Ensinnäkin, rakastan ihanaa ja hyvää miestäni aivan älyttömästi, enkä halua olla mikään nalkuttaja naputtaja vaimo, siksi kysyn teiltä neuvoa.
Mies on ihan toivoton tavaroiden ja rahojen suhteen. Hän on koulutukseltaan ekonomi ja pukeutuu hyvin ja siististi, joten aluksi luulin, että kyseessä on jämptikin ihminen. Arki on osoittanut toisin ja siitä kärsimme molemmat.
Meidän raha-asiamme ovat tiukassa valvonnassani, muuten olisimme varmasti jo velkasaneerauksessa. Yhteiselämämme alussa en sitä tajunnut, ja eräänä päivänä ainoa vaihtoehto oli, että otan ohjakset käsiini ja vahdin rahan tuloa ja menoa. Pidän tarkkaa budjettia: talousraha 350euroa, ja molemmille taskurahaa 300euroa kuussa. Luulisi että tuosta on helppo pitää kiinni. Talousraha on kuitenkin kadonnut taivaan tuuliin jo kolmannella viikolla, samoin miehen taskuraha. Loppukuun hän pummaa tupakkarahaa minun taskurahastani.
Tavaroiden kanssa on sama juttu, mikään ei ole paikallaan. Vaatekaapin sisältö on vuorena nojatuolin päällä. Avaimet, kännykkä, tupakat, sytkäri ja silmälasit kroonisesti kateissa. Joka aamu mies huikkaa suihkusta "etsitkö mun kylpytakin". Sitä sitten etsin kissojen ja koirien kanssa pitkin asuntoa, sillä sitä ei voi mitenkään ripustaa kylpyhuoneen oven koukkuun omani viereen. Ei koskaan. Etsin sitä miehelle joka ikinen aamu.
Sitten aletaan etsiä avaimia. Ne saattavat olla keittiössä, kylppärissä, parvekkeella tai vaatekaapissa. Känny on helpoin paikallistaa soittamalla, se on vaatevuoren alla housun taskussa tai tiskipöydällä. Sitten etsitään tupakoita ja sytkää, ne ovat tietenkin erillään. Tupakat parvekkeella ja sytkä takin taskussa. Myös kengät pitäisi saada jalkaan. Meillä on ruhtinaallisen suuri eteisen kaappi pelkästään kengille. Kotiin tullessa voi avata oven, potkaista kengät komeron lattialla ja sulkea ovi. Miehen kengät ovat silti levällään pitkin asunnon lattioita, eteisestä olohuoneen, keittiön ja makuuhuoneen kautta parvekkeelle. Ruokapöydän alla, sängyn alla... mutta eivät välttämättä pareittan. Kun löytyy yksi, niin sille etsitään paria. Ja missähän se rannekello on, eilen se oli kylppärissä, tänään ehkä keittiössä.
Eteisen lattialla on nyt lojunut viisi päivää kolmet kengät, yksi kengän pohjallinen, kahdet sukat, farkut ja boxerit. Jos ovikello soi, olen hiiren hiljaa, sillä en halua päästää ketään sisään.
Olen tehnyt miehelle suunnitelmia: oven vieressä on tyhjä taso avaimille. Keskeisellä paikalla olevasta kirjahyllystä olen tyhjännyt hyllyn, siihen olisi kätevä kotiin tullessa tyhjätä taskut. Känny, tupakat, lompakko, rannekello olisi siitä helppo napata mukaan. Se avaimen paikka on aina tyhjä, kirjahyllyllä on nyt deodorantti ja tyhjä olutpullo. Sitä deodoranttia sitten etsitään viimeistään huomenaamulla kylpytakin etsimisen jälkeen.
Tänään piti yllättäen lähteä töihin puku päällä ja kravatti kaulassa. Voi sitä paniikkia. Housut olivat mytyssä vaatevuoren uumenissa, kravatti lyötyi kirjoituspyödältä, vain paita ja takki olivat kaapissa henkarilla, sillä minä olin ne sinne ripustanut.
Olen tullut siihen vaiheeseen, että pian alan nalkuttaa ja tiedän etukäteen ettei siitä ole hyötyä. Mutta miten ihmeessä saisin miehen oppimaan rahan käyttöä ja pitämään tavaransa tallessa? Kotona vallitsevan kaaoksen voisin vielä kestää, mutta kun itse joudun joka päivä paikallistamaan toisen perustavaroita, ettei tämä aina myöhästyisi töistä tai junasta tms. Välillä kieltäydyn kylmästi. Sanon vain tyynesti, että etsi omat kamasí, ei kiinnosta. Mies panikoi ja stressaa ja etsii ja on kauhean pettynyt siitä, etten auta vaikka hänellä on kiire ja nätisti pyytää... ja minä kun niin kauheasti rakastan, niin useimmiten hellyn toisen hätää ja autan etsimisessä.
Millä ihmeen tempulla voin häntä auttaa organisoimaan elämänsä, ilman naputusta ja äitimäistä holhoamista?? Ja samalla auttaa itseäni, sillä minua tässä kaaoksessa eläminen stressaa. En itsekään ole mikään pendantti tyyppi, mutta nyt on pakko olla toisenkin edestä ja se taas on oman luonteeni vastaista, haluaisin itsekin ottaa vähän rennommin.
Mies on ihan toivoton tavaroiden ja rahojen suhteen. Hän on koulutukseltaan ekonomi ja pukeutuu hyvin ja siististi, joten aluksi luulin, että kyseessä on jämptikin ihminen. Arki on osoittanut toisin ja siitä kärsimme molemmat.
Meidän raha-asiamme ovat tiukassa valvonnassani, muuten olisimme varmasti jo velkasaneerauksessa. Yhteiselämämme alussa en sitä tajunnut, ja eräänä päivänä ainoa vaihtoehto oli, että otan ohjakset käsiini ja vahdin rahan tuloa ja menoa. Pidän tarkkaa budjettia: talousraha 350euroa, ja molemmille taskurahaa 300euroa kuussa. Luulisi että tuosta on helppo pitää kiinni. Talousraha on kuitenkin kadonnut taivaan tuuliin jo kolmannella viikolla, samoin miehen taskuraha. Loppukuun hän pummaa tupakkarahaa minun taskurahastani.
Tavaroiden kanssa on sama juttu, mikään ei ole paikallaan. Vaatekaapin sisältö on vuorena nojatuolin päällä. Avaimet, kännykkä, tupakat, sytkäri ja silmälasit kroonisesti kateissa. Joka aamu mies huikkaa suihkusta "etsitkö mun kylpytakin". Sitä sitten etsin kissojen ja koirien kanssa pitkin asuntoa, sillä sitä ei voi mitenkään ripustaa kylpyhuoneen oven koukkuun omani viereen. Ei koskaan. Etsin sitä miehelle joka ikinen aamu.
Sitten aletaan etsiä avaimia. Ne saattavat olla keittiössä, kylppärissä, parvekkeella tai vaatekaapissa. Känny on helpoin paikallistaa soittamalla, se on vaatevuoren alla housun taskussa tai tiskipöydällä. Sitten etsitään tupakoita ja sytkää, ne ovat tietenkin erillään. Tupakat parvekkeella ja sytkä takin taskussa. Myös kengät pitäisi saada jalkaan. Meillä on ruhtinaallisen suuri eteisen kaappi pelkästään kengille. Kotiin tullessa voi avata oven, potkaista kengät komeron lattialla ja sulkea ovi. Miehen kengät ovat silti levällään pitkin asunnon lattioita, eteisestä olohuoneen, keittiön ja makuuhuoneen kautta parvekkeelle. Ruokapöydän alla, sängyn alla... mutta eivät välttämättä pareittan. Kun löytyy yksi, niin sille etsitään paria. Ja missähän se rannekello on, eilen se oli kylppärissä, tänään ehkä keittiössä.
Eteisen lattialla on nyt lojunut viisi päivää kolmet kengät, yksi kengän pohjallinen, kahdet sukat, farkut ja boxerit. Jos ovikello soi, olen hiiren hiljaa, sillä en halua päästää ketään sisään.
Olen tehnyt miehelle suunnitelmia: oven vieressä on tyhjä taso avaimille. Keskeisellä paikalla olevasta kirjahyllystä olen tyhjännyt hyllyn, siihen olisi kätevä kotiin tullessa tyhjätä taskut. Känny, tupakat, lompakko, rannekello olisi siitä helppo napata mukaan. Se avaimen paikka on aina tyhjä, kirjahyllyllä on nyt deodorantti ja tyhjä olutpullo. Sitä deodoranttia sitten etsitään viimeistään huomenaamulla kylpytakin etsimisen jälkeen.
Tänään piti yllättäen lähteä töihin puku päällä ja kravatti kaulassa. Voi sitä paniikkia. Housut olivat mytyssä vaatevuoren uumenissa, kravatti lyötyi kirjoituspyödältä, vain paita ja takki olivat kaapissa henkarilla, sillä minä olin ne sinne ripustanut.
Olen tullut siihen vaiheeseen, että pian alan nalkuttaa ja tiedän etukäteen ettei siitä ole hyötyä. Mutta miten ihmeessä saisin miehen oppimaan rahan käyttöä ja pitämään tavaransa tallessa? Kotona vallitsevan kaaoksen voisin vielä kestää, mutta kun itse joudun joka päivä paikallistamaan toisen perustavaroita, ettei tämä aina myöhästyisi töistä tai junasta tms. Välillä kieltäydyn kylmästi. Sanon vain tyynesti, että etsi omat kamasí, ei kiinnosta. Mies panikoi ja stressaa ja etsii ja on kauhean pettynyt siitä, etten auta vaikka hänellä on kiire ja nätisti pyytää... ja minä kun niin kauheasti rakastan, niin useimmiten hellyn toisen hätää ja autan etsimisessä.
Millä ihmeen tempulla voin häntä auttaa organisoimaan elämänsä, ilman naputusta ja äitimäistä holhoamista?? Ja samalla auttaa itseäni, sillä minua tässä kaaoksessa eläminen stressaa. En itsekään ole mikään pendantti tyyppi, mutta nyt on pakko olla toisenkin edestä ja se taas on oman luonteeni vastaista, haluaisin itsekin ottaa vähän rennommin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Anna sen etsiä kamojaan ihan itse...
Jos mies pystyy työnsä klaaraamaan mutta kotona ei järjestys nappaa, niin kyse ei ole osaamattomuudesta.
Teillä on patologinen suhde. Miehesi tarvitsee äitiä ja sinä tarjoudut siihen rooliin. Kuvio ei tule koskaan muuttumaan.
Hope this helps.
En ole käynyt hänen työpaikallaan, mutta voin kuvitella, että työpöydällä ja laatikoissa on penkomista ennen kuin joku paperi tai kynä lyötyy. Mies on numeroälykäs, mikä auttaa itse työn sujumisessa, mutta se ei välttämättä auta järjestyksen pitoon. Kerran jopa kirjoitin ulko-oveen listan mitä piti ottaa mukaan
1. känny
2. avain
3. tupakat
4. ...
Ajattelin että jos muistaa että viisi tavaraa pitää olla mukana niin se auttaisi. Hän vaan ei muistanut katsoa sitä listaa.
>Kerran jopa kirjoitin ulko-oveen listan mitä piti ottaa mukaan
Just näin. Mies tarvitsee äidin. Sinä olet halunnut olla se.
Jos suhteenne olisi terveellä pohjalla, niin sinä et huolehtisi, onko elämänkumppanillasi varmasti tupakkia taskussa.
Montakohan kertaa olen itselleni laittanut jääkaapin oveen arkin kokoisen kauppalistan että muistan sen ottaa mukaan mutta siihen se jää :D joka halvatun kerta.
Tuolel edelliselle kirjoittajalle vian totean että joisskin ihmisissä On hajamielisiä piirteitä, se ei tarkoita sitä että he olisivat sitä tahallaan tai hauaisivat kumppaninsa heitä holhoavan. Piste.
***
...minussa onkin selkeä äidillinen puoli ja olen kova hemmottelemaan miestäni, kuten hänkin minua. En sitten osaa sanoa miten terveellä tai epäterveellä pohjalla sellainen rakkausavioliitto on missä päivittäin ajatellaan toisen parasta...
Mutta kyllä minä ihan oikeasti purkaisin paapomisviettiäni mielummin muulla tavalla, kuin etsimällä sängyn alta kadonnutta kenkäparia ;-)
Ei sinulla oikein muita vaihtoehtoja ole kuin vähäsen holhota, niin ikävää kuin se onkin. Jos mies on tapoihinsa kangistunut, niiden muuttaminen ilman sinun panostasi on äärettömän vaikeaa ja epäonnistuu melkein varmasti.
Mitä minä tekisin, on leikkiä hetki äitiä miehelle. Napata miehen avaimet ja laittaa ne niille kuuluvalle paikalle, samoin puhelin ja kaikki muu. Ain kun mies niitä etsii, kerrot mistä ne löytää ja muistutat että siihen ne kuuluvat. Sano miehelle että koska näet miten häntä hermostuttaa aina etsiä ja panikoida, nyt kokeillaan muuttaa tapoja jotta ei tarvitsisi hermoilla. Kokeillaan! Tuskinpa mies itsekään tavoistaan nauttii, ja on varmasti monta kertaa puuskahtanut että hitto kun oppisin laittamaan nämä paikalleen niin aina ei tarttisi etsiä!
Tavoite on että kun mies tarpeeksi monta kertaa löytää tavaransa ja kenkänsä aina samasta paiaksta, hänen mieleensä alkaa juurtua kuva niistä tavaroista niissä paikoissa, ja hyvällä onnella myös muistaminen laittaa ne sinne, helpottuu.
Yksi konsti jota käytetään lapsilla ja joka voi tuntua typerältä tai nöyryyttävältä mutta josta ihan oiekasti voi olla apua, etenkin jos taustalla hajamielisyydessä ei ole pelkkä tapa vaan jonkinlainen keskittymishäiriö tms. (kuitenkin aika yleistä aikuisilla diagnosoimattomana, pidetään vain huolimattomuutena) ova kuvat. Muistiapuna, valokuva tai piirroskuva kengistä niille varatussa paiakssa, ja avaimista niiden paikassa jne. Kuva kohdistaa huomion paikkaan ja tavaraan ja helpottaa uuden muistijäljen syntymistä, helpottaa asian muistamista jatkossakin. Kuulostaa ehkä tyhmältä mutta on kokeilun arvoista, eritoten jos taustalla On neurologinen ongelma jonka vuoksi muistaminen on hankalaa.
***
Mies on sentään vasta 33v. joten ehkä sen verran nuori koira vielä oppii haukkumaan...? Totta, mies on aamuisin ihan turhautunut ja stressaantunut ja minä siinä sivussa.
Tuossa on ideaa, kokeilen tästä päivästä alkaen. Laitan sille tyhjälle hyllylle ne tärkeimmät tavarat, ehkä mies tosiaankin tottuu näkemään ne siinä ja alkaa vaistomaisesti itsekin laittaa ne sille paikalle. Olen oikeastaan tuon jo tehnyt tärkeille papereille. Hankin miehelle aikoinaan kaksi nimellään varustettua mappia, mihin järjestin hänen paperinsa, sen jälkeen kun oli pari paniikkitilannetta, lähtö edessä ja tärkeät paperit kateissa. Nyt hän etsii ensin sieltä.
Tuo myös auttoi kun sanoit, että kyseessä voi olla keskittymishäiriö eikä niinkään huolimattomuus. Myös tuosta syystä naputtamista ja jankuttamista on varmasti syytä välttää, sillä se saattaa vain pahentaa asiaa. Enkä minä haluakaan kinata, mies on muuten loistoaviomies, eikä varmasti minua kiustakseen tavaroitaan kadottele!
Kompromissina ehkä se, että nalkutan laittamaan likaiset vaatteet lattialta pyykikoriin ja sitten vähän ovelammin ja lempeämmin pitämään tärkeimmät tavarat järjestyksessä. Niin, ja kehuakin pitää varmasti muistaa sitten kun pienikin voitto on saavutettu...
Ihminen on niin kehittyvä eläin että se vielä murrosiän mentyäkin oppii uusia asioita :D aikaa siihen menee ja jokainen on sen verran yksilö että taipumuksia, synnynnäisiä ja opittuja, on kaikilla.
Tiedän sen turhautumisen tunteen tavaroita etsiessä, minulla se on myös ongelmana aina -tottakai- tiettyyn aikaan kuukaudesta. Lasken avaimet pöydälle ja minuuttia myöhemmin käännän taloa ylösalaisin niitä etsiessä.
Auttaa varmasti kun yhdessä sovitte ne paikat ja tavarat ja minne ne kuuluvat, ja teette sopimuksen panostaa siihen muistamiseen, mies yrittääkseen parhaansa ja sinä auttaaksesi häntä. Se vielä onnistuu!! Ilman että mies tuntee sinun nalkuttavan tai holhoavan :D
***
Kyllä minäkin uskon, että asia paranee, kun sen ottaa asiakseen. Oli vain kotikonstit vähissä ja seisoin ihan tumput suorina, kun mies oli taas kovan myllerryksen jälkeen saatu ajoissa ja kunnialla kotiovesta kännykköineen avaimineen ulos. Kokeilen siis nyt näitä uusia hivutustekniikoita, kiitos vielä vinkeistä :-)
En tiedä käytkö itse työssä vai et, mutta tiukoille olette ainakin ruokarahat vetäneet. Jos mies on ekonomi ja koulutustaan vastaavassa työssä, luulisi, että rahaa ainakin ruokaan voisi käyttää enemmän.
Mihin tarvitsette joka kuukausi 300€ "taskurahaa". Koko sana kuulostaa lapselliselta. Ehkä ette ole kasvaneet aikuisiksi, ei se aina iästä ole kiinni.
Vielä lisään, että jos ette osaa hoitaa raha-asioita, ei niitä teidän puolesta täältä palstalta kukaan hoida, joten kannattaisiko miettiä elämää vähän tarkemmin. Ja anna sen miehesi mennä vaikka alasti töihin, jos ei tavaroitaan löydä.
"...että jos ette osaa hoitaa raha-asioita, ei niitä teidän puolesta täältä palstalta kukaan hoida"
Käsittääkseni palstalta voi kysyä vinkkejä muilta aviopareilta asiaan kuin asiaan. Vai pitäisikö sanoa noille miehillekin täällä että "ei tämä palsta voi harrastaa seksiä vaimosi puolesta, joten turhaan tänne kirjoittelet" ;-)
Jos mies on ekonomi, olettaisi ainakin raha-asioiden olevan hallussa. Ei tunnu olevan. Jos aikuinen mies pitää vaimoaan äitinä, joka etsii kaikki kadonneet tavarat, ei hyvältä näytä.
Ihan oikeasti kannattaa miettiä mihin johtaa liitto, jossa mies on lapsi ja vaimo kuin äiti.
Olen samaa mieltä.
Jos nainen huolehtii miehen perusasioista ap:n kuvaamalla tavalla, niin mies alkaa pitää naista äitinään jossain vaiheessa. Nainen ei välttämättä tätä itse tajua, mutta tällainen asetelma johtaa helposti siihen, että nainen on se "kaikkivoipa", kaiken ymmärtävä yli-ihminen, jota voi hyväksikäyttää miten vain. Jos nainen sitten yhtenä päivänä kieltäytyykin paapomasta miestään, niin heti on piru irti ja katastrofi paikalla.
Kenenkään ei pidä huolehtia aikuisesta ihmisestä tällä tavalla. Parempi antaa ihmisen lyödä päätään seinään niin kauan kunnes oppii pitämään huolta asioistaan. Kantapään kautta opitaan aikuisenakin monia asioita.
Siinä, että mies oppii/opetetaan pitämään vaimoa kuin äitiä, johtaa ennemmin tai myöhemmin myös siihen, että seksielämä kärsii. Sekin on kylmä tosiasia, joten kehottaisin kyllä pariskuntaa miettimään ja tarkkaan näitä asioita.
Se on kuin lumipalloefekti, suurenee ja suurenee ja aina uusia asioita tarttuu matkalla mukaan. Eikä positiivisia.
Hei te kaikki tämän ketjun vaahtoajat, jäikö huomaamatta että ap. nimenomaan haluaa muuttaa tilanteen, auttaa miestään ja itseään? Jos siis palstalta pyytää neuvoa johonkin ongelmaan, niin kansa kiekuu kuorossa, että oletpa tyhmä sen ongelmasi kanssa, mieti sitä!
Yksi vastaaja on sentään ystävällisesti antanut näppäriä käytännön vinkkejä, miten auttaa hajamielistä ihmistä organisoimaan arkensa. Noita voi käyttää itsekin hajamielisyytensä hallintaan. Te muut vain yllytätte välinpitämättömyyteen (antaa lyödä päätään seinään, anna sen mennä vaikka alasti töihin) Tai maalaatte piruja seinille (on piru irti ja katastrofi paikalla ja vielä seksikin loppuu ja kaikkea kamalaa sen kun tulee matkalla mukaan)
Olette te huvittavia tyyppejä, mahtaa avioelämä teidän kanssa olla herttaista :-)
Tiedä siitä kuka on huvittava, kuka ei, mutta tosiasia on, että miehet, jotka pitävät vaimoaan "äitinä", joka etsii ja löytää kaiken mieheltä kadonneen (tässä tapauksessa ilmeisesti vaatteetkin), on antanut vaimolleen äidin roolin.
Vapaaehtoisesti tai yksinkertaisesti siksi, että mies on tottunut jo kotona siihen, että kyllä äiti löytää. Jos vaimonsa kanssa leikkii samanlaista, ajan mittaan siitä ei hyvä seuraa. Vaimo saa tarpeekseen isosta lapsesta ja mitä sitten? Niin, mitä sitten?
Kyllä vastaajat ihan asiaa ovat kirjoittaneet. Jos pyytää neuvoja, on ne myös kestettävä.
Et taida olla kovin realistinen ihminen, kun pidät asiallisesti kirjoittavia ihmisiä "huvittavina" vouhkaajina. Kuten täällä jo sanotaankin, jos haluaa neuvoja ja mielipiteitä, niin ne neuvot pitää osata myös (valikoiden) ottaa vastaan. Jokainen vastaa sitten lopulta kuitenkin omasta pesästään.
Jos jotain huvittavaa pitää keksiä, niin sellaisena näen ap:n tilanteen; minusta ainakin on aika hassua, että aikuista ihmistä pitää paapoa kuin lasta. En kyllä alkaisi aikuisen miehen "äidiksi"...
Minusta on hienoa, että yrität löytää apua ja neuvoja tilanteeseenne, etkä ole ensimmäisenä lyömässä hanskoja tiskiin, kuten tässäkin ketjussa moni varmaan tekisi. Tietenkään kenenkään ei loputtomiin kannata kärsiä toisen ihmisen takia, mutta nykyään ollaan vähän turhankin radikaaleja, jos puoliso vähänkin mokailee, ei ole täydellinen tai mitä vaa, niin ei kun pihalle vaan jne... Maltti on valttia. Kyllä monista ongelmista voi selvitä parisuhteessakin, jos vaan itse viitsii myös nähdä vaivaa. En tarkoita, että toista pitäisi paapoa, mutta kyllä auttaa voi ja olla puolison tukena myös niissä vastamäissä. Ja olla tuomitsematta. Eihän tosiaan voi tietää vaikka taustalla olisi se tarkkaavuushäiriö. Että repikää siitä alottajan haukkujat.
Pikku yhteenvetona se, että nimimerkki Tristarin kannustamana pidettiin kotona pikku palaveri asiasta ja mies oli toiveikas, hän itsekin toivoo saavansa turhauttavan kaaoksensa järjestykseen. Suunnitelma jo on ja se toimii orastaen. Mies sanoi ettei tiennytkään, että tuollaiseen hajamielisyyden hallintaan voisi olla ovelat konstit. Hän kuvitteli sen olevan pelkästään turhauttavaa yrittämistä ja lopulta asia ei siitä muuksi muuttuisi.
Kaikille "murehtijoille" sanoisin, että ei tule kysymykseenkään että tyytyisin katsomaan välinpitämättömänä vierestä, kun toinen "oppii kantapään kautta", tai jää oppimatta. En vaadi ihanalta mieheltäni täydellisyyttä, lähinnä toivon, että hän tekisi omasta (ja samalla minun) arkipäivästään stressivapaamman. Minusta ei ole hänelle äidiksi, ja mies on sen verran seksikäs äijä, ettei hän siitä edes pitäisi. Hemmottelua ja huomaavaisuutta kylläkin harrastetaan puolin ja toisin. Tässä nimenomaan yritän vältellä äitimäistä holhoamista ja naputtamista auttamalla miestä auttamaan itseään. Se näköjään jäi osalta valikoidusti huomaamatta?
Jos jonkun mielestä olen epärealistinen ja lapsellinen, niin eipä voi mitään. Toivottavasti näiden henkilöiden oma avioliitto on sitten sitäkin aikuisempi ja realistisempi ja heillä saa kumpikin osapuoli tahollaan kaikessa rauhassa hakata päätään seinään ilman, että toinen siihen puuttuu... ;-)
Ei voi muuta kuin toivottaa onnea ja menestystä. Olen skeptinen noiden neuvojien suhteen, sillä kukaan ei voi toista muuttaa minkäänlaisilla neuvoilla. Muutos lähtee aina itsestä ja omasta halusta ja on pitkä prosessi. Se, mikä ei ole päivässä alkanut, ei päivässä poistukaan. Pelkkä toivo ei siinä auta, valitettavasti.
Miehesi pitää sinua jo nyt jonkunlaisena äiti-vaimona, joka huolehtii ja hoivaa. Sinähän tänne kirjoititkin ja kysyit neuvoa. Niinhän äidit toimivat.
Ap:n miehellähän nimenomaan On halu ja tahto muuttua ja muutos on yhteinen tavoite. Ei hajamielisyyteen tarvitse vain tyytyä kun se ärsyttää itseäänkin, vaan voi aktiivisesti oppia uusia tapoja järjestellä elämäänsä niin että ongelma poistuu tai sen vaikutukset pienenevät.
Ihme negatiivisia tyyppejä. Ihan kuin kaikki ikävät tavat ja taipumukset itsessä ja muissa pitäisi vain ottaa vastaan eikä saisi yrittää tehdä itsestään parempaa ihmistä ja suhteesta helpompaa. JO kehtaa yrittääkään meittiä tapoja toimia paremmin, on heti holhoava ja äiti puolisolle? Ihan kuin rakkaan jättäminen yksin ongelmansa kanssa ja nalkuttaminen siitä olisi sitten parempi keino :D jos haluaa liiton päättyvän niin kyllä.
***
Kannattaisiko miehen käydä tutkimuksissa, ettei hänellä ole ADHD tai ADD. Se ei olisi ensimmäinen kerta, kun se vasta aikuisena diagnosoidaan. Eikä tarkoita, ettei olisi älykäs, mikä usein liitetään näihin kolmeen tai neljään kirjaimeen. Siis maallikot liittävät, eivät ammattilaiset.
Jos sellainen löytyy, voi apu löytyäkin yllättäen lääkityksestä, jopa. Ei tosiaan olisi ensimmäienn kerta, eikä viimeinen. Se on aika suuri osuus aikuisväestöstä jolla arvioidaan diagnosoimaton tarkkaavaisuushäiriö olevan.
***
merkkaa kaikki vipit muistiin vihkoon ja kauppa ym menot joihin hän ei ole osallistunut. laita lappu jääkaapin oveen niin näkee kuinka usein kaappia avaa...
ole myös lujana takasin maksun suhteen. kaikki vippaaminen ei niin hurjasti harmita, kun saa veronpalautukset ym tulot itselle ja voi ostaa jotain kivaa...
siisteyteen en ota kantaa sillä meillä on jokaisella asiasta eri näkemys..
valtavan hyvin ap on kirjoittanut tilanteen, sitä luki hymyssä suin, vaikka aihe oli vakava.
aamun ongelmiin voi auttaa myös se, että illalla katsotaan kaikki valmiiksi: puhelin, avaimet, VAATTEET :)
edellisen neuvon kylkeen (se ainoa, mikä on viestiketjussa tullut) liitettynä voi helpottaa teidän kummankin aamuja.
illan muisti-tarkistus-listaan voit kirjata myös: vie aamutakki kylpyhuoneeseen :)
voimia hyvälle vaimolle ! :)
Kiitos vielä teille kaikille viimeisille vastaajiille. Asiaa harjoitellaan nyt monin kotikonstein ja mies on oikein ilahtunut saamastaan tuesta ja nokkelista neuvoista. Kuten myös minä täältä saamistani ideoista :-) Häntä alkoi oikein asia kiinnostaa ja on nyt itsekin utelias näkemään, miten oveluudella ja järjestelmällisyydellä voi voittaa pahat tavat tai hajamielisyyden.