Tämä ei ehkä tälle palstalle kuulu, mutten oiken löytänyt muutakaan paikkaa, mihin tämän olisin voinut laittaa. Eli tilanne on seuraava: Kun käymme anoppilassa kylässä ja jos siellä sattuu olemaan yhtäaikaa mieheni veli ja hänen vaimonsa, niin tämä alkaa "kilpailemaan" kanssani anopin huomiosta. En siis itse halua kilpailla tai todistella koko ajan olevani parempi, mutta tämä veljen vaimon täytyy aina laittaa paremmaksi, kuin minä. Jos olen leiponut tai siivonnut (mitä tahansa tehnyt), niin tämän toisen miniän täytyy heti perääni sanoa jotain, millä saisi kuulostamaan, että olen huompi jollain tavalla. Tätä siis tapahtuu vain silloin, kun anoppi tai appi on lähettyvillä.
Mieheni ja hänen veljensä tulevat todella hyvin toimeen, mutta minä ja mieheni veljen vaimo emme, ainakaan kovin hyvin. Ärsyttävää, kun en haluaisi käydä mieheni veljen luona kylässä, kun minulla ei ole mitään sanottavaa tämän vaimolle. Toisaalta taas en aina kehtaa olla käymättä kylässä, sillä miehelleni on tärkeäää että hän saa viettää aikaa veljensä kanssa.
Onko teillä ollut vastaavanlaista tilannetta? Jos on, niin miten olette siitä selvinneet, vai oletteko oppineet elämään sen kanssa? Tämä ei nyt maata kaatava ongelma ole, kunhan vain tiedustelen, miten muilla.. :)
Mieheni ja hänen veljensä tulevat todella hyvin toimeen, mutta minä ja mieheni veljen vaimo emme, ainakaan kovin hyvin. Ärsyttävää, kun en haluaisi käydä mieheni veljen luona kylässä, kun minulla ei ole mitään sanottavaa tämän vaimolle. Toisaalta taas en aina kehtaa olla käymättä kylässä, sillä miehelleni on tärkeäää että hän saa viettää aikaa veljensä kanssa.
Onko teillä ollut vastaavanlaista tilannetta? Jos on, niin miten olette siitä selvinneet, vai oletteko oppineet elämään sen kanssa? Tämä ei nyt maata kaatava ongelma ole, kunhan vain tiedustelen, miten muilla.. :)
Vastaukset 90
Vanhimmat
"Jos olen leiponut tai siivonnut (mitä tahansa tehnyt), niin tämän toisen miniän täytyy heti perääni sanoa jotain, millä saisi kuulostamaan, että olen huompi jollain tavalla. Tätä siis tapahtuu vain silloin, kun anoppi tai appi on lähettyvillä."
Kyse on ns. pätemisentarpeesta. Tämä juontuu persoonan huonosta omanarvontunnosta, joka laittaa tällä tavoin "kilpailemaan" laittamalla paremmaksi omat suorituksensa kuin toisen ponnistukset. Kutsutaan myös kateudeksi.
Tällaiset persoonat ovat hyvin rasittavia sosiaalisissa ympyröissä, sekä työelämässä että varsinkin yksityiselämässä, jolloin päteminen suuntautuu yleensä henkilökohtaisuuksiin. Kuten kateuden kohteen kotiin, lapsiin, puolisoon, vaatteisiin, harrastuksiin , ystäviin (lista on loputon).
Toiminnan päätarkoituksena on toisen arvon ja ponnistusten vähätteleminen kokeakseen itsensä ja omat kykynsä arvokkaana. Kyse on hyvin vahingollisesta toiminnasta joka aiheuttaa turhautunutta kiukkua ja yleensä paljon mielipahaa.
Tämänkaltainen toiminta voi jatkuessaan saada sairaalloisia muotoja ja mennä hyvin pitkälle.
Eräs keino on huumori :
"Olen siivonnut tänään ja leiponut tänään, mutta heh, odota, minä TIEDÄN että sinäkin olet siivonnut ja leiponut, ainoastaan paljon PAREMMIN". Tässä reagointitavassa hyökätään vähättelyä vastaan huumoriin piilotetun piikittelyn avulla. Ei kovin kiva keino, mutta tähän usein turvaudutaan.
Kaikista viisainta on välttää tämänkaltaista seuraa mahdollisimman paljon. Ei kannata muuttaa omaa käyttäytymistään eikä antaa toisen uida ihon alle.
Mitä tarkoitan tällä termille että "antaa jonkun uida ihon alle"?
Sitä, että huomaa tapaamisen jälkeen kotonaan riitelevänsä oman pään sisällä jonkun hölmöläisen kanssa. Eli on antanut hölmöläisen pilata fiiliksensä ja vaikuttavan omaan tunnetilaan.
Älä mene samaan tunnetilaan , mihin tämänkaltainen persoona käytöksellään houkuttelee. Harjoita valikoivaa kuuloa. Se on arvokas taito. Ja usein onnellisen elämän ja tasapainoisen mielen avain.
Hei!
Minä taas näin asian juuri päin vastoin kuin edellinen kommentoija.
Paljonkohan ap. kuvittelee asioita? Ja kumpi miniöistä on tämä, joka noteeraa joka pullan ja pölypunkin.
Ap., lakkaa tarkkailemasta tai tosiaan harjoita valikoivaa kuuloa ja luuloa. Siitä se lähtee.
Veljesten vaimoina joudutte olemaan paljon tekemisessä.
Hymyä huuleen nyt. Kaikesta kannata vedellä herneitä nenään. Naura paljon ja puhu iloisesti - kyllä se siitä.
Olipa alentuva ja vähättelevä kommentti -- täynnä kliseitä ja fraaseja :
"Hymyä huuleen nyt. Kaikesta kannata vedellä herneitä nenään. Naura paljon ja puhu iloisesti - kyllä se siitä."
Unohdit muuten yhden fraasin : "Asioilla on tapana järjestyä". Muista se ens kerralla, sekä
tietysti "paistaa se aurinko risukasaankin".
Pitäisikö aloittajan suuttua ja ruveta avautumaan veljen vaimolle?
Sinulle suosittelisin että älä kommentoi jos ei ole mitään järkevää sanottavaa.
Fraaseihin vaan kyllästyy.
Joskus kannattaa edes yrittää samaistua miltä siitä toisesta tuntuu tilanne ja kehittää empatiakykyä. Eikä ajatella oman siivilän kautta että hymyilyllä paha mieli kuittaantuu ja kliseillä.
Suuttumista ei kukaan ehdottanut, ennen sinua.
Taidat olla itse heikon omantunnon omaava ja harrastat sitä pätemistä. Lisäksi tykkäisit kun pätisit niin muut vain hymyilisivät ja kuuntelisivat (eli muiden silmissä hyväksyisivät kyseisen toiminnan).
Pihkat. Mitään hymyjä tai nauruja, vaan parempi on jättää huomiotta koko tapauksen. Ei edes katsele sinne päin ennen kuin tulee järkevää tavaraa suusta. Sillä siitä selviää. Jokainen kun haluaa että häntä kuunnellaan.
Ja miksi joku heti ehdotti että kyseessä on nuori miniä?
Nuoret miniät on yleensä hyvin sopeutuvaisia. Vanhat känkyt piikikkäitä ja elämäänsä kyllääntyneitä.
Pakko sanoa, että nyt on esitetty kaksi erilaista vaihtoehtoa (teoriaa) aloituksesta. Olen nähnyt tosi elämässä molemmanlaisia tilanteita. Se, että joku nokittelee ja "pistää paremmaksi" ihan kiusallaan mitätöiden aina toisen tekemiset, on todella ärsyttävää. Mutta kuten edellinen kirjoitti, joskus joku voi luulla tai tulkita jonkun kommentoinnin tuollaiseksi, vaikkei toinen sitä sellaiseksi tarkoita. Tämä on hyvin mahdollista. Ihan hyvin voi olla aloittajan omaa mielikuvitusta luulla, että toinen nokittelee, vaikka kertoo samoista asioista, mitä on tehnyt. Toisaalta on mahdollista, että asia on niin kuin yksi kommentoija kirjoitti, että toinen miniä tahallaan mitätöi aloittajan tekemisiä. Eihän me heitä tunneta, joten roikutaan vaan teorioiden varassa. Molempia esimerkkejä oikeasta elämästä löytyy.
Kun itsellä on itsetunto kunnossa, voi kaikenmaailman nokittelijoille vaan hymähdellä ja nauraa. Joskus teen itse niin, että lyön lisää löylyä kiukaaseen, kun joku alkaa nokitella. Alan oikein kehua häntä ja kannustaa jatkamaan samaan malliin ja oikein kehun, miten hieno roolimalli hän on tulevalle sukupolvelle ja hehkutan niin, että seinätkin punottavat. Jos nokittelu vielä jatkuu, jatkan kehumista yli äyräiden iloisin mielin, kunnes nokittelija tajuaa oman käyttäytymisensä.
tosi maukas keino! Pitääpä testata, jos joutuu vastaavaan tilanteeseen. Eli, ei muuta kuin "lisää löylyä" vaan itsensä korostajalle. Tajuaa tai ei, niin hommasta syntyy jokatapauksessa hyvää tilannekomiikkaa.
joista keskustellaan muuttuvat heti joksikin kilpailuksi. Vältä sen muijan seuraa,jos voit.
tämä on hyvä neuvo kaikissa elämäntilanteissa. Myös hullujen ihmisten tapauksessa.
Ei kannata vähätellä ketjun aloittajan ihmettelyä. Hänen pitäisi tulla toimeen henkilön kanssa, joka yrittää koko ajan painaa alas. Siis paskiaisen kanssa. Sairaan ajattelun omaavan. Sääliksi käy sitä toista veljeä. Voi olla kaikenlisäksi periytyvää.
Haloo? Noudatatko itse näitä aivottomia metodeitasi AINA ja KAIKEN suhteen? Siis sitten kun sulla itselläs on jonkin sortin ongelmia jollain elämän alueella? Yleensä teikäläiset syöttävät tuota yli-positiivista huttua vain muille ja lääkkeeksi muiden ongelmiin.
Mietityttää, että millaisenahan "hattarana" lähipiirisi sua pitää OIKEESTI...siis selkäsi takana? Edessä päin sinulle tietenkin HYMYILLÄÄN ja NYÖKYTTELLÄÄN "vieteripäinä". Koska kaikki tietää, ettet jaksa/kestä kuulla mitään "ikäviä" asioita.
Monet oikeat ja selvitystä vaativat ongelmat kun on niin helppo lakaista pois päiväjärjestyksestä, heittämällä tuota "ajattele vain positiivisesti"-läppää.
puuhastelevat omiaan, he eivät kiinnitä huomiota vaimoihinsa. Ja jos kiinnittävät niin se on vaan sitä "Naisten välistä huvittavaa kilpailua", mutta huvittavuus katoaa, kun totuus puolison luonneviasta paljastuu. Ehkä sokeiden pitää avioitua huijareiden kanssa.
jos olet juuri esim. leiponut ja siitä tulee puhetta anopilla kälysi ollessa paikalla niin so heti perään kälylle sinäkin olet varmasti leoponut minuan piirakkaani paremman. Eikähän hän tajua pikkuhiljaa homman nimen.
Ei kilpailija välttämättä huomaa omassa toiminnassaan mitään vikaa, vaikka hänen kansaan koittaisi ärsyttävästi lähteä kilpailemaan ja antamaan ns omaa lääkettä. Pitää vain hyväksyä, että meillä kaikilla ei ole samoja sosiaalisia lahjoja tai älykkyyttä, miksikä sitä haluaakin kutsua.
Mutta jos et ole tästä miehellesi kertonut, niin kerro. Häntä voi ihmetyttää miksi et ole halukas lähtemään veljen luo kylään.
olen itsekin huomannut veljen vaimosta "tätä vikaa" esim. jotain kun ovat ostaneet, hirveän mahtiponttisesti kehuu mitä se ikinä onkin (suorastaan leijuu). Ja veli kun yrittää jotakin sanoa, heti alkaa kuulua vierestä puhetta miten asiat "oikeasti" ovat.
Työelämässäkin törmää tähän samaan toisia vähättelevään ilmiöön, olen huomannut että usein toimii kun ei kiinnitä huomiota kun alkaa tuo em. vähättely, joskus siihen pitää tietty jotain kommentoida..
Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu, että toinen, A, saa sanoa sulle ihan mitä vaan, mutta sinä et saa sanoa samoin. Sehän olisi epäkohteliasta, koska on useita syitä, miksi toinen käyttäytyy kuten käyttäytyy, miksi A saa käyttäytyä kuten käyttäytyy. Ja näitä syitä olen kuullut paljon.
Miksi pitäisi unohtaa ja nauraa vain haukkujalle?
Koska A
-se onsun veljesi/ siskosi/äitisi
- se on miehesi vel/miehesi sisko/miehesi äiti
- sillä on ollut kurja lapsuus
- se on ollut työtön
- sillä on rankkaa töissä
- se juo, koska sillä on ollut kaikkea yllä, ja sehän on sairaus, ja sitä pitää ymmärtää
- se kiusaa, koska sillä on paha olla. Älä sano vastaan, koska riidan haastaminen on ruma käytöstä. Koeta olla parempi ihminen.
Kaikista näistä tulee itselle vain paha mieli. Kun ymmärtää kaiken, kun sietää kaiken. Kun ihminen on liian kiltti. En tarkoita, että pitää alkaa haastaa riitaa jatkuvasti. Mutta milloin itsensä puolustamisesta perhepiirissä on tullut rikosa?
"Kävin kerran armeijan bileissä Santahaminassa kun asuin Herttoniemessä, armeijan "jehu" nuori sanoi, että sotapolitiikan uhka enemmänkin Venäjä, kuin Saksa: mutta tuon ajan jälkeenpäin tienneenä, tämmöisistä epävirallisista neuvotteluista sanoisin Jukka Torpalle, että Länsimaa ja ruotsalaisnaiset suurin uhka Suomelle?
"Veljesten vaimoina joudutte olemaan paljon tekemisessä. "
Jopas sinä fraaseja keksit. Tekemisissä oleminen on vapaaehtoisuuteen perustuvaa, ei mikään velvollisuus. Vuorovaikutuksen ja suhteen laatu ratkaisee, ei sukulaisuus.
No juu, toiset ovat sellaisia kilpailuhenkisiä. On naisia, jotka nimenomaan ovat koko ajan kilpailutilanteessa toisten naisten kanssa.
Parhaiten pärjäät, kun et ole huomaavinasi mokomaa paremmaksi pistäjää. Ja so what, jos appelat sen "hölösuun" vuoksi pistävät sinut viimeiselle sijalle, niin mitään et menetä.
Ovat sitten tyhmiä hekin.
Epäilisin että tää kehuskelija on sisimmässään erittäin epävarma.. tai sitten ei.
Se ihminen ei ilmeisesti ole keskutelukykyinenkään. Hänellä on sosiaaliset taidot hukassa pahasti ja sivistyksessä voi olla pahat aukot. Jos keskustelu on pelkästään hänen paremmuudessaan, niin asia on näin. Sivistymätön moukka ja kiipijätyyppi.
Hyväksy hänet sellaisena. Pidä keskustelun taso mahdollisimman tyhmänä, muuta hän ei tarvitse, tyyliin: mikä on kivoimman värinen luomiväri, tai mikä on kivoin koirarotu, mikä sun lemppariväri on.
Huomaat että häneltä saattaa tulla juttua kummasti.
eikä todellakaan ole yhtään aihetta, josta voisitte keskustella? Musiikki, politiikka,julkkikset,kotieläimet, ruoan laitto...??? Eikö yhtään yhteistä mielenkiinnon aluetta löydy?
Edellinen vastaaja ehdotti, että ottaisit keskustelussa ylimielisen asenteen. Itse sanoisin, että yritä löytää aihe, josta olette molemmat aidosti kiinnostuneita, ja josta puhuminen on makuasia eikä tietokilpailu.
Oletko tullut ajatelleeksi, että olet itse saattanut aiheuttaa tilanteesi tekemällä kälysi hermostuneeksi? Oletko rakentanut muurin ympärillesi, ja näyttänyt ilmeilläsi kälyllesi, ettet voi sietää häntä? Onko kälysi myös nuorempi kuin sinä?
jos jättää koko lapsellisen käyttäytymisen huomioimatta niin jättää koko touhun. On vain oma itsensä ja antaa toisen pyörittää omia kuvioita jos tahtoo. Reagoiminen vaan luulisi ylläpitävän sitä koska sitähän juuri haluaakin. Ja miksi ihmeessä pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa jos ei tule läheisemmin toimeen toisen miniän kanssa? Vaikka kuinka on samaa perhettä niin kuitenkin kaikki on aikuisia omasta elämästään määräviä ihmisiä ja huono homma jos pistää velvollisuudentunteen pyörittämään kulissia.
tuo sama ihana tytsy pölyhuiskan kanssa sateenkaaren väreissä..., hih! Ihana!
hyvä havainto. taitaa loppua kuvapankista ruudut.
Tuttu juttu, minulla on lisäksi se ongelma että myös mieheni veli, sisko ja siskon mies kilpailee "äitin ja isin" huomiosta.
Selviytymis vinkkejä; 1. Menkää kylään yllättäen soitatte tuntia ennen ja sanotte että tulette pistäytymään ihan vähäksi aikaa vaikkakin kannattaa varautua että pistäytyminen venyy koska appilassa olo maistuu paremmalta kun ei tarvitse kilpailla. 2. Kysy suoraan, tilanteessa jossa kerrot vaikka että pesit ikkunat ja alkaa paremmuus taistelu toiselta osa puolelta että onko jokin ongelma tms kun pitää joka kerta laittaa paremmaksi. Kyllä ne vanhemmat ovat jotain huomanneet koska sinäkin olet.
Siinä parhaimpani. toivottavasti joku saa näistä apua tai aihetta äristä takaisin päin :D
erittäin tuttua.. samanlaista.. toinen miniä kiikuttaa anoppiaan kaupoissa ja muutoinkin mielistelee mielimäärin, ihan oksettaa :(
minulla on vuosikymmeniä ollut tosi hankala mieheni veljen vaimo. Hän suhtautui alusta alkaen meikäläiseen aivan alentuvasti ja näyttää sen kaikessa. Anoppiani hän komentelee, tosin myös järjestää tämän elämää vanhukselle helpommaksi. Aina meille tullessaan tämä kälyni tutkii tarkasti asuntomme ja huomauttelee, jos ei ole tarpeeksi siistiä. Onneksi hän asuu kaukana ja käy meillä harvoin.
niin kuin kirjoitit. Mutta hieman ihmetyttää, että kolme ihmistä käyttäytyy väärin ja sinä yksin olet oikeassa.
Olisiko kuitenkin niin, että olet ihminen joka viihtyy valokeilassa eikä ymmärrä huomion jakamista? Oletko mahdollisesti perheen ainoa lapsi? Ei ole kovin hyvä juttu, että et yritä tulla miehesi muun perheen kanssa toimeen vaan päädyt välttelemään heitä. Tämän kyllä huomaa myös appivanhemmat. Ilman muuta sinun on opittava jakamaan huomiota. Appivanhemmat kun varmasti tulevat jatkossakin huomiomaan omat lapsensa ja sen ei pitäisi olla sinulta pois. Ei sinua jalustalle nosteta. Tällä tavoin teet itsestäsi juuri sen epämieluisan miniän, kun pidät itseäsi muita parempana ja tärkeämpänä.
Äääh miten yksisilmäistä keskustelua.
Mitä pahaa tuo toinen miniä tekee, jos "kiikuttaa kaupoissa" tms? Hän saattaa olla sellainen persoona ja tekisi tuota ihan ilman muitakin miniöitä. Pitäisikö hänen olla tekemättä mitään ystävällistä anopilleen vain, koska toinen miniä ei tee sellaista??? Eihän aina voi elää niin, että miellyttäisi kaikkia! Kyllä hyvää saa tehdä aina. Mikä sitten on "mielistelyä" on kovin veteen piirretty viiva ja toisella miniällä voi olla tällainen olo jo pelkästä huonosta omastatunnosta tai huonommuuden tunteesta toisen edessä. Ei tämän toisen tarvitse olla kuin toinen! Tee itse niin kuin itsestä tuntuu ja anna toisen tehdä niin kuin hänestä tuntuu!!!
Tää Suomi on kyllä vertailua ja kateutta pullollaan ja hyvistäkin teoista joutuu näköjään tuomiolle.
Ap:lle vinkiksi, että ole vaan oma itsesi, kyllä anoppi varmaan arvostaa omalla laillaan teitä molempia. Kilpailuasetelmaa ei ole oikeasti, jos et sellaiseen mukaan lähde!
Niin se vaan menee! Veljet on veljiä keskenään ja siskot on siskoja keskenään, sitten kun kun tullaan siihen ikään, että kuvioon tulee tyttöystävät ja poikaystävät pakka sekoittuu. Ja se onkin sitten jo aivan eri juttu veljien vaimot ja siskosten miehet! Avainasemassa on anoppi ja appi puolin et toisin, heidän pitää nähdä metsä puilta ja olla niiko ei oliskaan! Ajan myötä kaikki löytää paikkansa "uudessa yhteisössä" ja se joka erottuu muista elikkäs ei oikein sovi yhteisöön tullaan kyllä hyväksymään sellaisena kuin on. Tietty sehän on selvää, että pitkässäjuoksussa koko suku nimeää sopeutumattoman omalla lempinimellään ja hyväksyy hänet semmoisena kuin on. Pahinta tämä on tietenkin sen miehelle/vaimolle kun ajanmyötä huomaa, että kenenkäs kanssa sitä tulikaan mentyä naimisiin! Liitto joko kestää tai ei ja jos ei kestä niin syykin on jo suvulle valmiiksi selvä, joten silloin vain todetaan, että olihan se jo ihan alusta saakka hieman sitä ja tätä, että tätä kyllä tiedettiin odottaa. Kannattaa elää omaa elämäänsä niin hyvin kuin taitaa ja jos toiset yritää sekoittaa toisten elämää kannattaa miettiä, ettei itse ole vaan se suvun "lempparinimi"!
noinkin vähäpätöinen asia jonka voi minusta sivuuttaa ihan mainiosti. jos toisen täytyy saada kokoajan selvittää että kyllä minä mutta ei tuo asenteella itseään niin anna mennä vain. luultavasti anoppisikin on huomannut tämän "voitelun" mutta ei puutu siihen mitenkään ettei loukkaisi toista.
sinä voi jättää tämän kaltaiset henkilöt ihan omaan arvoonsa. toimii meillä, mutta se onkin sisarjuttuja taas.. mut perusteet melkein samat.
että ollaan kuitenkin ihan hyvissä väleissä kun niitäkin on aika paljon jotka ovat riidoissa eivätkä näe sukulaisiaan oikeastaan koskaan.
sukulaisten suhteen olisi parempi pysyä etäväleissä, mutta juuri ne änkeävätkin kylään
vaikka väkisin.
ole mikään pakko vierailla kälysi kotona. Sitä paitsi veljekset voisivat tavata toisiaan missä vain, ei sen tarvitse olla kahden pariskunnan vierailu.
Mitä mieltä muuten miehesi on veljensä vaimon käytöksestä. Tukeeko hän sinua?
Kilpailuttaminen on tätä päivää!
huomattu. Meillä on silleen että huomattavasti rikkaamasta perheestä tuleva vaimon siskon vävy on tyyppi jota paapotaan oikein urakalla. Ja heidän koirat mm on tärkeämmässä asemassa näille "appiloille" kun meidän lapset. Rahalla saa ja......
Itsellä on 2 miniää sekä 2 sulhasmiestä.
Joka kerta, kun he tulevat joko yhdessä tai erikseen mökille tai kylään, keksin kyllä tekemistä.
Mikäli työ ei maita, ei yösijaa tai ruokaa tipu.
Lisäksi tehostan työn laatua vihjaamalla toisen kenties pystyvän parempaan tai tarkempaan jälkeen. Näin he pysyy ruodussa erittäin hyvin.
Ensi viikonloppuna on tulossa mökille väkeä. Halkoja pitää pilkkoa 5-10 kuutiota, talvi tulee kohta. Lisäksi mökki pitää maalata. Naisväki auttaa, myös keittiössä.
Mielestäni tämä tapa on erittäin yleistä, jopa suositeltavaa.
Opiskele ja hanki hyvätuloinen työpaikka. Ymmärrän anoppiasi sekä appeasi oikein hyvin. Rupusakki on perinteisesti nukkunut ladossa..
Tuota viestiä ei ainakaan kirjoittanut kukaan kovin sivistynyt henkilö...
Omaa sosiaaliluokka-ahdistustaan taisi purkaa mokomalla bittisaasteella.
ei aina takaa elinikäinen opiskelukaan. Ei tässä nyt itsekkään mitään sossun varassa kulkijoita olla. On omakotitalot ym mutta toisella vaan yritysmyynnistä miljoonia. Siinä se ratkaiseva ero.
Ai sä oot semmoinen vanhan ajan riivinrauta, oikea belokvardiskaja (valkokaartilainen)riistäjä, jonka takia anopit ovat niin huonossa maineessa! Niinkuin mun Iisalmen mummo.
Onko sullakin suosikkijärjestelmä?
Siltä varalta, että sulla olis kolmaskin tytär ja vielä hyvän näköinen, viitsisitkö laittaa sukunimesi ja seudun tai paikkakunnan, niin etten sekoa Teidän sukuun?
Mä luulen, että ihmisillä on muutakin tekemistä ja muitakin velvoitteita kuin (,mitenkähän tämän nyt ilmaisisi,) nuolla Teidän persettänne ja ylläpitää laiskojen vanhojen pierujen elintasoa nuorten kustannuksella.
Palkkaa firma halkojes tekoon, saat kotityövähennyksen, saakelin k-pää, jos et ole itse tätä edes miettinyt.
Sekä kuole syöpään pian!
Äläkä väitä, että sulta jää perittävää, sun pikku paskas, mitä lie, menee vähintään puoliks (itsekkäästä ajattelustas ajattelin, että äijäs ei ole maisemissa) eli ei minnekään ja verottaja huolehtii lopuista. Tuollainen kapitalistiksi halunnut saita ei varmaankaan ole mitään lahjoituksia antanut nuorille, koska oli sotien jälkeen niiin köyhää?
Melkein sääliks sua käy, kuka suakaan huolii, varsinkaan "arvoinen"?
ja appilaan eri aikaan, kuin miehesi veli vaimoineen.
Luin joskus kirjan joka aukaisi silmäni katsomaan ja näkemään miten toiset yrittävät aina "myydä" jotain toisille. Ja paljon muutakin mikä auttoi minua katsomaa toisten ihmisten käyttäytymistä määrätyissä tilanteissa. On toi muitakin eeppoksia ihmismielestä ym...
Nyt en muista sen pienen, lyhyen kirjasen nimeä tarkkaan. Mutta olikohan se jotain " muinaisten Atseekki-intiaanien 3(4) elämän viisautta"
Ainakin minun kohdalla tuo kirjanen toimi sillälailla, etteb ottanut pahaksi enään toisten manipuliointia, yleensäkään toisten ihmisten Negatiivistä asennetta, tunnetta mitä jakavat eli "myyvät" ympäriinsä toisille ihmisille.
t. Otto :)
tuo mainitsemasi kirja. Yritämpä hakea kirjastosta. Kaikenlaista manipulointia ja narsismia tuntuu olevan kovin paljon liikkeellä.
t: Tenhu;)
minulla myös oli vastaavanlainen tilanne edellisessä suhteessani.en myöskään tullut toimeen mieheni veljen vaimon kanssa.minun kohdallani tilanne ajautui siihen etten enää käynyt heillä kylässä,mieheni kylläkin kävi.enkä myöskään anoppilassa samaan aikaan.ei ollut silti helppoa sekään,vaikeaksi meni jos oli pakko olla tekemisissä vaikkapa joulut tai jotkut sukujuhlat.yritin joskus myös selvittää välit tämän toisen miniän kanssa mutta eihän siitä mitään tule jos toinen omasta mielestään on täydellinen...jaksamista vain sinulle pauliina_^^!!
Sinun kannattaa ottaa asia huumorilla, koska sitähän tällaisesta tilanteesta roppakaupalla löytyy. Jos asia sinua kovasti vaivaa, suunnittele hyvä provo, jolla saat asianomaisen naurunalaiseksi. Jospa hän sitten huomaisi itse käyttäytymisensä typeryyden.
Teillä on sinällään helppoa se vielä. Minulla on se tilanne, että en tule veljeni vaimon kanssa oikein toimeen. Veljeni vaimo on mustasukkainen, jos keskustelen veljeni kanssa. Myös hän vastaa veljeni gsm-puhelimeen soittaessani siihen. Toivottomia tapauksia
veljesi antaa vaimonsa vastata puhelimeensa. Minä en suostuisi ikinä moiseen. Liian dominoivaa käytöstä mielestäni...
siellä anoppilassa olette niin on päällimmäinen puheenaiheko teillä on se että mitä on viimeksi tullut tehtyä?...........käläkäläkäläminä teinsitä........käläkäläkäläniinminäkinmuttapaljonparemmin..........mökömökömökö........
akat on akkoja ja riitelee ja ovat mustasukkaisia. Kun taas kerrot, että veljet tulevat hyvin toimeen. Niinhän yleensä miehet! Naisilla geeneissä jo kateus ja luulee olevansa sekä tietävänsä kaiken eli suunapäänä joka paikassa!
Naisten heikkous ja turhamaisuus ja se on tiedetty asiass kuin asiassa!
Mielestäni itsestäänselvä asia ja turha tänne edes tuollaista jaaritusta kirjoittaa!
Keskustelkaa sielä anoppilassa se asia selväksi niin eiköhän asiat tule kohdalleen!
Parempi keskustella kasvotusten kun itkeä täällä yleisönosastolla!
Että sitten teikäläinenkin oikein otti asiakseen kirjoittaa kommenttia tänne näistä naisten turhista murheista ja valituksista...niin, ja sitä ennen UTELIAISUUTTASI lukea päräytit koko viestiketjun läpi :-DDD
Eiks sulla TODELLAKAAN ole TÄRKEÄMPIÄ ketjuja luettavana?! Ja kommentoitavana....
ihmettelen itsekin lukemaasi tekstiä?
Kirjoituksesi ei vastaa ydinkysymykseen ja on ihan sitä mitä kirjoitin naisten turhanpäiväisistä kitinöistä!
Se on oma kantani tässsä asiassa!
Mutta missä on sinun oma näkökulmasi asiaan!
Miten omien ketjujesi tärkeys. Ymmärsitköhän nyt koko asiaa!
Kommentoit mutta, et asiaa mitä käsitellään!
No, siinähän siten ihmettelet! Sitä tässä maailmassa riittää!
Tosin tuo sinunkaan "vastaus" ja etenkään sen TODENPERÄISYYS (ihan tutkittu juttu, vai?) alkuperäiseen viestiin ollut kummoinen, mutta...ilmeisesti mielestäsi kovinkin kattava ja tyhjentävä?
Siis se, että " Naisilla GEENEISSÄ jo kateus ja luulee olevansa sekä tietävänsä kaiken eli suunapäänä joka paikassa! Naisten heikkous ja turhamaisuus ja se on tiedetty asiass kuin asiassa! Mielestäni itsestäänselvä asia ja turha tänne edes tuollaista jaaritusta kirjoittaa! "
KILI, KILI, KILI!
HERÄTYS!!!!!
No onpas kälystä touhuu!
Minulla on myös käly, joka on kilpailuhenkinen ja huomionkipeä. Appivanhempien suosiota hän hakee hyysäämällä ja hössöttämällä heidän ympärillään ja korostamalla itseään, myös eri tavoin vähättelemällä minua ja järjestämällä minua syrjemälle. Mutta eipä haittaa, vaikka noin näkyvä kilpailunhalu ärsyttääkin. Minulle ei appivanhempien hyväksyntä ole tärkeä asia, enhän ole heidän kanssaan naimisissa, ajatelkoon minusta mitä tahtovat.
Minulle sopii pitää välit etäisinä enkä halua heitä tiiviisti elämääni. Miehen takia haluaisin kuitenkin pitää yhteyden hänen perheeseensä, ja joskus myös vähän haikeana seuraan sukuja, joissa veöjesten perheet seurustelevat lämpimässä hengessä keskenään - se merkitsisi minulle enemmän kuin suhde appivanhempiin. Mutta tätä kälyä on turha yrittää lähestyä, olen kai hänen mielestään vaarallinen vastustaja, joka voisi viedä häneltä huomiota tai jotakin --- mitä ihmettä se voisi olla?
Miehesi kannattaa vaihtaa sinut sopivampaan kumppaniin, sukua silmälläpitäen.
Mieheni veli teki samoin, nyt kaikki tulee toimeen ja lyyti kirjottaa ;-D
Voin kuvitella että sinusta tuntuu pahalta. Itse olen ollut kohta 18vuotta samassa suhteessa, vaikka olenkin vasta 34vuotias. Meillä on kaksi ihanaa yhteistä lasta. Miehelläni on pikkusisko ja pikkuveli. Siskolla on yksi lapsi, joka on vanhempi kuin meidän lapsemme. Tämä lapsi on aina ollut anopilleni tärkein lapsenlapsista. Sen huomaa päivittäin kun on anopin kanssa tekemisissä. Anoppi jopa soittelee minulle ja kertoo tämän lapsen touhuista, kuin lapsi olisi hänen omansa. Miehen sisko on yksinhuoltaja, ollut jo tämän lapsen vauva-ajoista lähtien. Ehkä siinä on syy tähän "paapomiseen". Se on ärsyttävää, mutta en anna sen häiritä meidän oman perheemme elämää. Mieheni veljellä ja hänen vaimollaan ei ole vielä lapsia, mutta voin kuvitella että he ovat myös joskus anopilleni tärkeämpiä kuin meidän lapset. Veljen vaimo on myös anoppini mielestä fiksu, filmaattinen ym. Aluksi nämä asiat ottivat aivoon totaalisesti, mutta eivät enää vuosiin touhua katsoessani. En sano sitä että sinun pitäisi kymmenen vuotta katsoa sivusta ennen kuin helpottaa. Sanon vaan että ole oma itsesi, älä välitä muiden pätemisistä tai siitä oletko anopillesi tärkeä, vai etkö. Miksi vaivata mieltään tuollaisilla asioilla, kun elämässä on muutakin tekemistä. On ihan sama loppupeleissä mitä se anoppi sinusta (ja sinun siivoamisista) ajattelee. Tärkeintä on että miehesi rakastaa sinua ja sinä häntä. Te olette teidän perhe. Ei itseään kehuva toinen minijä. Nauti ihanasta miehestäsi, joka arvostaa sinua itseäsi, eikä joutavaa pätemistä!! Jos anoppi tai appi eivät näe kaiken kehumisen ja mielistelyn taakse, se on heidän häviönsä!! Mitä yhteyden pitoon tulee, kyllä se miehesi osaa olla veljensä kanssa ilman teitä naisiakin. Pakko ei ole pitää kenenkään kanssa yhteyttä jos ei niin halua. Eräs viisas sanoi minulle kerran: "Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta toimeen on tultava!" Sitä neuvoa olen käyttänyt ja toimii erittäin hyvin!! ... myös niihin jonkun mainitsemiin työkavereihin!! Hyvää ja aurinkoista kesää sinulle ja miehellesi!! Terveisin: yksi minijä
Anoppi kehuu yhtä lapsistaan maasta taivaisiin ja kaikki muut ihmiset eivät hänen silmissään tunnu olevan mitään. Olen jo aika väsynyt moiseen touhuun. Yksinkertainen ratkaisu on löytynyt: käyn mahdollisimman vähän anoppilassa, oikeastaan vain juhlapäivinä. Minun kustannuksella ei kyllä aleta toisten itsetuntoa pönkittämään.
eikö teillä tosiaan ole muuta keskustelemista kuin kuka milloinkin on leiponut tai pessyt ikkunat? Jos sinä Pauliina siitä aina kerrot niin ei ihme että toinen pistää puolestaan kortensa kekoon. Lukekaa joskus kirja ja keskustelkaa siitä, tai maailman tapahtumista...
Miehesi veljen vaimolla on selvästi heikko itsetunto, eiköhän anoppisi ja appesikin ole tämän huomanneet.
Itsellä on vaimon siskon mies samanlainen.
Ostin Jaguar X-typen, johan tämä hanslankari löysi jotain moitittavaa, tosin ainoastaan radiosta. Olisi pitänyt olla Alpine.. Sanoin tälle vesselille alpineiden seuraan kuuluvan myös karvanopat. Kysyin, löytääkö hän karvanoppia autosta? ;o) suosittelin hänen hankkivan nopat alpinensa seuraksi corollaansa.
Muutenkin tämä hissukka on joka asiasta kateellinen. Onneksi anoppi ja appi ovat sen huomanneet, jopa asiasta maininneet.
Kaiken kukkuraksi tämä tampio on 40v..
Onneksi olen tämän kaverin juttujen suhteen tietoinen, mukava on kuitenkin heittää vastapalloon toimiva piikki.
Tuntuu olevan vastaavanlaisia tilanteita useammassakin perheessä.
Itselläni on kilpa-asetelma siskoni kanssa. Siskollani tuntuu olevan aina pistää paremmaksi juttuun kuin juttuun. Samoin hän pistää myös "huonommaksi". Eli jos minulla on jokin asia vähän pielessä, niin hänellä on vielä enemmän pielessä.
Mutkien kautta olen saanut myös kuulla, miten hän puhuu minusta ja siitä kuinka minä olen saanut aina kaiken ja hän ei mitään. Taitaa siskoltani unohtua ne, mitä hän on saanut vanhemmiltaan keskittäessään kaiken tarmonsa siihen, mitä minä olen saanut.
Emme oikeastaan enää edes tule toimeen keskenämme. Sen verran on kateus myrkyttänyt toisen mielen.
Mitä tahansa teetkin, et koskaan voi miellyttää kaikkia. Varsinkaan niitä, jotka ovat päättäneet lähteä kilpajuoksuun kanssasi. Voit lakata itse kilpailemasta, mutta toinen jatkaa kilpailua siitä huolimatta.
Mahdotonta on myös miellyttää niitä, jotka ovat vain päättäneet olla pitämättä sinusta. Heille teet aina väärinpäin vaikka tekisit asiat miten päin vaan. Parasta on yrittää toimia, niin kuin haluaisi että itseä kohtaan toimittaisiin ja pitää omatunto puhtaana. Kostamaan ei kannata lähteä, siitä saa vain itselleen kurjan olon. Toisen oikut ja kiukut on helpompi kestää, kun tietää itse toimineensa oikein niin hyvin kuin on pystynyt.
puolikas kumpaisellekkin,saha vaan käteen ja kattokaaki,että menee tasan,maata kaatava onkelma ratkeaa.
Mitä te riitelette, sukulaisten kanssa, laittakaa välit poikki, pääsette paljon helpomalla.
Vai on jotakin jaossa ??????
Itsellä on kuollut kaikki sukulaiset, muutamaa etäistä lukuunottamatta. Vaimoni on Meksikosta, jossa hänellä on sukua. Välimatka pitää huolen, ettei naamataulut pääse häiritsemään liiaksi.
Ei ole pakko olla tekemissä, jos ei kemiat pelaa, olipa sitten sukuun kuuluva tai ei.
Sukulaisista ynnä vastaavista on usein eniten riesaa.
Ystävät voi onneksi valita ihan itse.
Samankaltaisia tilanteita tuntuu olevan yllättävän paljon. Myös itse olen joutunut osalliseksi vastaavanlaiseen tilanteeseen. Tosin sillä erotuksella, että tämä kyseinen naisihminen, puolisoni veljen vaimoke, on julistanut "avoimen sodan" minua vastaan. Minun nimeni mainitseminen hänen läsnä ollessaan on kielletty, en myöskään ole tervetullut heidän järjestämiinsä sukutapaamisiin. Suvun kesken on yleisesti tiedossa, että tämän kyseisen naisihmisen on erittäin vaikea tulla toimeen muiden naisten kanssa, eikä hänellä ole lainkaan naispuolisia ystäviä.
Puolisoni kanssa päätimme yhdessä, että antaa tyttösen taistella yhden naisen sotaansa yksin. Me emme lähde siihen mukaan. Muuhun perheeseen meillä on todella hyvät ja lämpimät välit, heitä tapaamme täysin normaalisti. Sukutapaamisiin joihin minä en ole tervetullut, puolisoni ei tahdo mennä. Puolisoni tukee minua täysin, itseasiassa hän tuntuu olevan asiasta kiukkuisempi kuin minä itse. Surullista tietenkin on, että veljekset eivät juuri tapaa toisiaan, sillä tämä neitokainen on äärimmäisen määräilevä ja mustasukkainen puolisonsa suhteen. On kuitenkin veljen oma valinta toimia näin ja alistua tämän naisen vaatimuksiin, sille ei voi mitään. Se täytyy vain hyväksyä ja hänen valintaansa kunnioittaa.
Ihmissuhteissa ei koskaan voi muuttaa kuin itseään. Joku jo aiemmin kirjoitti, että kaikista ei tarvitse pitää mutta kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen. Olen asiasta täysin samaa mieltä. Jos joudumme jostain syystä samaan tilaan, voin hymyillä ja nyökätä tervehdykseksi, mutta koska hänen kanssaan toimeen tuleminen edellyttää keskustelun välttämistä, vältän sitä. Toinen "motto", jota pyrin toteuttamaan, niin surullista kuin se ehkä onkin, on että jollet voi saada rakentavaa ihmissuhdetta, on parempi olla olematta ihmissuhteessa lainkaan.
Jaksamista sinulle Pauliina.
ja tekee mitä osaa ja haluaa,ja muista kehua itseäsi mikä kuulostaa tyhmältä,mutta harvemmin tulee kukaan kehumaan toisen jälkeä...otin itte sen kannan,ja kehuin muiden kuulleen itseäni..toteamalla,että kyllä ... teit taas hyvän työn...!
ei sun tarvi mielistellä,olla sen suosikki,kun on vain niin että toimeen tulee... Ja voit sil anopil sanoa et tuo taitaa osata asian paremmin joten ei mun tarvi varmaa yrittää...
mulla oli ex-hössöttäjä.mul tuli uus kuvioihin,ni se alko vertaamaan edelliseen...sitten mä miehenä pamautin äitilleni asian:ei meidän ole pakko täällä käydä jos olemme vertailunn kohteena ed suhteelle... jo loppu kitinät. jaksamista:M24
viimeiseen virkkeeseesi. Turha stressata jos ei
kerran synkkaa. Toivoton yrittäminen vain kuluttaa voimia.
no pakkoko sinun on roikkua joka paikassa miehesi kanssa.anna miehen mennä rauhassa veljellensä ja tee sinä jotain muuta mukavaa sillä aikaa mistä itse pidät.
olen aivan varma siitä että anoppisi ja kaikki muutkin näkevät myös tilanteen. Ainakin jokainen aikuinen ihminen. Eli haluan tavallaan sanoa että pää pystyyn ja anna toisen olla arvossaan. Minulla ollut tavallaan samoja asioita ja tiedän että se on välillä tosi sietämätöntä. Mutta toivon että sinulle tuli hyvä olo edes siitä että tiedät ihmisten näkevän asiat. Sinä et muutu huonommaksi sillä että toinen kerskailee.. usein varmasti turhaan. Hyvät kesän jatkot, iloista mieltä ja askellusta niin jaksat eteenpäin.
Anoppina vastaan sinulle. Kyllä tuon huomaa heti miten yritetään ikäänkuin ajaa toisen ohi ja olla parempi kuin toinen.
Sinun ei tarvitse olla ollenkaan huolissasi tästä toisesta miniästä. Anoppisi on varmasti tuon huomannut, eikä taida juurikaan siihen reakoida? Harmi vaan, kun tuo "kilpailutilanne" kiusaa ja harmittaa sinua. Anna asia olla ja elä aivan omaa elämääsi ja toimi kuten ennenkin. Aikanaan kilpailutilanne loppuu, jos appivanhempasi eivät siihen mitenkään reakoi.
no mulla myös miehen avokki tuntuu olevan välillä lekuri,koska tuntui tietävän e-pillereideni käytön jätettyäni,milloin olen raskaana!tuntuu muutenkin olevan parempi.eipä tuo miehenkään veli oikein kiva ole.häntä pitäisi kuskata krapulassa paikasta toiseen,vaan itse hän ei moiseen alennu vastapalvelukseksi!yms muuta jeesausta.uskon,että iän karttuessa ylpeys karisee heiltä!onhan mieheni veli meitä viisi vuotta nuorempi,puhumattakaan avokistaan.nykyään en edes tervehdi kumpaakaan ja hyvin on mennyt!!!suhteen alussa huomasin myös sen ,että anoppini kohteli rahallisesti runsaskätisemmin tätä nuorempaa veljeä.kerran puhuimmekin lasten eri-arvoistamisesta hänen kanssaan ja simsalabim alkoi rahallista apua tulla myös miehelleni.mutta anoppi onkin jo eri tarina kerrottavaksi!kuten sanoin annan nuorison "kypsyä" rauhassa!kyllä se ikä tekee tepposet eli viisastuttaa.
sitä älykkääksi ;)
En tarkoita etteikö miehilläkin heittäisi omalla tavallaan, mutta juuri tuollainen käytös on mielestäni tyypillistä monille naisille. Saisivat monet naiset hävetä lapsellisuuttaan. Tosin nykyään olen yrittänyt olla ymmärtäväiseni tuollaista temppuilua kohtaan, koska en ole varma voiko asianomainen käytökselleen paljonkaan. Näyttää päällepäin niin holtittomalta, aivan kuin ei olisi ketään ohjauspöydän edessä ja tunteet pyörittäisivät koko ihmistä.
>monet naiset hävetä lapsellisuuttaan.
Siinäpä oiva esimerkki kuvatun käytöksen perimmistä syistä: häpeään kasvattaminen. Kun kaikessa on vain häpeää, niin itsekin on arvoton. "Nimetön" kasvattaa juuri aloittajan kuvaamia naisia.
Itsekkäät ihmiset saisivat luvan painua helvettiin. xP Kuka niiden kanssa haluaa elää?
Minä sain kilpasiskon suun suppuun samanlaisessa kälykisassa miellyttävällä tavalla. Ja niin että säästin kasvoni appivanhempieni silmissä silti ja vieläpä arvostusta saaneena... Keinoni oli seuraavanlainen:
Kun tiesin että kälyni kyläilee appivanhemmillani samaan aikaan ja edessä on taas metrillä paremmas laittamista, niin aloitin jo edeltä käsin kertomaan appivanhemmilleni mitä olen tehnyt ja jne. samaan henkeen kerroin että kälyni varmaan oli myös tehnyt ja ollut ja mennyt mutta aina muistin loppuun nauraen ja vitsin säestämänä lisätä kohdan, että kyllähän se käly itsekin kertoo kunhan minä jutun aloitan ja näinhän kälyni sanoo tai näinhän se on kuitenkin tehnyt jne. Kun sitten appelassa oltiin ja päivä kului niin appivanhemmatkin huomasivat, että asiat ja jutut menevät juuri niinkuin kerroinkin aikaisemmin ja alkoivat laittaa merkille kälyni pätemisen tarpeen. Tästä sitten tulikin appivanhempieni ja minun välinen hymyilyn aihe hyvässä mielessä ja kaikki osasimme odottaa ja hyväksyä kälyni käytöksen paremmin. Ja minua ei risonut enää niin koska olin saanut appivanhemmatkin huomaamaan minkälainen tapa kälyllä oli. Jotkut voivat sanoa tätä mustamaalaamiseksi minä sanon sitä paremminkin katsomaan auttamiseksi...
siis se toinen on vaan pikkumainen tai horoskoopiltaan leijona tai jousimies...;)
Kovin negatiivisia vastauksia olet saanut: vältä kälyäsi, tee hänet naurunalaiseksi yms. Jotkut jopa julistavat kälysi suoralta kädeltä patologiseksi tapaukseksi. Miehesi on kuitenkin läheinen veljesi kanssa etkä varmaan kokonaan voi välttyä kanssakäymiseltä ko henkilön kanssa. Kokemukseni mukaan omaa suhtautumista kanssaihmisiin auttaa monesti, jos pystyy hiukan asettumaan toisen ihmisen asemaan. Ehkä kälysi on vain epävarma ja pelkää ettei anoppi arvosta tai hyväksy häntä ja siksi käyttää läsnäollessasi hyväkseen tilaisuutta todistella anopille ja kelpoisuuttaan. (Anopit voivat myös joskus olla ilkeitä miniöilleen!) Mitäpä jos sanoisit joskus jotain myönteistä kälyllesi tai vielä parempi, kehuisit häntä anopin läsnäollessa. Jokaisessa ihmisessa on varmasti jotakin hyvää, jotakin mitä hän osaa tms. Jos et keksi muuta kommentoi vaikkapa että hänellä on tänään kiva kampaus tai asu (älä kuitenkaan sano asioita joista et oikeasti ole sitä mieltä), Jos lähestyt kälyäsi negatiivisin ennakko-odotuksin (kateellinen, rasittava, sairaalloinen persoona jne...), tuntee hän olonsa kanssasi todennäköisesti entistä surkeammaksi ja yrittää itsekehulla kompensoida tilannetta. Muutaman arvostavan sanan sanominen ei varmasti ole sinulta itseltäsi pois! Kokeilepa. Kyvykkäänä ihmisenä pystyt ehkä myös johdattelemaan keskustelua muihin sinua kiinnostavampiin aiheisiin.
Mitä ihmeen väliä sillä on sinulle jos toinen miniä vaikka seisoo päällään anopin edessä, omapahan on asiansa. Minulla on mukava anoppi ja välit ovat aina olleet OK ilman mitään mielistelyjä tai esitystä puoleen tai toiseen. Kälyäni en välittäisi nähdä mutta siedän sen verran kuin on pakko. Se että kälyni on mielestäni täysi ääliö on taas oma asiani eikä siihen ole tarve sotkea muita. Kälyni saaa ihan vapaasi valehdella ja vinoilla, olen jo vuosia antanut kaiken mennä ohi korvien enkä anna hänen provosoida minua. Nainenhan on oikeasti ihan säälittävä yrittäessään pitää kulisseja yllä. Kälyni ja anoppini välit ei kiinnosta. Jos kälyni katsoo asiakseen "nuolla appivanhempien pe..settä" ja haukkua minua niin siitä vaan, ei purista. Eivät appivanhemmat nyt niin tyhmiä ole etteivät näkisi missä mennään.
Aivan!! Me ihmiset olemme kaikki erilaisia. Käytäydymme ja reagoimme ympärillä oleviin ihmisiin, sukulaisiin, ystäviin ja työtovereihin, lapsiin,naapureihin listaa voisi jatkaa lopettomiin.
Hyvin erilaisesti. Meistä myös ajatellaan erilailla. Mitään syytä, muuttaa itseään ei ole. Ole vain oma itsesi.
Ei pidä aliarvioida muiden ihmisten kykyä arvioida meitä. Kyllä appesi ja anoppisi sinut hyväksyvät juuri sellaisena kun olet, älä välitä muiden sukulaisten käytöksestä.
Ja jos, ei oikein tule toimeen ihmisen kanssa. Niin, mikään pakkohan ei ole. Tee myös miehellesi selväksi että, tunnet olosi vaivaantuneeksi kälysi seurassa. Ei sinun sisäinen maailmasi yhteen ihmiseen kaadu.
Itse on nähtävä myös itsestään hyvät puolet. Ällötkin puolet itsestään pitää jokaisen kestää. Niitä meissä on jokaisessa. Turha itsesääli pois, ja katse eteenpäin. Elämä on elämistä varten meille jokaiselle annettu. Nauttikamme siitä.
Heips ap!
Aika ärsyttävä tilanne sinulla. Itse olen vastaavissa tilanteissa ollut puhumatta sellaisista asioista, joita molemmat tekevät esim. leipominen. En lähde mihinkään kilpailuun paremmuudesta enää kenenkään kanssa. Jos miniäsi siis sanoo, miten paljon enemmän on siivonnut, niin vaihda puheenaihetta ja puhu vaikka maailman politiikasta tai asioista, joista tiedät ettei hän tiedä tai ole kiinnostunut :) Se on hyvä keino hiljentää tuollaiset pätijät.
Nykyään vain naurattaa/säälittää tuollaiset lapselliset ja epävarmat ihmiset (ovat muuten useimmiten naisia!), se on niin läpinäkyvää ja varmasti appivanhempasikin sen huomaavat. Tsemppiä!
Ei ole pakko olla aina mukana joka paikasssa . Mies voi käydä veljensä luona yksinkin joskus , jos eivät asu ihan kaukana . Jos luonteet eivät sovi yksiin , on parempi tavata vain vähän . Kotonanne voi lankosi pistäytyä ilman vaimoaankin . Pois vetäytyminen seurassa ollenkin käy , antaa toisten hallita areenaa , niin ei tule kilpailua . Kateus voi olla takana , alemmuden tunto tms. Voi pitää keskustelun neutraalilla tasolla jne . Veljekset ovat tärkeitä toisilleen , tukiverkkoa ja sinä voit kärsiä miehesi tähden näitä vierailujakin , jos rakastat miestäsi . Pidä kuitenkin puolesi .
Aivan sama tilanne kuin itselläni. Tykkään hössätä kotonani, mutta anoppilassa väistän takavasemmalle toisen miniän ja anopin tiukkojen kriteerien tieltä. Enkä voi käsittää sitä miksi naisten olisi aina katettava pöytä ja korjattava astiat, tiskata, miesten lököillessä töllön ääressä. Niinpä olen itse alkanut tuppautua miesten kanssa sohvalle, patistellen miestäni keittiöhommiin. Vastavuoroisesti toimin keittiössä taas luontevammin omien vanhempieni luona. Mutta vanhoilliset anoppi ja miniä saattavat tulkita tämänkin niin, etten vain halua olla heidän seurassaan, tai etten vain ole kätevä emäntä. Voisin hyvin viihtyä naisporukassa, jos mekin voisimme joskus yhdessä istua alas drinksuja hörppimään, häärimättä koko ajan passaamassa muita.
Sama, mutta eri tilanne. Alemmuskompleksini aiheuttaa appivanhemmat, jotka suorastaan jumaloivat toista miniäänsä. Tämä tekee heille lapsia ja istuu perinteiseen naisen malliin paremmin kuin minä itse. Minulla ei ole mitään yhteistä toisen miniän kanssa. Intressimme ovat erit, ja vaikka hän onkin mukava ihminen, kemiamme eivät vain osu kohdalleen. En käy heillä, mies kylläkin.
En vaan tunne oloani hyväksi heidän kenenkään seurassa. Toinen miniä muistuttaa täydellisellä ilmestymisellään unelmaminiästä koko ajan siitä, että välit appivanhempiin on omalla kohdallani mennyt. He vaan eivät voi enää sietää minua kun tämä toinen painos tuli elämäänsä. Tai heidän ei siis tarvitse enää sietää minua. Välillä kuulen lasten sanomana mitä kaikkea appivanhemmat ovat kommentoineet minusta ja siitä, mitä minussa milloinkin arvostelevat.
Mieheni veli on samaa maata vanhempiensa kanssa, joten hänenkään kaksinaamaisuutta ei jaksa seurata. Kaiken lisäksi tämä on öykkäri, ja tiedän kyliltä kuulleena että vielä pettää vaimoaan minkä ehtii, joten ei todellakaan innosta mennä seuraamaan kotiteatteria heillä.
Onneksi mieheni ei itsekään arvosta perhettään ja näkee heitä harvoin. Ja perheensä ei halua käydä meillä, joten tapaamiset jää pakollisiin, ja omalla kohdallani ei aina edes näihin.
kuulosti niin tutulta tuo kokemuksesi appivanhempien käytöksestä. Myös minä olin ennen ihanneminiä, mutta kun uusi, voimakastahtoinen ja jyräävä miniä tuli kuvioihin, sai vanha jäädä. Meillä anoppi on riippuvainen toisesta pojasta ja on täten valmis tottelemaan pojan morsianta. Hänen vaatimuksestaan anoppi ei pidä meihin juurikaan yhteyttä ja lapsetkin ovat saaneet unohtua. Ennen olimme läheisiä ja lapsemme viettivät paljon aikaa mummon kanssa, mutta uuden miniän myötä lapsemme ovat saaneet väistyä hänen perheensä myötä. Koska anoppi on riippuvainen lähellä asuvasta pojastaan, on hän valmis elättämään poikansa perheen ja huolehtimaan heille niin asunnon, auton kuin lasten vaatteetkin. Joku voi ajatella että olen uudelle miniälle kateellinen, mutta mielestäni rahan pumppaaminen ja oman taloudellisen edun ajatteleminen on inhottavaa. Samalla hän esittää olevansa anopin ystävä ja mustamaalaa toisen pojan perhettä. Tarkoitushan on ollut vain eristää meidät anopista, myös minut. Tullessaan sukuun hän kertoi olevansa kateellinen anopin ja minun välisistä läheistä väleistä ja lapsistamme, mutta nyt siis on saanut käännettyä asiat niin, että on itse se ihanneminiä. Olen yrittänyt puhua asiasta anopin kanssa ja myös hän on kaivannut läheisiä välejämme, mutta lopulta tämä lähellä oleva miniä aina saa käännettyä heikon anopin pään. Itse en halua näitä ihmissuhdepelejä pelata vaan olen väistynyt tieltä. Ikävää on se, että myös lapset ovat tajunneet ettei mummo enää välitä niinkuin ennen ja se tuntuu tietysti äitinä ikävältä. Olemme hyväksyneet tilanteen ja tajunneet että anoppi on kuitenkin aikuinen ihminen ja kantaa vastuun omista valinnoista. Me emme häntä voi opportunistilta pelastaa.
seuraavaksi hän jotain on tehnyt paremmin niin kehut häntä asiassa. Mitä siitä jos on kilpaileva. Itse elän samassa tilanteessa ja voin sanoa, että ottaa päähän ja pahasti. Pari kertaa olen laittanut asiat niin pahasti huumorinpuolelle, että oppi on mennyt perille. Tarkoitan tällä sitä, että ei minua voisi vähempää kiinnostaa toisen kilpailevaluone.
Meillä on ja ei ole sama tilanne. Tottakai sitä tiedostaa, että toinen miniä saa appivanhemmat vertailemaan, jos ei muuta niin sitä, miksemme me tee lapsia kuin toiset tekee. Olenkin aina sanonut, että onhan meillä lapsi, mutta karvainen (koiramme).
Olen täysin eri maailmasta kun jalkavaimo-miniäkollega, jonka ainoa tehtävä näyttää olevan laittaa ruokaa ja siivota. Miehensä on kuin täysin vastakohta omalleni. Täysi sovinisti joka laittaa vaimonsa tekemään eväsleivätkin töihin itselleen. Joten voitte olla varmoja että miniä on täydellinen myös kotihissukalle anopilleni. Ja täytyy tunnustaa, että olen tästä enemmänkin helpottunut kuin närkästynyt. Nyt toinen miniä saa tuta anoppini "ohjaavaa" persoonaa, ja me saamme olla ihan rauhassa. Lapsenlapsi työllistää hänen ajatuksiaan niin, että me ja puutteemme on saanut jäädä taka-alalle.
Joten saavat anoppi ja miniä kilpailla pullanleipomisesta ja lasten oikeaoppisesta hoidosta ihan rauhassa. Me voimme vain seurata sirkusta huvittuneina vierestä ja todeta, ei kiitos meille :)
Meillä oli aiemmin hiukan samanlainen tilanne miehen veljen vaimon kanssa. Ei tosin "kilvoiteltu" paremmuudesta anopin edessä vaan ihan kahdenkeskisessä kanssakäymisessä tuli sellainen olo, että ollaan jonkinlaisessa kilpailuasetelmassa. Oli sitten kyseessä kodinhoito, matkustaminen, sisustaminen, ostokset, vapaa-ajanvietto... Tilanne kärjistyi, kun päädyimme olemaan jonkin aikaa paljon tekemisissä vielä työnkin puitteissa. Ongelma saattoi olla ihan omasta mielikuvituksestanikin lähtöisin, mutta joka tapauksessa tilanne alkoi tuntua raskaalta ja toisaalta taas ihan naurettavalta.
Ratkaisin asian siten, että lopetin omista asioistamme puhumisen hetkeksi kokonaan. En kuitenkaan istunut tuppisuuna, vaan kuuntelin mitä toinen miniä kertoi heidän tekemisistään, hankinnoistaan, matkasuunnitelmista, harrastuksista, työstä jne. ja kyselin sitten niistä ja juttelin kyseisistä aiheista ihan yleisellä tasolla. Tavallaan siis vetäydyin kilpailusta ;)
Tällä hetkellä meillä on mielestäni taas ihan luontevat välit miehen veljen vaimon kanssa. Emme välttämättä ole sydänystäviä, mutta tulemme juttuun keskenämme ja kyläilemme toistemme luona ilman miehiäkin.
Sinun tilanteessasi appivanhempasi ovat varmasti sen verran fiksuja, että huomaavat toisen miniän käytöksen ja ymmärtävät, mitä sen takana on. Huonosta itsetunnostahan tuollainen toiminta lähtee. Voisit ehkä kokeilla mitä tapahtuu, jos kysyisitkin toiselta miniältä vinkkejä tai neuvoa jostain sellaisesta, jossa hän haluaisi appivanhempien silmissä päteä tai henkäistä joskus johonkin väliin että voi vitsi, olisinpa itsekin hokannut tuon... ;)