Kun lukee tätä palstaa, ja tietää millaiset esimerksiksi Suomen avioerotilastot ovat, niin tuli mieleeni, että onko ajatus loppuelämän kestävästä parisuhteesta ja rakkaudesta jonkinlainen mahdottomuus.
Ja mikä on mielestänne pitkän ja onnellisen avioliiton ja rakkauden salaisuus, siis olettaen että tuollainen ajatus menosta naimisiin loppuelämäksi on mahdollista
Ja mikä on mielestänne pitkän ja onnellisen avioliiton ja rakkauden salaisuus, siis olettaen että tuollainen ajatus menosta naimisiin loppuelämäksi on mahdollista
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onnellisten ja kestävien avioliittojen syitä on tutkittu useinkin, kutan myös onnettomien. Onnettomat (tai eroon johtaneet) avioliitot ovat purkautuneet useista eri syistä ja varsinaista yhteistä tekijää niillä ei ole. Onnelliset avioliitotsen sijaan ovat joiltakin asioiltaan yhtenäisiä: keskinäinen kunnioitus ja erilaisuuden sietäminen sekä tyydyttävä seksielämä, joka tarkoittaa pareilla todella erilaisia aikatauluja sun muita.
Ihminen itse voi päättää, haluaako rakentaa yhden ihmisen kanssa toimivaa ihmissuhdetta vai haluaako yrittää (ja aloittaa aina alusta) useamman kerran, jolloin ei kenties koskaan pääse pitkän ja vakaan parisuhteen, joka syntyy vuosien yhdessäolosta, ihanimpaa vaiheeseen.
Pitkä parisuhde ja molempia osapuolia tyydyttävä, läpi elämän kestävä liitto, ei ole romanttista hömppää, vaan täysin saavutettavissa oleva tila, joka tosin vaatii tahtoa ja tahtoa sekä aitoa välittämistä toisesta.
Oma avioliittoni on kokenut kaikenlaista, sekä hyvää, pahaa, tylsyyttä, intohimoa jne. Mutta olen iloinen, että olemme mieheni kanssa yhdessä kokeneet kaiken sen. Olemme hyvin erilaisia ja se on ollut iso ongelma monta kertaa mutta toisaalta myäs rikkaus, vaikkemme ihan täydennäkään toisiamme, mutta rikastutamme liittoamme erilaisilla käytännöillämme ja osaamisellamm Lapsemme ovat hyvin tasapainoisia ja rakasvia nuoria aikuisia, jotka ovat ylpeitä vanemmistaan, jotka yhä edelleen rakastavat toisiaan, ihan romanttisesti myös!
Kadehdin teitä... Mutta oikeastaan en, sillä sitä kautta, jos noin on ja olisi enemmänkin, maailmassa kasvaa paljon tasapainoisia kestäviin ihmisisuhteisiin ja rakastamaan (muitakin kuin itseään)kykeneviä lapsia.
Ei sen pituudella ole väliä, muutamakin hyvä vuosi kääntää vaakakupin positiivielle puolelle...
On olemassa paljon avioliittoja jotka ovat saatu toimimaan loppuun asti ihan kiitettävisti.
Siihen vaaditaan vain aika paljon minust anykyään. Se että kunnioittaa toista tai ymmärtää ja sietää toisen erinlaisuutta en välttämättä ole kaiken a ja o.
Ihmisen tulee olla suhteessaan myös hyvin myötämielinen ja jopa joskus liian avoin. Kukaan miestä ei voi sanoa ihan sata prosenttisesti olleen uskollinen omalle puolisolleen. Kukaan ei myöskään voi sanoa, että ei olisi koskaan valehdellut mitään rakkaalleen. Nykyään vain asiat on niin, että jokainen meistä kokee suhteen aikana paljon niitä huonojakin hetkiä, jolloin koko elämä tuntuu romahtavan. Silti jos kykenee ymmärtämään, antamaan anteeksi ja unohtamaan voi päästä pitkälle avioliitossaan.
Tärkein asia minusta avioliiton jatkuvuudelle ja kestolle on aina lupa antaa toisen kehittyä ihmisenä. Jos tämä tukahdutetaan niin ei siinä paljon toivoa ole. Jos avioliitossa tai missä tahansa suhteessa henkinen yhteys katkasitaan rajoittamalla toista millä tahansa huonolla toiminnalla on suhde tuhoon tuomittu.Välttämättä siihen ei tarvita edes sitä molempia jotta avioliitto kaatuu, mutta siihen tarvitaan kumpikin jotta se pidettäisiin pystyssä.
Kummankin osapuolen täytyy tosissaan haluta eli tahtoa pysyä yhdessä. Jos vain toinen -tai pahimmassa tapauksessa ei kumpikaan- yrittää jaksaa ja ylläpitää, kehittää jne suhteessa, ei se riitä.
Tavallaan se pensinnä periksi antanut osapuoli on hyljännyt toisen ja luovuttanut jo kauankin ennen varsinaista eroa.
Samoin silloin, kun toinen antaa itselleen luvan pettää = ei ole enää tahtonut pysyä yhdessä.