Olin yhdessä musiikkiliikkeessä (ihan muusta syystä) ja aikaani kuluttaakseni tai oikeastaan, niin oikeastaan, uteliaisuudesta ryhdyin näpelöimään eri valmistajien Telecastereita. Tai ainakin ne siltä näytti. Oli perinteinen mikkisatsi ja vähemmän perinteisiä.Oli thinleneä, oli Fenderiä ja muuta valmistajaa. Kaikissa kapia kaula. No yläpäästä tietty.
No, telet loppu ja huomasin Epiphonen valkoisen SG:n. Leveämpi kaula, erittäin matalalla kielet. No, ei ollut aikaa enempää ja jäi kokeilematta vahvistimella, että olisiko kaupanpäällisiksi särisevä ääni. Järkyttävän helpolta näpelöinti tuntui. Voisiko siinä olla kelpo kitara? Vai vain järkyttävän lattea ääni?
Pitää kai mennä uudestaan kun on siihen aikaa.
No, telet loppu ja huomasin Epiphonen valkoisen SG:n. Leveämpi kaula, erittäin matalalla kielet. No, ei ollut aikaa enempää ja jäi kokeilematta vahvistimella, että olisiko kaupanpäällisiksi särisevä ääni. Järkyttävän helpolta näpelöinti tuntui. Voisiko siinä olla kelpo kitara? Vai vain järkyttävän lattea ääni?
Pitää kai mennä uudestaan kun on siihen aikaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tottumiskysymyksiäkin, mutta Gibsoneissa on perinteisesti lyhyempi skaala, joten ne vaativat tai niissä voi käyttää paksumpia kieliä. SG sitten taisi olla vielä poikkeuksellisen lattana kaulan muodoltaan.
Vilkaise myös Les Pauleja ja 335:ia. Mielestäni parempia kitaroita, mutta tokihan on eri vuosimalleja ym. yksilöllisiä eroja noilla.
Kielten korkeuttahan voi aina muuttaa haluamakseen.
Ai juu, katsoit Epiphonen versiota aiheesta, näistä en tiedä, mutta kai ne muodoltaan yrittävät jäljitellä alkuperäisiä. Laatu toki on mitä on - mutta onko hinta/laatu-suhde hyvä? Tiedä häntä.
kun ei oikein himoita edes ulkonäöltään pitkine perseineen ... No, ei telecasterikaan muodoiltaan ...
Joo, SG oli helvetin lattana kaulan muodoilta ...Ja totta puhut. Paksummat kielet.Todella yllättävän "helpon nakin" tuntuinen. Mutta, mutta, eihän se huono idea olisi, jos kitara olisi helppo soittaa ja samalla vielä hyvä-ääninenkin? Kitara oli kuin Angus Youngin kädestä.
Hintalaatusuhde jäi arvoitukseksi. Hintalapussa, hmmm, taisi olla jotain 445 euron paikkeilla. Voin muistaa väärinkin, koska tuli näpelöityä niin monta kitaraa. Taatusti alle viidensadan. Olihan siellä niitä Fenderin telejäkin mitkä maksovat 1700 paikkeilla ja enemmänkin.
Tuli toki kokeiltua Les Pauliakin, mutta vain sen vuoksi, että se oli edes suurinpiirteinen vireessä. Kielet korkeammalla ja äänessä ei ollut valittamista. Malli ja hinta ei jäänyt mieleen - mutta alle 900 euron se oli. Sillä ei kai saa 335:ttä?
Niin, ei se kammottavalta näyttänyt ...
Laadusta ei aavistustakaan. Hinta viidensadan kieppeillä. Gibsonin saa siinä 2500 - 2900 eurolla. Ei satu olemaan tällä hetkellä sen vertaa ylimääräistä, että ei ole tullut kokeiltua. Vaikkei kokeilu mitään maksakaan.
Muodoiltaan muuten Chuck Berryn kitaran mallinen thinline sähkis. Tiedä sitten ketä nämä kurvit kiinnostavat ...
kannataisi minun mielestäni ostaa se kitara. itse olen kokeillut epiphonen SG:tä ja sitä on helppo soittaa ja se soi todella hyvin vahvistimellakin. kannatan ostamista
ihan ajan kanssa.
Tosin valkoiseksi maalattu ei nyt ole mielivärini, mutta voihan siellä olla muunvärisiäkin. Saa sen tietenkin muun väriseksi jälkeenpäin jos valkeus häikäisee liikaa silmiä ...
Väri on tosiaankin sivuseikka.
joten mikä parhaalta tuntuu sun lapaseen ja jos soundi on vielä kohdallaan, niin osta pois. Epiphonet on kyllä hinta/laatu-suhteeltaan ihan jees, mutta vakavampaan menoon suosittelen Gibsonin vehkeitä. Kieliä tosiaan voi laskea kaikissa kitaroissa, joten kannattaa vaan testailla rauhassa ja löytää omansa.
oli ostaa. Kun on heinäkuu ja alennusmyynnitkin ...
Joku XT-series ja maininta Sunburst A/T. Muuten mahonkia, mutta kansi loimuvaahteraa. Menin tietenkin halpaan, te lurjukset sanotte. 199 euroa. Olitte vielä oikeassa.
Kysyin sitten myyjältä, että onko nyt maahantuoja muuttumassa? Kuulemma vähän isommat kuviot. Fender on ostanut Hamerin ja vielä jonkun toisenkin soitinvalmistajan.
Kyllä minä olen tyytyväinen Hameriin. Se on ihan söpökin. Kolmesta erivärisestä Hamerista, mutta muuten samanlaisesta, kitarasta tämä oli selvääkin selvemmin kevyin ja ne muut olivat ihan rautalapioita.
Voi tietenkin olla, että enää huomenna minä en ole tyytyväinen Hameriin. Se ei tosin ole Hamerin vika vaan sen, että minä olen perustyytymätön.
No joo, saippuapalat mikkeinä tarkoittaa hieman pyöreää soundia. Ehkä ne pitää vaihtaa. Mutta kyllä sillä eissareita ja hendrixiä vetelee. Ainakaan, ette voi syyttää, että olisin liian vakava. Siis kun sorruin Hameriin ...