Onko normaalia että vuosia jatkuneessa parisuhteessa tunteet toista kohtaan hiipuvat? Eli siis ei rakastakaan enää toista. Kuuluuko tällaiset jaksot normaalistikin parisuhteeseen ja meneekö ne ajan kanssa ohi, vai pitäisikö tosissaan huolestua ja harkita eroa? Tällaisia tuntemuksia on jatkunut jo yli puoli vuotta. Tunteet kyllä vaihtelevat jopa viikottain, että välillä rakastaa ja välillä ei tunne yhtään mitään. Parisuhteen perusasiat ovat kuitenkin aiemmin aina ollut loistavasti ja tulevaisuus näyttänyt valoisalta. Yhtäkkiä vaan tunteet ovat kadonneet johonkin. Elämä on toki ollut muulta osin jo pitkään tasaisen harmaata ja tylsää, voihan silläkin toki olla jotakin vaikutusta asiaan?
tunteiden hiipuminen?
parisuhteessa?
54239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos rakkaus on sinusta palavaa intohimon tunnetta ja halua olla koko ajan yhdessä ja jotain vitun perhosenläpätystä pimpissä, niin joo, on normaalia että se himmaantuu pitkässä suhteessa kun arki tulee eteen. Jos rakkaus taas sulle on halua, kumppanuutta, välittämistä, seksuaalista kanssakäymistä, niin ei, ei ole normaalia että se lakkaa.
Elikkä on normaalia nuo sinun tuntemuksesi.
Olen joskus miettinyt että loppuuko ne tunteet tosiaan vai vaihtuvatko ne vain erilaiseksi tunteeksi ja uskon edelliseen.
Kaippa se vaihtuu sellaiseksi välittämiseksi, ei ole sellasta huumaa enään. Joskus sen saa takaisin mutta yleisesti se vaan taitaa olla niin ettei se tule takaisin vaikka tekis mitä.
Tietty aina kannattaa yrittää kehitellä virikkeitä sen suhteen eteen, matkoja ja kaikenlaisia irtiottoja sekä vaikka ihan kahdenkeskistä aikaa.
Juuri tuollaisissa parisuhde vaiheessa liian moni turvautuu siihen pettämiseen ja sitä kautta yrittää hankkia parannuksia, mikä taas ei varmasti tule suhdetta parantamaan.
Tosiaan keksikää yhdessä jotain piristystä suhteeseenne ja uskon että sitä kautta suhteenne saa taas potkua..
Juu, ihan normaalia se tunteiden vaihtelu on. Toisinaan vaan jotenkin jämähtää kaikki paikoilleen, elämä on tylsää eikä oma kumppanikaan jaksa kiinnostaa.
Mutta se kuuluu elämään ja parisuhteeseen. Nyt tarvitset vain kärsivällisyyttä, pakottamalla ne tunteet eivät takaisin tule, vaan ajanmyötä huomaa taas elämän maistuvan makealle.
Tulee tietysti kiusaus kokeilla kenties uutta kumppania, mutta vuorenvarmasti samat tuntemukset ovat taas esillä jossakin elämänvaiheessa myös eri ihmisen kanssa.
Älä liikaa haikaile kadonneen rakkauden perään, keksi itsellesi jokin uusi kiva harrastus, joko yksin tai kumppanisi kanssa. Kyllä se siitä taas lähtee kun ei turhia murehdi!
Omassa kohta 20 vuotta kestäneessä suhteessa on ollut jos jonkinmoista tunnetta laidasta laitaan, viimeaikoina elo on muuttunut tasaiseksi kumppanuudeksi, molemmat kunnioittavat toista ja molemmilla on suhteessa tilaa omiinkin juttuihin. Kiihkeä huuma on poissa mutta sitäkin voimakkaampi kiintymys ja tunne yhteenkuulumisesta on sen tilalla.
Minusta suhde vain paranee vuosien myötä! Tsemppiä!
miehen kanssa 20.vuotta oltu yhessä ja välillä tuntuu,ettei olla muuta,ku kavereita.uskon,että mieheni rakastaa minua,mutta itelläni on taas se tunne,etten muuta,ku vaan tykkään.ja välillä taas tuntuu,ku leijailis pilvissä tää on kuule ihan normaalia parisuhteessa...
No aivan varmasti on normaalia. Ja ei vaan normaalia, vaan väistämätöntä... Mutta asialle voi tehdä jotain. Parisuhde ei ole automaattista rakkautta, vaan se vaatii suurta tahtoa rakastaa ja varsinkin tahtoa olla sen toisen ihmisen kanssa. Silloinkin kun on tuollainen kausi kun sinulle nyt. Parasta pitkissä parisuhteissa on kuitenkin se että siihen omaan puolisoonkin voi rakastua uudelleen. Ja silloin ne ihanat alkuhuuman tunteet palaavat, ainakin jossain mittakaavassa. Mieti mitkä asiat puolisossasi ovat niitä johon alunperin rakastuit, missä hän on ihana, ja keskity niihin. Toimi niinkuin rakastunut ihminen, anna enemmän hellyyttä, lähetä vaikka työpäivänä kiva tekstari, yllätä miehesi jollain, tehkää pieni kuherrus reissu johonkin, ihan mitä vaan ikinä keksit, mihin teillä on varaa ja joka sopii sinulle... Kun toimit niinkuin rakastunut ihminen, niin ne tunteet seuraavat perässä. Voi kuulostaa omituiselta, mutta itse olen ainakin huomannut että näin se vaan menee.
Sanot että välillä rakastat ja välillä et tunne mitään... Se vähän särähti korvaani. Rakkaushan on ennen kaikkea toisesta ihmisestä välittämistä. Kyllä sinä hänestä varmasti välität silloinkin? Olitsit todella surullinen jos hänelle tapahtuisi jotakin, ja haluat että hän on onnellinen? Nämä asiathan ovat rakkautta. Mun mielestäni rakkaus ei ole oikeasti edes mikään varsinainen tunne... vaan se koostuu erilaisista tunteista toista kohtaan. Välillä ne ovat voimakkaampia ja välillä huomaamattomia. En minäkään puolisoani kohtaan joka päivä tunne jotain suunnatonta rakkautta... Ei sellaista parisuhdetta ole olemassakaan. Mutta olen silti onnellinen että herään hänen vierestään aamuisin ja hän on elämässäni. ja meillä kun alkaa tuntumaan siltä että arki syö liikaa sitä onnellisuutta ja olo rupeaa olemaan tylsistynyt ja tympääntynyt, niin sitte keksitään jotakin piristävää. Mennään vaikka lillumaan kylpylään, tai leffaan ja syömään, varataan aikaa vain toisillemme. Katson häntä vähän tavallista syvemmälle silmiin, flirttailemme, koskettelemme herkemmin, suukottelemme, käyttäydymme kuten vastarakastuneet käyttäytyy ja kas kummaa olo muuttu ihan erilaiseksi. Kyllä ne perhoset sinne vatsanpohjalle saa palaamaan oman ukkonsa kanssakin. Se vaatii vaan töitä ja vaivan näköä :)
Ei muuta kun vie miehesi treffeille, kyllä se siitä taas lähtee