mitä tämä on? mikä minulla on?
Olen ollut suhteessa nyt neljä vuotta miehen kanssa. ensimmäiset 2 vuotta oli vaikeaa, sillä hän oli erakko luonne ja minä aina ollut suhteessa. siinä erottiin pari kertaa ennenkuin sopu löytyi ja on kestänyt nyt 2 vuotta.
nyt minulle on tullut joku halu tai joku miettiä muita miehiä. katson niitä baareissa, varsinkin entisiä heiloja mietin. Yksi entisistä heiloista kävi juttusilla yksi lauantai ja juttelimme, hän selvästi halusi sanoa jotain mönkään menneestä suhteestamme joskus, ja hän on ottanu esille sen asian ennenkin mm. sähköposteilla. häntä harmittaa se miten se loppui niin lyhyeen.
nyt mietin häntä ja olen kuin hyytelössä enkä pääse pois. kauhea halu ottaa yhteyttä tai jotain.
ja tämä ei ole ainoa, tätä on kestänyt yli puoli vuotta, että mietin muita ja koitan saada katsekontaktia.
Ikinä en pettäisi! mutta jotain yritän selvästi. katsekontaktia, ihailua, tms.. typeryyttä. mutta tästä entisestä heilasta ajattelen jo paljon syvällisemmin.. olin häneen hyvin ihastunut joskus, mutta hän ei halunnut jatkaa tapailuamme.
oma mieheni on kiltti ja minulle hyvä nykyään, ennen ei ollut.
haluan hänen kanssaan naimisiin, mutta mietin tänään, haluanko haluta vain naimisiin koska ikäni alkaa olla jo 30, vai haluanko tämän miehen?
pääni on sekaisin ja pelkään, olenko pettäjä ihminen? olenko luonteeltani pettäjä?
Olen ollut suhteessa nyt neljä vuotta miehen kanssa. ensimmäiset 2 vuotta oli vaikeaa, sillä hän oli erakko luonne ja minä aina ollut suhteessa. siinä erottiin pari kertaa ennenkuin sopu löytyi ja on kestänyt nyt 2 vuotta.
nyt minulle on tullut joku halu tai joku miettiä muita miehiä. katson niitä baareissa, varsinkin entisiä heiloja mietin. Yksi entisistä heiloista kävi juttusilla yksi lauantai ja juttelimme, hän selvästi halusi sanoa jotain mönkään menneestä suhteestamme joskus, ja hän on ottanu esille sen asian ennenkin mm. sähköposteilla. häntä harmittaa se miten se loppui niin lyhyeen.
nyt mietin häntä ja olen kuin hyytelössä enkä pääse pois. kauhea halu ottaa yhteyttä tai jotain.
ja tämä ei ole ainoa, tätä on kestänyt yli puoli vuotta, että mietin muita ja koitan saada katsekontaktia.
Ikinä en pettäisi! mutta jotain yritän selvästi. katsekontaktia, ihailua, tms.. typeryyttä. mutta tästä entisestä heilasta ajattelen jo paljon syvällisemmin.. olin häneen hyvin ihastunut joskus, mutta hän ei halunnut jatkaa tapailuamme.
oma mieheni on kiltti ja minulle hyvä nykyään, ennen ei ollut.
haluan hänen kanssaan naimisiin, mutta mietin tänään, haluanko haluta vain naimisiin koska ikäni alkaa olla jo 30, vai haluanko tämän miehen?
pääni on sekaisin ja pelkään, olenko pettäjä ihminen? olenko luonteeltani pettäjä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos sulla on vain nyt menossa jonkinlainen vaihe, että haluat ihailua muualta. Sanoit, että miehesi on sinulle hyvä, mutta kehuuko hän koskaan sinun ulkoista olemustasi? Jos vastaus on ei, ymmärrän sen, että haet sitä ihailua muualta. Itselläni on havaitttavissa vähän sellaista, että baarissa on ihana saada kommenttia tyyliin "olet kaunis", koska oma mies ei saa sitä suustaan ulos. On juteltu asiasta ja hän jotenkin "pelkää", koska on usein joutunut pettymään naisiin.
Minäkään en missään nimessä pettäisi, tosin ei ole mitään halua tai tarvettakaan. En kylläkään haikaile eksieni tai muidenkaan perään, koska olen onnellinen nykyisen mieheni kanssa ja tiedän haluavani olla hänen kanssaan aina.
Oletko itse miettinyt, että oletko onnellinen nykyisesi kanssa? Miksi haikailet eksäsi perään? oletko kuvitellut elämää hänen kanssaan? Jos se ei onnistunut joskus aiemmin, voitko kuvitella sen onnistuvan nytkään? Voihan olla, että hän lopettaisi taas juttunne lyhyeen.
En ehkä sanoisi sinua pettäjäksi, vaan ehkä jollain tasolla koet hakevasi hyväksyntää. Se voi olla jotain itsetunnonkohottamista tms. tai sitten olet vain kyllästynyt nykyiseen suhteeseesi ja haluat vaihtelua elämään. Voisiko olla niin?
Olen myös parisuhteessa oleva kohtapuoliin 30-v nainen. Nyt kesän tullen olen ollut kuin riivattu; vilkuilen jatkuvasti vieraita miehiä, etsin seuraa netistä ym. Parilla treffeilläkin on tullu käytyä ja tunne oli huumaava.. Pitkästä aikaa sai huomiota ja vähän jännitystäkin tylsään ja tappavaan arkeen. Seksiä tai mitään siihen viittaavaa en ole enkä aio harrastaa näillä tapaamisilla. Olen todella paljon yksin kotona, mies aina töissä ja kotonakin aika etäinen. Olen yrittänyt todella kauan "taistella" tämän avoliittomme puolesta, mutta nyt on voimat loppu. Tässä kai syyt miksi vilkuilen nykyisin muita. Pelkään vain että tähän jää jollain tapaa koukkuun, enkä osaakaan enää rauhoittua ja palata "harmaaksi kotihiireksi"?
Kiitos molemmille vaastanneille. ensimmäiselle sanon, että olet varmasti oikeassa, etsin hyväksyntää ja kivoja sanoja, koska mieheni ei osaa niitä tuottaa :) mutta toisaalta myös pelkään, että olen kyllästynyt tilanteeseen vähän. tai suhteeseen.. koska en ole enää niin innokas mieheni kanssa vällyjen välissä kun ennen. ennen minä halusin vaikka päivittäin, nykyään ei joenkin edes jaksa niin hyvin, ja kun mies tekee aloitteen niin jees se on ihan kiva, mutta siltikään en jaksa innostua mutta harrastan seksiä kuitenkin..
toiselle vastanneelle haluan sanoa, että kirjoitit hyvin samalla tapaa kuin minä ajattelen. mieheni on myös töissä kesän kokoajan, ja tuntuu että olen kuin riivattu muiden miesten perään. treffeillä en ole käynyt mutta voisin kuvitella miten ihanaa se olisi :P tästä on todella hankala päästä eroon, se vähän niinkuin on jäänyt päälle. hyytelöä mistä ei pääse irti..
ajatuksissani pääsen lähelle näitä ajattelemiani miehiä ja kosketan heitä ja he takaisin ja tunnen sen intohimon pitkästä aikaa..
se muuten minulta tällä hetkellä puuttuu! nyt hokasin sen. intohimo puuttuu suhteesta nyt täysin.
hmm. mutta en tiedä mitä tehdä asialle.