Jatkammeko vai lopetammeko?

Onhan se ihan normaalia, että tunteitakin herää. Varsinkin sinulla, kun olet vapaa niin kyllähän sitä seuraa kaipaa, myös sellaista läheistä seuraa sinne sängyn puolelle...

Kannat tietenkin myös vastuun teoistasi. Tässä pääset melko helpolla, kun ei ole miestä, jonka tunteita saattaisit pahoittaa. Tuleeko tyttäresi toimeen tämän miehen kanssa on tietenkin mahdollisen yhdessäolon kannalta tärkeää.


Rakastajasi kohdalla tilanne on tietenkin monimutkaisempi. Jos vaimo saa tietää, saattaa perhe hajota siihen. Tai sitten suhde sinuun loppuu. Tai jatkuu jotenkin salaa. Joka tapauksessa riskit ovat miehen kannalta suuremmat. Sinun kannaltahan riski on vain siinä, että jos et lopeta suhdetta, saattaa se loppua, kun mies joutuu "pakon eteen". Tai sitten mies saattaa suhteen paljastuttua tulla luoksesi (jolloin joutuisit ehkä torjumaan hänet, jos et kerran halua hänen kanssaan oikeasti yhteen).

Joka tapauksessa tästä puolesta mies kantaa vastuun ja mahdollisesti hyvin ikävätkin seuraukset.

Kysymykseni miehelle olisikin, että jos todella sinusta välittää, miksi ei ota eroa ja tule luoksesi. Ja jos ei ole valmis näin tekemään, miksi ei lopeta kanssasi pelehtimistä?

Ainakin itselläni on periaate, että en halua ryhtyä vehtaamaan kenenkään kanssa, jonka kanssa en haluaisi elää yhdessä. Ja samaa edellytän myös vastapuolelta. Teoista on kannettava vastuu ja seuraukset.
Ehkä saan tämän vuoksi elämässäni vähemmän seksiä. Mutta jospa laatu korvaa määrän? (No joo, nyt ei ole sitä laatuakaan eli jos himo yllättää ei ole muuta kuin käsipeli... :-)

"Kuitenkin jostakin syystä koen huonoa omaatuntoa?"

Eipä ihme kun yrität vuosikausia uskotella ja järkeillä itsellesi, että tuollainen valehteleva ukkomies on oikeasti miellyttävä ihminen.
Sen uskottelun teet itsellesi, koska osallistut itsekin samaan valheeseen, ja totuuden myöntäminen itsestäsi olisi liian tuskallista.

Olet lukinnut mielesi valheen olotilaan, ja siksi kaikki mitä teet ja ajattelet saa siitä tartunnan. Näinollen iloisuus ja muut positiiviset tunteet eivät enää pääse täyttämään mieltäsi, vaan saavat aikaan vain omantunnon tuskia. Omatunnon ääni on ehkä hiljainen mutta, ei se vaikene, sillä se olet SINÄ ITSE.

OLette olleet niin kauan suhteessa että jos ja kun vaimo saa tietää sen erosta tulee hirvittävän katkera. En usko että sinun ja miehenkään suhde kestäisi sitä?
Kun mies erossa tajuaa mitä hirveyksiä vaimosta löytyy hän murtuu syyllisyyden taakkansa alle.
Ei välttämättä vaimon vaan lasten vuoksi. Ei kukaan pettäjämieskään haluaisi lapsilleen sitä mitä petetyn äidin mielessä tapahtuu ja sen seurauksia.Lapset nimittäin kärsivät siinä rytäkässä eniten. Katkera ja surun murtama äiti ei ole paras äiti eikä syyllisyydessä rypevä isä ole paras isä.

Mitä he ovat tehneet ansaitaakseen isän joka on järjestelmällisesti viettänyt kaksoiselämää?
Seuraukset siitä tulee muuttamaan heidän elämänsä kulun väistämättä ja traagisella tavalla.
Toivon että he selviävät siitä.

Mitä heidän osuutensa oli tähän soppaan?
Kysyikö joku heiltä haluatteko tätä?

Me kaikki tiedämme vastauksen. Sinä, heidän isänsä ja äitinsä. Haluatko olla vielä mukana siinä?