Olen yhtäkkiä joutunut tilanteeseen, että pitäisi osata ja uskaltaa tehdä valintoja elämässä. Tuntuu, että ennen oli niin helppoa, teini-ikäisen tyttären yksinhuoltajana, arki oli rutiinia, töissäkäymistä ja tyttären kanssa olemista. Nyt olen tavannut miehen jonka haluan myös pitää, mutta joutuisin tekemään valintoja.. Hän haluaa mahdollisesti lapsia, jouduttaisiin hommaamaan isompi koti, yhteenmuutto ja vielä kaiken lisäksi pitäisi ehkä uskaltaa vaihtaa paikkakuntaakin. En missään tapauksessa halua luopua suhteesta, mutta sen mukanatuomat valinnat, joita on jossainvaiheessa pakko tehdä, ja elämän muutokset, tuntuu ajatuksena kauhean pelottavilta, ainakin näin yhtäkkiä ajateltuna.
Onko ketään jolla olisi ollut sama tilanne, ja miten siitä selvisi??
Onko ketään jolla olisi ollut sama tilanne, ja miten siitä selvisi??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmiset ovat eri asioista eri mieltä ja niinhän toki pitää ollakin. Olisihan elämä perin harmaata ja kyllästyttävää, jos kaikki ajattelisivat kaikista asioista täysin samalla tavalla! :)
Itse olen pyrkinyt tekemään niin kuin on hyvältä tuntunut, joskus jopa enempää ajattelematta, vaiston varassa. Kohtalo meitä kuljettaa jne.
Jos sulla ei ole mitään estettä elämän muutokseesi, niin miksi et tekisi radikaalia muutosta. Tiedetään, vaatii uskallusta, mutta eihän täällä eletä kuin kerran. Jos sulla on kuitenkin rinnallasi mies, josta välität tai jopa rakastat, niin mikä enää estää. Joskus paikkakunnan vaihdos ja täyskäännös elämässä voi tuoda esiin ihmisessä esiin piirteitä, joiden olemassaolosta ei ole voinut uneksiakaan.
"Elämä on valintoja täynnä, ei oikeita, ei vääriä, vaan valintoja", "elämä on näytelmä", edelläolevan kaltaisia lausahduksia on varmaan pilvin pimein ja jokaisella ihmisellä on varmaan mieluisensa sutkautus.
Itselläni on takana muutos, jota en kauaa miettinyt, kun mahdollisuus tuli. Sillä erotuksella, että olin/olen sinkku, ei lapsia. Muutin täysin vieraalle paikkakunnalle työn perässä. Ei yhtään tuttua ennestään, ei edes työpaikalla. Mutta en surrut sitä, enkä muutakaan. Hyppäsin rohkeesti "virran vietäväksi". On tietysti ihmisestä kiinni, miten muutokseen sopeutuu, mutta jos et mitään uskalla tehdä, et voi mitään saadaakaan.
"Ilmaston" vaihdos on ainakin mulle tehnyt tosi hyvää, oon saanut uusia kamuja sekä töistä että vapaa-aikana! Kaikin puolin jees juttu! :)
Ei kannata välttämättä nähdä muutosta uhkana, vaan pikemminkin uutena mahdollisuutena tai ainakin mahdollisuutena.
Mukavaa syksyn jatkoa sulle! :)
ElwoodBlues
Kiitos sulle ElwoodBlues sanoistasi!
Joskus muutama rohkaiseva sana saattaa merkitä hyvin paljon.
Elämässä täytyy aina välillä tehdä ratkaisuja ja valintoja. Sitä emme näe miten nämä valinnat tulevat vaikuttamaan tulevaisuuteemme, emme sitä olivatko nämä valinnat oikeita vai vääriä. Minä itsekin tein valintani, jätin vakaan 15 v. työsuhteen taakseni, jätin ystäväni, vanhempani ja kaverini, myin asuntoni ja muutin lapseni kanssa aivan uudelle paikkakunnalle, aivan uuteen kulttuuriin vain ja ainoastaan miehen takia - mutta tein ratkaisuni, enkä sitä ole katunut. Uskalla tehdä omat ratkaisusi, täällä eletään vaan kerran ja jos sinusta vähänkin tuntuu siltä että voit itse vaikuttaa siihen - tee se.
Sitä en mene sanomaan että tulisit onnelliseksi, voit joutua jopa katumaan mutta sitähän ei koskaan tiedä ennenkuin itse on se kokenut. Elämään voit vaikuttaa vain sinä itse. Monet ihmiset elävät tätä elämää silmät ummessa, uskaltamatta tehdä päätöksiä jotka voivat olla riskialttiita. Mutta sitähän tämä koko elämä on, riskin ottamista. Rakkaus on aina riskinottamisen arvoista, jos sinulla on se, älä menetä sitä vaan nauti joka hetkestä, jokaisesta päivästä...