Tapasin mukavan miehen tuossa kolmisen viikkoa sitten ja nyt ollaan edetty suhteessa nopealla vauhdilla.
Olen tutustunut jo hänen vanhempiinsa, lapsiin yms ja hän on alkanut jutella minulle jo yhteen muuttamisesta.
Minulla on itselläni hieman vanhempia lapsia kuin mitä tämän miehen lapset ovat.
Minua on alkanut jo hirvittää tämä suhteen nopea eteneminen.. en tiedä pystynkö olemaan äitipuolena pikkulapsille, kun omani ovat jo kohta murrosiässä ja olen tottunut jo nauttimaan omasta olostani. En haluaisi ruveta lapsenvahdiksi... Pidän kyllä tästä miehestä mutta auttakaa joku viisas minuamitä mun tulisi tehdä??? En ole muuttamassa miehen kanssa yhteen, koska haluan säilyttää oman itsenäisyyteni ja aattelen myös omia lapsiani.. Mitä teen? Lopetanko suhteen???
Olen tutustunut jo hänen vanhempiinsa, lapsiin yms ja hän on alkanut jutella minulle jo yhteen muuttamisesta.
Minulla on itselläni hieman vanhempia lapsia kuin mitä tämän miehen lapset ovat.
Minua on alkanut jo hirvittää tämä suhteen nopea eteneminen.. en tiedä pystynkö olemaan äitipuolena pikkulapsille, kun omani ovat jo kohta murrosiässä ja olen tottunut jo nauttimaan omasta olostani. En haluaisi ruveta lapsenvahdiksi... Pidän kyllä tästä miehestä mutta auttakaa joku viisas minuamitä mun tulisi tehdä??? En ole muuttamassa miehen kanssa yhteen, koska haluan säilyttää oman itsenäisyyteni ja aattelen myös omia lapsiani.. Mitä teen? Lopetanko suhteen???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kolme viikkoa?
Miten olisi jos hieman jarruttaisit?
Seurustelu ja rakastuminenhan on ihanaa, mutta kannattaa kaikkea sitä mitä olet vaalinut vaarantaa kolmen viikon seurustelun jälkeen?
En toki missään tapauksessa vähättele rakkautenne määrää, mutta mielestäni seurustelu sopii ihan hyvin eri kattojenkin alla.
Voittehan viettää aikaa yhdessä, sinun lasten kanssa, hänen lasten kanssa, molempien lasten kanssa, mutta: silti molemmilla olisi omat pesät minne vetäytyä.
Entisen mieheni kanssa muutimme liian hätäisesti yhteen ja kärsimme siitä vuosia. Lopulta rakkaus kuivui kokoon. Ja tämä ilman lapsia.
Nykyisen mieheni kanssa olemme seurustelleet jo vuosia, ilman pienintäkään aikomusta muuttaa yhteen. Hyvin toimii.
Otathan vielä lapsosesi toki miehen lapset huomioon.
Se on heille ehkä ylipääsemätöntä.
Nimim. uusperheessä asunut.
Itse murrosikäisenä luoksemme muutti mies kahden lapsensa kanssa, siitä tuli hervoton sotku ja lopulta olimme kaikki nuoriso/koulukodeissa. Ja äiti ja miehineen pyörittelemään kotiin silmiä että mikä meni vikaan.
Yhteen muutto on iso asia, etenkin kun siinä on kyseessä muitakin kuin mies ja nainen.
Onnea kuitenkin. Ja tsemppiä paljon=)
Jaa. Sun mielestä siis vaihtoehdot on tässä:
1) Rynnistää kylmiltään uusperheidylliin saman katon alla
tai
2) Lopettaa suhde
...
Otetaan desimaalit käyttöön niin saadaan vähä pelivaraa ykkösen ja kakkosen väliin...
1,1) Ette muuta yhteen vaan muutatte lähelle toisianne. Tapaatte päivittäin ja voitte jakaa arkea aktiivisesti mutta molemmilla on oma tila ja rauha ja vetäytymispaikka. Myöhemmin muutatte yhteen jos systeemi toimii.
1,5) Toteatte yhdessä että tahti on todellakin ollut kovin kiivas ja olisi syytä ehkä harkita ja tutustua kunnolla. Suhteenne on kuitenkin lämmin ja toteutuu usein ja vietätte lapsien kanssa aikaa yksin ja yhdessä ja opettelette uutta dynamiikkaa elämässä ilman hirmuista kiirettä yhteiselämään.
1,9) Viilennät suhteen ja ilmoitat miehelle että haluat ottaa etäisyyttä. Kerrot kuitenkin että haluat jatkaa tapailua satunnaisesti "jos tästä jotain tulisi pitkällä tähtäimellä."
.... VINKKI: Mustan ja valkoisen välillä on monta harmaansävyä. Etevimmät osaavat käyttää myös muita värejä. Itseasiassa se on hyvin oleellistakin.
Miksi sitten olet mennyt ns. virran mukana ja antanut jutun edetä noin vauhdilla? Sanot vaan miehelle, että nyt otetaan kuules aika paljonkin pakkia ja edetään hitaasti ja rauhallisesti (jos ollenkaan).