Kuinka auttaa ystävää joka on jämähtänyt suhteeseen, missä mies alistaa henkisellä väkivallalla ? Vaimo pelkää jo miestään eikä uskalla elää enään normaalia elämää. Ystäväni on vuosien kuluessa menettänyt elämään ilonsa melkein kokonaan. Surullista seurata vierestä kun toinen henkisesti aivan loppu eikä itse voi auttaa...
Haluaisin auttaa ystävää en vain tiedä kuinka...
Nimetön
101383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja ole hyvä ystävä ja tuki.
ei kannata liian usein huomauttaa miten tuhoon tuomitulta hänen avioliittonsa vaikuttaa, kyllä nainen luultavasti sen itsekin tajuaa. kun hän on valmis hän itse tekee lopun tuosta avioliitosta.
vaikutukseen.
Itse olin vastaavanlaisessa avioliitossa 25 vuotta!!!
En edes ole tyhmä ihminen. Ihminen vain.
Kyseessä oli tietämättömyys,
en tajunnut kuinka paljon paremmin avio sujuu sopivan puolison kanssa. Nyt tiedän, tosin vasta viisikymppisenä mutta silti.
Kyseessä oli myös läheisriippuvuus. Lisäksi moraalinen suvusta ja kodista ammennettu asenne, että yhressä pysytähän kun ollahan luvattu.
Uusi ystävättäreni puuttui asiaan puhumalla suoraan ja suomut alkoivat tipahdella silmistä , yksi kerrallaan. Pari vuotta myöhemmin olin omillani.
Neljä vuotta avioerosta löysin ihanan miehen.
En olisi ikinä uskonut että tällaista elämää olisi vielä osakseni koituva.
Oikea ystävä kertoo rohkeasti mikä on tilanne. Aliarvioitko ystävääsi kun luulet ettei hän itse ota vastuuta siitä mitä sanasi hänessä saisivat aikaan. Asenteesi on vähän pelkurimainen. Tuntuu kuin et sittenkään uskaltaisi otaa vastuuta ajatuksistasi. Ystävät puolustavat toisiaan ja "sisarten" on rohkeasti pidettävä yhtä.
Oleen puhunut suoraan ja sanonut mitä itse ajattelen. Olen kertonut että kyllä hänen olisi parempi lähteä ja aloittaa uusi elämä.
Mutta hän ei itse uskalla lähteä. "Jos se mieheni muuttuisi" Ja "nyt on mennyt vähän aikaa paremmin" Ovat aina vastaukset... Ja aina vain yritetään uudelleen ja kohta taas sama toistuu.
Olen sanounut hänen miehellenkin mitä mieltä olen asioista ja siitäkös alkoi hirmuinen sota.
Heillä on lapsia ja se on se suurin syy miksi ystäväni on suhteessa pysynyt...
Epäilen kovasti että mies sairastaa narsismia.
Olen itse elänyt narsistin kanssa ennen 4 vuotta onneksi pääsin suhteesta eroon mutta helppoa se ei ollut.
kuin ihminen, jonka kommenttiin sinä vastasit.
Ystävälle on tehtävä selväksi mitä asioista itse ajattelee, mutta myös se, että pysyy rinnalla ja on vankkana tukena vaikka hän omat ratkaisunsa tekisikin. Että vaikka ero joskus tulisikin, se ei olisi painostuksen alainen päätös, vaan itse parhaaksi katsottu.
Eikä siinä ole mielestäni mitään pelkurimaista. Jokaisen on elettävä oma elämänsä ja saatava mahdollisuus tehdä omat päätöksensä VAIKKA ne vääriksi osoittautuisivatkin.
Eikä se mielestäni ole myöskään ystävän aliarvioimista, vaan taitoa herkistyä ystävän tarpeille ja kivulle. Omien ajatusten takana on seistävä, mutta ei sillä kustannuksella että ystävä jää yksin tai ei enää osaa/ uskalla turvautua automaattisesti häntä ja hänen ajatuksiaan vastaan asettuvaa. On opittava pääsemään kynnyksen yli ja nöyrtymään ystävän edessä. On opittava kuuntelemaan ja ymmärtämään miksi hän ajattelee kuten ajattelee tai tekee kuten tekee. Jos ei pysty samaistumaan ystävän tilanteeseen, on häntä hyvin vaikeaa auttaakaan.
Ystävän tärkein tehtävä on antaa voimaa ja jaksamista silloin kun toisella on vaikeaa. Joskus joutuu nielemään oman ylpeytensä ja sopeutumaan siihen mitä milloinkin eteen tulee. Ystävät puolustavat toisiaan, mutta eivät ainoastaan omista lähtökohdistaan käsin, vaan kuunnellen ja edes yrittäen ymmärtää. Ystävä kertoo mielipiteensä, mutta antaa aikaa tehdä itse omat ratkaisut JA SILTI seisoo vierellä ja pitää kädestä kiinni. Ystävään voi luottaa.
Sinulta meni aikaa 25vuotta, ennenkuin olit valmis hyväksymään sen, ettei suhde ole sinulle se oikea. Tuskin irtautuminen suhteesta olisi onnistunut sen aiemmin. Tarvitsit aikaa kypsyä eroon ja päästä uuteen alkuun itsesi kanssa. Ajalla on ollut oma vaikututksensa. Olen onnellinen että asiat kääntyivät osaltasi hyvin. Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuuteesi tasa-arvoisessa suhteessa rakastamasi ihmisen kanssa, todellinen ystävä rinnallasi.
Saman tiedän odottavan omaa ystävääni sitten, kun aika on siihen oikea.
vieläkään oikein kaikilta osin hyväksyä että ihminen antaa parhaat vuotensa virtsapäälle jokavetää lokaan koko toisen minuuden
sain kolme hienoa lasta, tytön ja kaksi poikaa avioliitossa, hoidin lapset kuljetin kouluun ja harrastuksiin, pidin kodin kauniina, tein kaiken, jotta meillä olisi hyvä olla
sitten näiden vuosien jälkeen saan kuulla, että herra ei ole edes koskaan rakastanut minua
ja että hän (unohtaen, että yhdessä siitä onneksi saimme sovittua)lähti koska ei kestänyt palavaa toivotonta rakkauttaan naapurin rouvaan
siis, heh, minusta ei ole marttyyriksi, en jaksa sanoa etteivätkö nuo vuodet menneet hukkaan, PAITSI tietysti lasten kannalta, he pitivät minut henkisesti pystyssä ja olen heistä hyvin onnellinen
mutta lapsiahan olisin voinut saada onnistuneessakin parisuhteessa..
ei kannata heittää hukkaan miettimällä mennyttä. Ylpeys loukattuna ja mieli katkerana kannattaa pitää kuitenkin mielessä se, ettei aika ole koskaan ollut hukkaan heitettyä. Ilman suhdettasi entiseen mieheesi, et olisi sitä mitä nyt olet. Uskon, että sinusta on tullut esiin henkisiltä ominaisuuksiltasi uskomattoman voimakas nainen. Olet saanut rohkeutta luottaa itseesi ja omaan arvostelukykyysi -enää et jää kenenkään tallottavaksi. Osaat arvostaa kaikesta sydämestäsi sitä, mitä sinulla on. Pienet puuskat eivät sinua horjuta. Tiedät mitä elämä pahimmillaan voisi olla.
Ja ennen kaikkea sinulla on lapsesi.
Olisit voinut saada lapsia myös onnellisessa suhteessa, mutta he eivät olisi samoja lapsia, joita he nyt ovat. He saavat olla ylpeitä äidistään, joka jaksoi kaikki ne vuodet seisoa isän rinnalla ja pitää kodin heille turvallisena. He ovat ylpeitä myös siitä että sait lopulta voimaa lähteä ja osoittaa näin kaikille, että ellei omaansa osaa arvostaa ja pitää hyvänä, voi sen menettää. Varmasti entinen miehesikin on katunut sitä, ettet enää ole häntä varten.
Ole aidosti ylpeä itsestäsi! Olet käynyt kovan koulun mutta suoriutunut siitä voittajana.
Hän on ollut suhteessa jo melkein 10-v. Monet kerrat on ollut ero tulossa. Mies uhkailee itse murhalla niin vaimo ei uskalla lähteä.
Ystävälläni ei ole enään paljoa ystäviä juuri tuon miehensä takia, minä olen ollut tukena koko tämän ajan ja auttanut aina tarpeen tullen ja siitäkin on tullut ystävälleni huutoa "koska me päätämme yhdessä ystäväni kanssa heidän asioistaan" vaikka asia ei niin ole. Kaikki mistä heidän riitansa tulee niin on aina ystäväni syytä eikä miehessä muka koskaan ole mitään vikaa. Pienestä riidasta syntyy aina kauhea sota mitä saattaa pahimmillaan kestää jopa viikon ja siihen sitten vedetään mukaan kaikki 10 vuoden tapahtumat. Olin itse todistamassa miehen "raivaria" jokin aika sitten ja se oli jotain aivan kauheaa alistamista..
Olen todella huolissani ystäväni hyvinvoinnista...
Olin itse vastaavanlaisessa suhteessa monta vuotta. Ja olen ikuisesti kiitollinen ystävälleni, joka kärsivällisesti toitotti minulle, että ansaitsen parempaa. Voisin olla suhteessa vieläkin ilman tuota ihmistä.
Eli siis, älä luovuta! Vie ystävääsi ihmisten ilmoille ja näytä minkälaista elämä voi olla ilmas sairasta suhdetta. Painosta hellävaraisesti ottamaan itseään niskasta kinni ja ole tukena.
Olen monet kerrat pyytänyt ystävääni mukaan ilta elämään ja muutenkin kanssani aikaa viettämään. Siinä on vain sellainen ongelma kun miehensä ei laske vaimoaan yksin minnekkään ! Olemme nyt viime viikkojen aikana keskustelleet monesti mitä hänen täytyisi tehdä. Hän on itsekin sitä mieltä että täytyisi erota nyt viimeinkin, mutta pelkään pahoin että hän taas kerran antaa miehen uhkausille ja painostukselle periksi ja jää jälleen kerran miehen luo. Keinot alkaa olla pikkuhiljaa vähissä... Olen yrittänyt vaikka miten puhua mutta hän vaan aina päätyy jäämään sinne. On jo pariin otteeseen ollut asunto katsottuna ja kaikki valmiina mutta miehen painostuksen takia ystävä kuitenkin jäänyt...
paljon sun auttamisen halut auta, jos toinen ei itse omaan tilanteeseen apua halua.