Aloin tässä vain pohtimaan, että miksi erilaiset lasimateriaalit päästävät näkyvän valon läpi, sen sijaan että fotonit heijastuisivat poispäin, niinkuin monissa muissa materiaaleissa. Voisikohan ilmiö johtua aineiden tiheyseroista? Sillä valohan esimerkiksi vain taittuu ilmassa, koska ilma ei ole kaasuna niin tiheää kuin kiinteät aineet. Tosin lasikin on mitä tiheintä ainetta, joten olisi loogista että näkyvävalo kilpistyisi myös siitä. Mitenköhän tuo on?
Miksi lasi ei heijasta valoa?
A Seeker
258678
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Lasipintahan nimenomaan heijastaa todella hyvin valoa. Taidat sekoittaa toisiinsa kaksi aivan eri asiaa eli heijastavuuden ja läpäisevyyden. Lasilla ne molemmat ovat suuria, kun taas esimerkiksi mustaksi maalatulla fanerilla ne molemmat ovat pieniä.
Lasi heijastaa huonosti valoa YLEISESSÄ TAPAUKSESSA, eli silloin kun valo osuu lasiin jyrkässä kulmassa.
Voi olla että lasin läpäisee 99.99% valosta ja heijastuu vain 0.01%, esm
"Voi olla että lasin läpäisee 99.99% valosta ja heijastuu vain 0.01%"
Jos kyseessä on tavallinen lasi ilman mitään heijastuksenestopinnoitteita niin tuo lienee kovin optimistinen arvio...
Luuletko olevat fiksu kun olet yläasteella oppinut että lasi myös heijastaa valoa? Kommenttisi kertoo enemmän omasta typeryydestäsi kuin siitä että sinä olisi "tieteentekijä", eihän kukaan tiedemies tuohon takertuisi.
Alkuperäisen tekstin kirjoittaja kysyy "Miksi lasi ei heijasta valoa?", eli hän väittää että lasi ei heijasta valoa ja on siis mielestäsi oikeassa.
Lasi heijastaa monessa tapauksessa valoa haitallisia määriä. Tämän vuoksi jokseenkin kaikessa optiikassa käytetään kalvoja joilla valon heijastumista pyritään vähentämään.
Heijastuksenestokalvoilla pystytään vallan merkittävästi parantamaan esim. sellaisen kiikarin valonläpäisyä jossa on vaikkapa vain yksinkertainen 2-linssinen okulaari, dublettiobjektiivi ja prismat, eli noin 12 lasi-ilma-rajapintaa per silmä. Jos jokainen päällystämätön rajapinta hukkaa vaikkapa vain 2% valosta niin koko systeemi hukkaa valosta yli 20%.
Lasi heijastaa huonosti verrattuna esimerkiksi peiliin.
Jos lasi heijastaa 15% valosta, peili heijastaa 95%.
Lasi heijastaa huonosti verrattuna esimerkiksi peiliin. Tämä oli lähtökohta ja kaikki muu on lillukanvarsiin tarttumista.
Sensijaan kukaan ei ole antanut vastausta itse kysymykseen, on vain snobbaillut omalla nippelitiedollaan
Alkuperäinen kysymykseni, se joka oli otsikossa, oli karkeistus, sillä tiedän kyllä että lasi heijastaa valoa, mutta vain vähän verrattuna moniin muihin materiaaleihin.
Heijastuminen on ilmiö, jossa aaltoliike muuttaa suuntaansa kahden faasin rajapinnassa ja jatkaa samassa faasissa etenemistään, näin ollen esim. peilissä heijastuminen on lähes täydellistä, kun taas lasipinnassa heijastumista ei tapahdu läheskään niin paljoa. Vai väitätkö että pystyt näkemään ikkunalasista oman kuvasi, jos ulkona on valoisaa? Selvästikkään valoaalloille tapahtuu jotain joka mahdollistaa sen että ikkunalasin takaisesta maailmasta heijastuneet fotonit pääsevät läpi meidän verkkokalvoillemme ja me ymmärrämme miltä ulkona näyttää. Mutta mitä lasissa tapahtuu sitä en tiedä ja juuri sitä tulin kysymään.
Siis kysymykseen miksi lasi ei heijasta valoa? Heijastaako se vai ei?
kysymyksesi oli oikein aseteltu. yleisönä vain sattui olemaan joukko snobbailevia akateemisia typeryksiä jotka eivät kykene sujuvaan keskusteluun vaan alkavat takertua sivuseikkoihin
otan osaa että yleisösi on vajaa-älyistä
pashaa jauhako.
Ei tietenkään heijasta. Vampyyrit voivat ihan hyvin katsella lasi-ikkunan läpi, eikä haittaa hetkeäkään. Tämä on todistettu ainakin ziljoonassa elokuvassa. Kukaan ei tietääkseni vielä ole nähnyt vampyyrin heijastusta edes peilissä.
Alkuperäinen esitys oli väite, ei kysymys. Siksi sille saa nauraa vapaasti.
Fysiikka ei päde vampyyreihin, ei ainakaan sellaisiin jotka elokuvissa katselevat Baffy vampyyrin tappajaa lasi-ikkunan läpi huohottaen suu avoimena huonosti hoidetut hampaat vielä edellisen veriaterian jämistä punaisina helmeillen!
Edes fysiikka ei kestä sellaisia olioita joilla on pahanhajuinen hengitys, joten fysiikan on tuossa tilanteessa pakko antaa periksi.
no tuo minulle vampyyri niin katsotaan miten fysiikan lait siihen tehoaa ;)
Jos minulla on 100 miljoonaa euroa rahaa niin se on vähän koska jollain on vielä paljonpaljon enemmän.
eikä ole sällistä sen jälkeen kuulunut mitään.
Oho, vampyyri tuossa kylläkin juuri lensi ohi tuoretta verta hampaissaan. Huusi vielä mennessään että 'Physics My Ass' eläintiedettä, oikeinkirjoitusta ja ylensäkin kaikkia tunnettuja luonnonlakeja uhmaten. Näytti vielä sitä tuhmaa sormea ennen katoamistaan nurkan taakse. Hyi olkoon!
juttu kun kaiken muunkin säteilyn suhteen, joku toimii topparina miltei aina jollekkin osa-alueelle..
hyvä kysymys toki.
Mutta ajatteles kuin outoa on lämpösäteilyn läpitulo uuninluukusta atomitasolla =)
... selittää lämmön siirtymät paikasta toiseen. Lämpösäteilyn läpitulo uuninluukusta johtuu siitä, että polttoaineen kemiallisesta palamisreaktiosta vapautunut lämpösäteily absorpoituu uunin metalliatomeihin, jotka saavat siitä liike-energiaa ja alkavat töniä toisiaan lopulta vuorovaikuttaen kineettisesti myös uunia ympäröivien ilmamolekyylien kanssa ja näin uunin lämmittämä tila kuumenee, koska lämpö on atomien liikettä ja atomien liike lämpöä. Tämä ei tosin selitä sitä miksi lasi on läpinäkyvää ihmissilmälle.
menee lasin läpi. Mikäli kyseessä on valoa läpäisemätön mutta kirkas pinta niin se heijastaa. Tumma pinta taas imee valon itseensä säteilyenergiana ja luovuttaa sen pois lämpöenergiana.
netistä:
This is a very good question that is only properly answered in a nice quantum mechanical treatment of the atom-light interaction. Here is the basic idea: imagine you have a beam of light incident upon an atom sitting somewhere. The atom can absorb a photon and change its internal energy and the rate of this absorption is proportional to the intensity of the light beam. Now, this excited atom likes to decay back down to the ground state and re-emit a photon. Where does this photon go? Well, the atom can decay in two ways: spontaneous emission or stimulated emission. Spontaneous emission is caused by vacuum fluctuations of the electromagnetic field and every excited state of the atom has a lifetime due to spontaneous emission. When the atom emits by spontaneous emission, the photon can go pretty much anywhere i.e. the light is scattered. Now, the more interesting process for your question is stimulated emission. If the incident light is intense enough, the atom really likes to emit that photon back into the beam. This is basically because photons are bosons and they like to be near their friends. In precise language, the rate of stimulated emission is proportional to incident intensity, so the more intense the beam the more likely that the photon will be emitted right back into the beam. Now, if you put a bunch of these atoms together in a solid lots of things can happen and the story will change some. However, the very basic idea remains the same, if the intensity is high enough then the photon almost always decays by stimulated emission and continues on its way. Of course, some photons will always be emitted spontaneously, this is the scattered light you can see from any transparent material.
Heijastaahan sillä muutenhan sitä lasia ei voisi nähdä ;) Niin mustaa ei ole vielä tehtykkään joka ei valoa jollain tapaa heijastaisi... mustat aukot avaruudessa taitaa olla ainoat asiat tässä universumissa jotka siihen pystyvät... mikäli mukaan ei lasketa autalli kemistejä ja fyysikoita jolla on fuusioreaktorit kellarissaan =D
AU-talli on vakava juttu.
AU = Avioliiton Ulkopuolinen
jos pimeällä kohdistaa kirkkaan taskulampun valon kohti talon ikkunaa, niin näkee että valo heijastuu takaisin hyvinkin kirkkaana, kun katsoo taskulampun heijastusta, heijastuva kirkas valo häikäisee silmät
ilmiön voi myös testata jos kohdistaa taskulampun vaikka 20 asteen kulmassa ikkunasta ulos, näkee kuinka ikkunan toisella puolella valo muodostaa läikän lattiaan (tai kattoon), mutta myös ikkunan tälle puolelle ilmestyy heijastus lattiaan (tai kattoon) joka äkkisiltään näyttää aivan yhtä kirkkaalta
mielestäni em. ilmiöt eivät olisi mahdollisia, mikäli lasi ei heijastaisi valoa
Ehkä parhaiten asia selviää tarkastelemalla miksi metallit heijastavat niin hyvin valoa.
http://www.webexhibits.org/causesofcolor/9.html
Eli metalleissa on runsaasti elektroneja ylimmällä radalla. Ne ovat lisäksi lähes vapaita ytimestä. Jo pieni energia riittää irrottamaan ne metallihilassa atomin ytimestä. Tämä näkyy esim. hyvänä sähkön johtavuutena.
Valo on sähkömgneettista säteilyä ja siihen liittyy sähkökenttä. Kun sähkömagneettinen säteily (tai fotoni) yrittää tunkeutua metalliin, reagoivat elektronit sähkökenttään ja muodostavat vastakkaissuuntaisen sähkökentän, joka torjuu säteilyn tunkeutumisen metallin sisään. Tällöin säteily heijastuu metallin pinnasta. Pinnan täytyy olla tietysti tasainen, jotta heijastus tapahtuisi aina samaan suuntaan.
Eli tuossa linkissä englanniksi:
"Since the metal is a conductor of electricity, this absorbed light, which is, after all, an electromagnetic wave, will induce alternating electric currents on the metal surface. These currents immediately re-emit the light out of the metal, thus providing strong reflection of a polished metal surface."
Lasissa ei ole vapaita elektroneja kuten metalleissa vaan elektronit ovat tiukasti kiinni atomeissa. Se on huono sähkönjohde. Siksi se ei reagoi materiaaliin tunkeutavaan elektromagneettiseen säteilyyn juuri ollenkaan. Ainoastaan pieni osa säteilystä reagoi elektronien kanssa ja heijastuu.
Tekstisi on hiukan hämäävä, koska sekoitat nyt keskenään valon aalto- ja hiukkasluonteen; käsiteltäessä aineen heijastavuutta, tilannetta kannattaa tarkastella valon aaltoluonteen kannalta. Valo etenee eri nopeudella eri aineissa kuten vedessä, ilmassa tai lasissa. Johtuen tästä nopeuserosta, valo ikään kuin taittuu kahden eri aineen rajapinnassa ja mikäli tuo taittokulma on tarpeeksi suuri, valo ei koskaan kuljekaan aineen lävitse, vaan se heijastuu pinnasta pois päin. Näin ollen heijastuksia havaitaan aineen kaasumaisissa, nestemäisissä ja kiinteissä olomuodoissa.
Se, miksi jotkut aineet "johtavat" valoa ja toiset eivät, vaatii puolestaan toista lähestymistapaa, enkä usko, että se liittyy mitenkään aineen tiheyteen, sillä valoa johtavat kuidut, joita käytetään ns. optisissa kaapeleissa, ovat varsin tiheää ainetta. Valon hiukkasluonne lienee se oikea lähestymistapa tässä asiassa; aineet absorboivat valoa eli fotoneita eri tavalla, jolloin valo kulkee vain hetken, jos ollenkaan aineessa.
Tämä valon kaksijakoinen aalto- ja hiukkasluonne on sinänsä hauska juttu ja kuvaa hyvin sitä, kuinka hämäävä meidän käsityksemme "arkielämästä" todellisuudessa onkaan. Tämän lisäksi pitäisi vielä ottaa huomioon valon taajuus eli mistä aallonpituudesta on kyse, sillä sekin vaikuttaa heijastumiseen ja etenemiseen aineessa sekä siihen, miten aine imeytyy tai absorboituu ja millaisena värinä aine meille siten näyttäytyy.
"Arkielämän" ilmiöt ne vasta hauskoja ovatkin. Tässä on linkki fysikaaliseen selitykseen, miksi taivas on sininen mutta pilvet valkoisia.
http://hyperphysics.phy-astr.gsu.edu/Hbase/atmos/blusky.html
Tiivistettynä sen voisi sanoa, että pilvessä olevat hiukkaset ovat isompia kuin ilman hiukkaset. Eli ilmassa tapahtuu erilainen sironta ilmiö (Rayleigh - sironta) kuin pilvessä (Mie - sironta).
Aineessa on loppujen lopuksi paljon kaikenlaisia ilmiöitä, jotka vaikuttavat sen väriin ja miten se heijastaa valoa. Optiikassa käytetyt apuvälineet kuten tasoaallot ja kvanttifysiikan emissio ja absorbtio ovat vain pari asiaan vaikuttavaa ilmiötä.