olen 20, monien mielestä vielä nuori ja elämä edessä, mutta silti haluaisin jo löytää ihmisen, jonka kanssa voisin jakaa elämäni vielä kahdeksankymppisenäkin. asiaa ei yhtään paranna se, että omat vanhemmat ovat olleet yhdessä 15-vuotiaista lähtien ja monet kaverit muuttaa yhteen ja kihlautuu.
mä oon kyllästynyt eroamaan ja tuntuu, ettei mun sydän kestä enää yhtäkään särkymistä. viime suhteen päättyminen 2 kuukautta sitten oli elämäni rankin kokemus. me ehdittiin seurustella kaksi loistavaa vuotta ja molemmat rakastivat toisiaan ja olivat varmoja, että ollaan yhdessä loppuun asti. mieheni kuitenkin ihastui toiseen naiseen, joka oli jo vähän pidempään hienovaraisesti iskenyt tätä, vaikka oli varattu.
kaikissa mun suhteissa mä olen aina ollut se jätetty ja petetty. mä en tiedä, mikä mussa on vikana ja miksi mä en kelpaa. mä olen uskollinen ja aidosti rakastava, mutta se ei näköjään riitä kenellekään.
mä oon kyllästynyt eroamaan ja tuntuu, ettei mun sydän kestä enää yhtäkään särkymistä. viime suhteen päättyminen 2 kuukautta sitten oli elämäni rankin kokemus. me ehdittiin seurustella kaksi loistavaa vuotta ja molemmat rakastivat toisiaan ja olivat varmoja, että ollaan yhdessä loppuun asti. mieheni kuitenkin ihastui toiseen naiseen, joka oli jo vähän pidempään hienovaraisesti iskenyt tätä, vaikka oli varattu.
kaikissa mun suhteissa mä olen aina ollut se jätetty ja petetty. mä en tiedä, mikä mussa on vikana ja miksi mä en kelpaa. mä olen uskollinen ja aidosti rakastava, mutta se ei näköjään riitä kenellekään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"olen 20, monien mielestä vielä nuori ja elämä edessä, mutta silti haluaisin jo löytää ihmisen, jonka kanssa voisin jakaa elämäni vielä kahdeksankymppisenäkin. asiaa ei yhtään paranna se, että omat vanhemmat ovat olleet yhdessä 15-vuotiaista lähtien ja monet kaverit muuttaa yhteen ja kihlautuu."
Kukapa ei. Yleensä tuossa iässä voi olla vielä hyvin ideaali ajatus ihmissuhteista.
Voin kertoa että monet noista kavereistasi tulevat mitä todennäköisimmin eroamaan.
Harvempi on enää 15-vuotiaasta saakka yhdessä.
"mä oon kyllästynyt eroamaan ja tuntuu, ettei mun sydän kestä enää yhtäkään särkymistä. viime suhteen päättyminen 2 kuukautta sitten oli elämäni rankin kokemus. me ehdittiin seurustella kaksi loistavaa vuotta ja molemmat rakastivat toisiaan ja olivat varmoja, että ollaan yhdessä loppuun asti. mieheni kuitenkin ihastui toiseen naiseen, joka oli jo vähän pidempään hienovaraisesti iskenyt tätä, vaikka oli varattu."
Siltä se rakkauden menettäminen tuntuu ettei kestä enää. Mutta samalla sitä sulkee itsensä siltä tunteelta jatkossa. Ikävää että sinulle kävi noin mutta voin kertoa ettet ole ainut.
"kaikissa mun suhteissa mä olen aina ollut se jätetty ja petetty. mä en tiedä, mikä mussa on vikana ja miksi mä en kelpaa. mä olen uskollinen ja aidosti rakastava, mutta se ei näköjään riitä kenellekään."
Sinussa ei ole varmastikaan mitään vikaa. Toki omaa käyttäytymistään voi miettiä miten suhteista voisi tehdä paremman mutta omaa itseä sinällään ei kannata haukkua. Kohdalle osuneet ihmiset vain ovat jostakin syystä päättäneet toisin ja osa satuttaneet sinua.
Nykyaikana sen toisen osapuolen löytäminen jonka kanssa elää koko elämänsä 20-vuotiaasta lähtien on lähes utopiaa. Täytyy vain oppia etsimään ihmisiä joihin voi luottaa ja jotka tuntevat samoin kuin sinä heitä kohtaan.
Ensimmäisenä uskaltautuisin vielä yrittämään, ja en hätiköisi ja toisaalta miettisin minkälainen ihminen sinulle sopisi. Asetatko kumppanille tietynlaisia ihanteita ja tällaiset ihmiset eivät sitten ole valmiita sitoutumaan?
Esimerkiksi usein kaikkein suosituimmat kumppaniehdokkaat (kauniit/komeat) voivat kiinnostaa ja usein tällainen valitaan kumppaniksi mutta sitten ei löydetä tarpeeksi yhteistä ja samalla kun tällä kumppanilla on paljon kysyntää niin suhteet jäävät lyhyiksi.