Tuntuu vähän nykyaikana,että koko avioliitto on menettänyt pyhyyden. Naimisiin mennään ja kun arki alkaa, heitetään hanskat tiskiin ja ero vireille. Ainahan sitä voi uudestaan kokeilla avioliittoa ja jos ei onnistu, niin uutta eroa putkeen. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta en tosiaankaan pidä esim. Jennifer Lopez:n ja Pamela Anderson:n tapaisista kokeilijoista ja pika-avioliitoista. No, ehkä heille on vain sattunut huonot aviomiehet...
Nykyinen avioliitto?
Joku vaan
361371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kysynpähän vaan...
Se tarkoittaa sitä, kun alkuhuuma ja uutuudenviehätys on haihtunut, eikä suhde tai kumppani enää tunnu niin jännittävältä. Siinä vaiheessa yleensä huomaa, onko rakkaus todellista (=suhde kestää) vai ollaanko oltu vaan "rakastuineita rakkauteen" (=kyllästystään ja erotaan).
oltu kohta 20 vuotta ja hyvin menee, joskus pientä nahinaa mutta se puhutaan selväksi.
Ei olla menty naimisiin koska miksi pitäisi mennä kun rakastaa toista sanomatta aamen?
Tuokin asia sovittiin silloin nuorenpana ja tultiin siihen tulokseen että turhaa vouhkaamista häät ja kun en tosiaan ole mitään uskonnollista sorttia niin en näe niinkuin jotkut että pitäisi kirkossa saada papin siunaus jumalan, vai mikä se syy nyt on?! Vai meneekö ihminen naimisiin että saa sanoa/näyttää kenen omaisuutta on, mutta ja'a eihän toista ihmistä voi omistaa?
Muistaa vaan olla rehellinen kumppanille niin hyvin menee ja elää tavallaan omaa elämää, siis harrastukset yms. Ei hypi vieraisiin sänkyihin, sitten on jo jossain vikaa ja se selvitettävä ettei jatka suhdetta noin koska se on väärin toista ihmistä kohtaan. Voi tietysti pitää rajana tekemisiään että kääntää tekemiset toisinpäin, jos ajattelit tehdä tai teet jotain niin miltä sinusta tuntuisi jos puoliso tekisi sinulle niin jne?
Suhde on kahden kauppa. Suhde on niin paljon että voisi vaikka kirjoittaa kirjan saman tien mutta tässä nyt oli jotain ja tämä on minun mielipide.
ainakin on mieheni kanssa tavoitteena mennä naimisiin. Miksikö? Siksi, että haluamme olla yhdessä koko loppuelämämme (olisimme avoliitossakin), ja yhteiskunta suosii avioituneita. Mieheni ei tarvitse käydä tunnustamassa tulevaa lastamme omakseen...
Ja tuosta tunnustamisesta, niin ei ollut mitään vaivaa. Paperiin vaan nimet, n.5 minuutin keikka.
niin mekin kohta 20 vuotta naimisissa! En voisi kuvitellakaan että tämä 20 vuotta olisi molemmat pitäneet takaovea auki ja jännittää joka päivä, vieläkö se siippa asuu meillä. Mehän olemme juridisestikin pätevässä liitossa eikä toinen jää tyhjän päälle toisen kuoltua. Ystävätkin ymmärtävät että me kuulumme yhteen, avoliittohan on tehty vaihtamisen helpottamiseksi. Me muodostamme selkeästi ydinperheen, yhteiskunnan peruspilarin. Avo-ja avioliittoa ei kannata edes verrata toisiinsa, ne ovat niin kaukana toisistaan!
Selitteleväthän ihmiset pettämisiäkin, miksei sitten avoliittojaan. Minun ei tarvitse selitellä.
Sen takiako olet naimisissa, että voit LUOTTAA toiseen, johon muuten et voisi luottaa!!
Minä olen ollut kauan avoliitossa, enkä ole epäillyt kumppanini rakkautta sekuntiakaan. Me olemme tässä vapaaehtoisesti, emme toistemme pakottamana, tai avioliiton kahleiden takia, koska on vaikeampi erota. Tämä on yhteinen sopimus, jota molemmat kunnioittavat. Ystävät tietävät tai ovat tietämättä, mitä siitä?
Meilläkin on ydinperhe, joka käsittää äidin isän ja pojan. Emme ole uusioperhe, vaan ydinperhe.
Avo-ja avioliittoa ei tosiaan kannata verrata toisiinsa!
Avioliitossa ollaan yleensä naisen painostuksesta, mutta avoliitto on yhteinen yritys, molemmilla tasavertaiset panokset...
tunnustaa lasta omakseen, jos on avioliitossa. Niinpä moni mies elättääkin käenpoikaa, sillä avioliiton aikana syntyneet ovat aina aviolapsia, jos ei kukaan epäile mitään...
Lisäksi avioliitossa pääsee roistomaisesti toisen omaisuuteen käsiksi. Voi avio-oikeuden nojalla ottaa vaikka minkälaiset tasingot lähtiessään.
Olen kuullut, että avioliitto on köyhien pettureiden liitto. Se nimittäin peittää alleen monenlaista ja antaa oikeuden toisen omaan, joka ei onnistu avoliitossa...
miten niin avioliittoon mennään naisen painostuksesta? Ei meillä pidä paikkaansa ainakaan, molemmille oli selvää että menemme naimisiin. Sitäpaitsi minä arvostan yli kaiken naista joka haluaa mennä naimisiin eikä toimi katsotaan-jos-sattuu-kestämään -periaattella
Emme ole naimisissa sen takia että voisimme luottaa toisiimme. Olemme siksi, koska olemme sitoutuneet elämään yhdessä, haluamme sen myös muiden tietävän, haluamme toisillemme lain suojaaman turvan, haluamme lapsillemme kodin jossa heidän ei tarvitse pelätä toisen lähtevän... Siinä muutamia syitä. Luottamuksen voi menettää avioliitossakin hetkessä, kuten monet ovat pettämisellään menettäneet.
Minä epäilisin heti kumppanini rakkautta jos hän ei uskalla mennä naimisiin.
Onko siis avioliitto sellainen, josta EI VOI lähteä? Mielestäni kyllä ei ole.
Sitä paitsi monet ovat avoliitossa vain sen takia, etteivät tiedä ainuttakaan syytä mennä naimisiin.
Vai on se se koetinkivi sulle, tyhmääkin tyhmempi näyt olevan. Avioliitto ei tosiaan takaa sulle muuta, kuin että voit joutua elättämään muijan äpärää omanasi, sekä sitten eron tultua saat tapella oikein olan takaa omaisuudestasi. Ja luultavasti maksat pitkän pennin tasinkoina (jos jotain omistat).
Rakkauden osoitus on jotakin aivan muuta kuin naimisiinmeno. Ne eivät ole mitenkään tekemisissä toistensa kanssa. Naimisiin voi tosiaan mennä aivan mistä syystä tahansa, esim. rahasta, asemasta... Outoa sakkia...
Naurettaavan lapsellista keskutelua Miskalta, Kiskalta ja mitä teitä nyt olikaan. Toiset menevät naimisiin ja toiset eivät mene, molemmat ovat ihan yhtä hyviä ja oikeita ratkaisuja. Ei se pitäisi kenenkään napaa kaivella, miten muut elämänsä järjestävät. Todella lapsellista mollata vastakkaista näkemystä ja niitä ihmisiä, jotka ovat valinneet eri elämäntavan kuin itse, ja yrittää esittää itsensä jotenkin parempana ihmisenä.
Olen paljolti samaa mieltä kanssasi parisuhtesta ja sen kestävyydestä. Mekin, puolisoni ja minä, suunnittelimme silloin kun tapasimme (siitä on jo 29 vuotta) että turha naimisiin on mennä. Menimme kuitenkin. Syynä ei kuitenkaan ollut mikään arvelemistasi avioitumisen syistä. Häävouhotusta emme halunneet, uskonnollisia emme ole, emmekä toistemme omaisuuttakaan. Yhteisiä asioita alkoi kuitenkin kertyä niin paljon, että virallistettu suhde tuntui juridisesti järkevimmältä. Näitä asioita olivat mm. yhteiset lapset, asunto, kesämökki, metsää, yhteinen liikeyritys, autot, säästötili jne. Lakiasiaintoimiston neuvoi, että kuolemantapauksessa jälkiselvittely on näin helpompaa. Rakkaus ei naimisiinmenosta muuttunut miksikään, tai no, ehkä lisääntyi.
että avioliitto lisäsi rakkautta? Eikö se olisi voinut tehdä niin avioitumattakin?
Minä olen jäänyt leskeksi avoliitossa. Meillä oli myös nuo mainitsemasi omaisuudet. Mieheni omisti kanssani liikeyrityksen.
Mutta. Hän siis kuoli. Enkä ikinä suostu myöntämään, että liittomme oli huonompi kuin jos olisimme olleet avioliitossa. Sen enempää ihminen ei toista voi rakastaa kuin mitä me toisiamme. Loppuun asti. Sitä paitsi rakkaus uhmaa kuolemaakin.
En ole rahaton. Mistään en ole joutunut luopumaan, paitsi miehestäni, mutta avioliittokaan ei suojele kuolemalta, tietääkseni.
Ne tekevät nykyisin työtä tuolla Arkadianmäellä, että avoleski automaattisesti saa samat edut kuin avioleskikin, siis papereitta. Toisillemme me varmistimme ne paperein. Lakiasiantoimisto teki paperit, eikä yhtään patistanut naimisiin, vaan keräsi tiedot ja teki työn.
Helppoa.
Ja täytyy muistaa, että tämä koskee vain niitä, joilla jotakin on.
Rahattomat ovat rahattomia kuolemansa jälkeenkin.
haukutko minua tyhmääkin tyhmemmäksi, vaikka olen ollut naimisissa jo kohta 20 vuotta ja tulemme olemaan edelleen siihen asti kunnes kuolema meidät erottaa. Näin olemme vihkiessä luvanneet toisillemme ja sillä tavoin sitoutuneet hoitamaan liittoamme. Kuinkahan monta kymmentä vuotta sinulla on yhteiselämää takana, kun tunnut olevan niin viisas?
On totta että "joudun" elättämään vaimon lapsia, mutta teen sen mielelläni, ne kun ovat puoliksi minun. Meillä kun ei ole tapana, haluna eikä periaatteena tehdä äpäriä ympäri kyliä.
Tottakai me omistamme riittävästi (kodin ym) ja kaikki on meidän yhteistä. Ero meille tulee aikanaan kuoleman kautta ja perinnönjako hoituu lakisääteisesti ja puolison elämä on turvattu silloinkin.
On totta ettemme pidä minään avosuhteita tai tällä-puheella-yhdessäolijoita. He puolustelevat ja vikisevät, että arvostusta pitäisi saada. Ei sellainen liitto ole edes liitto, se on kämppäkaveruutta. Joku haluaa jäädä kämppäkaveriasteelle, joku haluaa elämässä enemmän.
Me olemme tässä vapaaehtoisesti, emme toistemme pakottamana, tai avioliiton kahleiden takia, koska on vaikeampi erota.
Herjee mitä tekstiä...itse avoliitossa eläneenä jo 16 v. en kyllä elä noiden yllämainittujen tekstien takia. Onhan avioliittokin yhteinen sopimus ja mitkä hem...tin kahleet?
Ja sitten tuo allaoleva teksti...
Avioliitossa ollaan yleensä naisen painostuksesta
Kyllä täytyy sanoa että kirjoittaja on melkoinen idiootti...sanonpahan vain että en usko miesten olevan niin nössöjä että väkisin menisivät avioliittoon vai tunnetko kenties paljonkin sellaisia miehiä. Minä ainakaan en yhtäkään...vaikka melkein kaikki ystävämme elävätkin avioliitossa, me olemme edelleenkin musta lammas tässä seurueessa.
Avoliitto on naisen kannalta huono jos ei satu omistamaan mitään...heh ;-)
Onneksi nykyaikaiset avoliittojuristit osaavat tehdä papereita jossa voidaan hommata keskinäinen testamentti, ja tottakai se on kaikkien kannalta järkevää jos omistetaan "yhdessä" jotakin...
tiedät, että kakarat on sun? Onko testattu?
Mistäs tiedät, ettei akkas lähde toisten perään?
Katsos, avioliitto ei näitä asioita takaa sulle, eikä muillekaan. Avioliitto ei takaa sitä, että asiat menee sun haluamalla tavalla.
Samanlaista "tällä-puheella-totta" juttua on tuokin. Yhtään sen kummempaa ei ole sullakaan todisteena kuin toisen sana. Heh, heh.
Samaa mieltä olen. Ei avio- tai avoliitto ole sen kummempi kombinaatio kuin mikään muukaan tässä maailmassa. Jokainen tehköön mitä tykkää, ja jos joku väkisin menee avoliittoon tai avioliittoon kannattaa siinä vaiheessa kyllä katsoa peiliin. Sieltä se vika löytyy. Itse avoliittolaisena en vähättele mitenkään avioliittoa, jokainen vaan tekee omat valintansa tässä elämässä vaikka...
kylläkin meidän teini-ikäiset lapset olisivat sitä mieltä että iskän ja äitin kandeis mennä naimisiin...ei kuulema olisi kavereiden mielestä niin "siveetöntä"...tämän he sanoivat leikillä...
samaa mieltä.
solmi avioliitto, jos et omista mitään. Niinkö?
Rahallista hyväksikäyttöäkin vielä. Hyvä, että muistutit!
Kahleet. Ne ovat niitä sotkuja, joita Suomen oikeuslaitos selvittelee monen eron jälkeen. Osalle kun ei oikein mene oikeustajuun, että toiselle pitää antaa enemmän kuin mitä itselle jää.
Avoliitoissa ei tasinkoja maksella.
mollannut? Lueppas vähän tarkemmin kirjoitukseni ja huom. lopusta etenkin että tämä oli minun mielipiteeni... ;=)
ensiksikin jos neiti ei satu tietämään:
1. minulla on lapsia, ei kakaroita
2. minulla ei ole akkaa (olisiko neiti sellainen?) vaan minulla on vaimo, jonka mielelläni tunnustan sellaiseksi
Kunnioitus on suhteen a ja o (sitä ei neidillä varmaankaan ole?). Kunnioitus on myös sitä, ettei petä. Silloin - neiti hyvä - voi olla aivan varma että lapset ovat meidän yhteisiä. Ymmärtääkö neiti tätä?
O tempore o mores!
tiedä sitä, muusta kuin toisen sanasta.
Yhtälailla sanallinen sopimus. Ei sen kummempaa.
"...kättä päälle, ettet mene vieraisiin ja että noi mukulat on mun..."
Varma ei voi, herra hyvä, olla IKINÄ, kun kyseessä on toisen henkilön mielipide.
vaimoni on kyllä lukenut näitä viestejä ja näkee tämänkin. Minä tiedän että hän ajattelee juuri samoin, me kun puhumme avioliitossa toisillemme niin hyvät kuin huonot asiat, emmekä valita toisistamme muille.
Meillä on suurempi kuin kättä-päälle -sopimus. Meidät on vihitty ja siinä olemme luvanneet tahtoa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä aina kuolemaan saakka.
Kumma että avioliiton puolustamisesta, joka on ainoa, vanha ja tunnustettu liitto, jotkut vetää herneet nenään...
ero on siinä, että ainoastaan kirkko on siunannut teidän liittonne. Joka ei katso sitä tarpeelliseksi, voi aivan samoin lupauksin elää avoliitossa.
Outoa ettet ymmärrä.
Vielä tuohon varmuuteen...IKINÄ ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo. Meinaatko, ettei ne avioliitot, jotka tänä vuonnakin päättyvät eroon, ollut ajateltu ikuisiksi? Että joku uuvatti menisi avioon aikomuksenaan erota!!
Mieti vähän juttujasi. Se olisi hyvin suotavaa, avioliitossakin!
Jos kaksi ihmistä lupaa toisilleen jotakin, se pätee tasan niin kauan kuin toinen rikkoo sen, oltiin sitten aviossa tai avossa. Mitä väliä?
ei ole pelkästään kirkollinen instituutio miten monet sen täälläkin ymmärtävät.
Avioliitto on mielestäni ennenkaikkea virallinen juridinen sopimus eikä "vain" kahden ihmisen välinen. Niin että sitä väliä. Avoliitto voi päättyä silloin, kun jompikumpi osapuoli rikkoo sopimuksen, mutta avioliitto päättyy vasta harkinta-ajan jälkeen.
Vaikka itse olen elänyt avoliitossa mieheni kanssa 6 vuotta ennen naimisiinmenoa, en olisi sitä tehnyt jos miehelläni olisi ollut erityisen kielteinen näkemys avioliitosta.
sopimukset voi teettää myös yhtä pitäviksi avopari...molemmat ovat keskinäinen sopimus. Ei muuta. Toisen vain on kirkko siunannut. ;)
Heh, täällä on taas kaikki tyhmät liikkeellä. Mietis nyt, mihin avioliitto OIKEESTI päättyy.
Miten se harkinta-aika alkaa? Ihan yhtäkkiä taivaalta vai? Kirkkoko sen määrää sen alkamisen vai onko taustalla joku juridinen sopimus?
Mistäs sulle on jäänyt kuva, että avoliiton juridiset sopimukset saa yhtä pitäviksi kuin avioliitossa? Se on nimittäin väärä kuva. Esimerkiksi kumppanin kuollessa saa maksaa enemmän veroa, mutta hyvä, että sitäkin joku maksaa vapaaehtoisesti enemmän kuin tarvis.
Ellei halua kirkon siunaamaa liittoa, voi mennä maistraatissa naimisiin. Niin yksinkertaista, mutta monelle vaikeeta.
Mihin avioliitto päättyy? Oho mikä kysymys. Mihinköhän avoliitto päättyy? Veikkaan, että avioliitto päättyy kuolemaan tai eroon, avoliitto riitaan viimeistään silloin, kun parille on syntynyt toinen lapsi (tästä on omakohtaisia näkemyksiä tuttavapiiristä). Aika usein avoliitto päättyy myös avioliittoon, muttei sitä kukaan ennalta voi tietää miten kenenkin tapauksessa käy!
voisi päätellä, että avoliitossa olevat kuolevat kaikki ennenaikaisesti.
Samoin voisi päätellä, että avoliitossa olijat ovat kaikki niin pirun äveriäitä.
Kolmanneksi, koska veljeni on lakimies, ja juuri asiaa häneltä kysyin, on mahdollista tehdä sopimuksia, joista ei tarvitse veroa maksella yhtään sen enempää kuin aviopuolisokaan. Sillä hänkin maksaa veroa! MUTTA TÄMÄ EDELLYTTÄÄ RAHAA JA OMAISUUTTA!
Persaukisten on ihan sama, ovat aviossa tai avossa. Ja niitä sentään on suurin osa.
Ahaa...avioliitto päättyy eroon ja avoliitto riitaan! On sulla perusteet! Ikää varmasti kaikki 13v.
on enemmän kuin tarpeeksi.
Veljesi on unohtanut jotain, koska juuri uutisissa päiviteltiin, ettei avoliitossa elävien "oikeuksia" saa millään avioliittoa vastaaviksi. Ja miksi pitäisikään? Asia ratkeaa somasti naimisiin menemällä...
Sitä mihin avo- tai avioliitto päättyy ei tiedä kukaan muu kuin ennustaja, liekö sekään :D.
muuten kerrottiin myös, että KAIKKI rekisteröidyt liitot ovat lainmuutoksen jälkeen avioliiton veroisia, juridisesti.
Että näin. Ei kestä kauan kun eduskunta vahvistaa lainmuutoksen.
Jonka jälkeen ei ole ainuttakaan syytä mennä naimisiin...;)
Ja minäkin tiedän, että ne oikeudet saa aivan saman vertaisiksi, paitsi siltä osin, että erotessa toinen saa toisen omaisuudesta puolet...
Sinullekin on näköjään jäänyt päälle tuo kirkko-ajatus. Minun ja monen muun avioliittoa ei ole kirkko siunannut.
Voihan avopari toki tehdä testamentit ja muut, mutta siitä on (minun mielestäni) paljon enemmän vaivaa kuin avioliiton solmimisesta. Avioliiton solmiminen on täysin ilmainen ja kaiken lisäksi helppo tapa hoitaa perintö- ym. asiat kuntoon, siis sikäli haluaa ne juuri siten järjestää, kuin ne aviopuolisoiden välillä ovat.
kuinka helpoksi se kohta menee kun ei tarvii edes vihkiäkään ja saa samat asiat kuntoon...;)
No sittenpä ei ole avioliitolla enää juuri muuta kuin symbolinen merkitys.
En ole tuohon uuteen lakiehdotukseen lainkaan tutustunut. Lasketaanko siinä kaikki yhdessäasuvat pareiksi vai vaatiiko se jonkinlaisen ilmoituksen maistraatille tms., jotta suhden juridisesti rinnastetaan avioliittoon?
ei ole rekisteröity liitto.
eivät voi solmia avioliittoa, joten he voivat vain rekisteröidä liiton. Rekisteröintiin ei sisälly esim. lakeja huoltajuudesta kuten avioliitossa. Heteroiden on avioiduttava, he eivät voi rekisteröidä suhdettaan.
Enpä muuten sanoisi, että noin 2 minuutin vihkiminen toimitus maistraatissa niin kovin vaivalloista on.
on asiat toisin, uutiseni. Ei tarvitse vihkiä, ja silti saa samat juridiset oikeudet kuin avioliitossa olevilla. Esim. toisen kuollessa. En ihan tarkkaan tiedä, mitä lakiin tulee sisältymään, mutta avopuolison ja lasten asema hilataan avioliiton tasolle. Sitten ei enää ole mitään syytä kenenkään nipottaa avoliitosta, koska avioliitto on vain pelkkä rituaali. Odotan mielenkiinnolla asiaa...:)
Sitten se ei vaadi sitä kahtakaan minuuttia...vaan senkin voi käyttää johonkin tärkeämpään!