Kuten otsikkokin kertoo.. pahasta asiasta on kyse.
Olen huomannut, että olen todella omistushaluinen ja mustasukkainen. Joka ainoa kerta kun avovaimoni on ulkona baarissa pitämässä kivaa minusta tuntuu että hän pettää siellä tai hänelle tapahtuu jotain. Haluan hänet vain kotiin turvaan. Tuo tunne on niin paniikinomainen ja sekasortoinen, en tiedä mitä tehdä. Heti kun hän tulee kotiin, on kaikki taas hyvin.
Olen kertonut ongelmastani hänelle ja haluaisin "parantua". Pidän tunteeni sisälläni ja haluan,että naiseni on vapaa ja voi pitää hauskaa. En halua omistaa ketään. Silti tämä tunne velloo sisälläni ja tekee todella pahaa minulle.
Olen miettinyt mistä tämä juontuu koska en ennen ollut tämmöinen. Olen ollut muutamassa vakavassa suhteessa aikaisemmin missä minua on nöyryytetty ja petetty mennen tullen. Yhdestä näistä masennuin vakavasti. Tästä se on johduttava, traumasta.
Koetan miettiä ja tsempata itseäni mutta en vain pääse tuosta tunteesta yli. Kaikki epäilyt ovat mielessäni joka kerta. Tiedän että epäilyni ovat turhaa ja koetan hokea itselleni, että se ei ole totta. Stressaan vasta sitten kun on aihetta, en aikaisemmin.
Olen jo aika epätoivoinen koska en pysty elämään normaalia vapaata elämää. Esimerkiksi en uskalla käydä ulkona niin paljoa kun voisin ettei hän innostuisi myös käymään useasti. Tottakai hän menee aina kun haluaa ja kannustanki häntä lähtemään tyyliin "Mene vain tuulettumaan ja pitämään hauskaa ettet tule mökkihöperöksi".
Eli siis haluan että hän menee ja käy niin paljon kuin haluaa. Mutta syvällä sisimmässäni tämän "sairauden" takia toivon salaa ettei hän kävisi.
Koetan olla hyvä ja teen kaikkeni ettei tämä vaikuta häneen. Silti tarvitsen nyt neuvoja ihmisiltä jotka ovat kokeneet samaa ja osaisivat antaa neuvoja minulle. Kiitän mitä syvimmin etukäteen.
Miten tästä voi päästä eroon? Onko muilla samankaltaisia tuntemuksia?
Olen huomannut, että olen todella omistushaluinen ja mustasukkainen. Joka ainoa kerta kun avovaimoni on ulkona baarissa pitämässä kivaa minusta tuntuu että hän pettää siellä tai hänelle tapahtuu jotain. Haluan hänet vain kotiin turvaan. Tuo tunne on niin paniikinomainen ja sekasortoinen, en tiedä mitä tehdä. Heti kun hän tulee kotiin, on kaikki taas hyvin.
Olen kertonut ongelmastani hänelle ja haluaisin "parantua". Pidän tunteeni sisälläni ja haluan,että naiseni on vapaa ja voi pitää hauskaa. En halua omistaa ketään. Silti tämä tunne velloo sisälläni ja tekee todella pahaa minulle.
Olen miettinyt mistä tämä juontuu koska en ennen ollut tämmöinen. Olen ollut muutamassa vakavassa suhteessa aikaisemmin missä minua on nöyryytetty ja petetty mennen tullen. Yhdestä näistä masennuin vakavasti. Tästä se on johduttava, traumasta.
Koetan miettiä ja tsempata itseäni mutta en vain pääse tuosta tunteesta yli. Kaikki epäilyt ovat mielessäni joka kerta. Tiedän että epäilyni ovat turhaa ja koetan hokea itselleni, että se ei ole totta. Stressaan vasta sitten kun on aihetta, en aikaisemmin.
Olen jo aika epätoivoinen koska en pysty elämään normaalia vapaata elämää. Esimerkiksi en uskalla käydä ulkona niin paljoa kun voisin ettei hän innostuisi myös käymään useasti. Tottakai hän menee aina kun haluaa ja kannustanki häntä lähtemään tyyliin "Mene vain tuulettumaan ja pitämään hauskaa ettet tule mökkihöperöksi".
Eli siis haluan että hän menee ja käy niin paljon kuin haluaa. Mutta syvällä sisimmässäni tämän "sairauden" takia toivon salaa ettei hän kävisi.
Koetan olla hyvä ja teen kaikkeni ettei tämä vaikuta häneen. Silti tarvitsen nyt neuvoja ihmisiltä jotka ovat kokeneet samaa ja osaisivat antaa neuvoja minulle. Kiitän mitä syvimmin etukäteen.
Miten tästä voi päästä eroon? Onko muilla samankaltaisia tuntemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
että olette jutelleet, ja olet ihan oikeilla jäljillä.
Itse tunsin aikanaan myös noin, itsensä "psyykkaaminen" on ainut tapa päästä eroon, sillä toisen kanssa puhuminen ei loppujen lopuksi auta (tai hänen vakuuttelunsa kilttinä olosta). Keksi itsellesi tekemistä, ole onnellinen että sinulla on ihana nainen äläkä tuhoa suhdetta tuolla. Luota naiseesi, hän ei "joudu" kenenkään kanssa sänkyyn haluamattaan. Ja mustasukkaisuudella saatat ajaa hänet ehkä siihen...
Ja mustasukkaisuus liittyy omaan epävarmuuteen, ei juurikaan toiseen ihmiseen. Ja kuitenkin selvisit aiemmin hengissä vaikka joku petti, eikö? Kuulostaa rajulta, mutta totuus silti.
Kiitos vastauksestasi.
En missään nimessä aio pilata suhdetta tällä tai ajaa häntä suhteeseen missä ei voi hengittää. Kyllä meille kaikille on vapaus suotu eikä terveen rakkauden sitä pidä pilata. Silloin pitää korjata hieman itseä.
Rakastan tätä naista yli kaiken ja mitään en tekisi mikä häntä satuttaisi. Siksi aionkin hoitaa tämän ongelmani pois alta, koska haluan myös etten turhaan satuttaisi itseäni tai aiheuttaisi pahaa mieltä.
Hienoa kuulla, että psyykkaus on auttanut sinua ja varmasti myös minun hoitokeinonani se parhain. Psykologeihin/terapeutteihin ei ole yksinkertaisesti varaa. Mutta toki siihenkin olen valmis ellei omat keinot riitä.
Jos menet Terveys-palstalle niin siellä Palveluja-osastolla on riippuvuuksiin perehtyneen terapeutin ilmoitus. Hän vetää läheisriippuvuusryhmiä mutta ottaa myös yksityisasiakkaita ja on perehtynyt myös mustasukkaisuuteen.
En laita suoraa linkkia kun en tiedä saako täällä mainostaa.
todella suuri suojelemisen tarve. Pelkäät mahdollisesti, että naisesi ei tulekaan takaisin vaan jää sille tielleen jonkun toisen kanssa, tai poliisi tulee ovelle kertomaan uutisia naisesi sijaan. Mutta ei sinun tarvitse pelätä, naisesi on tullut ennenkin kotiin ja tulee tulemaan myös tulevaisuudessa.
Ajattele niitä kertoja jolloin itse olet ollut ulkona. Jos naisesi tuntisi samalla tavalla kuin sinä, niin miten reagoisit asiaan? Luultavasti hänellä ei olisi syytä pelkoon ja mustasukkaisuuteen :) Kuten ei sinullakaan ole!
On loistavaa, että itse olet tiedostanut ongelman ja haluat päästä siitä eroon. Nimittäin ne mustasukkaiset jotka eivät mustasukkaisuudestaan tiedä tai eivät tiedosta sitä ovat todellisia riesoja ja ennen pitkää tulevat jätetyksi. Olet osoittanut luottamuksesi naistasi kohtaan kertomalla peloistasi ja haluatte yhdessä voittaa ne. Tehkää se yhdessä. Menkää yhdessä ulos niin tulet näkemään, ettei SINULLA ole mitään pelättävää.
Todella hienoa että olet valmis "parantumaan". Ongelman tiedostamisesta lähtee sen ratkaiseminen ja ajattele asia mieluummin mahdollisuutena kuin ongelmana. Mahdollisuus päästä eroon mustasukkaisuudesta.. miten hienolta se kuulostaakaan :D
Suojelemisen tarve! Sehän se juuri on. Olen nimittäin ylisuojelevainen ihminen. Pyrin yleensä auttamaan muita. Ehkä tämä "tarve" yliampuu tässä asiassa hmmh.. tätä pitääkin miettiä, ei ole tullut itselleni mieleen. Kiitos paljon tästä vinkkelistä :-)
Olemme me olleet paljonkin yhdessä ulkona. Baarissahan alunperin tutustuttiin. Tiedän ettei hän tee mitään ja hän on niin uskollinen ja lojaali nainen kun vain voi olla. En valehtele pätkääkään kun sanon, että olen löytänyt todellisen lottovoiton.
Silti pelottaa kauheasti juurikin se esim, että ulkona on paljon näitä uhkia.. ja tavallaan varmasti käyttäisin hirveästi energiaa ns. hänen kyttäämiselleen ettei mitään pahaa tapahdu ja että hätistelen mahd. iskijät pois. Tiedän senkin että hän osaa pitää puolensa kyllä ja pärjää hyvin. Mutta nämä pelot rasittavat.. vie elämänlaatuani paljon pois. En vielä varmaan ole valmis ulos lähtemään hänen kanssaan, myöhemmin sitten kun olen saanut mietittyä asiaa enemmän ja tekemään tietyt toimintamallit mahdollisille asioille mitä voisi tapahtua.
Sekin on kyllä jännä, että alussa ei tätä ongelmaa ollut. Oltiin rennosti ulkona. Tuntuu, että nämä pelot voimistuvat koko ajan. Ja nyt viimeisen 2kk aikana oikein räjähtäneet.
Olen jopa miettinyt sitä olenko valmis seurustelemaan. Pitäisikö minun hoitaa tämä "sairauteni" ensin pois. Mutta aion parantaa tämän nyt pois, en vain anna tämän vaikuttaa naiseeni millään tavoin rajoittavana tekijänä.
Mietintää on ja paljon. Tuo "suojelemisen tarve" - pitää miettiä kyllä. Kunhan löydän perille ongelman juurille asti ja saan kerättyä tarpeeksi resursseja niin tämä sairaus lähtee kuin leppäkeihäs :-)
Minä kamppailen IHAN samanlaisen ongelman kanssa..
Ja tiedostan itsekin todellakin sen, että olen liian mustasukkainen.
Minunkin epäilyni johtuvat aiemmista suhteista, joissa minua vedätettiin sen 6-0 ja kuulin siitä vasta huit hait jälkeenpäin.
Nyt olen kihloissa aivan ihanan tyypin kanssa, asutaan yhdessä ja eletään avoliitossa, mutta menneisyys kummittelee ja henkäilee niskaan joka ikinen päivä.
Epäilys siitä, ettei kulta olekaan siellä, missä sanoo olevansa.
Että ylitöihin jääminen onkin ihan jotain muuta.
Että tapaa harrastuksissaan, kaupassa, missä tahansa jonkun toisen...
Tulen pian hulluksi.
Olemme mekin keskustelleet asiasta, ja molemmat kertoneet toisillemme tunteemme, ajatuksemme, periaatteemme.
Molempien periaate on, että ei petetä.
Kultanikin on sanonut, että vaikka meillä olisi miten iso riita tahansa, ja hän lähtisi kaverinsa kanssa jonnekin, hän ei pettäisi.
Ettei tulisi tilannetta eteen, että hän pettäisi.
Että minä olen saanut hänet "pysähtymään", että hän rakastaa vain minua jne jne..
Ja niinhän se on minunkin puoleltani.
Pettäminen ei kuulu minunkaan periaatteisiini.
Asiaa ei yhtään auta se, että kihlattuni on menneisyydessään ollut aikamoinen naistenmies, jos nyt näin voi sanoa..
Ei sanan täydellisessä merkityksessä, mutta että niitä tyttöjä on riittänyt vähän joka sormelle..
Nykyisin mieheni on jättänyt baareissa pörräämisen sanoen, ettei se häntä enää kiinnosta yhtään. Harrastamme kaikkea yhdessä ja erikseen..
Silti epäilen AINA, ja suurin piirtein odotan päivää, jolloin kaikki taas kaatuu päälleni.
Olen yrittänyt prepata itseäni, ja keskustelut oman kullan kanssa rauhoittaa aina hetkeksi, kunnes taas mennään ja vintillä vipattaa..
Tämä on aivan kauheaa.
Miksi rankaisen nykyistä kultaani teoista, joita hän EI ole minulle tehnyt?
Miten pystyy taas luottamaan?
luottaa, sillä jos toinen aikoo pettää, hän myös löytää siihen ajan ja paikan. Ja vaikka soittelet kuinka perään, se ei selviä puhelimessa, että mitä tekee ,eikä varmasti aio kertoa "hei kultu, olen pettämässä sua juuri"!
Ja jos on joskus sattunut aiemmin, niin muista että olet sieltä noussut, ja olet hengissä. Nykyinen ei voi sen enempää satuttaa kuin aiemmatkaan.
ja ihminen on kummallinen siksi, että kun kaikki on hyvin niin tuppaa vähänniinkuin "keksimään" pahaa oloa itselle. Ollaan vähän kyynisiä jokainen ja ajattelemme että "kyllä se kohta jotain tekee kun kaikki on hyvin".
Salli itsellesi onnellisuus äläkä piinaa itseäsi kauhukuvilla. Jos jotain sattuu, niin kohtaa ne vasta sitten, älä etukäteen.