Kun/jos alatte seurustella jonkun kanssa, niin kannattaa ehdottomasti (ennen kuin suhde on vakavemmalla pohjalla) riidellä kunnolla sen ihmisen kanssa, ja/tai juottaa se humalaan. Tällöin hän möläyttää suustaan mitä todellisuudessa ajattelee, ja pääsette tarvittaessa eroon väärästä miehestä/naisesta.
Kannattaa kokeilla, ette ainakaan voi mitään hävitä, mutta voitte paljon voittaa.
Kannattaa kokeilla, ette ainakaan voi mitään hävitä, mutta voitte paljon voittaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ei oo ollu yhtäkään riita vielä, vaikka jo monta kuukautta ollaan oltu. Monta kunnon känniä kylläkin.
haasta pientä riitaa hänen kanssaan. Hän silloin luultavasti antaa tulla takaisin samalla mitalla, ja paljastaa todelliset ajatuksensa. Sama pätee ystävyyssuhteissa.
On hyvä merkki, että ette kännipäissänne ole möläyttäneet toisillenne mitään ihmeempiä. Koetapa silloin haastaa riitaa niin saat kuulla *totuuden*. Totuus lapsen suusta, totuus humalaisen suusta :D.
mitään riitoja, ku ei kerkee. On se kuulemma joskus kerenny hetken mököttää, mutku tilanteet vaihtuu niin nopeesti, ni emmä oo kerenny sitä huomata ja se mökötyskin on sitte loppunu alta aikayksikön.
Ohan sitä helikopterikännissä tullu sanottua yhtä sun toista ja puolin ja toisin, mikä ei oo niin helppoa sanoa selvinpäin, mut ne ei oo negatiivisiä asioita.
Miten riidellään "kunnolla" ennen suhteen vakavoitumista niin, ettei koko suhde lopu? Alkuun kun pienikin ärsyttävä piirre ylensä riittää kiinostuksen lopahtamiseen.
Tuo kännipuoli on ylensä hoitunut kuin itsestään, koska olen löytänyt suurimman osan heiloistani baarista enkä käy niissä koskaan selvinpäin. Neuvoasi ajatellen porukan väitteet siitä, etteikö baarista mukamas voisi löytää kumppania, kuulostavat perin kummallisilta.
humalassa myös ilmaistaan paremmin ne positiivisetkin asiat, joten ei ole ihmekään että ihmiset usein tutustuvat baarissa.
En usko että kiinnostuksen lopahtamisesta on kysmys. Siis tarkoitan että lopputulos olisi ihan sama, olipa suhde vakaalla pohjalla tai ei. Tietenkin on vaikeampi lähteä/unohtaa/antaa anteeksi, jos ollaan seurusteltu jo pidempään.
Muuten, tarkoitinkin että suhteen pitäisi päättyä, ja kun se tehdään ennen suhteen vakaantumista, päästään ilman suurempia sydänsuruja eroon väärästä ihmisestä.
Oikein raakasti kun ajattelee, niin tuo kyllä voi pitää sinällään paikkansa. Ja siis toimiakin. Tosin ongelmana voi olla ne lipsahdukset ja / tai tulkintaerimielisyydet sanavalinnoista, niiden vakavuudesta ja tarkoitettiinko ne kirjaimellisesti otettaviksi vaiko ei. Toinen kun voi ymmärtää niillä huonoilla sanavalinnoilla mitä tahansa.
Onko sitä tulkinnanvaraisuutta loppujen lopuksi niin paljoa? Selvää suomen kieltä puhuttaessa asiat usein ilmaistaan niin kuin ne tarkoitetaan, etenkin riidan aikaan. Jos joku sanoo jotain todella loukkaavaa, niin helppohan se on jälkeenpäin korjailla että "en tarkoittanut mitä sanoin, valitsin sanani väärin..."
tää on kyl sitä mieltä, et raivostuneena vois laukoo paljon sellaist mitä ei oikeesti tarkoittais. ja joita sit jälkeenpäin joutuis pyytään anteeksikin.
riippuu tietysti ihmisist. toiset vois ehkä valita sanojaan tarkemmin ku jotkut toiset, vihoissaanki.
kaikki ei välttämättä olis iha nii kontrolloitui. et ei niit anteekspyyntöi vois niinku iha suorilt käsilt laittaa paskapuheikskaan, ne vois olla iha vilpittömii.
Kyllä sitä voi olla, ainakin jonkin verran. Mielestäni. Onhan se selvä että mitä kunnollisempi riita ja mitä enemmän on tuohduksissaan, ja mitä jyrkemmät sanavalinnat on, niin sitä tulkinnanvaraisuutta on silloin vähemmän kuin niissä hieman lepsuimmissa tilanteissa, missä sanavalinnatkaan eivät ole niin jyrkkiä.
Toinen, mikä myös voi vaikuttaa tulkinnanvaraisuuteen, on ne mahdolliset ns. huonot sanavalinnat. Onko ne tarkoitettu täsmäohjuksiksi vai ovatko ne vain tavallaan "yleisiä fraaseja" joilla pyritään selventämään omaa näkemystä / mielipidettä ja / tai kun kenties yritetään artikuloida vastausta toisen esittämiin väittämiin ja kenties niiden mielipuolisuuteen (omasta mielestä).
Esimerkiksi vaikka jonkinlainen jankkaustilanne missä alkaa näyttämään siltä, että toinen ei selvästikään nyt näytä käsittävän mitä itse tarkoittaa. Sitä vaan jankataan ja jankataan ja kummasti alkaa äänenvoimakkuus nousta ja äänensävyt kiristyä kun kummallakin alkaa käydä aivoon. Kuvittele tämä tilanne niin että olet itse se "jota ei ymmärretä" ja sitten se "joka ei ymmärrä". No, lievistä sanomisista jos puhutaan, niin voisitko kuvitella sanovasi jossakin tilanteessa toiselle osapuolella "haista paska" täysin normaalilla äänensävyllä - tosin ehkä suht tiukasti todettuna? Tarkoittaisitko sitä kirjaimellisesti vaiko "yleisenä fraasina että saataisiin piste tällä jankkaamiselle"? Tai jos toinen osapuoli sanoisi sinulle, siis kun et olisi ymmärtänyt jotain, samalla tavalla että "haista paska", samanlaisella hieman tiukalla äänensävyllä, niin miten ottaisit sen? Loukkaantuisitko verisesti vai ottaisitko sen enemmän sellaisena ei-loukkaavana lausahduksena?
Sitten jos samaisessa tilanteessa toinen sanoisi jotain että "voi vittu kun sä oot idiootti kun et taas kerran tajua", niin tuollainen kyllä varmasti lähes poikkeuksetta kuvastaa niitä sisimpiä mielikuvia mitä kyseiseen henkilöön tulee. Uskoisin kylläkin, että oikein tulisieluiset saattavat sanoa noin varsinaisesti tarkoittamatta sitä. Tosin tuollainen kyllä varmasti kertoo jotain suhteen tilasta ja sanojan suhtautumisesta kyseistä henkilöä kohtaan. Ainakin jonkinlaisesta turhautumisesta on / olisi varmasti kyse.
Se on kyllä totta että jälkeenpäin on helppo yrittää selitellä. Ja tuotahan se aloittajakin tavallaan ajoi takaa.
Siksi koska alussa ei toista tunne ja itse en ainakaan vieraalta ihmiseltä voisi edes kuvitella kuulevani mitään negatiivista päin naamaa sanottuna. Ajatuskin tuntuu koomiselta - riidellä nyt ventovieraan kanssa...
Muistan kun vanhempani olivat olleet jotain vuoden verran vasta yhdessä kun kuulin heidän ekaa kertaa riitelevän. Olin ihan ihmeissäni koska pidin silloin isäpuolta vielä ihan vieraana ja uppo-outona ihmisenä. Se tuntui pienen lapsen mielestä yhtä hullulta, kuin jos vaikka kaupassa joku vieras mies olisi alkanut äidin kanssa riitelemään.
Musta tutun kanssa vasta voi ja uskaltaa riidellä kun voi luottaa siihen, et toinen pysyy rinnalla kaikesta huolimatta.
"Musta tutun kanssa vasta voi ja uskaltaa riidellä kun voi luottaa siihen, et toinen pysyy rinnalla kaikesta huolimatta."
...jos se toinen riidan aikana päästää suustaan jotain, joka muuttaa kaiken. Hän vaikka ilmaiseekin ajatelleensa jonkin asian ihan eri tavalla kuin mitä on antanut ymmärtää?
paneutua siihen kyseiseen asiaan varmaan uudelleen kun tilanne on rauhoittunut. Parhaiten asiat selviää rauhassa, sulassa sovussa keskustellen.
Mutta riidan yhteydessä lauotut "totuudet" usein kertovat paljon muutakin...tarvii vain kaivaa hiukan syvemmältä, eikä katsoa vain pintaa.
en ymmärtänyt mitään.
Miksi seurustella ihmisen kanssa jota ei halua?
Miksi riidellä asioista joita ei ole?
Entä kun toinen on absolusti?
Mikäli juottaa absolustin salaa humalaan, pettää hänen luottamuksensa ja elämän tärkein suhde saattaa romuttua siinä vaiheessa.