oli vaikuttanut erilaiselta alussa. Mutta pian oltiin siinä pisteessä, että hänen oli pakko myöntää erehtyneensä vaimon suhteen. Samaan aikaan sitten sattui tämä "raskaus".
Tiedän myös, että tytön vanhemmat painostivat avioliittoon.
Jos tästä ei tule mitää, niin ei sitten tule. Väkisin en ala häntä itselleni vaatimaan.
Uskon kuitenkin, että tulee.
että tulee! Olet sen eteen ainakin niin paljon nähnyt vaivaa. Aika näyttää oliko ratkaisusi oikeita.
PS. Varmaa on myös sekin, että entisestä liitostakaan ei enää ehjää tule, jos ei tule teidänkään liitostanne!
En ihan koko ketjua viitsinyt läpi lukea, mutta pääpiirtein kyllä.
Ymmärrän keijua. Olen itse tänäkin päivänä liitossa naisen kanssa, joka valehteli raskaudestaan samoin kuin tuo vaimo. Tosin hän tuli myöhemmin raskaaksi ja silloin ihmeteltiin ennenaikaista synnytystä...asia selvisi sitten minullekin.
Olen jäänyt lapsen takia. Vaimoa en rakasta. Silloin heti, kun se munulle selvisi, ajattelin, että tapan itseni. Mutta annoin kuitenkin olla.
Meidän liittomme on kuollut, en tiedä tarkkaan oliko alussakaan mitään, kun noin valehdella piti.
Ymmärrän tuota miestä ihan 100%:sti. Toivon mukaan hän saa paremman tilalle.
Kyllä suhteen loppu on, kun luottamus katoaa. Sille ei voi mitään.
Miksi pelkäät että oma suhtautumisesti häneen muuttuisi? Luuletko, että arvostuksesi laskee jos hän jättää vaimonsa sinun takiasi? Luuletko, että osa viehätyksestä perustuu juuri salailuun ja "kiellettyyn hedelmään". Minua ihan oikeasti kiinnostaa, joten jos olet näitä pohtinut niin kerro toki.
Edelleen, kertomasi asiat miehestä eivät kuulosta kovin lupaavilta. Jos mies olisi mielestäsi ilman sinua jo vuosi sitten lähtenyt jonkun muun naisen matkaan, kertoo se minusta eniten juuri siitä, että hän tarvitsee jonkun kohteen tunteilleen voidakseen irrottautua vaimostaan. Entä sitten, kun siteet on lopullisesti katkaistu ja hän on tunnetasolla vapaa? Voitko olla varma, että sinä olet se ihminen johon hän olisi rakastunut jos olisi ollut vapaa tavatessanne?
Sanasi siitä, että et ole etkä halua olla avionrikkoja tuntuvat kovin tutuilta. Sinulla itselläsi on luultavasti myös paljon prosessoitavaa ennen kuin voit aloittaa suhteen rakentamisen ns. vankalta perustalta. Ehkä pelätessäsi omien tunteidesi muuttuvan pelkäätkin itse asiassa miehen muuttumista ja omaa syyllisyydentunnettasi (jos siis tunnet niin). Se, että olet puoliväkisin pakottanut miehen pysymään avioliitossa, se että et ole halunnut painostaa häntä tekemään valintaa, se että vaimon tulisi olla sinulle kiitollinen viimeisestä vuodesta, kaikki tuo sisältää minusta jonkinlaista vakuuttelua itsellesi, että olet toiminut oikein. Tunnetko syyllisyyttä tilanteesta?
syyllisyyttä. Kuinka voisin olla tuntematta?
En missään nimessä halua rakastamalleni miehelle mitään pahaa. Lisäksi haluan että myös hän on varma siitä, mitä tekee. Sitä tässä olen hakenut.
Pelkään, että aiheutan hänelle tuskaa. Olen yrittänyt minimoida sitä. Mutta en tiedä onnistuinko.
En pelkää hänen olevan kiinni vaimossaan enää, olen varma, ettei hän ole. Vaimosta en tiedä. Se jää nähtäväksi, miten se mieheen vaikuttaa.
En pelkää arvostuksen laskua. Miksi pelkäisin? Ei hän minua arvosta sen takia, että on naimisissa.
Tämä ei perustu kiellettyyn hedelmään. Odotamme, että siitä tulee julkinen.
Varmuuttahan sitä itse kukin hakee, omasta itsestään ja puolisostaan. Yritin sanoa sitä, että nyt kun mies eroaa, voitko olla varma, että tuntemasi syyllisyys ei vaikuta tunteisiisi miestä kohtaan? Ja toisaalta taas että hänen tunteensa säilyvät samoina myös eron jälkeen?
Eroon liittyvästä kivusta tavataan sanoa "terävä veitsi sattuu vähiten". Näin siis pitkittämällä miehen eroprosessia olet ehkä tehnyt hänelle karhunpalveluksen. Siitä kielii myös miehen sanat "enempää en olisi jaksanut" tjsp. Kivulta ja säryltä ei eron yhteydessä voi kuitenkaan välttyä, siksi sinun on syytä tehdä tilit selviksi oman itsesi kanssa, ettei syyllisyytesi liiaksi vaikuttaisi tunteisiisi miestä kohtaan.
Arvon laskulla tarkoitin miehen arvostusta sinun silmissäsi, ei toisin päin. On nimittäin tunnettua, että monissa "lennosta" vaihdetuissa suhteissa uutta suhdetta kalvaa epäilys siitä, että puolisonsa jättänyt osapuoli voi tehdä saman uudestaan. Ja toisaalta, jos arvostaa pysyvää suhdetta ja sitoutumista, voi alitajuisesti pitää jättänyttä osapuolta "heikkona". Ihmismieli kun on ihmeellinen.
Syyllisyydestä vielä, mitä tunnet ja ajattelet miehen vaimosta? Tunnetko laisinkaan syyllisyyttä siitä, että hänen avioliittonsa rikkoutuu, että hänen aviomiehensä lähtee toisen naisen matkaan?
tunne PIENTÄKÄÄN häivähdystä syyllisyyttä vaimon takia. Vuoden aikana olen oppinut ajattelemaan jo, että se päättyy ja siihen on omat syynsä. päättyisi, vaikka minä nyt peruisin koko jutun. Niin mies eilen illalla sanoi.
Hänelle se on uusi asia perjantaiaamuna. Ainakin siltä osin, että miehellä on toinen nainen.
Alunperin on ollut tarkoitus, että mies muuttaa omaan asuntoonsa. Asunto, jossa he nyt asuvat on miehen. Mutta mies sanoi, että antaa vaimonsa jäädä siihen, mikäli hän haluaa, niin pitkäksi aikaa kuin tarve vaatii. Luultavasti niin ei kuitenkaan käy.
Mutta jos käy, siksi ajaksi minä majoitan miehen.
Minä mietin tulevaa nyt pelonsekaisin tuntein.
Minua jännittää, toisaalta odotan malttamattomasti mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Olen kuitenkin jo sen ikäinen, että ainakin kuvittelen hallitsevani elämääni itse.
sitten meille perjantaina miten vaimo otti tiedon vastaan erosta ja sinusta suhteestanne! Näinkin paljon keskustelua aiheuttanut juttu kiinnostaa kyllä, miten se päättyykään.
marjat!
palaan asiaan. Toisten iloksi ja toisten suruksi.
Tiedä itsekään, mikä odottaa.
Vielä on hetki aikaa jännittää, hetki olisi vielä aikaa peruakin...