Kysyisin ehkä lähinnä niiltä joille asia on tuttu omalta kohdalta; onko elämäni alhaisin,kurjin ja väärin teko, jos muutamme erotessani miehestäni lasten kanssa kolmensadan kilometrin päähän????
Itsellä on vanhemmat ja sukulaiset siellä, tuntuu ettei täällä olisi enää mitään. En pystyisi aloittamaan "uutta" elämää yksin ilman läheisten tukea...
Olen toki ajatellut asiaa myös lasten kannalta ja olen vanhimman lapseni kanssa siitä keskustellutkin. Hän on saanut joitakin kavereita sieltä kaukaa ja tykkää kyllä paikkakunnasta, mutta...
Kaikki isät varmasti tuomitsevat minut rankimman kautta. Tiedän, että lapset tarvitsevat myös isäänsä, mutta isän käytös on nyt jotain sellaista, että lapset alkavat kohta häntä pelkäämään, jos en lähde...
Antakaa kommentteja, mielellään ihan kokemuksiin perustuvia! Kiitos!
Itsellä on vanhemmat ja sukulaiset siellä, tuntuu ettei täällä olisi enää mitään. En pystyisi aloittamaan "uutta" elämää yksin ilman läheisten tukea...
Olen toki ajatellut asiaa myös lasten kannalta ja olen vanhimman lapseni kanssa siitä keskustellutkin. Hän on saanut joitakin kavereita sieltä kaukaa ja tykkää kyllä paikkakunnasta, mutta...
Kaikki isät varmasti tuomitsevat minut rankimman kautta. Tiedän, että lapset tarvitsevat myös isäänsä, mutta isän käytös on nyt jotain sellaista, että lapset alkavat kohta häntä pelkäämään, jos en lähde...
Antakaa kommentteja, mielellään ihan kokemuksiin perustuvia! Kiitos!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lähellä läheisiäsi sinulla on hyvä olla, joten en näe muutossasi mitään väärää. (Tietenkin jotkut ovat AINA erimieltä)
...johon vain itselläsi voi olla vastaus. Täällä kun kukaan ei olosuhteita tunne.
Mulla ei ole neuvoa, pari ajatusta vain.
Jos teidän lapset on suht pieniä, reilusti alle 10 v. niin nehän sopeutuvat uuteen ympäristöön suht nopeesti. Ainakin oma kokemus on, että leikki-ikäset lapset viihtyy siellä missä on leikkikavereita. Vanhempien lasten sopeutuminen on aikuisempaa, eli esim. tuttavien saanti vaatii muutakin kuin hiekkalaatikon ja 2 lapiota.
Ero on isompi muutos kuin paikkakunnan vaihto. Ensin tuli mieleen, että parempi hoitaa molemmat sitten samalla kertaa, ettei isoja muutoksia tule joka vuosi. Toisaalta, kukaan ei voi tietää, kumpi on parempi, tehdä elämänmuutoksia hiljakseen vai yhessä rysäyksessä. Yksi sopii yhdelle lapselle, toinen toiselle.
Suhde isään on vain sinun tiedossasi, samoin eron jälkeinen ennuste isän ja lasten suhteelle. Jos tiedät, että isä ottaa lapset itselleen enintään kerran kuussa, niin eihän 300 km ole hirvee matka. Jos on luultavaa, että isä ja lapset tahtoisivat viettää aikaa yhdessä useamminkin kuin joka toinen vkl. niin tuo on siihen nähden liian pitkä matka: kersat ei jaksa koko ajan istua junassa, ne alkaa panna hanttiin. Mutta tuo välimatka mun mielestä tekee normaalin joka toinen vkl tapaamisen jo pennuillekin liian raskaaksi.
Enempää en sun kirjeen perusteella osaa sanoa.
Ei voi noilla lähtötiedoilla ratkaista asiaa. Kirjoitat, että muutatte. Ilmeisesti lasten huolto- ja tapaamisoikeusasiat on kuitenkin sopimatta/tuomitsematta.
Ilmeisesti monien isien lisäksi myös etähuoltajaäidit näkevät ratkaisussa huonoja puolia. Tapaamiskuvioista riippuen myös lapsille tulee hankaluuksia. Paljon saa istua tunteja autossa ja yhteys toiseen vanhempaan jää väkisinkin heikoksi.
Meidän tilanteemme on vasta harkinta-asteella eli alkaa näyttää siltä, että ero tulee ja on alettava suunnitella tulevaisuutta yhdessä lasten kanssa.
Reissaamme "kotipuolessa" nykyisinkin kerran tai parikin kuukaudessa, joten lapset ovat kyllä tottuneet tuohon 300 km:n välimatkaan. Siis aivan lapsille vieraasta paikkakunnasta ei ole kyse.
Lapsista toinen aloittaa koulun syksyllä, siksipä alkaa olla hiukan kiire ratkaista asioita.
Vaikeinta tässä varmaan onkin hyväksyä tosiasiat ja päästää irti kurjasta avioliitosta. Vai pitäisiköhän vain yrittää vielä....Miehellä väkivaltaisia taipumuksia, riitaa ollut paljon viime aikoina, mutta turpaan ei ole tullut-vielä!
Onko mitenkään mahdollista järjestää tuota isän ja lasten tapaamista siellä 300 km:n päässä siten, että isä tulisi katsomaan lapsia sinne, järjestäisit hänelle majoituksen.
Ainakin joskus.
Hei!
Mieheni ex päätti lähteä noin 2 vuotta sitten toisen miehen matkaan Äänekoskelle. Mieheni oli silloin aivan romuna ja ajatteli miten tästä selvitä. Itse erosin pitkästä avoliittosuhteesta samoihin aikoihin. Löysimme toisemme tältä palstalta ja tuimme toisiamme. Nyt asiat ovat hyvin. Olemme avioliitossa. Ostimme juuri asunnon täältä Helsingistä. Mieheni haki yhteishuoltajuutta. Tytär on 3-vuotias ja sopeutunut tähän tilanteeseen hyvin, että on joka toinen kuukausi meillä. Lyhyempi aika tarhan ja matkan takia ei ole järkevää eikä myöskään pitempi. Äiti ei ottanut viime vuonna tytärtään 3 kuukauteen ja se näkyi tytössä. Enää sitä virhettä ei tehdä, että tyttö olisi jommaskummasta vanhemmasta erossa liian kauan. Koulu aloitusvaiheessa neuvotellaan uudestaan huoltajuudesta. Siitä tulee varmaa vääntöä. Äiti ei ole helpoin mahdollinen tapaus. T. Me onnelliset
Kurjan avioliiton lopettaminen on yksi asia. Lasten tulevaisuuden järjestäminen on ihan toinen.
Ota nyt kumminkin huomioon se, että olette lastenne vanhempia kumpikin riippumatta keskinäisistä väleistänne. Lasten asuminen ei ole ihan ilmoitusluontoinen juttu vaan joudutte sen joko keskenänne suunnittelemaan ja sopimaan tai sitten käräjäoikeus voi päättää puolestanne.
järjestäis yhtään mitään, itse petti ja lähti lapsineen jotta ihan vapaasti itse saa asiat myös järjestää!! että näin.
Pari päivää sitten joku oli sitä mieltä että tälläiset asiat ratkaistaan kirveellä.
Itse en olisi niin jyrkkä, mutta suuresti kyllä ihmettelen että niin harva oikeasti tarttuu kirveeseen.
Jos naisille tehtäisiin samat temput kuin mitä miehille tehdään joka päivä, niin kyllä tulisi rumia ruumiita!
onko hän halunnut yhdyntää?
Ikävä kyllä seksistä ei ole kyse, vaan vähän vakavemmasta asiasta kuten väkivalta...Tönimistä, tuuppimista, hiuksista vetämistä...
Seksiä olisi kyllä ollut tarjolla, mutta ei ole kelvannut...Ainakaan omalta vaimolta.
Mielestäni jo se, että uskallat kysyä toisten mielipidettä tällaisessa paikassa, jossa altistat itsesti mahdolliselle haukkumiselle, sen sijaan, että pistätä vain laput silmille ja tekisit niinkuin itseäsi huvittaa, on sen merkki, että ajattelet vahvasti myös lasten etua.
Päätöksen tekeminen ja seurausten kantaminen jää sinulle itsellesi. On siis hyvää, että mietit asiaa monelta kantilta. Ratkaisevaa on kuitenkin, että luotat itseesi äitinä. Mieti, mikä on parasta lapsillenne. Se ei kuitenkaan tarkoita suoraan sitä, että he asuvat lähellä isäänsä (usein paras mahdollinen ratkaisu kylläkin). Sinun on ajateltava myös omaa jaksamistasi, jotta pystyt huolehtimaan lapsistanne näinä vaikeina aikoina. Itse teen tällaisissa tilanteissa listauksen eduista ja haitoista - äidin vaistolla päätät sitten, mikä painaa enemmän vaakakupissa.
Kysyt myös, että kannattaisiko kuitenkin vielä yrittää. Liittonne tuntuu olevan siinä kunnossa, että ette pysty kriisistä selviämään ilman ulkopuolista apua. Jos miehesi on valmis kanssasi sellaiseen hakeutumaan, suosittelisin sellaisen käyttämistä mitä pikemmin. Älä jää odottamaan tilanteen kiristymistä entisestään!
Jaksamista