ihmisen pitämään kuvia itsestään esillä? Lapsuuskuvat tms. vanhat kuvat ymmärrän, mutta entä muutaman vuoden takaiset kuvat? Itse en ainakaan jaksa omaa pärstääni kirjahyllyssä tai seinillä katsella.
Parhaat muistot omista tekemisistä ovat korvien väliselle kiintolevylle tallennettuja.
Parhaat muistot omista tekemisistä ovat korvien väliselle kiintolevylle tallennettuja.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...vielä mitään, ku oon kuullut sellaisestakin tapauksesta, että makkarin seinällä on ollut kämpän omistajasta A3-kokoinen kokovartaloalastonkuva. Se on jo hieman liikaa...
Mulla on portfolio sitä varten, seinällä on tauluja. Työkansiosta löytyy kaikki vanhat näytelmäroolit kuvineen ym. sellaiset työkuvat joista on hyötyä. Maalattu muotokuva multa kyllä löytyy itsestäni seinältä, sekin on dekorativisen ja surrealismin sekoitus eli ei oikeestaan ihan perus kamaa.
Mulla on muutama ystävä jotka harrastavat tod. paljon valokuvausta ja heillä on upee valokuvakollaasi seinä kotonaan. Se on tosi mielenkiintoisen näköinen.
Makuasia varmaan tämäkin, toinen tykkää toisesta ja toinen ei.
Valokuvat ovat kauniita ja tuovat muistoja mieleen.
Valokuvat voivat olla todella upeita taideteoksia,olivat ne sitten esillä kodissa tai julkisissa tiloissa. Valokuvissa minua kiehtoo niiden totuudellisuus ja toisaalta taito millä ne on otettu.Usein oikein havahtuu,että onko tämä maailma todella noin kaunis.Tai onko ihminen noin kaunis,ihmiselämä noin kaunis?
Kirjahyllyyn en valokuvia laita,sinne kuuluvat ne ihanat ja rakkaat kirjat(ja tietysti tekijän mukaan aakkosjärjestyksessä).
Omista kuvistani en ole kovin innostunut, en pidä itseäni valokuvauksellisena.Huono itsetunto??
Mutta korvaamattomia valokuvat ovat,ei niitä pysty korvaamaan minkäänlaiset vakuutukset.
Samoin videot ovat melkoinen ihmisen elämän todentaja: lapsenlapsi voi nähdä millainen se taata ihan oikeasti oli,kuika se puhui,mitä teki.
Jos joku pitää seinällä omaa alastonkuvaansa, voi olla, että sen on kuvannut joku todella rakas ihminen, se voi olla lahja tai kuvan ottotilanteeseen liittyy tärkeitä muistoja. Ja mikä ettei,jos kuva on hyvä!Tuskin on mikään pornokuva.
Meillä ei ainakaan ole esillä muita kuvia itsestämme kuin hääkuva. Eikä senkään ole tarkoitus muistuttaa meistä itsestämme vaan siitä tilanteesta. Ylensä tunnen suurta kiusautuneisuutta, kun näen jossain oman kuvani. Aivan kuin kuullessani oman ääneni vaikkapa videolta.
...makuuhuoneen yöpöydällä vai seinällä sängyn päällä?
Siis minulla jotain käsittämätöntä tuota "traditiota" vastaan, että hääkuva pitää olla makuuhuoneessa. Varsinainen erotiikan tappaja.
Olohuoneessa pianon päällä. Ei sen ainakaan täydy olla sängyn päällä.
"...että hääkuva pitää olla makuuhuoneessa. Varsinainen erotiikan tappaja."
On niis kuvis kyl muitakin ihmisiä, omia ja muiden muksuja. Yhtäkään yhteiskuvaa naisen kanssa ei oo esillä. Naisia tulee ja menee, mut muksut pysyy.
Sanos muuta! Lapsista saa usein aivan ihania kuvia,kun kuvaa heitä vähän salaa.Kotileikkien todellisuus tai vaikka se kuinka aidosti pieni ihminen on ihmeissään jostain pienestä mönkiäisestä, välittyy liikuttavasti valokuvissa.Parasta ovat varmaan kuvat lapsista metsässä tai muualla luonnon keskellä, osana luontoa.Lapsen herkkyys tulee kuvissa paljaasti esille,sitä ei voi olla vertaamatta omaan kovettuneeseen kuoreen. Tulee ikävä omaa lapsuutta!
Valokuvat kuuluu albumiin, tai sellaiseen valokuvalaatikkoon.
varsinaista omaa kuvaa esillä. Kummipojan ristiäiskuvassa olen kummipoika sylissä. Senki sain lahjaksi niin ei viitti poiskaan heittää. ;D