Sinkkuuden merkitys

Koitan olla oma itseni ja elää elämääni. Nautin. Jotenkin vaan ottaa hermoon se jatkuva vyörytys median ja kanssaihmisten taholta. Sinkkuna ei saisi olla, aina pitäisi olla joku käsipuolessa.

Tykkään siis.

sinkkuudelle oikeastaan löytyy kolme:

- Sinkkuus on tapa olla vapaana ja itsenäinen
- Sinkkuus on poissaoloa ihmissuhteesta
- Sinkkuus on keino olla kenen kanssa hyvänsä

Ihmiset kokevat sitten sen hyvin eri tavoin. Itselleni se on nimenomaan tuo ensimmäinen vaihtoehto.

Parisuhdekulttuuri näkee sen usein tuona toisena vaihtoehtona ja tietty osa sinkkukulttuurista keskittyy tuohon kolmoseen. Molemmissa näissä on ajatus siitä että ihmisen tulee kuitenkin aktiivisesti etsiä kumppania tai olla jollakin tasolla tekemisissä ihmisten kanssa kun taas ensimmäisessä vaihtoehdossa näin ei ole.

Ensimmäinen vaihtoehto voidaan kokea hyvin epäsosiaaliseksi ja epäseksuaaliseksi lähestymistavaksi mikä ei ole nykyaikana suosiossa. Se koetaan joko yksinäisyydeksi tai sitten jopa kapinalliseksi oman tien kulkijaksi.

Itsenäistä lähestymistapaa ennen korostettiin miesten kohdalla mutta myös naiset ovat päässeet nyt osalliseksi siitä kuitenkin osa mediasta tahtoo esittää sinkut jotka eivät jatkuvasti etsi "sitä oikeaa" joko epätoivoisina tai epäonnistujina. Mikä nyt on suhteellisen naurettavaa.

Itselleni se on individualismia ja riippumattomuutta ja en vaihda sitä helpolla johonkin muuhun.

Saa toimia spontaanisti ja mielensä mukaan. Voi olla ihastunut milloin kehenkin eikä tarvitse tehdä selontekoa ajatuksistaan. Vapaus, se nimenomaan.

Minäkään en ymmärrä sinkkuuden aliarviointia.

ilman muuta se, ettet ole kiinni missään! Saat mennä mihin haluat, tehdä mitä haluat, etkä ole vastuussa kuin itsellesi. Tulevaisuus auki mihin suuntaan vain jos ei ole esim. lapsia, joissa olet kiinni.

Paine tulee välillä itselle, kun muut ympärillä pariutuu ja olet aina se "yksinäinen". Välillä sinkkuudesta osaa iloita ja välillä miettii et mikähän sitä oikein on vikana.

Sitten yksi asia on se, että sinkut mielletään ainakin yleensä (miesten mielestä) sellaisiksi, jotka aina hässivät kenen kanssa vaan ja sellainen kai pitäisikin olla tai on jotain vikaa.

Joskus se yksinäisyyskin iskee pariskuntien seurassa.

Mutta tosiaan itsellä positiiviset tunteet yleensä pinnassa, mutta tällä hetkellä negatiiviset puskee hieman läpi!

parisuhteeseen. En halua tehdä kompromisseja enkä enää voisi kuvitellakaan sopeuttavani elämäntapaani toisen ihmisen elämäntapaan siinä määrin, että suhde voisi johtaa esimerkiksi saman katon alla asumiseen. Tarvitsen paljon omaa aikaa ja omaa tilaa. Työni ja luottamustoimeni vievät arkipäivät (usein myös lauantait) ja useita iltoja viikossa, syksyllä kiire tulee lisääntymään kolmen kuukauden ajaksi sellaiseksi, ettei minulle jää paljon aikaa edes käydä kotona pesemässä pyykkiä. Jos yritän lisäksi ylläpitää harrastuksiani ja treenata puolimaratonille, niin olisi todella epäreilua pitää jotakuta odottamassa, että kyllä tämä sitten joskus helpottaa.

Sitten taas kun olen vapaalla, haluan tehdä juuri sitä, mikä minua kiinnostaa eli matkustaa ja matkustaa nimenomaan omiin suosikkikohteisiini ja tehdä niissä omia suosikkiasioitani. En halua "tuhlata" pitkää viikonloppua jossain kaupunkilomalla siihen, että ensin tehdään jotain mistä minä pidän, ja sitten pitää tehdä jotain josta toinen pitää.

Eli kompromissihaluttomuus ja itsekkyys, that's it. Minulla on mielettömästi ystäviä, joiden kanssa voin jakaa asioita silloin kun haluan ja kun molemmilla on aikaa. Hellyyttä välillä kaipaisin, mutta ystävien halaukset korvaavat sitä hieman.

Siksi toisekseen: en halua (sittenkään, kun kiireet joskus helpottavat) *suhdetta* eli en usko siihen, että ensin etsitään sopiva ihminen joillakin kriteereillä ja sitten aletaan olla yhdessä, vaan elämänfilosofiaani kuuluu se, että jos joku on vielä tarkoitettu tulemaan elämääni niin hän tulee etsimättä ja ensin tulee *rakastuminen*, vasta siitä sitten alkaa suhde. En hae "sopivaa" sen paremmin netistä, baareista kuin maailmaltakaan. Se minulle sopiva ("Se Oikea") voi olla tällä hetkellä vaikka kehitysaputöissä Zimbabwessa ja palata Suomeen viiden vuoden kuluttua, joten turhaan häntä jostain Sedulasta hakisin tai kriteerilistan kanssa netistä etsisin. Tulee jos on tullakseen. Näen joka tapauksessa tulevaisuudessakin itseni yksin asuvana, joten jos siihen kuuluu elämänkumppani, niin hänenkin täytyy olla hyvin itsenäinen ihminen.

EI voi aina tietää mikä on sinkkuuden syynä.

Voihan olla niin, että mies on itsestään riippumattomista syistä vaikean, pitkäaikaisen sairauden "nujertama". EI vain ole henkisellä tasolla mitään annettavaa toisella, kun kaikki voimat ovat menneet/menevät omaan selviämiseen ja jaksamiseen.

Sanotaan, että kaikki mikä ei tapa vahvistaa. Suurinta Bull's shittiä mitä olen eläissäni kuullut.

silloin kun joskus kauan sitten olin niin olihan sitä vapaa lähtemään milloin halusi, sai miettiä vain omaa hyvinvointia ja ei ollut tilivelvollinen kenellekään. Ei myöskään ollut naisellista piirrettä haluta miellyttää puolisoaan vaan sai rauhassa olla sellainen kuin oli. Ei ollut mustasukkaisuutta toiselta tai itseltä. Sai olla hyvin itsekeskeinen.

Paljon hyvää ja paljon mielenkiintoisia juttuja elämässä tapahtuikin kun oli kokoajan menossa vapaasti. Silti nyt kun olen jo vanhempi ja viihdyn kotonakin iltaisin niin on se ihanaa että on se ihminen jonka kainaloon haluaa mennä. Joka on läsnä ja jonka kanssa saa jakaa kaiken. Ihana huolehtia ja olla huolehdittu. Kuolisin yksinäisyyteen jos istuisin illat kotona yksin.

Kun olin sinkku, join kaljaa ja piereskelin. Kun olen naimisissa, juon kaljaa ja piereskelen. Molempi parempi. Tuo mies tuli vaan tuohon pyörimään ja sitten siihen tottui ja piti mennä naimisiin.

sinkkuus tuo vain päivittäin mieleen sen, kuinka vähän ihmisiin voi nykyään luottaa. Eli siis kumppanin pettämisen takia olen yksin, vaikka olisin ollut valmis yrittää uudelleen jos olisin huomannut jotain aitoa kehitystä ko. ihmisessä. Mutta joo, panokset ovat nykyään liian kovat. Asiat on tavallaan hyvin kun on yksin, mutta kyllä mielestäni ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin. Voi olla tottakai sukulaiset ja ystävät, mutta ei sitä voi verrata parisuhteen synnyttämään tyytyväisyyteen parhaimmillaan. On onni jakaa asiat.

Olen kokeillut parisuhdetta moneen otteeseen, mutta sinkkuna tässä ollaan. Olen huomannut olevani niin itsenäinen ja niin itsepäinen, että tämä on minulle paljon luonnollisempi tapa elää. Yksi syy sinkkuuteeni on tuolla aikaisemmin kerrottu Jumbo-kokemus ostoskeskuksessa ja sen tuoma valaistuminen. Toisen vastaavan kokemuksen koin ajaessani erään uuden amerikkalaismallisen omakotitaloalueen läpi Kuopiossa. Ei minulle!

Koen elämäni hyväksi ja hauskaksi. Sinkkuus on nimenomaan tuota mitä moni sanoi. Vapautta. Voin tapailla ketä tahansa ja milloin tahansa. Mutta tässä on myös kyse ympäristöstä. Tämä on paljon parempaa reilunkokoisessa kaupungissa. Jollain pienemmällä paikalla sinkkuudella olisi paljon enemmän negatiivista merkitystä. Harm luokitteli hyvin sinkkuuden merkitykset. Poissaolo parisuhteesta on asia joka määritellään maalla hyvin eri tavalla kuin kaupungissa. Hyvin negatiivisena. Olet homo, elostelija tai osaamaton. Yleensä minulle ei hirveästi ole merkitystä ulkopuolisilla arvioilla, paitsi siinä vaiheessa kun ne alkavat rajoittaa sosiaalista kenttääni. Tämä oli nyt vähän oudosti sanottu, mutta ymmärrätte varmaan. On varmaan vaikea olla sankari kylässä, jossa kaikki pitävät sinua ressukkana. Olen pohtinut näitä juttuja, koska olen harkitsemassa muuttoa muualle Suomeen. On selvää että elämäntyyliin tulee muutoksia. Elintaso paranee, mutta sosiaalisen elämän tulevat haasteet kiinnostavat. Tätä kautta ymmärrän kyllä tuon ruikutuksen tällä palstalla. Aika pitkälle voit kuitenkin itse vaikuttaa siihen miten muut sinut näkevät.

Itselläni ei ole mitään erityistä tarkoitusta pysyä sinkkuna, mutta on totta, että tässä on paljon hyvääkin, mitä on oppinut arvostamaan esimerkiksi kavereiden ja tuttujen psykodraamoja seurattuani. Ne ovat paljolti samoja, mitä täällä on jo esitetty.

Päällimäisenä on ehkä se, että tässä on niin tottunut elämään itse ja yksin, eikä tarvitse ottaa ketään huomioon, eikä tehdä kompromissejä (ainoa kompromissi on se, että vaikka kaipaisi toisen ihmisen läheisyyttä, seuraa ja hellyyttää, täytyykin tyytyä masturbointiin). Ehkä sinkkuuden päällimmäisen merkityksen voisi kiteyttää sillä, että on vapaus. Vapaus käyttää vapaa-aikansa miten lystää.

Toinen juttu on sitten se, on ainakin minun sivustaseuraamissa parisuhteissa toinen osapuoli tuntuu säännöllisen välein kilahtavan syystä tai toisesta, usein mitättömästä. Mustasukkaisuuskohtauksia, riitaa rahankäytöstä (joskus on tullut jopa sellainen tapaus vastaan, jossa suhteen työtön osapuoli valittaa toiselle, kun toisella ei ole tarpeeksi kunnianhimoa edetä suurempipalkkaiseen asemaan), riitoja siitä että toisella on eri sukupuolta olevia kavereita ja ties mitä.

Tämä kaikki ehkä tekee hieman nirsoksi - ainakin teoriassa - mikä ei tunnetusti tällaiselle alempitasoiselle ole oikein sallittua, mikäli tätäkin palstaa on uskominen. Sitä ei vain halua vaihtaa arkeaan ihan mihin tahansa 24 tuntia vuorokaudessa jatkuvaan kriisiin. Käytännössä tämä ilmenee siten, ettei ole jatkuvaa hakua päällä, vaan korkeintaan silloin tällöin ihastuu kirjakaupan kauniiseen tyttöön, joka yrittää luoda myyjä-asiakas -suhteen ylittävää keskustelua. Kertakaikkiaan minä olen tyytyväinen elämääni tällaisenaan, vaikka toisinaan vaivunkin epätoivoisiin mietteisiin näistä kokemattomuus- ja alempitasoisuusasioista.