Minulla on jo vakampaa 3 seurustelusuhdetta takana 3v, 2v ja 3v. Kaikissa suhteissa minä olen jätetty osapuoli, vaikka itse olisin halunnut jatkaa suhdetta. Kaikissa suhteissa nainen on sanonut, että vaikka olet aivan ihana ihminen ja oiva isä-ehdokas jne, niin se "jokin" vaan puuttuu.
Ei vaan jaksa enää aina surra ja aloittaa taas alusta uuden kanssa. Jätetyksi tulemisen pelko on kova.
Sydämeni ei enää kestä uusia erheitä!
Ei vaan jaksa enää aina surra ja aloittaa taas alusta uuden kanssa. Jätetyksi tulemisen pelko on kova.
Sydämeni ei enää kestä uusia erheitä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
... purjevene!
www.nettivene.com
Oletko kenties liian kiltti?
Entä annatko liian helposti periksi ja myönnyt naisen tahtoon?
Nainen haluaa hieman särmikkään äijän eikä mitään kilttiä "nyhveröä". Miehellä pitää olla sopivasti omia mielipiteitä, eikä mies saa kohdella naista liian hyvin. Lisäksi miehen tulee olla sopivasti sika elintavoiltaan, jotta nainen voi toteuttaa hoivaviettiään ja "pelastaa" miehen.
Älä nyt vain tätä usko, ei kukaan halua mitään possua elelemään huusholliinsa. Ihan normaaleja miehiä me naiset halutaan kainaloomme. Tai voin tietenkin puhua vain omasta puolestani.
Oletko muuten ollut näihin kaikkiin kolmeen oikeasti rakastanut? Vai oletko vain luullut olleesi rakastunut kun olet niin kovasti tahtonut vakavan suhteen?
Tarkoitan vain, että aika hyvin kun on 3 kertaa elämässään rakastanut ja löytänyt Sen Oikean. En usko siihen yhteen ainoaan oikeaan. Niitä on varmasti useampia juuri itselle sopivia ihmisiä olemassa. Mutta ongelma on vain, mistä niitä löytää.
Kiltti mies on ihana ja kiltti ei muuten ole synonyymi hissukkatossukalle. Kiltteys on hyvän tahtoisuutta. Myös omasta itsestään täytyy pitää huolta eikä vain mukautua toisen tahtoon.
Minulta kyllä muuten taitaa puuttua sitten hoivavietti kokonaan, en ainakaan tahdo hoivattavaa aikuista miestä kotiini. Enkä tahdo ketään pelastaa. Totuushan on ettei ketään pysty pelastamaan.
Nuo tuommoiset renttukuvitelmat on täyttä bulshittiä. Sillä varmaan tarkoitetaan vain, ettei mies saa olla mikään vässykkä. Renttuudella minä käsitän kaljoittelua, itsekkyyttä ja muka "vauhtia ja vaarallisia tilanteita".
Minkälaisista naisista olet kiinnostunut?
Jospa siinä tulee vastaus kysymykseesi.
Mieti mitä yhteistä niillä naisilla on keskenään, mitkä ominaisuudet naisessa sinua kiinnostavat.
Ehkäpä sinä seurustelet vääränlaisten naisten kanssa.
Yleensä miehet katsovat ulkonäköön, jospa seuraavalla kerralla kiinnostuisit vaikkapa naisen luonteesta.
Ehkä olet niitä miehiä, jotka haluavat alkaa seurustelemaan ja perustamaan perhetta ilman että edes tunnetaan.
Eräs mies tapasi minut ja samana iltana olisi jo ollut valmis perhettä perustamaan. Tuli mieleen, että tyyppi on ehkä hieman liian nopea käänteissään.
Tai joo, olen kelvannut suhteeseen ja avoliittoon, mutten perheen perustamiseen.
Mulla kanssa takana 3 pitkää avoliittoa. Joka kerta mies ei "ihan vielä" ollut valmis perustamaan perhettä. Ja kas, mut sitten jätettyään (kaikki kyllä eri syistä, ja ihan hyvä että lopetettiin. Itse olisin varmaan vieläkin yrittänyt, mutta kun ei toimi niin ei toimi) niin heti seuraavan kanssa kyllä kiireen vilkkaa joka ainoa näistä miehistä on lapsia hankkinut.
Välillä mua itkettää tää mun elämä, enimmäkseen naurattaa. Kummastelen miten tämä näin meni. Hitsi vie, nainen alkaa lähennellä 4-kymmentä, enkä mitään ole niin toivonut ja halunnut elämässäni kuin tavata sen miehen, joka rakastaa mua sellaisena kuin olen ja hänen kanssaan sitten sen perheen. Vaan taitaa olla liika pyydetty?
En tiedä miksi sut on jätetty, aloitusviestissäsi ei ollut mitään sellaista mikä kertoisi sen.
Itse tiedän nyt kokemuksesta mitä en halua. En halua aikuista lasta itselleni, jolloin minun pitäisi huolehtia kaikista käytännön asioista. Mutten myöskään liian itsenäistä miestä, vaan sellaisen joka haluaa tehdä juttuja yhdessä. Arvostan kilttiä miestä, koska olen itsekin kiltti. Inhoan riitelyä, en ole siinä hyvä. Puhelias olen, ja miehenkin pitäis olla, muuten tulee tylsää. Ulkonäössä tärkeintä on nauravat silmät ja hyvä ryhti. Kun mies tietää, missä on hyvä, on itsetunto kohdallaan ja se taas on aina komea näky. Itsetunto on myös sikäli tärkeää, että mulla on aika hyvä itsetunto (monet ulkomailla vietetyt vuodet ovat tuoneet sen), joten sellaisia en oikein kestä, joka pyytävät olemuksellaan anteeksi olemassaoloaan...
Olenko muka liian kranttu?? Siitä nimittäin viime aikoina kaverini ovat valittaneet. Mielestäni en ole ollut, enkä ole kranttu.
Jeps, nyt eikun viikonlopun viettoon. Tyttöjen kanssa ulos, ja jospa se mukava miekko tulis tänään vastaan.
Mukavaa perjantaita!
tuli vähän oma exäni sinusta mieleen. Hänelläkin kolme vakavaa suhdetta takanaan ja joka kerta nainen lähti, minä siis viimeisenä. Miehessä ei ollut aluksi "mitään vikaa", tai siis hän osasi peittää ne asiat hyvin. Hän teki paljon asioita naisen hyväksi, huomioi aina esim. tullessaan kaupasta, oli ostanut jotain mistä pidän jne..Käytin lomamatkoilla, tehtiin yhdessä asioita, oli läheisyyttä yllin kyllin.
Kuitenkin vuosien varrella huomasin, miten paljon mies syyllistää. Se on hyvin hienovaraista ja kesti kauan huomata se. Esim. riidat olivat minulle kamalia siksi, että aina jäin miettimään että minussa on se vika tai jotain, ainakin miehen mielestä.
Mies ei koskaan ollut halukas miettimään, miksi hänen suhteensa olivat päätyneet eroon. Hän koki asian siten, että naisille ei mikään riitä, ja hän oli ollut vain jokin seksuaalisten himojen kohde tai elättäjä. Mies on halunnut perhettä vuosia. Minäkään en siihen hänen kanssaan pystynyt, koska muiden naisten tavoin (juttelin heidän kanssaan erotessamme) mieheni siirsi aina vastuun muiden harteille. Miestä piti tavallaan kantaa taakkaana, hänen luonnettaan. Se oli hirveän raskasta, meinasin palaa loppuun siinä suhteessa. Lopulta hänellä oli aina oma lehmä ojassa, oikeastaan siinäkin että hän hemmotteli naistaan. Vaikka hän kohteli minua aina hyvin, hän oli todella kylmä ja epäempaattinen usein esim. sukulaisiaan kohtaan. Kyllä se on viesti naiselle, esimakua siitä millaista voi olla kun on lapsia. Minusta tuntui usein että olen yksin siinä suhteessa palvelemassa miehen tarkoitusperiä, vaikka hän minulle antoikin usein täyden huomionsa.
Minun exässäni oli kai ns. särmää mitä monet naiset kaipaavat, mutta minulle se oli liikaa. Mielipiteitä pitää ja saa olla, mutta ehdottomuus syö suhdetta. Pitää olla valmis kompromisseihin, mutta itseään unohtamatta.
Minustakin sinun olisi hyvä miettiä, minkälaiseen naiseen ihastut. Usein mallit lähtevät lapsuudesta, minkälainen pari äitisi ja isäsi ovat olleet silloin? Minun ainakin kesti kauan tajuta, että alkoholisti-isäni takia jo nuorena aloin seurustelemaan rentun kanssa, jonka juomisen kilttinä tyttönä maksoin hänen tilinsä loputtua. Rakastin häntä mutta tein karhunpalveluksen myös hänelle alkamalla seurustelemaan hänen kanssaan. Vaan en muusta tiennyt, olin äitini hoivaamista koko ikäni katsonut. Edelleen liian helposti luulen että rakkaus kaiken parantaa. Ei se niin mene. Maailma on kova paikka, ja tässä elämässä meillä kaikilla on opittavaa kehdosta hautaan.
Oletko harkinnut psykologilla käyntiä? Esim. työterveyshuollon kautta voi päästä. Minulla se auttoi tajuamaan paljon selkeämmin, mitä elämältäni haluan, millaisen parisuhteen haluan ja millaiset ihmiset ovat sellaisia, joita minun tulisi välttää.
Kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin! :)