Kannattaako pettämisestä kertoa?

seikasta. Toiset kertoo toiset ei. Tavallaan on julmaa kertoa ja toisaalta se on ainoa oikea teko, jos haluaa todellakin puhdistaa pöydän ja alkaa alusta. Etenkin jos on omasta käytöksestä hieman epävarma, ts tekiskö tilaisuus kuitenkin varkaan vielä tulevaisuudessa. Jos näin on kertoisin, se pistää itselle suitset suuhun ja muutenkin on reilua sitä kumppania kohtaan, yhdyn näihin täällä, joiden mielestä kumppaninkin tulisi saada tietää. Jos se jostain muualta paljastuu se viha luultavasti tuhoaa kaiken, se häpeä että on viimeinen joka tietää, että on viety kuin pässiä narussa ja naapuritkin säälii, eikä itse tiedä, se usein tuhoaa silloin kaiken.

Oma liitto kaatui juuri siihen, että toinen oli vuosia pettänyt mennen tullen ja koko ajan valehteli. Ei se pettäminen, vaan se valehtelu sen liiton tuhoaa.

Pettämisesi voi tulla aivan selville vaimollesi aivan muualta ja paljon myöhemminkin, jopa vuosien päästä. Tämä jos jokin pilaa kyllä liittonne sitten lopullisesti.

Suosittelen kertomaan ja keskustelemaan, myös sanomaan miksi teit niin ja minkä vuoksi et enää halua pettää.

unohda kokonaan ja jatka elämääsi ,paskan jauhaminen saa aikaan vain uutta paskaa ja sontatunkio senkun kasvaa ja kasvaa ja suurenee kunnes hukkuu koko seurakunta !!!!!

toisinpäin kuinka itse haluaisit sen menevän. Jos puolisosi olisi käynyt saman läpi minkä sinä niin tahtoisitko itse, että hän kertoisi sen sinulle?
Minä kerroin itse koska en voinut jatkaa liittoamme niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Me ei mieheni kanssa selvitty siitä tai hän ei päässyt siitä yli ja tiemme erosivat. Minä en halunnut eroa mutta väkisin ei voi toista pitää ja niinkuin hän sanoi silloin, minä olin tehnyt jo pettämään lähtiessäni valinnan ja se särki hänet ja liittomme.
Oikeassahan hän oli, minähän olin tehnyt sen valinnan ja lähdin pettämään, seuraukset olivat sen mukaiset.
Aikaa tuosta kaikesta on kulunut jo kohta neljä vuotta ja olen saanut elämääni uuden ihmisen ja mahdollisuuden, kaikki tuntuu nyt hyvältä.
Uusi perheeni on sitä mitä tahdoin jo silloin ja onneksi meille kaikille tässä kävi loppujen lopuksi hyvin. Onnea matkaan sinullekin!

Kannattaa kertoa. Selvä luottamuspula, jos ei voi kertoa. Itse olen juuri eronnut ja entinen puoliso petti useamman kanssa ja vakuutti aina uskollisuuttaan. Totuuden käsittely on huomattavasti helpompaa vaikka se sattuu, kunnioitan selkärankaisia, tekojensa takana seisovia. Anteeksi voi saada jos ymmärtää pyytää.

Asioista pitäisi voida puhua, useimmiten ne selviävät sillä ja jopa pienenevät. Pettäminen sattuu, mutta vielä enemmän, kun sen saa selville muulta kuin kumppanilta, joka sentään on lähimpiä ihmisiä. Miksi pitää pettää? Kannattaisiko avata suu jo aikaisemmin, jos asiat eivät ole tolallaan? Kunnioitan niitä, jotka hoitavat yhden parisuhteen kerrallaan. Jos mättää, kertoo ja yhdessä voi sopia, jatketaanko vai laitetaanko lusikat jakoon. Avoimmuus, luottamus ja kunnioitus ovat omia arvojani, joihin entisen kumppanin kanssa sain pettyä kaikkiin. Silti on noustava ja kun on puhtaat jauhot omassa pussissa, kenties se joskus helpottaa.

Jos pettäjällä on vähänkään selkärankaa ja halua yrittää vielä tehdä asioille jotain, niin ehdottomasti pitää kertoa. Miten haluaisit itse puolisosi toimivan, jos olisi sinun housuissasi?? Haluaisitko itse panostaa liittoon, jonka todellista tilasta et tiedäkään aivan kaikkea? Haluaisitko itse jakaa elämäsi puolison kanssa, jolla on tällainen salaisuus sydämellään? Entä haluaisitko kauniita sanoja ja vakuutuksia paremmasta huomisesta, jotka kuitenkin loppujen lopuksi pohjautuvat valheelliselle pohjalle ja pettäjän syyllisyydentunnolle? Ja viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä: jaksatko itsekään sitä ikuista pelkoa, että joku muu kertoo puolisollesi ennen sinua ja sen jälkeen kaikki on menetetty?

Varmasti eväät anteeksi antamiseen ja sopimiseen ovat huomattavasti paremmat, jos kerrot hänelle itse sen sijaan, että hän kuulee tiedon jostain muualta!

Voisi sanoa että suo siellä - vetelä täällä...
Jos kerrot niin liitto saattaa loppua saman tien tai sitten keskustelette asian läpi ja puolisosi antaa anteeksi. Vasta aika näyttää kuinka suuren särön pettäminen on saanut aikaan eli kestääkö liitto.
Jos et kerro, niin elät halsterilla vielä pitkät ajat ja saat pelätä että joku muu kertoo kuitenkin. Puolisosi saattaa jopa alkaa aavistaa jotain olevan vialla kun syyllisyys painaa sinua. Jos sitten puoliso saa jostain muualta tietää pettämisestä, niin silloin selviämisennuste on aika heikko. Aika tavalla saat selittää. Tässä vaihtoehdossa voit tietty vedota siihen että "se ei merkinnyt mitään" ja "se oli vain pano" yms ja ei siten muka ollut mainitsemisen arvoista. No sen uskoo ken uskoo...
Puolisonasi minä en haluaisi tietää, koska olet lopettanut suhteen ja valinnut minut. Tiedän että moinen teko särkisi luottamukseni ja liiton. Minä en voisi jatkaa.

Itse en menisi kertomaan,jos itse pysttyisin asian kanssa elään,mut jos kovin mieltä painaa,ni sit kertoisin..toisaalta kertomatta jättämisen voi joskus löytää edestään ja sitten voipi aivan liian myöhäistä selitellä..kinkkistä on.

Minä en ole pystynyt kertomaan. Miten sen edes sanoisin? Iltateelläkö yhtäkkiä läväyttäisin: "Pelehdin tässä vähän aikaa yhden miehen kanssa, kun et oo kiinnostunu musta millään lailla ja kaipasin seksiä ja hellyyttä. Lopetettiin, kun sen vaimo ei oikein tykänny." Vai riidan keskellä karjahtaisin: "Kyllä mä jollekin kelpasin, vaikken sulle kelpaakaan!" Lasten, asuntolainan sekä myös vuosien aikana syntyneen kiintymyksen takia ollaan yhdessä. Kumpikin puuhailee omiaan, mies laittaa autoa ja venettä, minä taidan keskittyä tilkkutöihin, kun ei tuo kokeilu oikein tehnyt onnelliseksi.

Jos oikeesti toista rakastaa ni täytyy kertoa, pettäjät on julmia moraalittomia olioita
Voi edes ihmisinä pitää, JÄTÄ TOINEN JOS KIINNOSTAA MUUT tarvitse pilata toisen elämää.

Toivon että te kaikki pettäjät joudutte helvettiin ikuiseen kidutukseen, itseäni ei ole petetty ja toivon mukaan ei petetä.