Suomi24:ssä tapasin viimein miehen, unelmamiehen, elämäni miehen. Tai niin luulin. Aika nopeasti rakastuin, niin hänkin sanoi rakastavansa minua. Oli suuria suunnitelmia, yhteistä tulevaisuutta, katteettomia lupauksia. Kyllä minä tiesin heti, että ei hänkään aivan virheetön ole, traagisia elämänvaiheita, ongelmiakin. Luotin siihen, että kyllä me niistäkin selviämme yhdessä. Ja selviäisimmekin. Mutta, mutta... on niin paljon selityksiä, lunastamattomia lupauksia, täyttymättömiä toiveita, tekosyitä. Hän ei tarvitse läheisyyttäni niinkuin minä tarvitsisin hänen syliään. Minusta tuntuu, että hän ei edes halua tietää minusta asioita, joita haluaisin hänelle kertoa. Hän haikailee yhä entisten naisystäviensä perään. Hänen kanssaan minä olisin valmis jakamaan kaiken, mutta se ei riitä hänelle. Miten minä voisin luottaa häneen kaikkien selitysten ja omituisten tekosyiden jälkeen niin paljon, että uskaltaisin kertoa hänelle salaisimmatkin ajatukseni? Enkä saa itseäni irti hänestä. Löysässä hirressä oleminen on henkisesti hyvin raskasta. Ilmeisesti elämme nyt kumpikin omaa elämäämme, emme meidän elämää ja hiljalleen ajan kuluessa kadotamme toisemme.
Tyhjiä toiveita
surullista
342941
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Olis mahdollisuus puhua kaikesta suoraa,siis puhua suoraa..??
odotan sitä hetkeä, kun voisi puhua suoraan, siis kasvokkain. Uskomatonta, mutta totta; niitä hetkiä ei tunnu vaan olevan. Aina on jotain tärkeämpää. Lisäksi mielestäni asiat pitää pystyä puhumaan ihan selvin päin. Vähän tuntuu itsestänikin, että olen oikeastaan jo luovuttanut. Annan ajan kulua ja odotan ja katson kuinka käy. Toivon, että tämä rakkaus muuttuisi välinpitämättömyydeksi, silloin saisin itseni pidettyä jotenkin kasassa, kun tämä suhde loppuu.
ett en ihmettelisi jos se on sama mies... 8)
Voih,toi on niin hukkaan heitettyä ihmis elämää..Mä niin toivoisin että jokainen meistä pistäis itsensä etusialle ja kattelis avoimin silmin mitä on ympärilläkin..Ei kannata tujottaa sulkeutunutta ovee liian pitkään,silloin ei huomaa niitä ovia mitkä on auki..
Rakkaus pitäis olla mahtavaa ja käsin kosketeltavaa,mutta eipäs se vaan sitä ole..:((
että rakkaus saisi vielä minutkin leijumaan pilvissä ja tuntemaan jotain sellaista, jota ei voi sanoin kuvailla, mutta toisin kävi. Nyt voin kertoa, että rakkaus on odottamista, pettymyksiä, pettymksiä ja pettymyksiä. Voi hitto tätä elämää, itkukaan ei helpota yhtään. Niin, se rakkaus on myös itkua ja kyyneleitä. Ei millään jaksaisia aina van odottaa ja odottaa....
Olen kuullut että kun lopettaa odottamisen niin se oikea putkahtaa nurkan takaa..En kyllä itekkään jaksa uskoo tohon...Mutta olen samaa mieltä kanssasi...
ihme, ja minä en enää usko ihmeisiin. Olen entistä vakuuttuneempi, että minulle ei sitä oikeaa ole olemassakaan, eihän kaiklle ole. Tästä pääsisikin jo futsailemaan elämän tarkoitusta, mutta se ei liene tämän keskustelufoorumin aihepiiriin kuuluva asia.
Äläs kuule noin sano..Tai oikeestaan sano vaan niin olet vielä onnellisempi kun se Prinssi sinut löytää..Vähän kyllä Rönsyilee aihe mutta sinua mä tässä aattelin..
satukirjojen sivuilla ja romattisissa tarinoissa. Olisipa todella kätevää, jos jokaiselle ilmaantuisi se oikea prinssi tai prinsessa tarpeen mukaan tai ainakin kerran elämässä. On se toisaalta ikävää, että iän ja kokemusten karttuessa menettää uskon siihen, että jotain satumaista voisi oikeasti tapahtua.
...minun elämäni. Vastaani on tässä nyt tullut monia samankaltaisia viestejä. Voiko sellaisia miehiä tosiaan olla monia.. Vai onko kuitenkin kyseessä se yksi ja ainoa... :D
Onko vesimies?
on neitsyt...
hän ole mun ex:sä???
Rakastui koko sydämestään minuun, mutt juuri noiden katteettomien lupauksien vuoksi erosin. On soitellut ja kertonut ettei saa mua mielestään.
tuntomerkkejä? Jos sattuisi olleen sama kaveri, niin se kyllä helpottaisi päätöksen tekemistä kovasti, silloin olisi nimittäin helpompi lopettaa koko juttu. Tietysti itsetuntoa kirpaisisi aika tavalla, jos huomaisi olleensa niin pöljä, että on tavallaan tullut höynäytetyksi jonkun kroonisen hyväksikäyttäjän toimesta.
onko Länsi-rannikolta?
Ainaski Oulusta löytyy tällainen tapaus.. Nimi alkaa M kirjaimella ja ikää on nelisenkymmentä...
nimi todellakin alkaa M:llä ja ikä reilut 40, mutta toiminta-alue on etelässä
siis löytyy tällaisia, näyttäisi löytyvän ympäri Suomea, jokunen sieltä täältä, ikävää. Tämä minun tapaus vaikuttaa etelä-Suomessa
Kelpaiskos Pori?
mutta Helsingistäkin löytyy ainakin tämä minun "kultani", näyttäisi vähän siltä, että näitä samantapaisia miehiä löytyy tasasesti ympäri Suomea. Kai teidän muidenkin naruttajat ovat sentään pikkuvippejä pyydelleet? Minun on. Onneksi kyse on vain pikkusummista, saas nähdä milloinka aletaan puhua isommista summista.
Ajattelin, että nyt löysin vihdoinkin ihanan miesystävän. Toisin kävi. Hänellä monia virityksiä ja monia selityksiä.
Siinä löysässä hirressä vain roikuin.
puolestasi. Kun kaiken pitäisi olla ihanaa ja elämän maistua mansikoilta, niin tuntuu todellisuus onkin sitten tällaista. Mutta me selviämme kyllä!
Ja siinä löysässä hirressä roikuin. Hän kuitenkin jäi niin tavanomaisella kiinni kuin puhelinsoitolla. Tämä toinen (3-7) nainen soitti minulle ja kysyi kuka olen..?
Siihen se taru loppui. ja piste.
Olemme olleet erossa jo pari vuotta ja vieläkin hän kysyy minulta kaipaanko häntä vierelleni..siis EN.
Kyllä tuollaisia narsisteja plus psykopaatteja tässä maassa on satoja jopa tuhansia.
Siinä se piilee teidänkin ero,,hän odottaa uutta kolahdusta ja on sinun kanssa niinkauan kuin uskoo löytävänsä..
Teeppä sellainen asia, että jätät hänet ja kylmästi. ( vedä oikein teatteriesitys)Niin jo alkaa ilme muuttumaan sillä eihän heitä saa jättää ja jos sen tekee niin silloin he takertuvat ja loukkaantuvat jopa itkevät...kokeile äläkä roiku ja elämäsi parhaita vuosia häneen tuhlaa.
Nim. Saman kokenut
Kiitos neuvosta. Olen alkanut itsekin jo etsiä ulospääsyä tilanteesta. Mutta, mutta...se rakkaus ei ole vielä hävinnyt mihinkään. Todennäköisesti kuitenkin tulen tekemään neuvomallasi tavalla, kunhan saan tämän asian palikat ensin omassa päässä järjestykseen.
nauraa koko jutulle joskus..sellaisia ne miehet ovat..pistät kova kovaa vasten..niin näät mitä tapahtuu..Tai toinen vaihtoehto olisi, että teet itsellesi täydellisen muodonmuutoksen ja olet salaperäinen. Pyydä jotain tuttavaasi soittelemaan sinulle silloin kun "hän" on paikalla ja sanot ettet nyt voi puhua ja lirkuttelemalla vielä..tee hänestä mustis...vaihtoehtoja on satoja ..tein ne kaikki ja lankaan meni jokaikiseen..
Älä tosiaan tuijota kelloa ja ovea, vaan lähde ulkoilemaan ja kyläilemään...
tuopa ei mieleeni ole tullutkaan, kuullostaa hienolta, voisihan tässä puhelinta vahtiessa tosiaankin keksiä erilaisia tapoja hieman maksella pottuja pottuina. Voisi sitten olla helpompi siirtyä sivuun tästä suhteestakin, kun sen aika koittaa. Nimittäin kun on hieman itsekin huvitellut toisen kustannuksella. Kyllä kosto, tai ainakin ajatus siitä, joskus on niin kovin suloinen.
Milloin mitäkin.Kerran ostin halvan pribeid kortin kännyyni ja laitoin hänelle teksitiviestin " Maija tässä moi. Mahdatko enää muistaa minua ? Olisin vain tarvinnut muuttoapua, kun olen perinyt aika ison talon"
Textailtiin muutama päivä ja hän yritti jopa soittaa, no enhän voinut vastata kun olisi tuntenut ääneni. Kovin oli innokas ja hermostunut kun en vastannut. Kysyin kotona onko jokin pielessä kun olet niin vaitelias? Hän vain sanoi, että töissä on vähän hankalaa.
Sitten paljastin, että se olin minä ja kokeilin vain hänen uskollisuuttaan...kyllä mulla oli hauskaa ja nauroin hänelle päin kasvoja..annoin senkin sitten anteeksi vaikka hän oli niin innokas tapaamaan "minua" Vieläkin nauruttaa koko juttu,,kyllä rakkaus on vaan kumma juttu. Se tekee kyllä sokeaksi ja kuuroksi.
Olen tänä päivänä kuitenkin onnellinen, ettei tarvitse niitä valheita kuunnella...
Sitten hänellä oli sellainen tapa kun kysyin jotain vanhaa asiaa aivan yllättäen niin hän alkoi aina nauramaan. Kyllä sekin selvisi aikanaan miksi hän nauroi? Siksi, että hän muisteli sen naurun aikana mitä on minulle silloin kertonut tai siis tottapuhuen siis valehdellut..
Semmoisia Puuha-petejä ne vaan on...
Yritä sinä olla häntä viisaampi ja ovelampi..pääset niskanpäälle hänestä
Voi miten helpottaa hieman tätä ahdistusta, kun lukee noita teidän juttuja. Minä otan mielelläni vastaan kaikki mahdolliset vinkit ja neuvot ja olen hyvin kiitollinen niistä. On ainakin jotain muuta miettimistä, kuin vain odotella ja odotella. Varmaan jo sekin, että pystyy puhumaan asiasta edes täällä, auttaa pärjäämään. Onhan tämä ainakin minulle niin kipeä asia, että en minä tätä oikein voi jakaa kenenkään kanssa.
Pullollaan, et ole sen asian kanssa yksin. Asioilla on tapana järjestyä. Kyllä minun hälytyskellot soisivat jos miesystäväni ei haluaisi antaa minulle hellyyttä jos sitä anelen. Se on aika halpamaista jos ei arvosta toista lainkaan...sinun pitäisi vain ottaa itseäsi niskasta kiinni ja sanoa KIITOS EI. RIITTÄÄ JO. Ja sillä siisti. Ei sitä kukaan muukaan voi puolestasi tehdä,,,järki käteen vaikka kuinka sattuisi. Olet tekemisissä narsistin sian kanssa..ajattele. Maailma on täynnä miehiä, miksi just häntä rakastat jos et saa vastakaikua?? Minä en sellaiseen alkaisi ja tietysti toisen on helppo sanoa.
Tee hänestä lista. Merkkaat kaikki plussat ja sitten miinukset ja kirjoitat ne paperille ja lasket kumpaa on enemmän, epäilen ja tiedänkin että miikat voittaa....sellaista se rakkaus on ???
Minullakin on tapana sanoa usein, että asioilla on tapana järjestyä. Siihen luotan tässäkin tapauksessa kuin pukki suuriin sarviinsa. Minä tiedän/tunnen, että se päivä lähestyy vääjäämättä, kun todellakin lopetan tämän, minusta vain tuntuu, että en ihan vielä ole kypsä siihen, minulla täytyy olla selvä strategia miten selviydyn, se tulee olemaan minulle niin vaikea paikka. Mutta huomaan ajatuksen kypsyvän mielessäni koko ajan. Kai sitä vaan on niin vaikea myöntää epäonnistuneensa ja vaikka emme itämailla asukkaan, on kasvojen menetys meille myös häpeällistä.
En tiedä oletko nuori vai keski-ikäinen, toivoisin sinun kuitenkin olevan nuori, niin silloin loppuelämäsi olisi taattu,ettet samanlaisiin takerru.
Olet selvä tunne ihminen..ajattele nyt järjellä ja tee niitä muutoksia vaikkapa yhden päivässä.
Esim. älä vastaa puhelimeen..vai pystytkö siihen..tee ekaksi se..hämmästys on suuri kun tämä narsku huomaa, ettei häntä niin odotetakkaan...kokeile, et menetä mitään..
Kyllähän ne nuoruuden ajat ovat jo taakse jääneet. Mutta vielä olisi elämää toivottavasti edessä päinkin melkoisesti, joten jotainhan minun pitää tehdä. Ymmärrän täysin, että en voi haaskata tätä ainoaa elämää tällaisen asian takia. Mietin kovasti kuinka tämän asian hoitelen pois elämästäni. Se tulee tapahtumaan piakkoin, siitä olen varma. Nämä jutut täällä keskustelupalstalla ovat auttaneet paljon selvittämään ajatuksia.
Mutta jos et pysty niin silloin et voi syyttää jälkikäteen ketään muuta kuin itseäsi. Mieti, helppoa ei tule olemaan. Mies voi kyllä kuvitella, että olet satunnainen "pano" jos yhdessä ette asu.
En voi enempää auttaa sinua vaikka kuinka toivoisin ...päätös on sinun.
Valitettavasti asia on juuri noin, voi kun voisikin jättää asian jonkun toisen hoidettavaksi tai lakaista kokonaan pois tietoisuudesta. Tämä tuntuu päivä päivältä kauheammalta, tämä tilanne. Pakko minun olisi itseäni suojellakseni tehdä jonkinlainen päätös ennenkuin lamaannun niin, että en enää pysty mitään tekemään.