Miehenä seison vedenjakajalla. Katson vasemmalle ja oikealle, kyynisyyden sumu haittaa näkemistä, ja kuitenkin minun on valittava tieni.
Olen aina halunnut löytää-ja tulla löydetyksi-maailmani kauneimman naisen ja olla hänelle hänen maailmansa komein mies.
Komeudella ja kauneudella on minulle vasta arvoa kun se on henkilökohtaista, silloin kun ei ole enää paras vaihtoehto, vaan ainoa. Tarkoitan näillä ominaisuuksilla tässä paljon muutakin kuin vain sitä minkä voi nähdä.
Nainen rakastaa. Nainen rakastaa miestä. Mutta Nainen ei rakasta Miestä. Henkilökohtaisesti. Naiselle rakastaminen on olotila, mielikuvien elämistä, tavoittelemista ja saavuttamista.
Nainen on koiranpentu. Se juoksee karkuun kohti tulevaa ja ystävällisesti hymyillen palloa tarjoavaa leikkikaveria.
Nainen on koiranpentu joka juoksee sen perään joka kääntää sille selkänsä ja kävelee poispäin itsekseen pallolla leikkien. --> nainen ei halua oikeasti välittämistä, vaan itse välittää,kokea´tunteita´,olla nainen.
Nainen on kana laumassa: -jonnekin heitetään jyviä ja kaikkia kanat ryntäävät siihen suuntaan; osa oikeasti näkee jyvät, osalla on oikeasti nälkä, ja muut-loput 95%a-juoksevat kun muutkin juoksevat.
--> rocktähti saa olla suohirviönnäköinen ja kohdella toisia ihmisiä miten sattuu, ja silti saa naisia enemmänkuin vauhtipillereillä jaksaa backstagella hoidella.
Mies valittaa kavereilleen ettei sinkkuaikoina saanut juuri koskaan, mutta nyt kihloihin mentyä tarjouksia tulee kokoajan. --> varatun miehen-syndrooma: Nainen kokee olevansa aktiivinen osapuoli, kontrolloivansa tilannetta. Nainen näkee miehen enemmän miehenä nyt kun toinen nainen on naisena tunnustanut miehen mieheksi. Nainen kokee olevansa enemmän nainen voittaessaan miehen huomiota toiselta naiselta. Nainen on mustasukkainen kiinnostavasta miehestä tämän omalle naiselle ja kokee tyydytystä saadessaan tältä mieheltä huomiota. Nainen tarvitsee´peliä´ja sosiodraamaa kokeakseen ´tuntemuksia´.
Naiset valittavat aina miehistä.Naisten lehdet ovat täynnä testejä, joita nainen voi tehdä miehestä. --> nainen ei itse tiedä mitä haluaa tai tuntee. On paljon helpompaa pyrkiä kokoajan jonnekin ja jotakin kohti kuin pysähtyä kuuntelemaan ja oikeasti tuntemaan omia tunteita. Siksi elokuvatkaan eivät ala sankarin ja sankarittaren ollessa jo yhdessä.
Mies A ei saa seuraa. Mies A laittaa poliisin haalarit päälle ja kävelee 100metriä. --> samat naiset jotka käänsivät hänelle selkänsä kysyvät nyt milloin hänen työvuoronsa päättyy. Naiselle mielikuvat ovat todellisuutta todempaa. Lapsi rattaissa tai koiranpentusylissä käyttävät samaa toiminta pohjaa.
Näin. Tämän päivän aikuiset pelimiehet ovat oppineet tiedostaen tai tiedostamatta em. asiat ja osaavat loistavasti soveltaa niitä käytännön töissä.
Olen 25 ja jollain tapaa tunnen itseni hyvin vanhaksi.Tai enemmänkin väsyneeksi.
Ei minulla itselläni pitäisi olla mitään valittamista. Herätän naisissa mielikuvia ja saan huomiota heiltä, mutta se oikeastaan vaan pahentaa vain sitä tunnetta kun kaipaa henkilökohtaista.
Mutta kun haluaa jotain missä ihminen on toiselle enemmän kuin ominaisuuksiensa summa, ja kaksi ihmistä yhdessä paljon enemmän kuin nuo summat...
Olen valmis elämään yksin--sinkkuna siis--vaikka koko elämäni. Tuulen mukana en koskaan tule taipumaan keskinkertaiseen tai parhaaseenkaan.
Tuntuu että kaikki on vain peliä ihmisille, useimmat eivät vain näe sitä keskittyessään vain seuraavaan pallon potkuun.
Ehkä odotukseni maailmasta ovat vain vääristyneet liian aikaisen luetuista rakkausromaaneista ja kuulluksi tulleista laulujen sanoista. Ja ehkä olen nähnyt toisellekin puolelle liian kauas.
Onko olemassa 3uloitteisia ihmisiä muitakin?
Olen aina halunnut löytää-ja tulla löydetyksi-maailmani kauneimman naisen ja olla hänelle hänen maailmansa komein mies.
Komeudella ja kauneudella on minulle vasta arvoa kun se on henkilökohtaista, silloin kun ei ole enää paras vaihtoehto, vaan ainoa. Tarkoitan näillä ominaisuuksilla tässä paljon muutakin kuin vain sitä minkä voi nähdä.
Nainen rakastaa. Nainen rakastaa miestä. Mutta Nainen ei rakasta Miestä. Henkilökohtaisesti. Naiselle rakastaminen on olotila, mielikuvien elämistä, tavoittelemista ja saavuttamista.
Nainen on koiranpentu. Se juoksee karkuun kohti tulevaa ja ystävällisesti hymyillen palloa tarjoavaa leikkikaveria.
Nainen on koiranpentu joka juoksee sen perään joka kääntää sille selkänsä ja kävelee poispäin itsekseen pallolla leikkien. --> nainen ei halua oikeasti välittämistä, vaan itse välittää,kokea´tunteita´,olla nainen.
Nainen on kana laumassa: -jonnekin heitetään jyviä ja kaikkia kanat ryntäävät siihen suuntaan; osa oikeasti näkee jyvät, osalla on oikeasti nälkä, ja muut-loput 95%a-juoksevat kun muutkin juoksevat.
--> rocktähti saa olla suohirviönnäköinen ja kohdella toisia ihmisiä miten sattuu, ja silti saa naisia enemmänkuin vauhtipillereillä jaksaa backstagella hoidella.
Mies valittaa kavereilleen ettei sinkkuaikoina saanut juuri koskaan, mutta nyt kihloihin mentyä tarjouksia tulee kokoajan. --> varatun miehen-syndrooma: Nainen kokee olevansa aktiivinen osapuoli, kontrolloivansa tilannetta. Nainen näkee miehen enemmän miehenä nyt kun toinen nainen on naisena tunnustanut miehen mieheksi. Nainen kokee olevansa enemmän nainen voittaessaan miehen huomiota toiselta naiselta. Nainen on mustasukkainen kiinnostavasta miehestä tämän omalle naiselle ja kokee tyydytystä saadessaan tältä mieheltä huomiota. Nainen tarvitsee´peliä´ja sosiodraamaa kokeakseen ´tuntemuksia´.
Naiset valittavat aina miehistä.Naisten lehdet ovat täynnä testejä, joita nainen voi tehdä miehestä. --> nainen ei itse tiedä mitä haluaa tai tuntee. On paljon helpompaa pyrkiä kokoajan jonnekin ja jotakin kohti kuin pysähtyä kuuntelemaan ja oikeasti tuntemaan omia tunteita. Siksi elokuvatkaan eivät ala sankarin ja sankarittaren ollessa jo yhdessä.
Mies A ei saa seuraa. Mies A laittaa poliisin haalarit päälle ja kävelee 100metriä. --> samat naiset jotka käänsivät hänelle selkänsä kysyvät nyt milloin hänen työvuoronsa päättyy. Naiselle mielikuvat ovat todellisuutta todempaa. Lapsi rattaissa tai koiranpentusylissä käyttävät samaa toiminta pohjaa.
Näin. Tämän päivän aikuiset pelimiehet ovat oppineet tiedostaen tai tiedostamatta em. asiat ja osaavat loistavasti soveltaa niitä käytännön töissä.
Olen 25 ja jollain tapaa tunnen itseni hyvin vanhaksi.Tai enemmänkin väsyneeksi.
Ei minulla itselläni pitäisi olla mitään valittamista. Herätän naisissa mielikuvia ja saan huomiota heiltä, mutta se oikeastaan vaan pahentaa vain sitä tunnetta kun kaipaa henkilökohtaista.
Mutta kun haluaa jotain missä ihminen on toiselle enemmän kuin ominaisuuksiensa summa, ja kaksi ihmistä yhdessä paljon enemmän kuin nuo summat...
Olen valmis elämään yksin--sinkkuna siis--vaikka koko elämäni. Tuulen mukana en koskaan tule taipumaan keskinkertaiseen tai parhaaseenkaan.
Tuntuu että kaikki on vain peliä ihmisille, useimmat eivät vain näe sitä keskittyessään vain seuraavaan pallon potkuun.
Ehkä odotukseni maailmasta ovat vain vääristyneet liian aikaisen luetuista rakkausromaaneista ja kuulluksi tulleista laulujen sanoista. Ja ehkä olen nähnyt toisellekin puolelle liian kauas.
Onko olemassa 3uloitteisia ihmisiä muitakin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
että sun pitäis herätä ja opetella oikeeta elämää, tämä mitä täällä teemme ei ole sitä mitä telkkarista näkee tai kirjojen mielikuva.
loistava kirjoitus, olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Ei tuommoista tekstiä kukaan televisiosta/kirjasta keksi. Kyllä siinä on sitä elämää eletty.
Kerro, mistä minäkin löytäisin tuollaisen miehen! Tahdon miehen, joka tietää paljon naisista, ettei sitten tarvitse kaikkea selitellä, enkä kyllä ikinä ennen ole kuullut, että joku tietäisi noin paljon kuin sinä. Toisaalta on se kyllä pelottavaakin, ei jää enää mitään "myöhemmin selvitettävää"...
Ei kirjoittajan tarkoitus ollut kai todistaa kuinka paljon hän naisista tietää jotta saisi sinut kiinnostumaan itsestään... Taas yksi joka tavoittelee omaa etuaan saada illuusionsa täytetyksi
"ettei tarvitse kaikkia selitellä"
Hän vain totesi ne realiteetit jotka tässä maailmassa vallitsevat. Ihmissuhteet ovat pinnallisuutta. Miehillä on oltava muskelit ja naisilla silikonitissit.
Kävin sattuneesta syystä lastenklinikan kahviossa eräänä aamuna. Pieniä sairaannäköisiä potilaita vietiin ohitseni. Vanhempien kasvoilta oli luettavissa kypsyyttä ja yhteenkuuluvuutta, jota ulkopuolinen voi vain hämmästellä. Tunsin häpeäväni omaa pinnalista ajatusmaailmaani, jota lehtien palstat ja media ovat mieltäni mysrkyttäneet. Äkkiä kolmekymppisen juonteet silmieni alla lakkasivat tuntumasta mitäänsanomattomilta...
Ajattelen, että viestin kirjoittaja on huomannut valheellisuuden ja sen soopan jollaisella arvomaailmalla meitä ruokitaan.
Syksyn jatkoa sinnekin...
Oikeaa puhetta! Olet nähnyt asiat niin kuin ne ovat.
"Mies valittaa kavereilleen ettei sinkkuaikoina saanut juuri koskaan, mutta nyt kihloihin mentyä tarjouksia tulee kokoajan. --> varatun miehen-syndrooma: Nainen kokee olevansa aktiivinen osapuoli, kontrolloivansa tilannetta. Nainen näkee miehen enemmän miehenä nyt kun toinen nainen on naisena tunnustanut miehen mieheksi. Nainen kokee olevansa enemmän nainen voittaessaan miehen huomiota toiselta naiselta. Nainen on mustasukkainen kiinnostavasta miehestä tämän omalle naiselle ja kokee tyydytystä saadessaan tältä mieheltä huomiota. Nainen tarvitsee´peliä´ja sosiodraamaa kokeakseen ´tuntemuksia´."
Mm. em. asia on minulle erittäin tuttu. Kiinnostusta ropisee nykyään joka puolelta aivan kuin sammakko olisi yhtäkkiä muuttunut prinssiksi.
Elämä on hankalaa. Parisuhteessa on kaksi erilaista ihmistä, molemmat haluavat loppujen lopuksi hiukan eri juttuja, ja molemmilla on oma käsityksensä siitä, milloin asiat ovat hyvin. Minulle jäi hieman hämäräksi, mitä sinä tarkalleen ottaen haluat naiselta? Hänellä ei saa olla ennakkoajatuksia ja mielikuvia ammattisi tms. vuoksi? Mutta eihän kukaan kykene koskaan näkemään toista "puhtaasti", liekö sellaista olemassakaan, kyseessä on oikeastaan se kuva, mikä sinulla on itsestäsi. Ammatti jne. ovat osa ihmisen olemusta, eivät mitään päälleliimausta. Ja jos nainen taas on onnellinen siitä, että on rakastettu, ei sekään ole miehestä erillistä ja tarkoita, että hän tuntisi samoin kenen tahansa kanssa, ja tavoittelisi sitä vain itsekkäistä syistä. Eikö sitä paitsi ole ihan inhimillistä nauttia tuosta tunteesta?
Mutta siinä olet oikeassa, että naiset ja miehet miettivät usein suhdeasioita niin kovin eri tavoin. Ystäviensä kanssa keskustelemalla ja naistenlehtiä lukemalla nainen on usein eristänyt ja määritellyt ongelman, miettinyt mahdolliset jatkoskenaariot ja ratkaisumallit ennen kuin hiiskuu "ongelmasta" miehelle lainkaan. Ja mies saattaa tässä vaiheessa olla vasta epämääräisesti tajuamassa, että jokin asia saattaa olla pielessä. Vika ei ole kummassakaan, ei nainen tahallaan mutkista asioita. Naisilla vain on tapana käyttää huomattavan paljon enemmän aikaa ihmissuhteiden pphdiskeluun. Itse olen vähitellen kallistumassa siihen, etten puhu suhteestani ystävilleni, ellen TODELLA kaipaa neuvoa ja tiedä, että osaan suhtautua kommentteihin kriittisesti.
Sanot, että varattu saa helpommin vonkaajia vierelleen.
Yhdytkö mielipiteeseeni siitä, että varatut naiset (jotka ovat usein näitä em. vonkaajia) kuvittelevat, että iskettävien, varattujen miesten naiset kuuluvat myös tähän naisten (jonkinlainen vähemmistö) maailmanlaajuiseen salaliittoon, jonka manifesti edellyttään heitä pihtaamaan "aarrettaan"?
Näin ollen naiset, joilla kuitenkin sitten myös on luonnollisesti seksuaalisia haluja, etsivät seuraa esim. baareista, kuvitellen, että varattu, "huonosti kohdeltu" mies juoksee mihin etumus vetää.
Ja koska ovat riittävän kauan pihdanneet on omalta mieheltä kiinnostus lopahtanut, eivätkä enää itsekkään osaa edes omalleen ehdottaa, vaikka halut ovat kovat...
Näin syntyy vahinkojen seurauksina lapsia, jotka katkeroiduilta äideiltään kuulevat miesten olevan sikoja, naisista kasvaa uusi sukupolvi pihtareita ja maailman miehet jatkavat puutteessa eloa sukupolvesta toiseen. Uudet uhrit etsivät pimeässä toisiaan.
Sanottakoon lopuksi, että tyttöystäväni kanssa harrastamme rakkautta päivittäin - jonkin verran naisia tuntevana saan hänet todella haluamaan minua - käsittelemällä hänen yläpäätään oikein.
Lisäksi olen sitä mieltä, että tulisi rakastella rakkaansa kanssa vain niin kauan, kuin sitä ei milloinkaan tarvi perustella itselleen (antaa säälistä tai hyvittää jotain). Jos siihen ajautuu, on syytä miettiä koko suhde uudelleen, miksi oikeastaan olen tuon ihmisen kanssa? Ja lopettaa jos se on molemmille parasta - jatkaa oikean onnen etsintää vapaina ihmisinä.
No meni vähän sivuun mutta...
Olen huomannut tuon kaiken saman, naisista, yhteiskunnasta, moraalisäännöistä, niin tarkasti ettei tuollaisesta asiallisesta "panettelu"kirjeestä voi edes suuttua.
Mutta herkkänä ja tunteellisena naisena tuon senkin esiin, että en löydä tästä maailmasta kovin tunteellisia miehiä? Miehen rooli on aina ollut "kova" ja nyt naiset ovat raaistuneet samalle tasolle.Ei, ei samalle tasolle, vielä pahemmalle. Juonimista, varattujen vokottelua, vittuperkelettä, uhkailua ja naimista joka hemmetin pusikossa.
Mutta takaisin miehiin. Minulla ei liiemmälti ole luottamusta jäljellä mitä miehiin tulee kumppaneina. Ystävinäni on aika paljon miehiä ja olen kuullut ja nähnyt tuota samaa pinnallista käytöstä omaa tyttökaveriaan kohtaan kuin mistä syytitte naista. Olen nähnyt kuinka meitä pahimmillaan hyväksikäytetään törkeästi. Kovin monta on sydäntä on rikkoutunut, ja kuka kantaa niiden painon harteillaan? Miehillä näyttäisi olevan uskomattoman edullinen taipumus ravistaa syyllisyyden harteiltaan kuin hilsekerroksen.
Mitäkö ajan takaa. En oikeastaan mitään. Minua vain liikutti alkuperäisen niin tosi kertomus. Kyllä olen nainen, mutten nainen siinä valossa, että olisin samanlainen kun kanssasisareni. Minä en pidä naisista, olen niin monesti joutunut heidän hampaisiinsa. Se on niin kumma, että jos olet elämänmyönteinen, sievä, ystävällinen ja pidetty, kaikesta mitä omistat tulee haaste muille. Heidän täytyy saada miehesi tunteakseen itsensä paremmaksi. Heidän täytyy saada ystäväsi ja kenties päästä ystäväksi, että he voivat aloittaa oman "kaivetaanpa muijalle kuoppa" operaationsa. Ja sitten riistetään itseluottamus, puhutaan paskaa seläntakana ja haukutaan.
Siksi pidän enemmän miehistä vaikken toisaalta luotakaan heihin "puolisona". He ovat kaikessa suhteessa nykynaisia herkempiä. He ovat hyvin lempeitä olentoja ja suhteellisen rehellisiä toisilleen. Miesten ystävänä on niin hyvä ja helppo olla. He pitävät sinusta sellaisena kun olet, ovat suojeluntahtoisia (lue isovelimäisiä) ja ovat aidosti puolellasi. Tyttöystävän rooli taas on kurja :( Omalta mieheltä ei saa arvostusta, mutta ystäviltä kylläkin.
Siksi myös Pekun kommentti oli niin osuva; Sanottakoon lopuksi, että tyttöystäväni kanssa harrastamme rakkautta päivittäin - jonkin verran naisia tuntevana saan hänet todella haluamaan minua - käsittelemällä hänen yläpäätään oikein.
Hän on käsittänyt asiat ja suhteet oikein. Rakkaus on vuorovaikutusta jossa toista halutaan pitää hyvänä. Hellyys ei ole maksuväline.
Vaik tätä ei pitäis sanoa. Niin sanon sen silti: Uskomattoman hyvän tekstin värkkäsit. Erittäin monipuolisia vertailukohtia. Lisäisin tohon sun tekstiin, sekä don suomen tekstiin vielä vähän.
Mielestäni tällä lässytyksen ja "voittamisen" aikakaudella maksetaan sodan aikasia veroja. Ensimmäistä kertaa sotien jälkeen päästään itse hallitsemaan itseämme ja tulos on tämä. Otetaan kaikki mikä irti lähtee, mahdollisimman nopeasti. Siis tulos on suurinpiirtein tämä: Ammutaan aivot televisioon. Eikä oteta mistään vastuuta. Ainoastaan voitoilla on merkitystä. Koskee se sitten mitä tahansa. Näin kun toimitaan, jää pelkät kuoret ihmisestä jäljelle. Eikä se ketään hyödytä. Mutta uskallan väittää myös että tulevaisuudessa kelkka kääntyy inhimillisyyteen / ihmisyyteen. Ei tälläista peliä loputtomasti voi jatkua. Muuten tästä yhteiskunnasta tulee U.S.A. Tulevaisuutta voidaan alkaa rakentaa vasta kun ruvetaan arvostamaan ns. henkisiä arvoja. Kuten yhteisöllisyyttä, kauneutta, rehellisyyttä sekä suvaitsevaisuutta. Stereotyyppisesti tällä hetkellä arvostetaan kaikenmaailman jääkiekkoilijoita sekä autonkuljettajia. Myös suuret kaupat, joissa kaikissa myydään samanlaista tavaraa ovat kunnioituksen kohteena. Erillaisuutta ei arvosteta. Miettikää vaikka kyseisiä henkilöitä: Alpo Suhonen, Jorma Uotinen sekä Kata Kärkkäinen. Lööpeissä on pääsääntöisesti saissea keseisistä ihmisistä. Mielestäni myös heidän sanomisia ei arvosteta, vaikka syytä yleensä olisi. Eriäviä mielipiteitä heiltä löytyy.
Tosta naisten puukotuksesta. Ilmeisesti olet toiselta planeetalta, kun he kietovat alemmuudentuntonsa sinun alentamiseen. Uskallan väittää, että nämä hupakot haluaisivat olla samanlaisia kuin sinä. Näin miespuolisena olen huomannut saman asian. Vaikka keinot ovat toisenlaisia. Mitä vanhemmaksi ja viisaammaksi tulen, sitä harvemmin jotkut asiat pysäyttävät. Mutta toi sun teksti sitä totisesti teki. Olen myös huomannut ettei muista kannata välittää. Sillä eihän muut sinun elämääsi elä. Ainakin toivon niin. Ettei liikaa kehuisi, niin sanon tähän loppukaneetiksi: Vaali älykkyyttäsi ja älä anna muiden hyppiä silmillesi. Luulisin tietäväni mistä puhun. Koska koko elämäni olen ollut lohi ja taistellut tuulimyllyjä vastaan. Erittäin hyvää syksyä ja voima olkoon kanssasi...
Kyllä nainenkin voi rakastaa Miestä,
sitä yhtä ainoaa, mutta se vaatii
paljon, ei ponnistuksia, ei uhrauksia.
Se vaatii elämänkoulun jokaisen luokan
oppimäärän, kypsyäkseen, valmistuakseen,
lahjaksi miehelle, sille ainoalle, rakkaimmalle.
Minä olen rakastanut 25 vuotta,
tulisesti, palavasti, säästöliekillä,
elänyt elämäni tehnyt virheitä.
Tänä päivänä olen vihdoin valmis,
antamaan tuolle miehelle kaikkeni.
Ilman vaatimuksia, ilman ehtoja.
Ilman häntä voin elämäni elää,
mutta muita en tarvitse koskaan.
Hänen äänensä saa minut vapisemaan.
Hänen katseensa saa minut sulamaan.
Hänen käsiensä kosketus käsilläni
yhdistää meidät ikuisesti toisiimme.