Oltiin mieheni kanssa erossa jonkun aikaa vuosien avioliiton jälkeen, nyt ollaan taas menty eron jälkeen yhteen. Mies on sanout monesti rakastavansa minua (itse rakastan miestäni koko sydämestäni)mutta eilen kun tuli puhetta ulkopuolisista suhteista (luin jotain juttua miehelle netistä) ja kysyin että mitä mieltä hän on sellasesta nykyään...sanoi ettei mitään. Siis sain sen käsityksen ettei ole mitään väliä vaikka jakaisin itteeni kelle kun sanoi että itsehän sä elämästäsi päätät tms. Nyt tuli mulle sellanen tunne että ei kyllä rakasta mua, koska itse en ainakaan haluaisi jakaa häntä toisten naisten kanssa enkä uskottomuutta hyväksy.
Olenkohan miehelleni vain piika eikä rakkaudesta olekkaan kyse??Jotenkin jäi ahdistamaan tuo asia.
Yritin jutella asiasta mihen kanssa mutta hän vain sanoi ettei oikein ole edes ajatellut asiaa.
Nyt en tiedä mihin luotan. En halua olla pelkkä piika jos hän ei rakasta mua oikeesti niin tarttee kai poistuu takavasemmalle ja antaa tilaa toisille.
Ajattelin että laitan ilmotuksen tänne nettiin että "haetaan iso munasta miestä pelkkään seksi suhteeseen" jos se on kerta okei miehelleni, niin kai tuo täytyy sitten käyttää hyväksi,jos vaikka mies olisi sitten onnellisempi kun emännällä on jotain säpinää sängyn puolella.
Ja ties aikka hällä itelläänkin olisi jotain muualla kun oli niin välinpitämätön asiassa.
Mitä luulette lukijat...miten on asian laita...mikä on totuus??? Vaikka ettehän te voi sitä tietää, mutta olisi kiva kuulla mielipiteitä asiasta.
Olenkohan miehelleni vain piika eikä rakkaudesta olekkaan kyse??Jotenkin jäi ahdistamaan tuo asia.
Yritin jutella asiasta mihen kanssa mutta hän vain sanoi ettei oikein ole edes ajatellut asiaa.
Nyt en tiedä mihin luotan. En halua olla pelkkä piika jos hän ei rakasta mua oikeesti niin tarttee kai poistuu takavasemmalle ja antaa tilaa toisille.
Ajattelin että laitan ilmotuksen tänne nettiin että "haetaan iso munasta miestä pelkkään seksi suhteeseen" jos se on kerta okei miehelleni, niin kai tuo täytyy sitten käyttää hyväksi,jos vaikka mies olisi sitten onnellisempi kun emännällä on jotain säpinää sängyn puolella.
Ja ties aikka hällä itelläänkin olisi jotain muualla kun oli niin välinpitämätön asiassa.
Mitä luulette lukijat...miten on asian laita...mikä on totuus??? Vaikka ettehän te voi sitä tietää, mutta olisi kiva kuulla mielipiteitä asiasta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
- Itse on pettänyt sinua
- Ei usko olevansa sinun arvoinen
- Ei oikeasti ole ajatellut asiaa
- Kiusaantui kysymyksestä (että mistähän nyt taas tuulee...)
- Ei oikeasti tunne niin syvästi kuin sinä ja hän paljasti ne lipsahduksella
- Ajattelee että teidän suhde on niin vahvalla pohjalla että on itsestäänselvyys että tuo mistä puhuit on täyttä hupatusta
Veikkaan kuitenkin että hän todellakin vähän oli hämmentynyt kysymyksestäsi eikä vain kokenut sitä kovin järkeväksi kysymykseksi.
Tähän voi vaikuttaa ehkä että teidän avioliitto on tullut siihen pisteeseen jossa se on tavallaan uomissaan eikä hän ajattele tuollaisia asioita liiemmin.
Kannattaa huomioida että asiaan voi myös vaikuttaa että jokin hänen tuttunsa harrastaa pettämistä joten hän ei oikein tiennyt mitä ajatella asiasta.
Tietämättä teidän historiaa ja mistä teidän eronne johtui vaikea sanoa oikeastaan muuta.
Jos hän on kertonut rakastavansa sinua ja muuten teillä menee hyvin eikä sinulla ole aihetta epäillä miehen tunteita muuten tai hänen luotettavuuttaan niin antaisin asian nyt olla ja jossakin toisessa yhteydessä ottaisin ihan sattumalta asian puheeksi esimerkiksi kauhistellen tuollaisia suhteita. Älä mainitse silloin että siitä on ollut aikaisemmin puhetta vaan katso miten hän reagoi. Tämän jälkeen voit tehdä pitemmälle vietyjä johtopäätöksiä. Ei kannata nyt heti perään rassata häntä samalla asialla koska hänestä ei välttämättä saa kunnolla mitään irti, hän vain ärtyy ja ne vastaukset joita kaipaat jää saamaatta kun hän keskittyy lähinnä todennäköisesti tämän sinun painostuksen torjuntaan enemmän kuin vastaamaan alkuperäiseen kysymykseen.
Mutta tämä on vain yhden mielipide...
...ja aika tyhjentävästä vastauksestasi "Harm".
Mä en tiedä oikein itekkään mistä eromme silloin johtui...kun mies vain häippäsi, eikä ole oikein osannut koskaan selittää että miksi.
Mutta se on mennyttä se. Ihan hyvin meillä muuten menee, mutta tuo asia jäi vaan vaivaamaan.
Joo, en nyt viitti rassata sitä tuolla asialla tälläkertaa enempää...kattoo nyt miten jatko sujuu ja mitä tapahtuu.
Mutta kiitos paljon sulle kun jaksoit perehtyä asiaan noin kivasti.
Oikein hyvää kesän jatkoa sulle...sateesta huolimatta...mikäli siellä päin sataa :)
"Mä en tiedä oikein itekkään mistä eromme silloin johtui...kun mies vain häippäsi, eikä ole oikein osannut koskaan selittää että miksi."
Tuossa voi olla asian ydintä. Kun te erositte niin hänellä on voinut olla jotakin orastavaa toimintaa jonkun naisen kansssa. Siitä ei ole tullut mitään ja hän ehkä kokee syyllisyyttä siitä tai ehkä jopa pettymystäkin ihan vain siitä että "elämä menee niin kuin se menee". Hän ei ole välttämättä päässyt siitä vielä "yli".
Katsoisin tosissaan jatkossa miten hän asian ottaa mutta ei kannata rakennella päässään mitään suurempaa jos teillä menee muuten hyvin ja sehän on pääasia. Hän voi tosissaan ihan aidosti rakastaa sinua mutta joskus omia tunteita varsinkin miehille on vaikea käsitellä ja silloin yleensä he sulkevat pois nuo asiat mielestä johon tuo sinun miehesi käytös viittaa...
"Oikein hyvää kesän jatkoa sulle...sateesta huolimatta...mikäli siellä päin sataa :)"
Kiitos samoin. Olkoon aurinko luonasi.
pitäis miettiä jos kaikki on hyvin. Jos on sanonu rakastavansa.
Mitä olemattomia juttuja kehittelet omassa päässäs. Jos haluat pilata oman onnesi niin voithan alkaa tyhjästä nyhjästä vaikka mitä paskajuttuja. Miksi nähdä se vaiva voihan sitä erota suoraankin jos ei kiinnosta. Vai oletko vainoharhainen ?
...että olen sit vainoharhainen. Sun vaan paha mennä sanomaan asiaan mitään kun et tiedä koko asiaa...eikä kukaan muukaan. Mut ei se mitään. Hienoa että joku osaa ottaa kantaa ihan asiallisestikin :) Kiitos sellaisille ihmisille :)
minusta taas tuntuu, että hän juuri tarkoitti, mitä sanoi. omapahan on elämäsi, mutta kääntäen se tarkoittaa myös sitä, että miehelläsikin on oma elämä.
teidän outo ero oli arvailun pohjana.
samoin, pohdi myös syitä, että miksi ja millä tavalla palasitte yhteen.
näkyykö miehen käytöksestä, että hän on oikein kiitollinen kun sai sinut takaisin. onko suhteessanne muuttunut mikään?
oletko hänelle jo itsestäänselvyys?
mielestäni nimimerkin harm lähestymistapa asiaan voisi olla oikein hyvä :)
jätä asia vähäksi aikaa ja kysy sitä ohimennen toisella tavalla. silloin hän on ainakin ehtinyt sitä miettimään. ja voit kysyä, että miten miehesi toimisi, jos saisi kuulla, että oletkin ollut jonkun toisen kanssa.
seuraile tilannetta, tee johtopäätöksiä, mutta älä vielä mitenkään omalla käytökselläsi näytä, että ihmettelet asiaa.
Tsemppiä :)
...asiallisesta kannanotosta "triskdfnaöf":))
Kyllä mieheni osoittaa kaikin tavoin että on hienoa kun palattiin yhteen. Luottamusta toiseen ei vaan rakenneta hetkessä vaan se vaatii aikaa ja siksi kai mulle helposti tulee epäilys hänen rakkaudestaan. Vaikka muuten kyllä montaa kertaa päivässä sanoo että rakastaa mua ja osoittaaa muutenkin. Olen kait vaan vieläkin herkillä erosta eikä arvet ole menneet umpeen. Ei mieheni lähtenyt toisen naisen takia (tietääkseni) vaan luultavasti siksi kun sekakäyttäjä poikamme asui kanssamme (pienessä asunnossa kun menetti oman asuntonsa) eikä ollut mitään omaa kahdenkeskistä elämää ja hermot tiukalla hänellä kokoajan. Luultaasti se oli syy. Nyt me elämme kaksin ja meillä on vihdoin vuosién jälkeen se ihan oma elämä...paitsi huoli tietysti on pojasta läsnä kokoajan. Mutta kuitenkin.
Palasimme mieheni kanssa yhteen kun hän sai oman asunnon (asui aikasemmin asuntolassa) ja kysyi että haluisinko muutttaa hänen kanssaan siihen.
(siinä välissä kyllä tapahtui asioita joita en tänne kirjoita mutta, mitkä nyt vaikuttaa paljon tähän luottamukseen hänen rakkaudestaan)
Ei suhteessamma oikeestaan ole mikään sen kummemmin muuttunut kuin että nyt saadaan olla kahden, mihin meillä ei aikasemmin koskaan ole ollut mahdollisuutta.(ikää on jo sen verran miehellä että ...mä olen häntä nuorempi useamman vuoden...että sinne vanhoihin uomiinhan tämä elo nopeesti ajautui:) ) Ehkä mä naisena ja tolkuttomana romantikkona vielä odotan suhteelta jotain romantiikkaakin...mutta ei kait enään pitäisi ;) Ei mieheni ole koskaan ollut romantikko, joten ei kai se siitä muuksi muutu.
Jotenkin mä vaan haluaisin että olisin miehelleni niin tärkeä ettei hän halua jakaa mua kenenkään muun miehen kanssa...tai sit hän on niin varma ettei kukaan muu mua huoli ja siksi on sille ihan sama.(en mä kyllä omasta mielestäni niin kaamea ole ettei kukaan muu enää huoli...olenhan mä tietysti nuoruus ajoilta pyöristynyt lasten jälkeen, mutta kuitenkin.)
No, ihan turhaa spekulointia. Jos alkaa näyttää siltä että etten kelpaa enää hälle tms, niin sit vaan uutta kalaa koukkuun...eikö sitä niin sanota ;)
Toivottavasti kukaan ei nyt ihan kirjaimellisesti taas ota ihan kaikkea...olen kuitenkin uskollista sorttia :)
Kun kysyin mieheltäni miksi hän haluaa minut takaisin niin sanoi että koska rakastaa mua ja meillä on pitkä yhteinen historia takana ja yhteiset lapset ja lastenlapsiakin jo on, että eikö siinä ole syytä yrittää vielä yhdessä JOS vaan mulla on vielä rakkautta häntä kohtaan.
No, eihän mun rakkaus ole koskaan kuollutkaan, joten sanoin että kokeillaaan...mutta luottamusta on vaikea saada takaisin hetkessä. Kuitenkin hän eli omaa elämäänsä eron ajan...vaikka soitteli kyllä mulle päivittäin ja kysyi että onko kaikki meillä hyvin ja tarvitaanko jotain tms.
En tiedä, kai ikäkin tekee sen että jotenkin aan tuntuu ettei oikein saa kiinni siitä toisen rakkaudesta. Kun aikasemminkin sanoi rakastavansa ja mä luulin että kaikki on hyvin, ja sitten vaan yhtäkkiä sanomatta mitään toinen vain katosi. Olin pitkään masentunut sen jälkeen ja itsetunto tosiaankin nollilla, kun en tiennyt yhtään et mikä toiselle tuli.
Ehkäpä tämä taas tästä...joo, en mä nyt sano hälle mitään koko asiasta vaan katselen ja kuulostelen et miten menee. Onhan mulla ielä omakin kämppä, missä poika asustelee nyt yksin, et jos ei homma pelitä niin pääsenhän mä sinne takasin.
Sitä vaan niin kovin toivoisi että kaikki menisi hyvin.
Mitä te murehditte tuollaisista.
Eläkää oikeasti omaa elämäänne.
Jos mies ei rakasta niin ei rakasta.
Ei se murehtimalla parane.
...eri mielipide asiasta? Mikä sinut saa kuvittelemaan, että omistushalu on rakkautta ja jos ei niitä mustia sukkia löydy niin ei sitten rakkauttakaan? Omistushalu ei käsittääkseni kumpua rakkaudesta vaan epävarmuudesta ja huonosta itseluottamuksesta. (Mistä se sinulla johtuu?) Toivoisitko, että hän ajattelisi olevansa sinulle riittämätön tai jotain? Sekö saisi sinut tuntemaan olevasi rakastettu? Onko suhteenne oikeasti niin tyhjä, että koet itsesi piiaksi, josta ei välitetä, vain koska elämääsi ei yritetä rajoittaa? Kai hän nyt sentään jotain sellaista tekee, missä rakkaus näkyy?
Jospa hän simppelisti vain ajattelee, ettei hänen tarvitse elämääsi alkaa rajoittamaan, koska TIETÄÄ, ETTÄ SINUUN VOI LUOTTAA, ettet tekisi mitään typerää? Olisiko se niin mahdotonta? Että sinuun luotettaisiin?
Ja jos hän olisikin joskus uskoton, niin sulkisiko se täysin pois mahdollisuuden, että hän rakastaisi sinua? Eikö se tee hänestä vain epäluotettavan, vastuuntunnottoman, itsekkään ja ajattelemattoman, muttei se kai tarkoita, ettetkö voisi olla hänelle rakas? Käyttäytyykö hän todella niin huonosti sinua kohtaan, että et tunne oloasi hyväksi etkä voi luottaa? Vai onko epäluottavaisuutesi täysin kumppaniisi liittymätön oma luonteenpiirteesi?
Hmm... vähän tätä on vaikea ruotia - pitäisköhän sun vielä yrittää keskustella asiasta ihan hänen itsensä kanssaan.
Naisen logiikka iski jälleen...
Uskot varmaan ufoihinkin?
Sinä et ole tyytyväinen kun mies ei jaksa päivitellä asoita, jotka eivät hänelle ole ajankohtaisia ja joita hän ei ole ajatellutkaan.
Lue niitä nettijuttuja ihan itseksesi, mutta älä odota toiselta kommentteja...
Ei tarvii enää kommentoida tätä mun asiaa. asia on jo ihan selvä. Se oli sen hetken juttu ja kyse oli varmaan PMS oreista ja olo on jo huomattavasti parempi enkä enää mieti tollasia typeriä asioita :) Naiset kyllä tietää että tuona kys. aikana nainen voi olla pikkasen herkillä ja miettiä ihan mitättömiä juttuja tehä niistä itelleen ongelman :) Homma siis on hoidossa eikä siitä sen enempää *nauraa* Kiitos kaikille kannan otoista ja mukavaa kesää kaikille :)
PS. Enkä muuten usko ufoihin *hihi*
Jos miehetkin voisi pistää kaiken vain sen syyksi, "kun on se aika kuukaudesta"...
No sehän ei ole mun vika jos teillä miehillä ei ole sellasta aikaa kuukaudesta...luoja on luonu sen näin....valitettavasti. Mä en ainakaan yhtään henk.koht tykkää siitä ajasta kuukaudesta.
Enkä käytä sitä kyllä mihinkään teko syynä. En edes tajunnut ensin että mieliala johtui siitä, ihmettelin vaan miksi oon niin alakuloinen ja masentunut, että miksi vedän herneen nenään tollasesta....ja muustakin herkästi...ja yhtäkkiä ei ollutkaan enää sellanen mieli ja enkä ajatellu yhtään silleen kun olin kirjotttanu.(Normaalisti olen positiivinen luonne enkä juuri kiukuttele tai ajattele negatiivisesti mistään) No, vilkasin sitten kalenteriin ja tajusin että mistä mun oloni johtui.
Helpottavaa on se että se menee aikas pian ohi, vaikka voi joskus olla rankkaaa läheisillekin. Mulla on vielä pienet noi PMS oireet...tiedän kyllä paljon pahempiakin juttuja. (Nuorempana mulla ei ollut minkäänlaisia PMS oireita ne on tullu vasta 40v jälkeen.Todella harmillista :(
Harmi tosiaan et teillä miehillä ei ole sellasta...no, kyllä te aina jonkin syyn käytöksellenne kehitätte muutenkin...ja yleensä se syy on aina se nainen :)
Mut mukavaa kesää sullekin ja kiitos kannan otosta :)
Mulla se onkin kroonista, eikä pelkästään tiettynä aikana kuukaudesta...