suhteen loppu

kolme hienoa vuotta oli suhde varattuun mieheen, hän petti minut kolmannen kanssa. Se oli niks, pettäjä on aina pettäjä. viesti vain tää ei toimi.

ensimmäinen vakava suhteeni meni siihen että mies ensin ei olis jaksanu joitaki piirteitä minussa mutta ns. paransin tapani, jonka jälkeen tuntu ettei MIKÄÄN enää hälle riittäny, sama mitä tein. tavallaan yhteispäätös, tavallaan ei. riidat vei. kummassaki vikoja eikä mieskään omiansa ees suostunu huomaamaan, saati puhumaan niistä ja minutki opetettu siihen että puhua pitää. seki sitte ressas, kuten myös se että anto puheillaan ja teoillaan mun olettaa että vois vielä myöhemmin olla mahollisuuksia yhteiseen elämään mutta kuitenki myöhemmin myönsi että tapailee toista jolloinka pinna katkes mulla ja pääsin siitäki kierteestä viimein pois, runsaitten märinöitten kera tietty. koskaan en mikään "vara-/kakkosvaihtoehto" tule olemaan sellaselle josta välitän ja jota kohtaan vahvoja tunteita, sama kuin vaikeaa olis. joku arvo oltava.

seuraava ei-niin-vakava "suhde" meni siihen että ukko ryyppäs liikaa ja muutenki halus omistaa eikä muitten ukkopuolisten kans pahemmin saanu eikä voinu välejä pitää. pysty juomistaan rajottamaan mutta kuitenki vaistosin että halus juomaan ja heti eikä ollu helppoa. selvinpäin tosi mukava mutta päissään aina oli olevinaan kaikessa oikeassa, räjähti jostain, huusi, lähti johonki ja kohta takasi mutta sitte ite olin pahalla päällä sen takia.. jotenki en sellasta piirrettä myöskään pysty sietämään, eli lähin ite pois. jonku sortin kavereita silti vieläki med sex.

sen jälkeen samanlainen pintaliito meni samallai etten välittäny vaikka ehkä yritinki. liian tasapaksu kaveri, liian erilaisia. ei haastetta. liikaa omistamista, liikaa mustasukkasuutta. aina olis pitäny olla yhteydessä. hah, ja kaurishan se oliki. ;)

viimesen kans meni ristiin kaikki, ja vielä paras ehokas. oli molemminpuolista vahvaa kiinnostusta ja varmaan vieläki tavallaan. edettiin pikkuhiljaa mutta yhessä vaiheessa meni vaan kaikki puihin ku möksähin pahasti yhestä sen kännipuhelusta enkä sen jälkeen TYHMÄNÄ menny HETI siitä puhumaan mitä se oli puhunu sillon yms. vaikka halus tietää ja pahotteli jne jne.. siinä oli sitte jonkulainen aikaväli jollonka ei niin oltu yhteydessä ku itekki selvittelin ajatuksia mutta kuvittelin kuitenki että seki tekee samaa mutta oottaa silti. sitte sain tietää olevani paksuna tälle ja ruvettiin vatvoon sitä, ja keskeytyksen jälkeen VASTA puhuttiin meidän tilanteesta jollonka selvis että on ruvennu jo tapaileen toista naista koska minusta ei saanu kuulemma selvää (vaikka ite ei osannu ees puhua mitä ajattelee eikä kysyäkkään mitään vaan olettaa heti suoraan että no, jos ei neitistä kuulu niin minäpä alotan sitte uuden elämän. jos oli esim. mustis niin ei sanonu sitä mulle vaan sano vaan että no en tuu jos se tuttu herra x on sielä, rupiaa vaan vituttaan kaikki tms. eli vatvo pelkästään omassa päässään vanhojaki asioita ja vaikka sille kuin sano että ei oo pelkoa pettämisestä niin silti oli mikä oli. EI NÄIN!), ja että voiko se nyt noin vaan sanoa sille toiselle että hällä on jo toisaalla nainen joka oli jo hälle paksunaki että kumpi on tärkeämpi ja joka ajatuksena jo melkein hajotti pään koko mieheltä ku mietti ja mietti.. valitakko aikasempi tuttavuus uudestaan vaiko myöhempi jonka kanssa jo kerinny olla yhteydessä. no, valitsi sitte lopen sen toisen, sano mulle että jospa jatkettais kummatki elämäämme ja katsotaan myöhemmin uudestaan että eihän sitä vielä koskaan tiedä. sanoin yksinkertasesti ja lyhyesti vain että eipä olis susta uskonu ja hyvästi. eikä vastannu mitään.

kyllä se on niin että niitten ns. parhaimpien miesten kans menee aina juttu puihin jossain vaiheessa tai muuten vaan menettää, ja ei, nyt EI puhuta mistään rentuista vaan kunnon miehistä. on niissäki vikansa, vaikkei ehkä uskoiskaan.