Onko kenellekään muulle tuttua tällainen: aikuiset naiset käyttäytyvät kuin alaikäiset eli tyylillä "leikitään vaan me, mutta tuota ei enää oteta leikkeihin". Vaikka kyseessä on ihan aikuiset yli nelikymppiset naiset, ollaan ihan niin kuin pikkulapset. Satuttaa vaikka onkin lapsellista..
aikuisten naisten lapsellisuudet
yksin jäänyt
121182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No eipä yllätä, onhan sitä työpaikkakiusaamistakin, naapureista juoruamista yms. Kateellisia ihmisiä on niin paljon ja ilkeitä. Naisilla se on yleisempää, koska naiset ovat luonteeltaan enemmän manipuloivia juonittelijoita ja verbaalisesti ilkeämpi. Pojat ja miehet on naisia reilumpia. En nyt tarkoita että kaikki on näin mustavalkoista, mutta itse olen huomannut tälläistä. :S
Harmi, ettei tuohon yksityiselämässä tapahtuvaan kiusaamiseen ole säädetty lakia ja rangaistuksia niinkuin työpaikkakiusaamiseen on. Yhtä raskasta sekin on; joka päivä on töitten jälkeen kotiinkin jaksettava mennä. Kesälläkin täytyy auringonpaisteellakin möllöttää sisällä, ettei satu naamakkain näitten ko. naisten kanssa. Alkaa olemaan henkisesti aika rankkaa. Itku meinaa tulla ja tuleekin joka päivä..
olen itse "syyllistynyt" tietoisesti siihen, että olen sulkenut pois kuvioista erään henkilön, joka alkoi syyttä suotta sättiä minua ja syyllistää asioista, mitkä ovat tapahtuneet ennen kuin koskaan olin tutustunutkaan tähän työkaverinaiseen. Siinä yli 50-nen nainen kyttäytyi kuin viisivuotias ja sai komennon "nurkaan". Olen saanut nuhteita toiminnastani, mutta jossakin vaiheessa tuli mitta täyteen. Todella vastenmielinen henkilö!
Työpaikallani viime kesänä kesälomalla oleva "työkaveri" tuli omalla kesälömallaan kyttäämään muka-kaverina miten mulla menee duunissa.
En tajunnu mikä paskiainen se oli ennekuin hän meni keksimään ja kantelemaan esimiehelle "virheistäni" työssä, joita oli muka havainnut.
Siis tyyppi vietti KESÄLOMAVIIKKONSA kyttäämällä mun työtäni selän takaa .
Vaihdoin työpaikkaa . Vaikka selvisi esimiehelle että olin hoitanut hommat erittäin mallikkaasti, niin ei kiitos tuollaisia työkavereita. Ihan skitso nainen.
Kuulin myöhemmin että esimies oli palkannut tuon skitson tilalleni, koska oli "asialleen niin omistautunut".
Kas kun sattuikin juuri tähän väliin.
Kolme pitkäaikaista "ystävää" on ilmeisesti yksissä tuumin päättänyt jättää minut "leikeistä" pois.
Minusta on kaikkein typerintä se, etteivät millään lailla ilmaise minulle, mikä siihen on syynä. Olisi kiva tietää, ettei toiste tee samaa virhettä.
..että näin on käymässä? Voisiko olla että he ovat viimeaikoina pitänyt keskenään enemmän yhteyttä ja siksi tunnet jääneesi syrjään?
Voihan olla, että he taas pian ottavat sinut mukaan "leikkiin".
Jos he hylkäävät sinut yhteisestä päätöksestä, he eivät ole tarpeeksi kypsiä päättämään itse.
Ensin yksi näistä henkilöistä alkoi kartella minua; selän kääntämistä kun tullaan yhtä aikaa pihalla, ettei tarvi edes tervehtiä; lapsen kieltämistä tulemasta meidän pihalle jne. jne. Sitten hän sai ilmeisesti mukaansa toisenkin tähän pikku piruiluunsa, ja nyt sitten ovat kuin paita ja peppu koko ajan yhdessä. Ja kööriin kuuluu vielä kolmaskin emäntä. Kaiken lisäksi oman lapsi menetti siinä samalla kaksi hyvää kaveria.. että silleesti. Tuntuu aika lapselliselta touhulta, mutta silti se sattuu tosi paljon.
Kerran yhdes duunipaikassa oli tälläsiä "ystävättäriä" keskenään ja työaika meni siihen että pahoitettiin toisten mieli. Esim. he päättivät yhtäkkiä jättää raegoimatta ja sanomatta normaali "huomenta" yhdelle vakituiselle työkaverille (ollut siis samassa duunissa noiden kans about 10 vuotta ja myös heidän "ystävätär" aikaisemmin).
Käännettin selkää ja tollee ihan älytöntä.
Eikä mitään selitystä ssanut, mutta oli piittaamatta. Vaikka sattui sitä varmaan tommonen.
Kierrän itse kaukaa työpaikoilla nämä "uskoutuvat yustävättäret" joilla ei duunipaikan ulkopuolella kavereita tai mitään yksityiselämää. Sotkevat ihmissuhteet ja kaveruuden tyhmästi duuniin.
Itse olen todella kyspä yhteen ystävääni. Maksoin matkan isolle seurueellemme, mutta ystävä sattui sairastumaan juuri matkaa edeltävänä viikkona.
Ei sairastumisessa sinänsä mitään, mutta onko kohtuullista, että nyt esittää marttyyriä, kun kysyn miten sovitaan matkan maksu (josta sain myytyä puolet), koska sitä ei voinut enää perua, eikä rahoja saanut takaisin.
Joudun siis maksamaan myös hänen ja omaistensa osuudet.
Tästä vedin viimeiset pultit, koska vuosien myötä tuntuu olevan niin, että minulla ei ole oikeutta ikinä suuttua mistään, nytkin olisi vaan ilmeisesti kilttinä pitänyt maksaa kaikki. Auta armias jos juttu olisi ollut toisin päin!
Aikuisena viimeistään on hyvä huomata, ettei kannata ylläpitää ystävyyssuhteita, joissa olette pelkkä hyväksikäytettävä. Mitta täyttyy joskus meillä liian kilteilläkin.
Ilman muuta tuon hiipparin olisi pitänyt maksa oma osuus matkasta! Aivan ihme touhua! Että sinunko olisi pitänyt sen sairastumisen takia maksaa hänelle varattu matka! Voi helkkari kun suututtaa sun puolesta! Älä nyt tollasen k***pään kans enää kaveraa missään nimessä! Tosi röyhkeää!!!
Totta vieköön on kokemusta. Minulla on "ystävä", joka ei itse asiassa koskaan ole ollutkaan ystäväni. Hän on valehdellut minulle ystävistäni/miesystävistäni sekä tehnyt saman minusta heille. Toisin sanoen, hän jostain syystä haluaa hankaloittaa elämääni toden teolla vaikka omasta mielestäni en kyllä olisi sellaista ansainnut. En vaan voi ymmärtää. Pahinta on, kun vuosia sitten vielä luotin häneen ja vasta nyt olen saanut selville miten suurin osa asioista on ollut silkkaa valhetta ja ihmisten manipulointia.
Hiljattain tutustuin uuteen ihmiseen, josta jo luulin saavani uuden ystävän. Hm, nämä kaksi ihmistä tuntevat toisensa entuudestaan (niin minun tuuria) ja kappas vaan-ei ole tämä uusi tuttava pitänyt minuun enää mitään yhteyttä. Luulin että hänellä oli kanssani yhtä mukavaa kuin minulla hänen... Väkisin tulee mieleen etä mitähän satuja sitä on taas kerrottu. Aikuisiällä ei muutenkaan ole helppoa saada uusia ystäviä niin kyllä tuollainen käytös surettaa ja suututtaa toden teolla.
Niinpä. Varsinkin tuo mustamaalaaminen muille ihmisille on tosissaan loukkaavaa. Sellaiset ihmiset, joiden kanssa ei itse ole koskaan edes jutellut, ovat jo sinua vastaan, kun niin hyvän pohjatyön nämä ihanat entiset "ystävät" ovat tehneet. Siinäköhän se vika onkin, ettei niitä ystäviä saa niin helposti; ei osaa olla tarpeeksi pirullinen tai petollinen..